Haluan vain päästä pois

Uppp (:

tsemppii mulu ♥

tiedän kokemuksesta, että juuri te hassut (omien sanojesi mukaan) kasvatte välittäviksi ja hyväntahtoisiksi aikuisiksi. yritä jaksaa kavereittesi voimalla se aika joka on pakko täälä kupeksia ja hae sitten kouluun vaikka isommalle paikkakunalle, jossa jokaisella on oikeus olla oma hassu itsensä. olen itse jo aikuinen ja omasta mielestäni juuri te hassut ja omituiset tulette pelastamaan tämän maapallon. kadut on täynnä näitä öykkäreitä ja muitten mollajia ja alistajia, mut ei niistä koskaan kasva kunnon aikuisia. teistä kasvaa!!!!! muista aina se.

Paljon stemppiä sinulle ja ystävillesi. Maailma muuttuu, kun aikaa menee eteenpäin. Jatkokoulutusta miettiessä kannattaa ottaa huomioon, että pääsee irti noista piireistä ja uusiin kuvioihin. Vanhempana nämä ihmiset tulevat huomaamaan, että todellakin joukossa tyhmyys tiivistyy. Oletteko hakeneet omaa ryhmää toisen luokan ympyröistä, sillä eihän kukaan ole määrännyt, että on hengattava oman luokan porukan kanssa. Lisäksi on tärkeämpää, että on yksi HYVÄ YSTÄVÄ kuin paljon kavereita, sillä ystävät auttavat kaverit kaikkoavat.

Tosi on, kiva-koulu on huonoimmillaan pelkkää juhlapuheitten sanahelinää, jotain sellaista, jolla voi rinta röyhenä sanoa, että juu, me ollaan tehty kaikkemme, että ketään ei kiustata, että kaikilla on kiva olla. Ihan kuin se riittäisi, että kirjoittaa jonkun sopimuksen eikä siitä tarvitse enää sen jälkeen välittää. Käsittääkseni siinä sitoudutaan tarttumaan oikeasti kiusaamiseen, ei vaan hymisemään ja nyökyttelemään. Koulussa rehtorin on kuunneltava, jos luokanvalvoja ei kuuntele. Taitaa kouluissa olla kuraattorikin, hänenkin tehtävänkuvaan kuuluu olla oppilaitten tukena.

Se, että avaat ajatustasi vaikka täällä palstalla on hyvä asia, vaikka eihän ne sillä paljon paremmaksi tule. Täällä voi saada pahasti tuulettimeen, mutta voi olla, että joku myötämielinenkin lause osuu kohdalle.

Eniten toivoisin, että sinulla on välittävät vanhemmat; heitä tarvitsee vielä pitkään, eikä yläkoululainen vielä niin iso ole, että pärjäisi ilman. Vanhemmilla on velvollisuus kuulla lastaan, tarvittaessa puolustettava ja otettava lapsensa asia ajettavakseen. Monesti vaan on niin, että syystä tai toisesta vanhemmat ja lapset tuntuvat elävän ihan eri maailmoissa, mutta silti, vanhempien täytyy olla lastensa käytettävissä.

Jos vanhemmat eivät muuten huomaa, täytyy itse heille kertoa. Etenkin murrosiän syövereissä rämpivän nuoren rinnalla on oltava, ihan samoin kuin pienemmänkin. Murrosikäinen ei ole kovinkaan kyvykäs ajamaan itse omia etujaan. Toivottavasti sinulla on vanhemmat, jotka pysähtyvät kuuntelemaan murheesi ja ottavat sen vakavasti. Jos eivät ole, ehkä läheltäsi löytyy joku aikuinen, kelle voit kertoa; täällä ei oikein pysty auttamaan, vaikka tahtoa olisikin.

Että teitä on pari hassua ystävystä. Se on todella hyvä. Parempi pari hyvää ystävää, kuin yrittää miellyttää koko maailmaa. Pitäkää toisistanne huolta, muistuttakaa toinen toisillenne, ettette ikuisuuksia ole noin hankalassa tilanteessa, vaan jokainen päivä,läksy, tehtävä, koe vie kohti avarampaa maailmaa. Toivottavasti jaksatte eteenkin päin, ettekä sorru keinoihin, joilla teette haittaa vain ja ainoastaan itsellenne.


Mitä väärää me ollaan tehty? Sitä on paha sanoa, mutta mitä todennäköisimmin ette mitään sen väärempää mitä ne muutkaan. Yleensä pyydetään ymmärtämään, mutta ymmärtäminen ei auta, jos silti saa lokaa niskaansa. Jokaisella on vikansa ja heikkoutensa, niilläkin, ketkä isossa joukossa tuntevat olevansa vahvoja. Tosi saattaa olla se, että mitä isomman lauman tuen tarvitsee ympärilleen, sen heikommaksi tuntee itsensä yksilönä. Siksi kai laumojen voima tuntuu niin suurelta.

Olin juuri kirjoittamassa vastausta, mutta huomasin, että "minunko lapsi?" oli sanonut kaiken sen, mitä itsekin aion sanoa. Hyvä kirjoitus, tuo kannattaa lukea ajatuksella.

Miekin olen ollut samasssa tilanteessa aikoinaan. Oltiin se "hylkiöporukka", jota kukaan ei huolinut joukkoihinsa. Se tuntui tosi kurjalle. Mutta olihan meillä sentään toisemme ja otimme joukkoomme vielä muutaman, joilla ei ollut ketään. Ei myökään mitään väärää oltu tehty, ehkä oltiin vaan vähän erilaisia. Nuorena on hankalaa kun mahdollisten ystävien joukko rajoittuu niin tarkasti omaan ikäluokkaan koulun takia.

Nyt aikuisena olen asemassa, jossa moni niistä, jotka aikoinaan miulle naureskelivat, joutuu kääntymään puoleeni monessa asiassa. Mie kyllä tervehdin heitä tavatesssani enkä muutenkaan muistele pahalla menneitä, mutta heillä tuntuu nyt olevan vaikeampaa. Kenties se miten hyö miuta kohtelivat nolottaa nyt kun paremmin asioita ymmärtää.

Ystäväjoukkoni koostuu edelleen niistä hassuista ystävistä, joita miulla kouluaikana oli, sikäli kun eivät ole maailman äärissä, ja lisäksi olen saanut paljon ystäviä myös muista ikäluokista.

Koitahan jaksaa siis. Yläastetta ei ole enää kaua jäljellä ja kesäkin tulee välissä ennen pitkää. Koko elämän mittapuussa jäljellä oleva peruskouluaika on tosi lyhyt. Sen jälkeen, mitä pidemmälle opiskelet, sitä enemmän pääset omanlaisiesi joukkoon ja tunnet olevasi enemmän kotona, hyväksytympi.

Ja vielä: ole varovainen täällä netissä. Netti ei unohda koskaan. Ja Suomi on pieni maa.

Minuu joskus maailman aika sitten haukkui nimenomaan eräs poika aina lihavaksi. Vuosikymmeniä kului, palasin paikkakunnalle. Törmäsi tuohon poikaan, aikuiseksi kasvanut hänkin. Oli minulla naurussa pitelemistä, kun ensimmäisellä silmäyksellä totesin hänen lihoneen ihan todella palloksi. Jotenkin muistui kouluajat mieleen. Hymyilin tuolle entiselle kiusaajalleni mitä leveintä hymyä. En osaa sanoa, älysikö, mikä minuu niin hymyilytti.

trolli? Sillä meillä vanhemmilla oli yläaste, mutta kullanmuruilla yläkoulu. Aikas kiva vuodatus vuosikymmenien takaa :D :D Toisaaltaan jos on jonkin mamin epätoivoinen paniikki huudahdus jälkikasvun puolesta olen sitten pahoillani :(

juuri meistä hassuista ja herkistä todellakin kasvaa hienoja aikuisia. ja empaattisia ihmisiä.

Itse en välitä ''kiusaamisesta'' ...siis jos paskan puhuminen/lumipallojen heittely perääni vapaa-ajallani esimerkiksi sellaiseksi voidaan laskea. En edes pahemmin juttele luokkalaisteni kanssa (ainakaan ''jätkien'' koska ovat niin lapsellisia, itsekin olin lapsellinen... ala-asteella, mutta sitten kaikki vaan muuttui, kypsyin) koska ei minua kiinnosta heidän seuransa vaan pääasiassa hengaan luokkani ulkopuolisten ihmisten kanssa. Miksi pakolla tunkea sellaiseen porukkaan mihin ei todellakaan kuulu ja sen sisimmässään tietää? Itse en jaksa enää esittää mitään. En siis enää jaksa välittää, vika luokka menossa ja sitten täältä pois. Jos et ole samanlainen kuin muut ja pyöri heidän mukanaan ja tee samoja asioita kuin he niin olet muka outo ja hyljeksitty.

Nyt on ollut paljon puhetta "Elisan" tapauksesta:

http://enkelielisa.vuodatus.net/

Löytyy myös Facebookista. Ei kannata koskaan luovuttaa, vaan todellakin arvostaa itse itseään tietäen, että on aivan yhtä arvokas täällä maan päällä niin kuin kaikki muutkin. Itse asiassa ne, joita kiusataan/syrjitään ym. ovat oikeasti niitä kaikkein vahvimpia!

Kokemuksesta tiedän, että vanhemmille on joskus jopa mahdotonta kertoa, etenkin jos he olettavat kaiken olevan hienosti ja lapsi pärjää koulussa mainiosti. Itse en uskaltanut aikoinaan kertoa kenellekään kiusaamisesta, mutta kehoitan ehdottomasti kertomaan joko opettajalle, rehtorille, terveydenhoitajalle, vanhemmille tai kaverin vanhemmille... jollekin, niin kauan, kunnes asiaan puututaan!

Ei kannata murehtia, jos ei pääse mukaan "kiusaajien porukkaan", vaikka toki ymmärrän, että porukassa ja kavereiden kesken olisi paljon mukavampaa olla, mutta loppupeleissä ei se varmasti henkisesti ole yhtään sen kivempaa, vaikka olisi siinä porukassa mukana, sillä kiusaajat itse ovat heikkoja luonteeltaan ja yrittävät saada muut tekemään asioita toivomallaan tavalla. Ei saa antaa valtaa kiusaajien kommenteille tms., vaan luottaa itse itseensä ja arvostaa omia mielipiteitään, vaikka kuinka vaikeaa se olisikin. Aika tulee kuitenkin näyttämään, että ne, jotka ovat olleet joskus kiusaajia, eivät tule helpolla selviämään elämässään ;) En ainakaan itse tiedä ketään kiusaajaa, jolla elämä olisi kouluaikojen jälkeen hymyillyt tai olisi saanut jotain elämässä helpolla.

Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville ja muistakaa, ettette ole yksin! :)