Rynnäkkökiväärin kantamisesta

Opit muuttuu. Luotiliivivarustuksessa nykyinen kantamistapa lienee parempi.

Rajajääkäreille opetetaan myös kantaminen siten että rynnäkkökivääri on vasemman olkapään takana , piippu alas päin, kahva olkapään tasalla. Näin ase ei ole rinnalla häiritsemässä parsan käyttöä ja on silti nopeasti ampumavalmiina.

En muista, että meille olisi opetettu yhtään mitään tapaa. Paitsi tietenkin paraatityyliin, jne.

Minkälaisessa varustuksessa olet nähnyt sitä tuolla lailla kannettavan?

Esim. tässä kuvassa on aika tuhti varustus.

http://www.savonsanomat.fi/multimedia/dynamic/00135/afganistan_135408b.jpg

Kuten tässäkin:

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/8760a080468098aa8e81cf2bcc0c25fc/IMG_2910.jpg?MOD=AJPERES&CACHEID=8760a080468098aa8e81cf2bcc0c25fc

Vähän eri tavalla tosiaan 1980-luvulla opetettiin. Itse tein tuttavuutta tuohon uuteen tapaan viime vuonna.... Aseen saa käyttöön selvästi vanhaa tapaa nopeammin. Itse uskoin kyllä yhden päivän treenaamisen yhteydessä.

Ja pikatilanteissa ammutaan pitämällä rintamasuunta suoraan eteenpäin, ei siis tukki olkapäälle, ja vähän sivuttain kylki eteenpäin. Luotiliivi nimittäin ei suojaa hyvin kylkeä, mutta edessä on levyjä.

Yksi syy tähän on se, että kaikki vähänkään aseenkäsittelyyn erikoistuneet porukat (rauhanturvaajat, spollet yms..) käyttävät ns. symmetristä ampuma-asentoa. Perinteisestihän seisaaltaan ammutaan tukemalla tukki olkapäähän ja seisomalla polvet suorassa hieman vinottain ampumasuuntaan, taaimmainen kyynärpää korkealla ilmassa. Symmetrisessä ampuma-asennossa tukki tuetaan rintalihaksen päälle ja seistää suoraan kohti kohdetta hieman polvet koukussa, kyynärpää tiukasti kyljissä kiinni. Mainitsemallasi kantotavalla symmetrinen ampuma-asento on nopea muodostaa kun takatukki roikkuu koko ajan likimain oikealla paikalla jo valmiiksi. Usein aseessa käytetään myös kolmipistehihnaa.

Tässä asennossa on monia etuja. Viholliselle muodostuva ampuma-ala on paljon pienempi kun esim. se toinen kyynärpää ei huitele korkealla ilmassa muodostamassa selkeää siluettia. Asento säilyy liikuttaessa eli suoraan liikkeestä ampuminen on mahdollista. Suojaliivi antaa parhaan suojan suoraan edestä tuleville osumille, eli seistään se paras suojaus kohti kohdetta eikä suinkaan tarjota sitä haavoittuvinta kylkipuolistoa vihulaiselle kuten perinteisessä ampuma-asennossa. Lisäksi kylkiä vasten olevat kädet/kyynärpäät tarjoavat lisäsuojaa suojaamattomalle kyljelle.

Eiköhön kyseessä ole tarve, jos olet luppoajalla rauhan töissä niin selässä roikottaen janjos olet töissä niin silloin käyttövalmiina edessä. Niinhän metsälläkin tehdään, haulikko on selässä silloin kun siirrytään taimei metsästetä, toiset tietävät että nounhäyä. Ja jos ollaan metsästämässä niin edessä nopeaan nostoon valmiina.

Isoisän veli oli sota-aikana kaukopartiokonekiväärin kantaja. Sotasaaliina saatuja uravaippaisia venäläisiä maksimeja muutettiin ilmajäähdytteisiksi leikkaamalla vaippaan jäähdytysaukkoja. Konekivääri asetettiin selässä kannettavaan ikäänkuin satulaan. Hiihdettäessä vihollisen selustassa voitiin konekiväärintuli avata nopeasti. Tulenavaus tapahtui siten että kk:n kantaja heittäytyi rähmälleen vihollisen suuntaan ja seuraavaksi perässä tulevat asettuivat ampujaksi ja vyön syöttäjäksi.
Minulla on aiheesta muutama valokuvakin, laitan niitä tänne jahka ehdin.

Vähän ajattelinkin että varustuksella voi olla jotain tekemistä tuon ase poikittain rinnalla-kantatyylin kanssa. Ampuma-asennon muutosta en tajunnut, mutta kyllähän siitä vanhasta hihnassa käden alla -asennostakin saa heittolaukauksen nopeasti rintamasuuntaan.

Toinen mielessä ollut ajatus oli että, se ase rinnan edessä -asento sopii paremmin kaupunkisodankäytiin, jossa ampumapaikat ovat ahtaita, pitää ampua nurkan takaa ja etäisyydet ovat lyhyitä.

Kiitoksia selvennyksistä.

Tuo aseenkanto on yksi asia, jota Suomesta on käyty oppimassa Aasiassa, Afganistanissa. Sitä ei nimittäin ilmeisesti olisi uutiskuvista itse keksitty.

Nykyaikaisessa taisteluliivissä aseen voi tosiaan kiinnittää kantamisen ajaksi liivin etumukseen, rinnan kohdalle. Ei rasitu näet paikat niin herkästi ja etenkään kädet. Siitä sen saa tarvittaessa nopeimmin käyttöön. Siitä on nopeasti tullut jonkinlainen modernin nato-sotilaan vakio-varuste.

SA:ssa tosin opetetaan aseenkanto juuri ensin mainitsemallasi tavalla, koska uusia liivejä ei ole vielä käytössä kovin laajasti, paitsi joillakin erikoisjoukoilla ja rauhanturvaajilla.

Sodanajan joukoissa varmaan kaikille liivit löytyy..

Mutta kestääkö niissä traumalevyt jos vihollinen ampuu suoraan edestä suorasaantaustykillä?

Entäs jos ruumiita tulee niin kauhiasti ettei hautaamaan ehdi niin kannattaako säilöä dolomiittikalkkiin etteivät haise ja levitä lopulta tauteja?

Niin on ollut tapana.