Minulle on tehty useita ivf hoitoja ja olen
saanut kesken ja jouduttu poistamaan ulkopuolinen
raskaus.Olen aina toivonut ja pettynyt.Enää ei
jaksa uskoa että voisi onnistua. Rahaa on mennyt
kymmeniä tuhansia.Olen nyt kymmenen vuotta
yrittänyt ja olisiko aika luopua? olen 36 ja
tunnen että olen niin surullinen.En jaksa
kellekkään sanoa etten saa lasta ja aina siitä
kysellään.Ja niin kun olisin halunnut oman lapsen
jota varten elämääni rakensin.Minulla on tunne
että jaljellä on sydän joka itkee eikä se helpota.
saanut kesken ja jouduttu poistamaan ulkopuolinen
raskaus.Olen aina toivonut ja pettynyt.Enää ei
jaksa uskoa että voisi onnistua. Rahaa on mennyt
kymmeniä tuhansia.Olen nyt kymmenen vuotta
yrittänyt ja olisiko aika luopua? olen 36 ja
tunnen että olen niin surullinen.En jaksa
kellekkään sanoa etten saa lasta ja aina siitä
kysellään.Ja niin kun olisin halunnut oman lapsen
jota varten elämääni rakensin.Minulla on tunne
että jaljellä on sydän joka itkee eikä se helpota.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin surusi, sillä olen itesikn
lapseton.. Minulle ei ole tehty vielä mitään
tutukimuksía, mutta olen menossa lääkärille..
Toivottavasti sinulle vielä aurinko paistaa
joskus!!! Yritähän pärjätä!!
Tiedän että et varmaankaan halua ajatella vielä
tätä, mutta sanon kuitenkin; monissa maissa, ja
Suomessakin, on paljon lapsia jotka tarvitsevan
hyvän kodin. Sinusta voi tuntua että en ymmärrä.
Minä olen nähnyt työssä monia naisia ivf-
hoidoiss, toiset saavat lapsia, toiset eivät.
Jotkut sitten adoptoivat ja heidänkin elämästään
tulee kyllä oikein ihanaa. Adoptoida voi hyvinkin
pienen vauvan.
Onnea elämään muuten!
Itkin kun luin kirjoituksesi, se sattui niin
henkilökohtaiseen asiaan. Koen
lapsettomuuden tuskaa ja sen lisäksi monta
muuta, ja täytyy sanoa, että tuntuu ettei
sydämeni naura enää koskaan...
Elämä on kertakaikkiaan epäreilua!!!
Mutta en voi muuta kuin lähettää sinulle
tuntemattomalle ihmiselle lohduttavia
ajatuksia. Et ole ainakaan surussasi yksin
vaikka muuten olisitkin... Koskaan ei tiedä,
asuuko seinän takana joku toinen saman
kohtalon omaava...
Itse olen juuri saanut tietää että sairastan
tautia joka periytyy erittäin voimakkaasti. Siksi
en tule koskaan saamaan biologista lasta. Koska
olen niin nuori, ei asia vielä satu, ainoastaan
nipistää, mutta sitten kun olen Sinun iässäni
varmasti koen samaa tuskaa. Pelottaa ajatellakin.
Olisikohan sellainen vaihtoehto että ostaisi
jonkin mahaproteesin jonka laittaisi vaatteiden
alle niin että näyttäisi siltä että on raskaana
siksi aikaa kunnes saa adoptiolapsen? Voisi
kävellä ison mahan kanssa kaupungilla ja tuntea
olevansa raskaana?
olen itse 18v eli en vielä vanha, mutta tiedän jo
että erään sairauteni takia en saa koskaan
lapsia. vielä tämä ei ole ajankohtaista, mutta se
jo särkee sillä aina kun tapaan jonkun hyvän
tytön ja kerron että en koskaan saa lapsia niin
suhteet loppuvat jo siihen tulen varmaan elämään
yksin elämäni.
jumala se jaksaa ihmisiä näillä lapsettomuus
asioilla ärsyttää meitä ihmisiä.no täytyy tehdä
niinkuin kaveri käski eli yrittää elää ilman
lasta vaan ja onhan maailma muutenkin jo yli-
kansoitettua.
...kuulostaa turhan tutulta. Itse olen "vasta" 26
vuotta ja kärsinyt lapsettomuudesta 6.vuotta.
Olen ollut kaksi kertaa raskaana ja kummallakin
kertaa saanut keskenmenon. Toisella kertaa oli
vielä kaksoset ja raskaus oli niin pitkällä ettei
enää pitänyt olla mitään vaaraa.
Rutiinitarkastuksessa kuitenkin huomattiin ettei
sikiöissä ole elonmerkkejä. :( Ensimmäinen
raskaus oli "normaali" kotikonstein ja toinen
ensimmäinen ivf. Muutama hoito tehtiin sen
jälkeen, tuloksetta. Nyt olen syönyt vuoden
silloin tällöin keltarauhashormoonia
tulehtuneeseen munasarjaan. Aina kun se hetkeksi
lakkaa oireilematta, tulee oireet viimeistään
yhden kierron jälkeen takaisin. Uusiin hoitoihin
en halua ja sen tiedän ettei tuska helpota
koskaan kokonaan, sen kanssa täytyy vain oppia
elämään. Ja tiedän että sama surutyö on edessä
kun ystävät vuosien jälkeen tulee mummoiksi.
Lapsia ei kuitenkaan koskaan tule olemaan, sen
verran on molemmissa "vikaa" ja uusiin hoitoihin
en halua. Asiasta ei moni tiedä ja olenkin
sanonut ettemme halua lapsia ja samaa "sanomista"
jatkan edelleen, sillä ne harvat jotka asiasta
tiesi, kyselivät vain:"Kuis panee." Tsemppiä ja
hyvää jatkoa sulle, vaikka tiedän sen ettei se
helppoa tule olemaankaan!!
laittaa lapsettomuushoitoihin kymmeniä tuhansia
markkoja ja kymmenen vuotta, ei varmaan ole iso
asia lähteä adoptioneuvontaan ja
kotiselvitykseen, ja sitten hakea se lapsi
ulkomailta. Menepä itseesi ja mieti, miksi haluat
noin itsepäisesti biologisen lapsen? Adoptoitu on
ihan samalla tavalla sinun oma lapsesi.
Ainoastaan perintötekijät puuttuvat.