Elämä on ihanaa. Romanttinen kertomus ihan oikeasta elämästä, muutamien vuosien takaa... Toki ihmisten nimet ja paikkakunnat on muutettu.
Lähdin lomailemaan yksin sukulaisteni luokse pohjoiseen, kun työnarkomaani mieheni hädin tuskin malttoi pitää kesälomaansa. Arkiseksi puuroksi taantuneessa suhteessa nautin olostani ilman miestäni. Keimailin kesäiselle auringolle kuin teinityttö, kävin uimarannalla serkkuni lasten kanssa ja hurmasin sukulaiseni jälleen loistavalla ruuanlaittotaidollani huolehtien päivällisistä ja iltapaloista. Tunsin jälleen olevani oma itseni, nauravainen ja seurallinen, vailla huolen häivää.
"Ovat tulossa Kaaresuvantolaiset kanssa tänne lomailemaan", sanoi serkkuni, Kaisa, eräänä aamupäivänä lopetettuaan puhelun. "Niinkö?" vastasin ilahtuneena. "Soittivat sieltä juuri, tulevat ennen iltaa. Saadaan saunoa ja vaihtaa kuulumisia sitten ihan ajan kanssa." "Mutta sehän on mukavaa", vastasin, "en ole tavannut heitä herraties koska viimeksi! Täytyy varmaan kipaista kaupalla ja hakea jotain... jos vaikka grillattaisiin saunan päälle..." Nousin pirttituolista ja tein askelen lähteäkseni, kun serkkuni totinen ääni pysäytti minut "...tiesitkös että erosivat tässä keväällä... se Heli sitten lähti... johonkin etelään... Tuomas huolehtii nyt lapsista..." Sydämeni löi tahattomasti muutaman kiivaan lyönnin. Yritin näyttää vakavalta. "Niin.." Serkun osaa ottava ääni jatkoi ajatusteni takana "...vaikka onhan ne lapsetkin jo, onneksi sentään kouluiässä jo molemmat..." Ääni loittoni kun askeleeni veivät ulko-ovelle.
Eronneet... mieleni harhaili. Koska me viimeksi tapasimme? Minkä ikäinen Tuomas jo on..? Ajelin hiljalleen talolta vievää pientä hiekkatietä kohden kylää. Tuomas oli minua kolme vuotta vanhempi. 32-vuotias nyt... Tuomas oli serkkuni, mutta "ottopoika"... Lapsena kuljimme yhdessä kuin sisarukset, kunnes opiskelut vei erilleen, minä muutin etelään. Tuomas oli ensirakkauteni... Jotakin sanatonta välillämme oli kulkenut läpi vuosien. Koskaan emme loukanneet toisiamme, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään... mutta siitä huolimatta tunsin värähdyksen sisälläni joka kerta, kun tapasimme, kun halasimme toisiamme hellästi ja niin asiallisesti... kuin serkusten kuuluukiin. Mihin se yhteydenpito oli jäänyt? Teeskenneltyyn kiireeseen ja välimatkaan? Tuomas... Pieni puna poskillani tunsin itseni hermostuneeksi koko iltapäivän, keksin kaikenlaista joutavanpäiväistä puuhailtavaa - ja olin kiitollinen ettei serkkutyttöni sitä huomannut.
"Nyt ne tulee, Laura ja Heikki tulee!" hihkui Kaisan pikkutyttö tarkoittaen Tuomaksen lapsia, ulos kirmaten. "No nytkö ne tulee!" touhusi Kaisa ja kiirehti myös pihalle tulijoita vastaan. Oi... kävelin varovasti pirtin ikkunan ääreen ja jäin katselemaan pihaan saapuvaa autoa. Hädin tuskin auto ehti pysähtyä, kun lapset riensivät ulos. Kuskin ovi aukeni... ja Tuomas... Nojasin kädelläni ikkunanpieleen. Miten hullua, ajattelin mielessäni. Aivan kuin... kuin olisin odottanut siinä... läpi aikojen.. Kaisa kiiruhti touhuamaan Tuomaksen luokse, otti jo pari vaatekassia käsiinsä autosta, kunnes muisti että halatakin piti. Selitti ja viittoili talolle päin... Tuomas käänsi katseensa talolle. En kyennyt liikahtamaan ikkunan ääreltä. Ne niin miehekkäät kasvot kääntyivät ja pysähtyivät ikkunaan. Katse pysähtyi hahmooni ikkunassa, totiset kasvot jämähtivät paikalleen. Ääneti kuulin Tuomaksen lausuvan nimeni.
"Minnaa! Minna tule ny pihaan sieltä!!" Kaisa huusi emännän äänellään. Havahduin unestani. Karahtelin kurkkuani ja kiirehdin pihalle teennäisen reippaana. "Tuomas!" hihkaisin niin kuin pikkutyttönäkin ja juoksin halaamaan lempiserkkuani. "Peijakas, Minna ja ihan elävänä!" Tuomas nauroi ja kietoi käsivartensa ympärilleni. "Tuomas..." hymyilin ja painauduin nauraen turvalliseen syliin. Kädet puristivat minut miestä vasten ja pieni huokaus purkautui miehen huulilta. "No älkäähän siinä nyt koko iltaa halailko!" Kaisa nauroi ja lähti touhuamaan kassien kanssa sisälle, lapset kiljahtelut kuuluivat jo pihan toiselta puolelta.
Tuomas piti ikuisuuden minua hellässä rutistuksessaan, irroitti otteensa ja otti kasvoni käsiensä väliin. Silmät tutkivat kasvojani ja pysähtyivät katseeseeni. "Minna.." Tuomas sanoi hiljaa, antoi arvaamatta pienen pehmeän suukon huulilleni, irroitti otteensa ja oli jo samassa menossa taloa kohti matkalaukun kanssa. Hämmentyneenä kosketin varovasti huuliani ja lähdin astelemaan miehen jäljessä sisälle.
Alkuilta oli yhtä tohinaa. Naapuritalosta poikkesi kylään lapsuudenystäviämme, nuorikot telmivät keskenään, kuulumisia rupateltiin kaikki yhteen ääneen. Tuomas ei kysynyt miehestäni mitään, mutta Kaisa ehti senkin selvittämään ennen minua että uhkasin jäädä kakkoseksi Karin työlle. Havaitsin Tuomaksen nostavan kulmiaan huomatessaan, että olin lomailemassa yksin. Kaiken sen tohinan keskellä katselin Tuomasta salaa, välillä katseemme kohtasivat ja tiesin molempien odottavan illan rauhottumista, että olismme voineet jutella enemmän kahden.
Naapureiden poistuttua lämmitimme saunan, me naiset löylytelimme ensin ja annoimme miehille sitten sen "loputtoman" vuoron, valmistellen sillä välin iltapalaa grillattavaksi. Istuimme ulkona ja herkuttelimme naposteltavilla, huuhdoimme herkut pikku huikalla janojuomia, siitä kuitenkaan humaltumatta. Kesäyö viipyi valoisana, isäntäväki hiipui ja haukotteli. "Jääkäähän te vielä juttelemaan kun ette ole aikoihin nähneet", Kaisa ehti sanomaan. "Me laitetaan nuo ipanat unten maille ja mennään itsekin."
Jäimme kahden.
Juttelimme ensin niitä näitä, pureskelimme loppuja kyljyspaloja, molemmat pidättyneinä, aavistuksen jännittyneinä. Vähitellen kyselimme varoen toistemme elämästä, perheestä... Niin täynnä surua ja pettymystä oli tuo mies kertoessaan avioliiton päättymisestä, mutta katkeruutta ja vihaa ei äänessään ollut. Halusin niin kovasti mennä hänen viereensä, kietoa hänet käsiini ja silittää pois kaiken surun. Mutta siinä istuin, omalla paikallani, tuoliin liimattuna. Kerroin puolestani Tuomakselle, millaista oma elämäni oli. Loppu häämötti minunkin suhteessani, tosin yhteisestä sopimuksesta. Siinä vielä roikuimme yhdessä tapojemme orjina ja kukaties vähän yritimmekin... ainakin ulospäin esittää että suhteemme oli se ainoa oikea.
Surullisten keskustelujen jälkeen vaihdoimme aihetta ja muistelimme lapsuutta, yhteisiä kommelluksia ja konnankoukkuja. "....ja varmasti kostan vielä joskus sulle senkin kun kippasit kaivokylmää vettä ämpärillisen mun niskaan saunassa!" uhosin leikkisästi, ja Tuomas nauroi. Miten ihanaa oli nähdä hänen nauravat kasvonsa ja silmänsä, jotka olivat vielä hetkeä aiemmin olleet niin surulliset.
Talo oli hiljentynyt, hyttyset inisi ja tekivät kiusaa. Jostain kantautui yksinäisen linnun kutsuhuuto. "Mitäköhän se kellokin jo... kai sitä täytyy lähteä nukkumaan ettei mene huominen aivan makoiluksi", Tuomas sanoi lopulta, katsahti minuun kysyvästi ja nousi tuoliltaan. "Niin... niin varmaan", kakistelin hiljaa, vaikka todellisuudessa olisin voinut istua siinä hyttysten syöttinä vaikka aamuun asti, nauttien Tuomaksen seurasta, sanoista. Kävelimme hitaasti vierekkäin talolle, hymyillen yritimme avata hiljaa ulko-oven ja kävellä narisevan verannan poikki ääneti.
Nukuimme molemmat yläkerrassa, minä pienessä vieraskammarissa vintin päädyssä, Tuomas lasten kanssa yläkerran makuukammarissa. Nousimme portaita varovasti astuen samaan aikaan ja hiljaa tirskahtaen jos jokin askelma narahti. Portaiden yläpäässä seisahduimme. Huoneeni ovi odotti avoimena ja tympeänä kutsuen minua nukkumaan yksinäiseen vuoteeseen. Hetkeen emme liikahtaneetkaan, kumpikaan ei sanonut sanakaan. Yllättäen Tuomas kiepautti kätensä niskaani, pehmeällä otteella veti lähemmäs itseään ja hamuili huuliani. Sydän kaipaustaan huutaen vastasin suudelmaan, seisoen siinä yllättyneenä paikoillani jalkoja heikottaen. Huulemme tunnustelivat toisiaan ja kielet koskettivat varovasti yhtyen leikkiin. Siinä seisoimme, hiljaisen talon hämärässä, pienen ikuisuuden, suudelmat täynnä kaipausta ja halua.
Tuomaksen huulet erkaantuivat suukotellen vielä pehmeästi huuliani ja poskeani... "Voi sua minun oma pieni..", kuiskasi hänen äänensä ja silmät katsoivat taas täynnä pohjatonta surua. En saanut sanotuksi sanaakaan. Tuomas kääntyi ja hiipi hiljaa kammariin, minä peräännyin vaitonaisena omaan päätyyni ja suljin oven perässäni.
Riisuuduin ja puin kevyen yöpaidan päälleni. Sekaisin ajatuksin ja tuntein asetuin sängylle makaamaan. Suljin silmäni ja odotin unen saapuvan. Tuomas, Tuomas, huokaili mieleni. Käänsin kylkeä. Pyörähdin selälleni. Nypistelin peiton kulmaa. "Tule uni kultainen... tule ja pelasta..." ajattelin ja yritin nukahtaa. Lopulta, tuskastuneena nousin sängyn laidalle istumaan. Huoneessa oli kuuma, vanha puutalo piti kesäisen lämmön sisällään eikä ilma tuntunut vaihtuvan vaikka ikkuna oli auki. Nousin ja kävelin ikkunan ääreen hengitellen raikasta ilmaa joka tuntui vasta ikkunan vierellä. Nojasin ikkunan puitteisiin, katseeni harhaili pihamaalla. Kevyt tuulenvire liikutteli silloin tällöin pihakoivun lehtiä. Itketti. Pihamaisema sumentui katseeni alla, pieni yksinäinen kyynel vieri poskelle. Sekavin tuntein seisoin siinä yksin, menneisyyden, tulevaisuuden ja olevan hiljaisen hetken puristuksissa.
Pitkään siinä seisottuani hätkähdin pieneen narahdukseen. Vanhat hiljaiset talot pitävät ikuisesti mysteerinsä, elävät lämpötilojen mukaan, rapsahtelevat, saavat kuvittelemaan kummitusten olemassaolon... Seisoin paikallani, sydän tahattomasti pamppaillen, kunnes tajusin että huoneeni ovi avattiin...! Halusin kääntyä ja nähdä kuka tulija oli, mutten kertakaikkiaan kyennyt! Tuomas, onko se Tuomas...? Onko Kaisa tullut katsomaan saanko nukuttua..? Ovi sulkeutui. Tuomas. Lämmin värähdys kuulki aaltona lävitseni. Askeleet lähestyivät yksi kerrallaan. Ei sanaakaan.
Tuomas pysähtyi taakseni. Tunsin sormien hipaisevan niskaani... värähdin... Miehen käsi laskeutui pehmeästi niskaani hivellen hartialle... olkapäälle... lapaa hyväillen kyljelle... alemmas.. pysätyen lepäämään uumalleni. Aistin tutun tuoksun Tuomaksen nojautuessa lähemmäs... tahattomasti huuliltani purkautui huokaus kun miehen miltei alaston vartalo painautui hitaasti vasten omaani. Hengitys lämmitti niskaani, huulet hapuilivat kaulan sivustaa ja korvalehteä. Nojasin ikkunaan, suljin silmäni ja inahtelin lämpimien aaltojen värisyttäessä vartaloani...
Kädet kulkivat lantiollani, nousivat ylös pitkin selkää, olkapäitä hyväillen liukuivat käsivarsilleni... palasivat takaisin, liukuivat alas ja paidan alle... miten käden kosketus saattoi tuntua siltä... Tuomas hyväili selkääni suurilla käsillään, suuteli ja näykki hellästi niskaani, kaulaani... antoi viimein käsiensä liukua vatsalleni, ylöspäin... hipaisten kämmenselällä rintojani... Nännit kovettuivat väristyksien myötä, alapäätä kuumotti niin että miltei sattui... Tunsin naisellisen kosteuden tulvivan pikkuhousuihin, voihkin hiljaa käsien hyväilyssä...
Tuomas veti hitaasti paidan helmaa ylöspäin, ujutti helposti väljän kaula-aukon pääni yli ja antoi vaatekappaleen pudota lattialle... Pikkuhousut jalassa, halusta palaen seisoin edelleen paikallani... Tuomaksen katseen alla... Tunsin miehen auttavan alushousunsa pois... ja kovan kalun painautuvan pakaroitani vasten Tuomaksen kumartuessa uudelleen kiinni vartalooni... Hyväilyt kävivät aavistuksen kiihkeämmiksi... loputtomat suukot ihollani, kädet hyväilivät rintojani... sormet leikkivät nänneillä.. Voihkaisin ääneen nännien lähettäessä pieniä sähköiskuja sormien nipistyksessä... uudestaan ja uudestaan... Painauduin taaksepäin, lähemmäs Tuomasta... Miehen lantio liikahteli pakaroitani vasten... tunsin ihollani terskan kostuvan suolaisista pisaroista...
Kuuma vartaloni väristen halusin... halusin... Tuomas jatkoi rintojeni hyväilyä, kiihkeämmin... nännit tunsivat välillä rajun puristuksen sormien välissä, saaden ruumiini nytkähtämään... toinen käsi liukui alas, hyväili vatsaani... kulki pikkuhousujen reunaa pitkin... lanteille... pakaroille... Sormet liikkuivat pitkin housujen reunoja... vetivät pikkuhousujen kankaan pakaroiden väliin... ja nostivat hellästi... kankaan painautuessa kosteaa vakoani vasten... voihkaisin... Käsi kulki edustalle... veti samoin kankaan suppuun ja hiljaa liikutellen varmistui että kangas upposi paksuna naruna kosteiden häpyhuulieni väliin... kunnes käsi liukui jälleen pakaroille... hyväillen... tarttui pakaroiden väliin upotettuihin pikkuhousuihin... ja veti hellästi... Ote kiristyi, muuttui hyväilyksi... vetäen.. ja hellittäen... pikkuhousut hankasivat klitoristani... painautuivat vakoon... Mieli sumeana värisin, voihkin... turvonnut alapääni janoten miestä takanani...
Olisin lauennut siihen hyväilyyn ellei Tuomas olisi lopettanut... molemmat kädet liukuivat lanteille ja vetivät pikkuhoujani alaspäin... reisille... polviin... Kumartuessaan Tuomas kuljetti huuliaan pitkin selkääni, suuteli, maistoi kielellään... suuteli pakaroitani... reisiä... kunnes sai housut alas... Kevyesti nostin jalkojani ja vapauduin kastuneista housuista.. "Minna mä haluan sua niin..." kuiskasi Tuomas hiuksiini ja antoi käsiensä vaeltaa vartalollani... välillä rinnoilla, nipistäen nännejä... selässä.. pakaroilla... reisien sisäpinnalla... välillä kuljettaen sormia kevyesti kosteaa vakoa pitkin... nauttien ruumiini vavahtelusta koskeattaessaan härnäävästi klitorista... Purin hiljaa alahuulta ja toivoin että pystyisin pidättämään voihkaisuni...
Tuomas siirsi lantiotaan taaksepäin ja auttoi kivikovana seisovan kalunsa pakaroilta häpyhuulille... Levitin vaistomaisesti jalkojani ja liikutin itseäni... ihana kyrpä liukui härnäten pitkin turvonnutta kosteaa vakoa... Tuomas hengitti raskaammin ja kädet puristuivat tiukemmin ihooni... Mies ei kestänyt enempää, vaan pysähtyi ja ohjasi liikkeillään kyrvän pillun suulle... Pysähdyimme molemmat hetkeksi, pidätimme hengitystä... kunnes tunsin paisunneen kalun uppoavan aavistuksen sisälle sykkivään pilluuni... Olisin halunnut työntää lantioni vasten Tuomasta, tuntea rakkaimpani sykkivän kyrvän painuvan sisimpääni...
Tuomas pidätteli... nautti... työntyi kiduttavan hitaasti sisälle märkään vakooni... Pidätin nautinnon huutoa ja nojasin ikkunaan. Kookas kyrpä painui hitaasti syvemmälle ja värisytti ruumistani... tunsin kyrvän liukuvan hitaasti ulos... ja painuvan hitaasti sisääni... syvälle... syvemmälle... Vittuni sykki ja puristeli tuota ihanuutta... Tuomas rakasteli... tarttui pakaroihin... levitti häpyhuuliani vaativin ottein... ja painui kiihkeämmin sisääni... Nautin joka sentistä... joka sekunnista... puristin huuliani yhteen ja tukahdutin voihkeeni...
"Lisää... ihana... lisää..."...huokailin ja työnsin peppuani vasten Tuomasta työntöjen tadissa... "..rakastele.."
Nautinnon kestettyä ikuisuuden tunsin orgasmin olevan lähellä, hitaasti, enteilevinä aaltoina... jotka lähtivät vaginasta... ja halusta... saada lisää... kovemmin... ihanaa kyrpää... Tuomas vaistosi vartaloni nytkähtelyn ja kiihdytti tahtiaan... upotti kiivaammin ja rytmikkäämmin kaluaan sisuksiini... sykkivänä... Tunsin kyrvän paisuvan entisestään... Tuomaksen laukeamisen lähestyvän... enkä kestänyt sitä tunnetta enempää... Menetin ruumiini kontrollin... rakastelumme huipentui kiimaiseen naintiin... Tuomas nussi minua äänekkäästi huohottaen, puristi säälimättä pakaroitani... kyrpä hankasi sisintäni miltei sattuen... Orgasmin vyöryvät aallot veivät mukanaan... kuulin nautinnon huudon purkautuvan huuliltani ja ikkunaan tukien Tuomaksen otteessa pysyin jaloillani taivaallisen orgasmin vavisuttaessa ruumistani... ja Tuomaksen korahtelun... viimeiset rajut työnnöt... pulppuavan sperman sisälläni...
Olimme hetken paikoillamme. Tuomas nojasi hikisenä selkääni vasten ja antoi hengityksensä tasaantua. Välillä lipaisi kielellään suolaista ihoani. Kalu kutistui sisälläni ja hihkaisten poimin varpaillani yöpaitani lattialta estäen nesteitä valumasta lattialle. Oikaisimme selkämme, halasimme ja suukottelimme. Hihittelimme yöpaidalle... sitä ei varmaan uskaltaisi jättää Kaisan pyykkikoriin...! Jäimme lepäämään kapealle vuoteelle vierekkäin, juttelimme hiljaa tovin ja viimein Tuomaksen poistuttua nukahdin sykkyrällä, onnellisena ja posket hehkuen.
Muistan ikuisesti sen maiseman, sieltä vintin päätyikkunasta. Kesäyön äänet, tuoksun. Sen tunteen minkä ensimmäinen rakastelu kaikkein rakkaimman kanssa saa aikaan. Tänään olen onnellinen. Asun Tuomaksen kanssa, puhukoot sukulaiset mitä tykkäävät, sillä emme me ole verisukua toisillemme.
Lähdin lomailemaan yksin sukulaisteni luokse pohjoiseen, kun työnarkomaani mieheni hädin tuskin malttoi pitää kesälomaansa. Arkiseksi puuroksi taantuneessa suhteessa nautin olostani ilman miestäni. Keimailin kesäiselle auringolle kuin teinityttö, kävin uimarannalla serkkuni lasten kanssa ja hurmasin sukulaiseni jälleen loistavalla ruuanlaittotaidollani huolehtien päivällisistä ja iltapaloista. Tunsin jälleen olevani oma itseni, nauravainen ja seurallinen, vailla huolen häivää.
"Ovat tulossa Kaaresuvantolaiset kanssa tänne lomailemaan", sanoi serkkuni, Kaisa, eräänä aamupäivänä lopetettuaan puhelun. "Niinkö?" vastasin ilahtuneena. "Soittivat sieltä juuri, tulevat ennen iltaa. Saadaan saunoa ja vaihtaa kuulumisia sitten ihan ajan kanssa." "Mutta sehän on mukavaa", vastasin, "en ole tavannut heitä herraties koska viimeksi! Täytyy varmaan kipaista kaupalla ja hakea jotain... jos vaikka grillattaisiin saunan päälle..." Nousin pirttituolista ja tein askelen lähteäkseni, kun serkkuni totinen ääni pysäytti minut "...tiesitkös että erosivat tässä keväällä... se Heli sitten lähti... johonkin etelään... Tuomas huolehtii nyt lapsista..." Sydämeni löi tahattomasti muutaman kiivaan lyönnin. Yritin näyttää vakavalta. "Niin.." Serkun osaa ottava ääni jatkoi ajatusteni takana "...vaikka onhan ne lapsetkin jo, onneksi sentään kouluiässä jo molemmat..." Ääni loittoni kun askeleeni veivät ulko-ovelle.
Eronneet... mieleni harhaili. Koska me viimeksi tapasimme? Minkä ikäinen Tuomas jo on..? Ajelin hiljalleen talolta vievää pientä hiekkatietä kohden kylää. Tuomas oli minua kolme vuotta vanhempi. 32-vuotias nyt... Tuomas oli serkkuni, mutta "ottopoika"... Lapsena kuljimme yhdessä kuin sisarukset, kunnes opiskelut vei erilleen, minä muutin etelään. Tuomas oli ensirakkauteni... Jotakin sanatonta välillämme oli kulkenut läpi vuosien. Koskaan emme loukanneet toisiamme, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään... mutta siitä huolimatta tunsin värähdyksen sisälläni joka kerta, kun tapasimme, kun halasimme toisiamme hellästi ja niin asiallisesti... kuin serkusten kuuluukiin. Mihin se yhteydenpito oli jäänyt? Teeskenneltyyn kiireeseen ja välimatkaan? Tuomas... Pieni puna poskillani tunsin itseni hermostuneeksi koko iltapäivän, keksin kaikenlaista joutavanpäiväistä puuhailtavaa - ja olin kiitollinen ettei serkkutyttöni sitä huomannut.
"Nyt ne tulee, Laura ja Heikki tulee!" hihkui Kaisan pikkutyttö tarkoittaen Tuomaksen lapsia, ulos kirmaten. "No nytkö ne tulee!" touhusi Kaisa ja kiirehti myös pihalle tulijoita vastaan. Oi... kävelin varovasti pirtin ikkunan ääreen ja jäin katselemaan pihaan saapuvaa autoa. Hädin tuskin auto ehti pysähtyä, kun lapset riensivät ulos. Kuskin ovi aukeni... ja Tuomas... Nojasin kädelläni ikkunanpieleen. Miten hullua, ajattelin mielessäni. Aivan kuin... kuin olisin odottanut siinä... läpi aikojen.. Kaisa kiiruhti touhuamaan Tuomaksen luokse, otti jo pari vaatekassia käsiinsä autosta, kunnes muisti että halatakin piti. Selitti ja viittoili talolle päin... Tuomas käänsi katseensa talolle. En kyennyt liikahtamaan ikkunan ääreltä. Ne niin miehekkäät kasvot kääntyivät ja pysähtyivät ikkunaan. Katse pysähtyi hahmooni ikkunassa, totiset kasvot jämähtivät paikalleen. Ääneti kuulin Tuomaksen lausuvan nimeni.
"Minnaa! Minna tule ny pihaan sieltä!!" Kaisa huusi emännän äänellään. Havahduin unestani. Karahtelin kurkkuani ja kiirehdin pihalle teennäisen reippaana. "Tuomas!" hihkaisin niin kuin pikkutyttönäkin ja juoksin halaamaan lempiserkkuani. "Peijakas, Minna ja ihan elävänä!" Tuomas nauroi ja kietoi käsivartensa ympärilleni. "Tuomas..." hymyilin ja painauduin nauraen turvalliseen syliin. Kädet puristivat minut miestä vasten ja pieni huokaus purkautui miehen huulilta. "No älkäähän siinä nyt koko iltaa halailko!" Kaisa nauroi ja lähti touhuamaan kassien kanssa sisälle, lapset kiljahtelut kuuluivat jo pihan toiselta puolelta.
Tuomas piti ikuisuuden minua hellässä rutistuksessaan, irroitti otteensa ja otti kasvoni käsiensä väliin. Silmät tutkivat kasvojani ja pysähtyivät katseeseeni. "Minna.." Tuomas sanoi hiljaa, antoi arvaamatta pienen pehmeän suukon huulilleni, irroitti otteensa ja oli jo samassa menossa taloa kohti matkalaukun kanssa. Hämmentyneenä kosketin varovasti huuliani ja lähdin astelemaan miehen jäljessä sisälle.
Alkuilta oli yhtä tohinaa. Naapuritalosta poikkesi kylään lapsuudenystäviämme, nuorikot telmivät keskenään, kuulumisia rupateltiin kaikki yhteen ääneen. Tuomas ei kysynyt miehestäni mitään, mutta Kaisa ehti senkin selvittämään ennen minua että uhkasin jäädä kakkoseksi Karin työlle. Havaitsin Tuomaksen nostavan kulmiaan huomatessaan, että olin lomailemassa yksin. Kaiken sen tohinan keskellä katselin Tuomasta salaa, välillä katseemme kohtasivat ja tiesin molempien odottavan illan rauhottumista, että olismme voineet jutella enemmän kahden.
Naapureiden poistuttua lämmitimme saunan, me naiset löylytelimme ensin ja annoimme miehille sitten sen "loputtoman" vuoron, valmistellen sillä välin iltapalaa grillattavaksi. Istuimme ulkona ja herkuttelimme naposteltavilla, huuhdoimme herkut pikku huikalla janojuomia, siitä kuitenkaan humaltumatta. Kesäyö viipyi valoisana, isäntäväki hiipui ja haukotteli. "Jääkäähän te vielä juttelemaan kun ette ole aikoihin nähneet", Kaisa ehti sanomaan. "Me laitetaan nuo ipanat unten maille ja mennään itsekin."
Jäimme kahden.
Juttelimme ensin niitä näitä, pureskelimme loppuja kyljyspaloja, molemmat pidättyneinä, aavistuksen jännittyneinä. Vähitellen kyselimme varoen toistemme elämästä, perheestä... Niin täynnä surua ja pettymystä oli tuo mies kertoessaan avioliiton päättymisestä, mutta katkeruutta ja vihaa ei äänessään ollut. Halusin niin kovasti mennä hänen viereensä, kietoa hänet käsiini ja silittää pois kaiken surun. Mutta siinä istuin, omalla paikallani, tuoliin liimattuna. Kerroin puolestani Tuomakselle, millaista oma elämäni oli. Loppu häämötti minunkin suhteessani, tosin yhteisestä sopimuksesta. Siinä vielä roikuimme yhdessä tapojemme orjina ja kukaties vähän yritimmekin... ainakin ulospäin esittää että suhteemme oli se ainoa oikea.
Surullisten keskustelujen jälkeen vaihdoimme aihetta ja muistelimme lapsuutta, yhteisiä kommelluksia ja konnankoukkuja. "....ja varmasti kostan vielä joskus sulle senkin kun kippasit kaivokylmää vettä ämpärillisen mun niskaan saunassa!" uhosin leikkisästi, ja Tuomas nauroi. Miten ihanaa oli nähdä hänen nauravat kasvonsa ja silmänsä, jotka olivat vielä hetkeä aiemmin olleet niin surulliset.
Talo oli hiljentynyt, hyttyset inisi ja tekivät kiusaa. Jostain kantautui yksinäisen linnun kutsuhuuto. "Mitäköhän se kellokin jo... kai sitä täytyy lähteä nukkumaan ettei mene huominen aivan makoiluksi", Tuomas sanoi lopulta, katsahti minuun kysyvästi ja nousi tuoliltaan. "Niin... niin varmaan", kakistelin hiljaa, vaikka todellisuudessa olisin voinut istua siinä hyttysten syöttinä vaikka aamuun asti, nauttien Tuomaksen seurasta, sanoista. Kävelimme hitaasti vierekkäin talolle, hymyillen yritimme avata hiljaa ulko-oven ja kävellä narisevan verannan poikki ääneti.
Nukuimme molemmat yläkerrassa, minä pienessä vieraskammarissa vintin päädyssä, Tuomas lasten kanssa yläkerran makuukammarissa. Nousimme portaita varovasti astuen samaan aikaan ja hiljaa tirskahtaen jos jokin askelma narahti. Portaiden yläpäässä seisahduimme. Huoneeni ovi odotti avoimena ja tympeänä kutsuen minua nukkumaan yksinäiseen vuoteeseen. Hetkeen emme liikahtaneetkaan, kumpikaan ei sanonut sanakaan. Yllättäen Tuomas kiepautti kätensä niskaani, pehmeällä otteella veti lähemmäs itseään ja hamuili huuliani. Sydän kaipaustaan huutaen vastasin suudelmaan, seisoen siinä yllättyneenä paikoillani jalkoja heikottaen. Huulemme tunnustelivat toisiaan ja kielet koskettivat varovasti yhtyen leikkiin. Siinä seisoimme, hiljaisen talon hämärässä, pienen ikuisuuden, suudelmat täynnä kaipausta ja halua.
Tuomaksen huulet erkaantuivat suukotellen vielä pehmeästi huuliani ja poskeani... "Voi sua minun oma pieni..", kuiskasi hänen äänensä ja silmät katsoivat taas täynnä pohjatonta surua. En saanut sanotuksi sanaakaan. Tuomas kääntyi ja hiipi hiljaa kammariin, minä peräännyin vaitonaisena omaan päätyyni ja suljin oven perässäni.
Riisuuduin ja puin kevyen yöpaidan päälleni. Sekaisin ajatuksin ja tuntein asetuin sängylle makaamaan. Suljin silmäni ja odotin unen saapuvan. Tuomas, Tuomas, huokaili mieleni. Käänsin kylkeä. Pyörähdin selälleni. Nypistelin peiton kulmaa. "Tule uni kultainen... tule ja pelasta..." ajattelin ja yritin nukahtaa. Lopulta, tuskastuneena nousin sängyn laidalle istumaan. Huoneessa oli kuuma, vanha puutalo piti kesäisen lämmön sisällään eikä ilma tuntunut vaihtuvan vaikka ikkuna oli auki. Nousin ja kävelin ikkunan ääreen hengitellen raikasta ilmaa joka tuntui vasta ikkunan vierellä. Nojasin ikkunan puitteisiin, katseeni harhaili pihamaalla. Kevyt tuulenvire liikutteli silloin tällöin pihakoivun lehtiä. Itketti. Pihamaisema sumentui katseeni alla, pieni yksinäinen kyynel vieri poskelle. Sekavin tuntein seisoin siinä yksin, menneisyyden, tulevaisuuden ja olevan hiljaisen hetken puristuksissa.
Pitkään siinä seisottuani hätkähdin pieneen narahdukseen. Vanhat hiljaiset talot pitävät ikuisesti mysteerinsä, elävät lämpötilojen mukaan, rapsahtelevat, saavat kuvittelemaan kummitusten olemassaolon... Seisoin paikallani, sydän tahattomasti pamppaillen, kunnes tajusin että huoneeni ovi avattiin...! Halusin kääntyä ja nähdä kuka tulija oli, mutten kertakaikkiaan kyennyt! Tuomas, onko se Tuomas...? Onko Kaisa tullut katsomaan saanko nukuttua..? Ovi sulkeutui. Tuomas. Lämmin värähdys kuulki aaltona lävitseni. Askeleet lähestyivät yksi kerrallaan. Ei sanaakaan.
Tuomas pysähtyi taakseni. Tunsin sormien hipaisevan niskaani... värähdin... Miehen käsi laskeutui pehmeästi niskaani hivellen hartialle... olkapäälle... lapaa hyväillen kyljelle... alemmas.. pysätyen lepäämään uumalleni. Aistin tutun tuoksun Tuomaksen nojautuessa lähemmäs... tahattomasti huuliltani purkautui huokaus kun miehen miltei alaston vartalo painautui hitaasti vasten omaani. Hengitys lämmitti niskaani, huulet hapuilivat kaulan sivustaa ja korvalehteä. Nojasin ikkunaan, suljin silmäni ja inahtelin lämpimien aaltojen värisyttäessä vartaloani...
Kädet kulkivat lantiollani, nousivat ylös pitkin selkää, olkapäitä hyväillen liukuivat käsivarsilleni... palasivat takaisin, liukuivat alas ja paidan alle... miten käden kosketus saattoi tuntua siltä... Tuomas hyväili selkääni suurilla käsillään, suuteli ja näykki hellästi niskaani, kaulaani... antoi viimein käsiensä liukua vatsalleni, ylöspäin... hipaisten kämmenselällä rintojani... Nännit kovettuivat väristyksien myötä, alapäätä kuumotti niin että miltei sattui... Tunsin naisellisen kosteuden tulvivan pikkuhousuihin, voihkin hiljaa käsien hyväilyssä...
Tuomas veti hitaasti paidan helmaa ylöspäin, ujutti helposti väljän kaula-aukon pääni yli ja antoi vaatekappaleen pudota lattialle... Pikkuhousut jalassa, halusta palaen seisoin edelleen paikallani... Tuomaksen katseen alla... Tunsin miehen auttavan alushousunsa pois... ja kovan kalun painautuvan pakaroitani vasten Tuomaksen kumartuessa uudelleen kiinni vartalooni... Hyväilyt kävivät aavistuksen kiihkeämmiksi... loputtomat suukot ihollani, kädet hyväilivät rintojani... sormet leikkivät nänneillä.. Voihkaisin ääneen nännien lähettäessä pieniä sähköiskuja sormien nipistyksessä... uudestaan ja uudestaan... Painauduin taaksepäin, lähemmäs Tuomasta... Miehen lantio liikahteli pakaroitani vasten... tunsin ihollani terskan kostuvan suolaisista pisaroista...
Kuuma vartaloni väristen halusin... halusin... Tuomas jatkoi rintojeni hyväilyä, kiihkeämmin... nännit tunsivat välillä rajun puristuksen sormien välissä, saaden ruumiini nytkähtämään... toinen käsi liukui alas, hyväili vatsaani... kulki pikkuhousujen reunaa pitkin... lanteille... pakaroille... Sormet liikkuivat pitkin housujen reunoja... vetivät pikkuhousujen kankaan pakaroiden väliin... ja nostivat hellästi... kankaan painautuessa kosteaa vakoani vasten... voihkaisin... Käsi kulki edustalle... veti samoin kankaan suppuun ja hiljaa liikutellen varmistui että kangas upposi paksuna naruna kosteiden häpyhuulieni väliin... kunnes käsi liukui jälleen pakaroille... hyväillen... tarttui pakaroiden väliin upotettuihin pikkuhousuihin... ja veti hellästi... Ote kiristyi, muuttui hyväilyksi... vetäen.. ja hellittäen... pikkuhousut hankasivat klitoristani... painautuivat vakoon... Mieli sumeana värisin, voihkin... turvonnut alapääni janoten miestä takanani...
Olisin lauennut siihen hyväilyyn ellei Tuomas olisi lopettanut... molemmat kädet liukuivat lanteille ja vetivät pikkuhoujani alaspäin... reisille... polviin... Kumartuessaan Tuomas kuljetti huuliaan pitkin selkääni, suuteli, maistoi kielellään... suuteli pakaroitani... reisiä... kunnes sai housut alas... Kevyesti nostin jalkojani ja vapauduin kastuneista housuista.. "Minna mä haluan sua niin..." kuiskasi Tuomas hiuksiini ja antoi käsiensä vaeltaa vartalollani... välillä rinnoilla, nipistäen nännejä... selässä.. pakaroilla... reisien sisäpinnalla... välillä kuljettaen sormia kevyesti kosteaa vakoa pitkin... nauttien ruumiini vavahtelusta koskeattaessaan härnäävästi klitorista... Purin hiljaa alahuulta ja toivoin että pystyisin pidättämään voihkaisuni...
Tuomas siirsi lantiotaan taaksepäin ja auttoi kivikovana seisovan kalunsa pakaroilta häpyhuulille... Levitin vaistomaisesti jalkojani ja liikutin itseäni... ihana kyrpä liukui härnäten pitkin turvonnutta kosteaa vakoa... Tuomas hengitti raskaammin ja kädet puristuivat tiukemmin ihooni... Mies ei kestänyt enempää, vaan pysähtyi ja ohjasi liikkeillään kyrvän pillun suulle... Pysähdyimme molemmat hetkeksi, pidätimme hengitystä... kunnes tunsin paisunneen kalun uppoavan aavistuksen sisälle sykkivään pilluuni... Olisin halunnut työntää lantioni vasten Tuomasta, tuntea rakkaimpani sykkivän kyrvän painuvan sisimpääni...
Tuomas pidätteli... nautti... työntyi kiduttavan hitaasti sisälle märkään vakooni... Pidätin nautinnon huutoa ja nojasin ikkunaan. Kookas kyrpä painui hitaasti syvemmälle ja värisytti ruumistani... tunsin kyrvän liukuvan hitaasti ulos... ja painuvan hitaasti sisääni... syvälle... syvemmälle... Vittuni sykki ja puristeli tuota ihanuutta... Tuomas rakasteli... tarttui pakaroihin... levitti häpyhuuliani vaativin ottein... ja painui kiihkeämmin sisääni... Nautin joka sentistä... joka sekunnista... puristin huuliani yhteen ja tukahdutin voihkeeni...
"Lisää... ihana... lisää..."...huokailin ja työnsin peppuani vasten Tuomasta työntöjen tadissa... "..rakastele.."
Nautinnon kestettyä ikuisuuden tunsin orgasmin olevan lähellä, hitaasti, enteilevinä aaltoina... jotka lähtivät vaginasta... ja halusta... saada lisää... kovemmin... ihanaa kyrpää... Tuomas vaistosi vartaloni nytkähtelyn ja kiihdytti tahtiaan... upotti kiivaammin ja rytmikkäämmin kaluaan sisuksiini... sykkivänä... Tunsin kyrvän paisuvan entisestään... Tuomaksen laukeamisen lähestyvän... enkä kestänyt sitä tunnetta enempää... Menetin ruumiini kontrollin... rakastelumme huipentui kiimaiseen naintiin... Tuomas nussi minua äänekkäästi huohottaen, puristi säälimättä pakaroitani... kyrpä hankasi sisintäni miltei sattuen... Orgasmin vyöryvät aallot veivät mukanaan... kuulin nautinnon huudon purkautuvan huuliltani ja ikkunaan tukien Tuomaksen otteessa pysyin jaloillani taivaallisen orgasmin vavisuttaessa ruumistani... ja Tuomaksen korahtelun... viimeiset rajut työnnöt... pulppuavan sperman sisälläni...
Olimme hetken paikoillamme. Tuomas nojasi hikisenä selkääni vasten ja antoi hengityksensä tasaantua. Välillä lipaisi kielellään suolaista ihoani. Kalu kutistui sisälläni ja hihkaisten poimin varpaillani yöpaitani lattialta estäen nesteitä valumasta lattialle. Oikaisimme selkämme, halasimme ja suukottelimme. Hihittelimme yöpaidalle... sitä ei varmaan uskaltaisi jättää Kaisan pyykkikoriin...! Jäimme lepäämään kapealle vuoteelle vierekkäin, juttelimme hiljaa tovin ja viimein Tuomaksen poistuttua nukahdin sykkyrällä, onnellisena ja posket hehkuen.
Muistan ikuisesti sen maiseman, sieltä vintin päätyikkunasta. Kesäyön äänet, tuoksun. Sen tunteen minkä ensimmäinen rakastelu kaikkein rakkaimman kanssa saa aikaan. Tänään olen onnellinen. Asun Tuomaksen kanssa, puhukoot sukulaiset mitä tykkäävät, sillä emme me ole verisukua toisillemme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä näillä sivuilla, oli totta tai ei. Hyvin kirjoitettu.
Ihme on, jos et ole kirjailija... loistavaa kielenkäyttöä, ammattimainen ote tarinan etenemiseen... kertakaikkiaan hieno tarina!
tarina oli jotain uskomatonta ja niin todellisen tuntuista...kunpa itsekin kokisi jotain vastaavaa oli kertomus totta tai ei....minut sait kyllä kirjoituksellasi myytyä... :)
sanat,aivan loistava, niin ja kiihottava!
eikä oikeankaan serkun kanssa oleminen ole laitonta. saa mennä naimisiin.
joten mitäs siinä on sukulaisilla puhumista.