Uusperhehelvetti(kö?)

Arvaat itsekin ratkaisun: valitse lapsesi ja ukon välillä. Jos nyt uhraat vanhemman lapsesi pelkän parisuhteen alttarille, se voi kostautua sinulle myöhemmin ja rankasti, hyvinkin traagisessa muodossa. Aiemman suhteesi jälkeläinen on lapsipuoli ja sen mukaisessa asemassa. Sille sinä et voi mitään, jos uhraat hänet tuohon perhekuvioon.

Kysyisin vielä, että miksi tulit "tietenkin" raskaaksi tuolle miehelle? Oliko se siis teidän tavoitteenne vai vahinko? Toimivaa perhe-elämää te ette saa tuolta pohjalta aikaan. Mies on lapsekas huomion kerjääjä ja kyvytön kenenkään isäksi, saatikka isäpuoleksi.

Ei voi. Onnea vaan tuohonkin parisuhdesoppaan. Nyt saat sitten sumplia viikonloppuja ja lasten lomia jo kahden exän kanssa. Lapsille tulee ihan omat sisarpuolet ja äiti- ja isäpuolet. Molemmilla on ihan omat suvutkin. Hienosti hoidettu. Suosittelen ehkäisyä jos vaihdat kolmanteen isäkandidaattiin.

Kiitos vastauksista. Lastani en uhraa, sanoin sen jo miehellekin, että jos asenne lastani kohtaan ei muutu, niin seuraukset eivät ole mukavia. En hyväksy sitä, että LAPSI yritetään syrjäyttää omassa kodissaan, varsinkaan kun kyseessä on oma lapseni. Onneksi esikoisella on hyvä isä, jonka kanssa lapsella on välit lähentyneet selkeästi viime aikoina.

Tuo lausahdus "tietenkin tulin raskaaksi" oli ironiaa tämän hetkisen tilanteen huomioiden: lapsi oli toivottu ja suunniteltu, ja minulle yhtä rakas kuin esikoisenikin, mutta tällä hetkellä pakostakin ajattelee että olisiko ollut parempi jos olisin vain elänyt esikoiseni kanssa kahden ja jättänyt omalla kohdallani lapsiuvun yhteen. En tiedä saisiko näin edes ajatella.

Kolmatta isäehdokasta en kuvioita tulevaisuudessa enää ota sotkemaan, jos täydelliseltä vaikuttava mieskin osoittautuu pettymykseksi, on vain parempi antaa parisuhteiden olla ja keskittyä luomaan lapsille hyvät ja turvalliset olosuhteet.

-ap-

Vanha ketju, mutta tekee mieli vastata. Toivottavasti tilanteenne on kääntynyt paremmaksi.
Minulla on 5-vuotias tytär ja jo kerran päätettyäni, että miehet saavat minun elämästäni jäädä, tapasin nykyisen mieheni. Keväällä muutimme yhteiseen asuntoon. Mieheni on ollut tosi rakastava ja huomoiva - myös lastani kohtaan. Paitsi ei enää. Minua rakastaa, koirillekin riittää huomiota mutta tyttäreni jää jotenkin paitsioon. Alkaa risoa toden teolla. Mieheni ei ole ilkeä, mutta harrastaa sellaisia sanankäänteitä ja -leikkejä, joita lapsi ei ymmärrä ja ne untuvat hänestä pahoilta.
Minä haen lapsen aina hoidosta, ja muutenkaan mies ei (enää) tee mitään lapsen kanssa kahdestaan. Alkaa tuntua että hän vain esitti osallistuvampaa, jotta saisi minut satimeen ja nyt ei enää välitä.
Vituttaa. Ihan sama olisi lapsen ja koirien kanssa olla keskenään, eipähän olisi turhia odotuksia eikä isompaa taloa siivottavana. Mitä väliä sillä on jos minua rakastetaan mutta yksi jää sitä vaille? Minulle ei mitään.

mä jätin mieheni lapsen huomattavasti vähemmälle huomiolle kun mieheni muutaman kerran käski olla puuttumatta asiohin, Aloin pitää suuni kiinni ne vkonloput kun lapsi oli meillä. Mies on mustamaalannut mut lapselleen, puhunut negatiiviseen sävyyn joistain asioista/tilanteista ja syyttää minua kun hänen lapsensa ei uskalla lähentyä minua enää. En ole ikinä häntä komentanut, enkä muutakaan, lopetin vain ylimääräisen puhumisen koska puuttua en saanut. Nyt mies kangertelee ettei hän sitä ole tarkoittanut ja plaa plaa plaa.

Meillä on yhteinen pieni vauveli jolle annan sen 24/ täyden huomioni, tottakai , miksen antaisi, hän on minun lapseni ja hänen asioihin saan puuttua. Edelleenkään en juurikaa suutani aukase kun vain jutellessani vauvallemme. Ihan sama mitä sanon niin aina saan p*****aa niskaan, jopa siitä että kun olen sanonut että ruokaa pitää olla riittävästi että kaikille riittää. Jos en ole kotona ollut niin mies ja 11-vuotias tyttö ovat syöneet KAHDESTAAN normaalikokoiseen vuokaan tehdyn makaroonilaatikon. Minä jään tyhjin suin.

Enpä ole ajatellut muuttaa tapaani, näin menee hyvin, miestä se rassaa, tietenkin aina välillä, ymmärrettävää, mutta itsepä hän on myrkyttänyt minun ja lapsensa välit. Ei ole helppoo olla muutenkaan se isin uusi puoliso, näin mieheni on sitä helpottanut entisestään.