Saa nähdä, mitä tästä nyt tulee. En siis lupaa mitään, mutta lukekaa ihmeessä x)
---
ERÄS AAMIAINEN
Kirjaudun ulos tutulta keskustelupalstalta. Tänään ei silmiini ollut osunut yhtään mielenkiintoista keskustelua, johon tarttua ja ottaa kantaa. Suljen tietokoneen ja nousen hitaasti tuolilta tuijottaen samalla monitorin virtavaloa. Odotan, että se sammuu.
- Upstairs? hän kysyy välittömästi nähdessään minun lähtevän tietokoneelta.
- Ei kun out, sanon tokaisten ja melkein tuhahdan hänen tyhmyydelleen. Me ei nysvätä sisällä tällaisella ilmalla, totean itsekseni ja toivon, että tuo ikuinen molopää voisi myös sisäistää sen ajatuksen. Hän ottaa kaapista tummansinisen Teema –lautasen paistamaansa kananmunaa varten. Paistinpannun sisältö luiskahtaa rasvaa tiristen lautaselle. Nyt on minun vuoroni. Meillä on omat munat.
- Fine day, Sunday, hän huokaisee istuutuessaan penkille pitkän pöydän ääreen.
- Mistä elokuvasta? hän kysyy niin kuin meillä on aina tapana arvuutella toisiltamme. Minä käyn pääni sisällä läpi kaikkia juuri näkemiäni elokuvia ja rikon munan pannulle.
- Fine day… mutisen hiljaa liesituulettimen alla. Eihän nyt ole edes sunnuntai.
- En tiedä, huokaisen hänelle. En minä tiedä, enkä tiedä kiinnostaako minua edes.
- There’s no post on Sundays, hän lisää lauseeseen ja hotkii aamiaistaan.
- Harry Potter, hän sanoo viimein. Minä nyökkään. Eipä ihme, ettei tullut mieleeni. Kumma kyllä muistan tarkalleen, mistä kohdasta kyseistä elokuvaa hän oli sen napannut.
Päässäni soi Maroon 5:n This love. Havahdun äkkiä hyräilyltäni.
- Koska sä muka olet kattonu Harry Potteria? kysyn ihmeissäni.
- Sillon ku te muut olitte Tallinnassa, hän vastaa ja kaataa maitoa lasiinsa.
- Ai, nyökkään ja muistelen Tallinnaa ja sitä miten otin kuvan korkeasta ja rähjäisestä kivitalosta, josta olivat ikkunat pudonneet jo vuosia sitten. Tarkoitus oli näyttää kuvaa kaikille tutuille ja sanoa sen olleen hotellimme. Harva on koskaan ymmärtänyt kieroa huumorintajuani.
Syön nopeasti aamiaiseni ja patistan häntä kanssani ulos. Mikä näissä nykyajan lapsissa on vikana? He vain istuisivat 24 tuntia vuorokaudessa tietokoneen ääressä ja pelaisivat tyhjänpäiväisiä pelejä, vaikka ulkona olisi mitä ihanin päivä moneen viikkoon. Sitten saamme väitellä aiheesta, kumpi on parempi pallo lentopalloon – vaaleanpunainen vai valkoinen. Mitenköhän minä taas olen ajautunut vahtimaan jonkun toisen lapsia kesälomani viimeisinä päivinä. Lupauksen ja velvollisuuden raja on niin raivostuttavan häilyvä.
---
No niin kommentoida saa, jos tahtoo. Omakohtaiset analyysit olisivat myös mielenkiintoista luettavaa.
---
ERÄS AAMIAINEN
Kirjaudun ulos tutulta keskustelupalstalta. Tänään ei silmiini ollut osunut yhtään mielenkiintoista keskustelua, johon tarttua ja ottaa kantaa. Suljen tietokoneen ja nousen hitaasti tuolilta tuijottaen samalla monitorin virtavaloa. Odotan, että se sammuu.
- Upstairs? hän kysyy välittömästi nähdessään minun lähtevän tietokoneelta.
- Ei kun out, sanon tokaisten ja melkein tuhahdan hänen tyhmyydelleen. Me ei nysvätä sisällä tällaisella ilmalla, totean itsekseni ja toivon, että tuo ikuinen molopää voisi myös sisäistää sen ajatuksen. Hän ottaa kaapista tummansinisen Teema –lautasen paistamaansa kananmunaa varten. Paistinpannun sisältö luiskahtaa rasvaa tiristen lautaselle. Nyt on minun vuoroni. Meillä on omat munat.
- Fine day, Sunday, hän huokaisee istuutuessaan penkille pitkän pöydän ääreen.
- Mistä elokuvasta? hän kysyy niin kuin meillä on aina tapana arvuutella toisiltamme. Minä käyn pääni sisällä läpi kaikkia juuri näkemiäni elokuvia ja rikon munan pannulle.
- Fine day… mutisen hiljaa liesituulettimen alla. Eihän nyt ole edes sunnuntai.
- En tiedä, huokaisen hänelle. En minä tiedä, enkä tiedä kiinnostaako minua edes.
- There’s no post on Sundays, hän lisää lauseeseen ja hotkii aamiaistaan.
- Harry Potter, hän sanoo viimein. Minä nyökkään. Eipä ihme, ettei tullut mieleeni. Kumma kyllä muistan tarkalleen, mistä kohdasta kyseistä elokuvaa hän oli sen napannut.
Päässäni soi Maroon 5:n This love. Havahdun äkkiä hyräilyltäni.
- Koska sä muka olet kattonu Harry Potteria? kysyn ihmeissäni.
- Sillon ku te muut olitte Tallinnassa, hän vastaa ja kaataa maitoa lasiinsa.
- Ai, nyökkään ja muistelen Tallinnaa ja sitä miten otin kuvan korkeasta ja rähjäisestä kivitalosta, josta olivat ikkunat pudonneet jo vuosia sitten. Tarkoitus oli näyttää kuvaa kaikille tutuille ja sanoa sen olleen hotellimme. Harva on koskaan ymmärtänyt kieroa huumorintajuani.
Syön nopeasti aamiaiseni ja patistan häntä kanssani ulos. Mikä näissä nykyajan lapsissa on vikana? He vain istuisivat 24 tuntia vuorokaudessa tietokoneen ääressä ja pelaisivat tyhjänpäiväisiä pelejä, vaikka ulkona olisi mitä ihanin päivä moneen viikkoon. Sitten saamme väitellä aiheesta, kumpi on parempi pallo lentopalloon – vaaleanpunainen vai valkoinen. Mitenköhän minä taas olen ajautunut vahtimaan jonkun toisen lapsia kesälomani viimeisinä päivinä. Lupauksen ja velvollisuuden raja on niin raivostuttavan häilyvä.
---
No niin kommentoida saa, jos tahtoo. Omakohtaiset analyysit olisivat myös mielenkiintoista luettavaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiva, että kirjoitit! Hyvähän tuo... Löysin itseni kohdasta "He vain istuisivat 24 tuntia vuorokaudessa tietokoneen ääressä..."!!! En mä nyt niin paljon koneella oo, mutta lähes ^_^
Ja nyt on varmaan sun vuoro kyhätä jotakin. Kuten huomaat rima ei ole kovin korkea x)
(ja näin meidän kesken: minunkin pitää joskus taistella tietokoneaddiktiotani vastaan todella rankasti)
Cherishiltä vaihteeksi jotakin tänne. :)
Minä pidin, hyvää tekstiä ja hauskasti kirjoitettu kaikkine Harry Potter- ja muine viittauksineen. Mutta miksi, miksi Maroon 5:n This love, se lähestulkoon sietämätön renkutus? :D
Kiitos kommentista! mä ajattelin, että olenpas mitään sanomaton, kun tuli niin vähän palautetta x)
Siksi juuri Maroon5:n This love, koska se ON sietämätön renkutus, joka soi joka hemmetin radiokanavalla koko ajan niin, että se jää väistämättä soimaan päässä.
Mutta kiitos vielä kerran!
"Kirjaudun ulos tutulta keskustelupalstalta. Tänään ei silmiini ollut osunut yhtään mielenkiintoista keskustelua, johon tarttua ja ottaa kantaa."
Ai juu, katsos vaan, tämä oli se päivä, kun en ollut ehtinyt laittaa nettiin mitään. (monta peeloa hymiötä lieventämään)
"Me ei nysvätä sisällä tällaisella ilmalla, totean itsekseni ja toivon, että tuo ikuinen molopää voisi myös sisäistää sen ajatuksen."
Jotenkin kauniin tiivistä kieltä.
Mukava ja maukas pätkä. Kesken jäi.
Kiitos, että vaivauduit lukemaan.
Se oli varmaan sellainen päivä, jolloin sinä et ollut laittanut mitään mieleen painuvaa luettavaksi nettiin... hyvin mahdollista x)
Joo minä en ole kovin rönsyilevä kirjottaessani, yritän ainakin pitää asiat mahdollisimman selkeinä. Onko se kaunista, sitä en sitten tiedä.
Jaa "maukas pätkä", mitähän se tarkoittaa...
Mutta kukapa tuota nyt lisää tahtoisi? Ei sen ollut tarkoitus loppua mitenkään ratkaisevasti. Elämäkin jatkuu samaan tapaan (kai).