Kuinka te lapsiperheet olette selviytyneet
taloudellisesti?Vuokra asunnossa?omassa?Onko
elämä pennin laskentaa?Tuntuu vain että se on
just sitä,kamalilla vuokrilla!
taloudellisesti?Vuokra asunnossa?omassa?Onko
elämä pennin laskentaa?Tuntuu vain että se on
just sitä,kamalilla vuokrilla!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei me ite selvitäkään! Ensin tehään pennut ja sit
haetaan yhteiskunnalta rahaa et pennut sais
vaatteita tms. Itse ollaan työttöminä vuodesta
toiseen kun me ei enää jakseta kouluttautua ja
onhan meil nyt niin surkeet ammatitkin että turha
tästä on yrittää selvitä Me ootetaan et Kela ja
tuttavat hoitelee meitin raha-asiat. Me eletään
yhteiskunnan siivillä ja lapset ei tuu saamaan
perinnöksi yhtikäs mitään!! Milläs jätät kun ei
oo mitä jättää. Ei oo saatu sen vertaa
leukapieliä ylös et edes ylpeys ois tullut
vastaan. Surkeeta surkeeta on!!!
valtion vuokra-asunnossa kahden työssäkäyvän
perheeltä jää ihan riittävästi käteen, kun ei asu
Helsingissä. Meillä tilavan kolmion vuokra vajaat
500 euroa kuussa.
Ei kai niitä lapsia kukaan rahan kiilto silmissään
tee. Tiukilla ovat ylivelkaantuneet, opiskelijat,
työttömät, yh:t, mutta minä nyt en ainakaan
rahanpuutteesta kehtaa valittaa. Ei ole autoa, ei,
eikä dvd:tä eikä ulkomaanmatkoja vuosittain eikä
uusia vaatteita.. entä sitten? Leipää on pöydässä
ja joskus sirkushuvejakin. Ja elämä on kivaa mutta
hyvää.
Olemme 4-henkinen perhe. Kummatkin vanhemmat
käyvät töissä. Oman asunnon lainanhoitokulut ja
yhtiövastike kuukaudessa n.5800 mk/kk. Asumme
Helsingissä rivitalossa. Palkamme eivät ole järin
suuret, mutta toimeen tulemme. Välillä on tiukkaa
ja välillä taas helpompaa. Emme käy ulkomailla,
isovanhempien mökki riittää lomapaikaksi. Onneksi
olemme aina tervetulleita mökille. Mutta ruokaa
on ja vaatteita päälle. Ostamme paljon vaatteita
alennusmyynneistä ja käymme vain kerran viikossa
ruokakaupassa. Käyn hyvin paljon ns.
ystävämyynneissä, niistä saan lapsille
muodikkaitakin vatteita suhthalvalla. Itse ostan
vaatteita todella vähän, mies vielä vähemmän.
Kyllä välillä on raskasta kun ei kukkaron
pohjalla ole kuin muutama lantti vaikka yrittää
elää säästeliäästi. Lapset säälittävät eniten, ei
ole rahaa kännyköihin, uusimpiin tietsikapeleihin
saatikka kielimatkoihin. Toisaalta lapset oppivat
itsekin säästeliäiksi ja ymmärtävät rahan arvon.
Mitään tukia emme ole ikinä saaneet tai edes
hakeneet. Se lohtu asiassa on, että asuntovelat
pienenevät kuukausi kuukaudelta ja jonain päivänä
sitä on velaton.
Lohtuhan se on sekin!Ja se kun ajan henkeen
kuuluu ostaa penskoille just kaikki
elektroniikka,pelit puhelimet ynm!Aika tiukilla
lapsiperheitä pidetään,vaikkakin osa
lapsettomista on mieltä että lapsperheet saavat
kaiken tuen ja rahan!se on täyttä potaskaa!
Minulla on 6 hengen perhe,keskiverto tulot ja
kyllä tiukkaa on!
Niin kauan kun lapset ovat pieniä, ovat menotkin
suhteellisen pieniä, annakko alkaa murkkuikä,
silloin ne alkaa olla vailla vaikka mitä,
vaikka rahaa ei ole. Kaiken huippu on yläasteen
jälkeen opiskeluun lähtö. Opintotuki on sidottu
vanhempien tuloihin 20-ikävuoteen asti. Jos
olet tietyssä tulorajassa miehesi tulot ja omasi
mukaan luettuna, silloin jokainen markka
vähennetään lapsesi opintotuesta pois. Minä
esim. sain viimeisestä lapsestani
äityspäivärahaa n.300 mk/kk kun Kela vähensi
vastaavasti vanhempien lastemme 17 ja 18
vuotiaiden opintotukea. Ei auta, vaikka
millaisissa asuntoveloissa olet,laki on
armoton. Pähkäile tässä sitten, millaista työtä
ottaa hoitovapaan jälkeen, kun palkasta ei jää
juuri mitään käteen. Parannus oisi minusta se,
että moinen typerä pykälä pois ja ainakin 18-
vuotiasta kohdeltaisiin ilman vanhempien tuloja
syynäten.
Meidän ei tarvitse venyttää penniä, vaikka
puolisoni opiskelee tällä hetkellä. Tosin...
...meillä ei ole omaa asuntoa, emmekä aio sitä
hankkiakaan, koska emme halua kituuttaa satojen
tuhansien velkataakka niskassamme. Asumme
edullisessa aravavuokra-asunnossa Pohjois-
Suomessa. Asunto on uusi, tilava ja nykyaikainen,
ja ennen kaikkea, se on meidän KOTIMME.
...emme omista tuliterää autoa, vaan 11 vuotta
vanhan, mutta siistin ja luotettavan "kotteron",
joka kuljettaa meidät paikasta A paikkaan B. Se
riittää.
...emme tee ulkomaanmatkoja, tosin reissaamme
paljon kotimaassa varsinkin kesäisin.
...elämme arkisin säästeliäästi, mutta kuitenkaan
laadusta tinkimättä.
...olemme sitä mieltä, että tuotteista ei kannata
maksaa liikaa, vaikka rahaa olisikin, vaan
pyrimme ostamaan ruoat tarjouksesta ja vaatteet
alennusmyynneistä.
Tuhlaamme rahamme mieluummin perheen henkiseen
hyvinvointiin ja harrastuksiin. Mitä sitä turhaa
mammonaa keräämään, eihän sitä mukaansa saa...
pääasia, että elämä on mukavaa!
2 aikuista 1 lapsi 12.12.2001 klo 11.34
Niin kaikilla ei ole mahdollisuuta halpaan
aravavuokra-asunton.
Mutta onko se hyvämaineisella paikalla jossa
lapsenne kasvaa kunnon kansalaiseksi. Sillä
ympäristöllä on varsinkin yksilapsisessa
perheessä suurempi kasvattava vaikutus kuin
kodilla.
Aluksi luulisin (en ole koskaan ollut vuokralla),
että kannattaisi olla vuokralla, jotta saa kaikki
tuet. Samoin työttömän kannattaisi olla
vuokralla, ettei yrittäisi tulla toimeen omassa
kylmässä mökissään. Oma mökki sulkee kai
avustusrahoja.
Varmaan joskus yrität omaa asuntoa, se on tulevan
lapsenkin parasta. Aikuisten esimerkki merkitsee,
miten seuraavakin sukupolvi elää.
JA ALOITTAJALLE JA KAIKILLE.
esim lasten ja miehen hiukset kannatta leikata
kotona aina.
Esim Phlipipsin kotiparturi on hyvä, ehkä se EI
LADATTAVA, siis aina johto kiinni olisi parempi.
Jokainen matka autolla maksaa 1-2 mk km. Ei voida
laskea että joku maksaa vain bensanhinnan, joka
matkalla voi sattua kolarikin ja siksi hintaan
kuuluu kaikki kulut.
Eli jokapäiväisiä kauppareissujaan autolla voi
vähentää 2-3 kertaa viikossa.
Ja aikuistenkin menoista voi tinkiä.
Meikit ja värjäykset, kyllä pelkkä siisti ulkoasu
riitää. Samoin alkoholinkäyttö on kallista.
"Niin kaikilla ei ole mahdollisuuta halpaan
aravavuokra-asuntoon."
Tässä olet kyllä oikeassa. Arava-vuokra-asunnon
haussa on tarkat tulorajat, jotka eivät saa
ylittyä. Meillä tämän asunnon saaminen vain
sattui sellaiseen saumaan, etteivät tulorajamme
ylittyneet (myös minä opiskelin). Nykyisillä
tuloillamme tuskin enää tällaista mahdollisuutta
saisimme. Mutta asunnossahan on oikeus asua niin
kauan kuin huvittaa, jos maksaa vuokransa ja elää
ihmisiksi...
"Mutta onko se hyvämaineisella paikalla jossa
lapsenne kasvaa kunnon kansalaiseksi."
Kotimme sijaitsee yhdellä kaupunkimme
rauhallisimmista ja hyvämaineisimmista alueista,
parempaa ei voisi enää toivoa. Mistä muuten
johtuu tämä rivien välistä näkyvä käsityksesi,
että kaikki vuokra-asunnot
sijaitsevat "huonoilla" alueilla? Ei kyllä pidä
nykyään paikkaansa, sillä ainakin
kotikaupungissamme sijoitetaan sekä vuokra- että
omistusasunnot samoille alueille. Kyseessä ei
siis ole mikään 70-luvun juoppolähiö.
"Aluksi luulisin (en ole koskaan ollut
vuokralla), että kannattaisi olla vuokralla,
jotta saa kaikki tuet. Samoin työttömän
kannattaisi olla vuokralla, ettei yrittäisi tulla
toimeen omassa kylmässä mökissään. Oma mökki
sulkee kai avustusrahoja."
Tiedän, että vuokra-asuntoon saa helpommin
tukiaisia, jos omat tulot eivät riitä. Tämä
johtunee siitä ajatuksesta, että omistusasunnossa
rahat ovat kiinni, vuokralainenhan ei saa niitä
koskaan takaisin. Omasta puolestani voin sanoa,
että emme elele yhteiskunnan avustuksilla, vaikka
asummekin vuokralla ja puolisoni opiskelee. Toki
hän opintorahaa saa (tähän ei asumismuoto
vaikuta), mutta muita tukia emme sitten saakaan
tulojeni takia. Syy siihen, että aiomme pysyä
vuokralaisina, on yksinkertaisesti se, että se
tulee meille huomattavasti halvemmaksi kuin oman
asunnon hankkiminen (esim. jos hankkisimme
vastaavanlaisen ja -kokoisen omistusasunnon
samalta alueelta --> järjettömät hinnat -->
suuret velat ja kk-lyhennykset), emmekä halua
pistää rahojamme yhtään ylimääräistä
asumiskustannuksiin, vaan käytämme ne mieluummin
mukavaan elämään. Vuokralla asumisessa on myös se
hyvä puoli, että asumismenot ovat melko vakaat ja
tarkkaan tiedossa jo etukäteen, ei siis tule
mitään äkillisiä, rahallisesti
suuria "yllätyksiä" (esim. jääkaapin uusiminen).
"Varmaan joskus yrität omaa asuntoa, se on
tulevan lapsenkin parasta."
Miten oma asunto tekisi muka lapsestani paremman?
Mitä vikaa vuokralla asumisessa on? Ärsyttää
suunnattomasti suomalaisten pakkomielle oman
asunnon hankkimisesta, ihmisen arvokin mitataan
nykyään sillä, että omistatko asunnon vai et.
Tavallisin kysymys, kun aikanaan kerroimme
muuttaneemme uuteen kotiin, oli että "onko se
oma?". Kyllä, meille se on oma koti, vaikkemme
ympärillämme olevia seiniä omistakaan. _MEIDÄN_
mielestämme ei ole mitään järkeä kuluttaa isoa
osaa elämästään velkavankeudessa, jos voimme
tehdä toisinkin, ja siihen meillä on
mahdollisuus. Niitä velkojensa kanssa kituuttavia
ja kohtaloaan ruikuttavia ihmisiä on
lähipiirissämme jo ihan tarpeeksi.
Oman asunnon ostoa on kyllä vuosien varrella
mietitty yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona,
mutta olemme pitkän pohdinnan jälkeen päätyneet
tällaiseen ratkaisuun. Kukin tehköön, miten itse
parhaaksi näkee. Valitettavasti vain (liian)
monen tuntemani ihmisen "köyhyys" johtuu vain
siitä, etteivät he ole osanneet sovittaa menojaan
ja tulojaan yhteen, eli he ovat ottaneet liikaa
velkaa maksukykyynsä nähden ja sitten valitetaan,
kun mitään ei jääkään enää "elämiseen".
Useimmassa tapauksessa tämä johtuu juuri siitä
oma-asunto-ensi-tilassa-muuten-en-ole-kunnon-
ihminen -pakkomielteestä.
Minäkin ja neljä lasta asumme vuokralla,hyvä
maineisella pientalo alueella.Onko se
omistusasunto ja hulluna)töissä raataminen
parhain vaihtoehto lapsille?Ei lasten
hyvinvointia voi asunnolla mitata=luokittelua!
Vuokra asunnoissa asuu normaali perheitä,työssä
käyviä lapsiaan rakastavia,siinä missä
omistusasunnoissakin!
Kaikki tutkimukset osoittavat, että omistusasunto
on edullisin vaihtoehto asua. Omalta kohdaltani
voin kertoa, että ostin ensimmäisen asuntoni
(34m2)kaskymppisenä Helsingin Töölöstä 90-luvun
alussa. Asunnot olivat silloin vielä aika
hinnakkaita. Kun elelin yksin ja asuin "omassa"
asunnossa, minulla oli enemmän rahaa
käytettävissä kun vastaavassa vuokra-asunnossa
asuessani vaikka lyhentelin koko ajan lainaa.
Säästöosuuteni oli n.15%, loput olivat lainaa.
Nyt olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja
olemme muuttaneet perheeni kanssa jo kahdesti
ensiasunnon hankinnan jälkeen ja aina suurempaan
asuntoon. Tilanne on se, että olemme maksaneet
asuntolainamme pois ennen kun täytän 35-vuotta.
Silloin ovat lapset murrosiässä ja tarvitsevat
enemmän rahaa kuin nyt ollessaan vielä alle
kouluikäisiä. Kuva velkataakka niskassaan
raatavista suomalaisista on aivan väärä,
hankalampaa nykysuomessa on asua vuokralla,
ainakin pääkaupunkiseudulla. Minulla on monta
ystävää jotka eivät perheineen mahdu mihinkään
aravavuokra-rajoihin ja näin ollen ovat ns,
turvalliset vuokralla-asumismuodot
poissuljettuja. Taistelevat vuosi vuoden jälkeen
yksityisten omistamista vuokra-asunnoista, saavat
yllättäviä häätöjä, vuokrat nuosevat koko ajan,
asunnot ovat aina liian pieniä perheen kokoon
nähden yms. Ei ole helppoa asua
pääkaupunkiseudulla vuokralla ellet ole tosi
köyhä tai helvetin rikas. Keskituloisella
perheellä ei ole mahdollisuutta asua vuokralla.
Lisäksi on pääkaupunkiseudulla ongelmana näiden
vuokralähiöiden asukasmateriaali. En ainakaan
minä haluaisi lasteni asuvan tälläisiin
vuokrakasarmeihin kiinnittyineiden ihmisten
vaikutuspiirissä. Ehkä syy suureen
omistusasuntobuumiin suomessa onkin juuri noissa
typerissä tulorajoissa ja ihmisissä jotka niitä
väärin käyttävät, kuten aiemmin kirjoittanut
nainen pohjois-suomesta ja kehui uutta hienoa
arava-vuokraasuntoaan. Tosi on, että vuokralla
asuminen se vasta tyhmää onkin, koko ajan maksat
jollekin toiselle sen mistä omistusasunnossa
asumalla ja lainoja makselemalla saisit omaan
taskuun edes hieman itsellesi.
Myönnän:On tyhmä maksaa isoo vuokraa!Mutta ei
niitä mahdollisuuksia niin kovasti ole,jos perhe
on jo hankittu eikä rahaa jää säästöön!Ei se
pankkikaa lainaa noin vain anna!Muutoin voisinkin
maksaa 5000mk vuokran sijasta omaa!Iso asunto
maksaa maltaita,iso perhe tarvitsee ison!Paljon
vastoinkäymisiä,kuten sairas lapsi,omat pahat-
vuosiakin olevat sairaudet liittyvät olennaisesti
rahan säästämiseen.Moni on ns:Vuokra
kuopassa,maksat 4-5000mk vuokraa.ei siinä
säästöjä jää.Mutta ei vuokra asuminen ole kyllä
laitapuolten asumista vain.Toki on alueita joissa
asuu paljon(häirikköjä)Mutta ei niitä paljon
ole.Meilläkin pieni,mukava rivari yhtiö.ihmiset
käyvät töissä,hoitavat lapsensa.Ei ole koskaan
ollut häiriöitä!
55-vuotiaan äitini asuntovelat eivät vieläkään ole
läheskään maksettu. Moni ikätoverini laskeskelee
tällä hetkellä, että hyvässä lykyssä maksetaan
viimeinen lainanlyhennys ennen eläkeikää.
Vuokra-asuminen on monelle varteenotettava
vaihtoehto, eikä meidän naapureissamme ainakaan ole
mitään valittamista. Oikein kivoja ihmisiä ovat.
No ei ole omaa asuntoa jätettävänä perinnöksi
(silloin toivottavasti jo nelikymppisille)
lapsille, ei. Itse olen yllyttänyt äitiä, että
myisi pois mokoman pallon jalassa ja lähtisi niillä
rahoilla kiertämään mualimaa :-). Käsittääkseni hän
ei ole minulle mitään velkaa vaan päinvastoin.
Jokainen ostakoon asunnon jos haluaa mutta nämä
"ajattele nyt lapsen parasta" -ihmiset suututtavat.
Lapsi ei edes tiedä eikä älyä kysyä onko asunto
omistusasunto, ennenkuin joku neropatti aikuinen
hänellekin kertoo, että te sitten asutte siellä
kamalan turvattomassa vuokrakasarmissa.
Tahtoisin antaa lapsille asunnon perinnöksi.En
tahtoisi maksaa velkaa koko ikääni!Ja
valitettavasti nuorena=Pentuna 18v.Tuli tehtyä
kaikki maholline velka.ja maksukyky täys 0.Joten
eipä pankki lainaa antaisi,vaikka tahtoisin!
Meillä on turvallinen kaupungin vuokra
as,sauna,omapiha kerroksia kaks.Ja hehtaari
vuokra!
pakkokos sitä velkaa on niin paljon ottaa ettei
tulot riitä. Kannattas ostaa sellanen asunto
mihin rahat riittää. Jos nuorena elää tyhmästi
niin siitä saa koko ikänsä kärsiä. Mulla on myös
monia ikäisiäni kavereita (olen 35)jotka itseni
lisäksi painiskelevat toimeentulojensa ja perheen
elättämisen kanssa. Se nyt on vaan niin että
asuminen vie suuren osan pienituloisen ja yli
puolet keskituloisen tuloista.Mutta meinaatko,
että on jotenkin helpompaa asua yksityisellä
vuokralla ilman mitään vuokratukia (vvo,
kaupungin asunto poissuljettu tulorajojen vuoksi)
ja maksaa esim kolmiosta 75-80m2 vuokraa 5-
6tmk/kk. Kyllä tolla rahalla maksais jo omaa.
Kannattas varmaan ostaa ensin se asunto joltain
vähän halvemmalta alueelta ja maksella pari ekaa
vuotta enemmän ja sitten se helpottuu. Mun päähän
ei kyllä mahdu nämä vuokra-asuntojen puolustajat
kun tuntuu, että ne on kaikki saaneet kämppänsä
valtion tai kaupunkien instansseista jotenkin
kepulikonsteilla pienentämällä tulojaan. Hyi
hävetkää!! Jos mutsis on viisvitosena vielä
asuntolainakoukussa niin kandeis miettiä onkohan
tullu toimittua ihan oikein. Keskiverto
asuntolaina-aika on kaiketi tätä nykyä sellanen
15 vuotta. Jos ostat kämppäs kolmekymppisen etkä
vaihtele, niin velaton oot jo neljävitosena. Ja
jo kauan ennen sitä helpottaa kun suunnittelee
lyhennyksensä oikein. Vain pari ekaa vuotta on
nihkeätä.
Ainakin täällä kotikaupungissani vuokralla
asuminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin
oman asunnon hankkiminen. Tai no tietysti oman
asunnon hankkiminen on edullisempaa pitkällä
tähtäimellä, siis sitten kun lainat on maksettu.
Mutta enhän tiedä, olenko silloin enää edes
elossa... no heh. Enkä näe velvollisuudekseni
kerätä omaisuutta seuraaville sukupolville,
tehköön sen itse. Autan heitä mieluummin jollakin
muulla tavoin.
Yleinen ja virheellinen tapa on vertailla vuokra-
asumisen kk-kuluja (vuokra mahd. vesi- ja
sähkömaksut...) omistusasumiseen siten, että
verrataan niitä lainan lyhennys- ja
korkokuluihin, sillä tuleehan omassa asunnossa
lisäksi muita kuluja, yhtiövastikkeet, lämmöt,
vedet, sähköt, ylläpito- ja korjauskulut ym.,
jotka voivat olla varsin merkittäviäkin. Sillä
summalla, jonka maksamme vuokranantajallemme
kuukausittain (=3200 mk/kk sis. kaikki kulut), ei
saa kotikaupungistamme vastaavan tasoista ja
kokoista asuntoa, ja pienempään emme enää mahdu.
Enkä tarkoita, että tämä olisi ainoa ja oikea
ratkaisu kaikille, vaan että se on _MEILLE_
edullisin ja mielestämme parhain vaihtoehto.
Jotkut tuolla aikaisemmin vihjailivat meidän
olevan huijareita, eli siis olisimme
jotenkin "rikollisia", kun asumme aravavuokra-
asunnossa, vaikka tulorajat ylittyvät nykyisin.
Tiedätkö, että se on ihan laillista? Emmekä
saaneet (emmekä edes hakeneet!) asuntoa millään
kepulikonsteilla, vaan saimme sen ihan laillisin
keinoin (vuokranantaja on yksityinen asunto-
osakeyhtiö) jonotettuamme sitä ensin monta vuotta
kaupungilta (turhaan). Olimme silloin vielä
molemmat opiskelijoita, eli
tarpeeksi "vähävaraisia" eikä tulojen noususta
ollut mitään varmuutta (työnsaanti!!!).
Aravavuokra-asuntoja koskevat säädökset eivät
edellytä poismuuttoa, jos tulot sattuvat
myöhemmin nousemaan, ja sekö se teitä tuntuu
kovasti kismittävän. Kateuttako?
On tämä asumismuoto?kuin asumisoikeus?Kallis
vaihtoehto?
Joo asumisoikeus ja osaomistus yms mitä niitä
onkaan, ovat ihan paskaa. Laittaa nyt sama määrä
kiinni rahaa kuin omistusasuntoonkin, mutta sen
lisäksi maksaa vielä hillittömät vuokrat. Näin
ainakin pääkaupunkiseudulla.
Siinä puhuu taas ihminen, joka luulee tietävänsä,
muttei kuitenkaan tiedä. Valaisenpa siis asiaa,
vaikka minunkin tekstissäni saattaa olla hiukan
väärää/vanhentunutta tietoa (saa oikaista):
Asumisoikeusasunnon hankkija sijoittaa asuntoon
yleensä 15 % asunnon hinnasta, ja maksaa lisäksi
kuukausittain käyttövastiketta ("vuokraa").
Asumismuodon nimi tulee siitä, että hänellä on
käytännössä kutakuinkin samat oikeudet kuin
omistusasunnossakin asuvalla. Ero tulee siinä,
ettei hänen tarvitse ottaa satojen tuhansien
velkariskiä.
Kun hän muuttaa pois, hän saa sijoittamansa
pääoman takaisin rakennuskustannusindeksillä
tarkistettuna. Se ei ole hänen murheensa, kuka
asunnon seuraavaksi ostaa, vaan asunnon
omistajalla on velvollisuus lunastaa asumisoikeus
3 kk:n kuluessa irtisanomisesta ja maksaa rahat
takaisin asukkaalle. Eli helppoa.
Osaomistusasunnossakin maksetaan tietty osa (10-
20 %, riippuu paikkakunnasta ja asunnon iästä
ym.) asunnon hinnasta kaupantekohetkellä. Lisäksi
maksetaan vuokraa ja sen päälle pientä lyhennystä
kuukausittain, eli asuntoa maksetaan näin
pikkuhiljaa vuokran ohella. 20 vuoden päästä
hänellä on oikeus lunastaa asunto kokonaan
omakseen (yl. asunnosta on silloin vielä vähän
maksettavaa), mutta käsittääkseni se ei
kuitenkaan ole pakollista. Ja jos hän myy
asunnon, hän voi pyytää siitä hinnan, jonka on jo
ehtinyt siitä maksaa (kaupantekohetkellä sij.
pääoma + maks. lyhennykset). Kallista, mutta
vertaapa, mitä itse maksat esim. korkoja pankille
laina-aikanasi... eli mikä on
asuntosi "todellinen" hinta. Tuskin sekään
ilmaista on.
asumisoikeusasunnossa keskikokoisessa kaupungissa
vajaan kahden km:n päässä keskustasta olevassa
rivitalokaksiossa. Asunto oli uusi muuttaessani
siihen parisen vuotta sitten, sauna on, oma etu-
ja takapiha, neliöitä 45 (olen yksinasuja).
Maksoin "sisäänpääsystä" 51000 mk ja nyt maksan
1680 mk vuokraa (sis. vesimaksun ja lämpöpaikan
autolle, samoin kaikki huoltoyhtiön tekemät
kesä- ja talviulkotyöt, pienet korjaukset yms).
En edes täällä kaupungissa saisi vastaavaa kämppää
tuohon hintaan mistään omistusasunnoksi. Jos
lainakulut olisivat noin pienet, laina-aika olisi
ainakin 30 v ja maksaisin pankille toisen mokoman
lisää asunnon hintaa. Ja se ei todellakaan olisi
omaan hyötyyn tullutta rahaa.
Oot varmaan ihan oikeessa noissa rajoissas, mutta
mietipä tätä:
ostat pääkaupunkiseudulta osuuden tällaisesta
asumisoikeusasunnosta vaikka n. 75m2, maksat 15%
lähtörahaa n. 135 tmk ja sitten kuukausittain
vuokraa 4500.-, niin kyllä tolla rahalla maksais
jo reippaasti omaa kämppää pois. Mitkään
laskelmat joita olen tehnyt yhdessä esim Sato-
yhtiön edustajien kanssa kyseisestä
asumismuodosta eivät ole saaneet minua
vakuuttumaan niiden kannattavuudesta pitkällä
tähtäimellä. Jos sulla on 100 tmk rahaa laittaa
kiinni asuntoon niin se on jo tarpeeksi iso oma
osuus omistusasuntoonkin. Ihmiset ajattelee vaan
niin lyhytnäköisesti. Mä olen ainakin niin
pienituloinen ettei mulla olis varaa asua
vuokralla tms. vastaavassa. Tilanne on tietty
ihan eri jossain maakunnassa, siellä kannattaa
todella harkita omistusasunnon ostoa, sen
myyminen nimittäin saattaa olla hankalaa
tulevaisuudessa, mutta pääkaupunkiseudulla ei
vuokralla kannata asua kuin niiden jotka saavat
valtion tai kunnan tukemia vuokra-asuntoja.
Unohdatte vaan, että niitä jotka eivät
todellakaan mahdu valtiovallan asettamiin
tulrajoihin on valtava määrä. Jos valtiolla olis
tarpeeksi omaa asuntotuotantoaa ei tästä
yhteiskunnasta olis tarvinnut aikoinaan tehdä
tällaista omistusasuntojen kultamaata.
Mun mielestä vain pienituloisella on mahdollisuus
asua vuokra-asunnossa. Nimittäin jos
bruttopalkkasi sattuu olemaan yli 13 500 mk/kk,
et ole oikeutettu minkäänlaiseen asumistukeen. Et
edes silloin, jos puolisosi on työtön, sinulla on
viisi lasta ja vuokra on yhtä suuri kuin
nettopalkkasi. Eli voidaksesi asua vuokra-
asunnossa, sinun täytyy kuulua siihen ryhmään
(=pienempi tuloisiin), joilla on mahdollisuus
saada edullinen kaupungin vuokra-asunto tai
ainakin niihin, joilla on mahdollisuus
asumistukiin (= alle 13 500 mk/kk tienaava).
Kyllähän tuommosel palkal pitäs vuokra kyetä
maksaakin?????
Kun nettopalkasta (9000 mk) otetaan pois vuokra
(4500 mk), niin käteen jää 3500 mk. Ja silläkö
elää mielestäsi esim nelihenkinen perhe? No okei,
lapsilisät tulee päälle, mutta elämässä on
muitakin kustannuksia kuin vuokra ja ruoka (esim
sähkö, työmatkat, vakuutukset).
...tähän aikaan yöstä ei pitäisi näpytellä enää
mitään. Siis 4500 mk jää.
Eipä lapsiperheet liikoja rikastu!Asumistukikin
lasketaan aina Brutto ansioista,joka ei vastaa
läheskään totuutta!Asumistuessa olet aina
yllättävän rikas.Todellisuudessa tuhansia
markkoja köyhempi!
lapsilisät tekee pari tonnia kuussa, joten
kuukaudessa jää vuokran jälkeen n. 6500 mk
kaikkeen muuhun. Ei se ainakaan ihan kaikkien
mielestä ole ihan pikku summa!!!!!
...yhdelle tai kahdelle ihmiselle. Pari tonnia
lapsilisää tarkoittaa että perheessä on 3 lasta.
Kun muut pakolliset menot on maksettu, ei tuosta
kummoistakaan summaa jää per perheenjäsen.