Elämä on loppujen lopuksi aikamoinen vuoristorata. Pettymysten ja onnistumisten väliin mahtuu loputon kirjo harmaan sävyjä. Usein me suhtaudumme elämään kuin suoritukseen joka on pakko läpäistä. Samat ajatusrakennelmat ja asenteet riepovat meitä monesti rutiininomaisesti päivästä toiseen.
Usein kuvittelemme tuntevamme vain ja ainostaan yksin näitä tuntemuksia, mutta loppujen lopuksi olemme kaikki kuitenkin tuntenuksinemme aikalailla samankaltaisia. Oikeastaan kaavamaisuus ja rutiinit tappavat pikkuhiljaa elämän ilon. Omaehtoinen henkinen yksinäisyys on usein meidän suomalaisten helmasyntejä, vaikka kaipaamme kuitenkin lajitovereidemma seuraa - rohkeutta puuttuu.
Kirjoitan tämän siksi että olen itse juuri edellämainitunlainen. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa elämäni ja murtaa muureja, olla rohkea ja tehdä mieleni vallankumouksen. Elämässäni koittaa vuosi yksi. Aion muuttaa luutuneet asenteeni ja suhtautua elämään uusin silmin. Rohkeus on avainsana. Lopputuloksella ei sinänsä ole merkitystä vaan sillä että aloitan tämän vallankumouksen vaikka joka päivä uudestaan.
Toivon että kirjoitukseni herättää ainakin yhden ihmisen ajattelemaan elämän ainutlaatuisuuttta ja sitä että meillä on ainakin tiettävästi vain tämä yksi mahdollisuus.
Usein kuvittelemme tuntevamme vain ja ainostaan yksin näitä tuntemuksia, mutta loppujen lopuksi olemme kaikki kuitenkin tuntenuksinemme aikalailla samankaltaisia. Oikeastaan kaavamaisuus ja rutiinit tappavat pikkuhiljaa elämän ilon. Omaehtoinen henkinen yksinäisyys on usein meidän suomalaisten helmasyntejä, vaikka kaipaamme kuitenkin lajitovereidemma seuraa - rohkeutta puuttuu.
Kirjoitan tämän siksi että olen itse juuri edellämainitunlainen. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa elämäni ja murtaa muureja, olla rohkea ja tehdä mieleni vallankumouksen. Elämässäni koittaa vuosi yksi. Aion muuttaa luutuneet asenteeni ja suhtautua elämään uusin silmin. Rohkeus on avainsana. Lopputuloksella ei sinänsä ole merkitystä vaan sillä että aloitan tämän vallankumouksen vaikka joka päivä uudestaan.
Toivon että kirjoitukseni herättää ainakin yhden ihmisen ajattelemaan elämän ainutlaatuisuuttta ja sitä että meillä on ainakin tiettävästi vain tämä yksi mahdollisuus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin ja käytännössä se on --mitä? Nuo on niitä ympäripyöreitä lauseita joita saamme joka naisten- ja miestenkinlehdistä lukea yhden ja toisenkin asiantuntijan viisauksina.
Alotatko yksinkertaisen, rauhallisen, vähään tyytyvän elämän, ilman "kaikkea tuota minä tarvitsen". Kiirelle sanot näkemiin, autat lähimmäisiä, et tuhlaa, tärvele luonnonvaroja. Ja mitä vielä. Nää olis mun mielestä sitä, mitä ihmisen näinä päivinä tulisi päättää, Silloin voisimme lapsille, heidänkin lapsille vielä saada jotain jäämään velkojen lisäksi. Muttta kun me juoksemme hullun lailla, kun hallitus kumppaneineen toitottaa kuluttamista, markkinoiden maksimomista ja suuri osa nöyränä hikipäässä toimii niin. Tulos on iso miinus. Hyvä jos sinä jaksat- edelleenkin penni on miljoonan alku, vaikka se onkin nykyisin centti. Sama tässä, yksi on parempi, kuin ei yhtään. Mutta minä jo olen melkein se toinen ja lisää pyrin siihen. Onnea meille, toivotaan lisää mukaan tähän joukkoon.