Karju

Jussinviettomme alkaa jo joulukuussa,
Karjulla silloin on herkut suussa.
Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu.
Ja sitten kun koittaa toukokuu,
Niin hintit laulaa: "Jussinsalko on ehdoton."

Karju - se melan perään saa.
Karju - sen setä alustaa.
Karju - setän mettä juo.
Karju - se jussimielen tuo.

Minä kämpässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin.
Jussina karjua mä muista en,
Vain perää vahtaan himoiten.
Ja hintit laulaa: "Jussinsalko on ruskea."

Karju - kun sitä huorataan.
Karju - yhdessä kuolataan.
Karju - ja isi kaapissaan.
Karju - on tippa tapissaan.

Jussin ruuhkassa ihminen sokkona ryntää,
Kadulla karjumassaa kyntää.
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään,
Kun ihminen rypee läävässään.
Ja hintit laulaa: "Jussinsalko on ruskea."

Karju - se kohta haistetaan.
Karju - sen perää maistetaan.
Karju - on perähoidossa.
Karju - on fatsi soitossa.

Kato, serkku on laittanut anusta kyllä,
Siemenhuntu on karjulla yllä.
Isoveli meisselinsä terottaa
Ja karvoistaan perän erottaa.
Hintit laulaa: "Jussinsalko on ruskea."

Karju - lopulta tappoi sen.
Karju - ympäristö lähiön happoisen.
Karju - se katolta hyppäsi.
Karju - ja asfaltille läsähti.

Jussi täynnä on perää, reikää, anusta
Hamppua, kokaa ja tietenkin kusta.
Kun loppuu aatto ja alkaa yö,
Niin ihminen on sitä, mitä hän syö.

Muna - la-lala laa-la laa.
Muna - tra-lala laa-la laa.
Muna - tralla-la laa-la-laa.
Muna - tralla-la laa-la-laa.