Poliisi on vaiennut "aidoista" rikosten selvitysprosenteista
Rikosten selvittämisprosentit antavat vääristyneen kuvan rikostutkinnan tasosta, sillä syyllinen on usein tiedossa jo ennen tutkintaa. Jos tekijä ei ole tiedossa, omaisuusrikoksista selviää vain yksi kymmenestä ja raiskauksista yksi kolmesta.
Joka kolmas rikos ratkeaa jo ennen tutkintaa
POLIISIN säännöllisesti julkistamat rikosten selvitysprosentit antavat
osin liian ruusuisen kuvan rikostutkinnan laadusta a tehokkuudesta,
sillä suuressa osassa rikoksista syyllinen on selvillä ennen ensimmäistäkään tutkintatoimea.
Poliisi selvitti vuoden 2000 ja viime vuoden heinäkuun välillä kaikkiaan 42,4 prosenttia kirjaamistaan 3,7 miljoonasta omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksesta.
Useammassa kuin joka kolmannessa tapauksessa rikostutkijoiden osuus rikoksen selvittämisessä oli vähäinen tai olematon.
Näissä tapauksissa rikollinen jäi rysän päältä kiinni, uhri osasi nimetä syyllisen tai tekijän henkilöys tulli jollain muulla tavalla poliisin tietoon
ennen tutkintaa.
HS PYYSI poliisilta tiedot, kuinka suuren osan aidosti epäselvistä omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksista poliisi onnistui ratkaisemaan
vuosina 2000—2012.
Näitä lukuja ei ole aiemmin esitelty julkisuudessa, Poliisi itse seuraa niitä tarkasti.
Jos rikoksen tekijä el ollut selvillä rikosilmoitusta kirjoitettaessa, keskimäärin yhdeksän rikosta kymmenestä jäi selviämättä. Selvitysprosentti oli 13,3.
Keskiarvoa painaa alas omaisuusrikosten suuri määrä ja huono selvitysprosentti. Erot eri rikoslajien välillä ovat suuria.
Suomen korkein poliisivirkamies, poliisiylijohtaja Mikko Paatero teki poikkeuksen tuoreimmassa blogikirjoituksessaan ja kirjoitti, että poliisi onnistui selvittämään viime vuonna vain 12 prosenttia sellaisista omaisuusrikoksista, joiden tekijät eivät jääneet heti kiinni.
"Pelkkien pimeiden rikosten selvitysprosentti antaa ehdottomasti paremman kuvan rikostutkinnan tasosta kuin kaikkien rikosten selvitysprosentti. Siirrymme myös poliisin omassa sisäisessä keskustelussa tarkastelemaan enemmän niitä prosentteja", Paatero sanoo.
Poliisi selvittää alle puolet pahoinpitelyistä
Lähes 80 prosenttia henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista selvisi vuosina 2000–2012. Selvitysprosentti laski 40:een, jos poliisi ei tiennyt tutkinnan alkaessa syyllistä.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero pitää jälkimmäistäkin selvitysprosenttia kohtuullisen hyvänä.
Erot erilaisten väkivaltarikosten välillä olivat suuria.
Pahoinpitelyjen selvitysprosentti putosi vajaasta 80:stä alle 40:een, jos mukaan laski vain sellaiset tapaukset, joissa poliisi joutui itse selvittämään syyllisen.
Kaikista henkirikoksista selvisi 96 prosenttia. Jos henkirikoksen tekijä ei ollut alusta lähtien selvillä, selvitysprosentti putosi 77:ään.
Yhdeksän varkautta kymmenestä jää selviämättä
Poliisi selvitti 12,1 prosenttia vuosina 2000–2012 tapahtuneista vähän yli miljoonasta omaisuusrikoksesta, joissa rikoksen tekijän henkilöys ei ollut alusta lähtien tiedossa. Huonoin selvitysprosentti oli vahingonteoissa eli ilkivaltatapauksissa, joista selvisi seitsemän prosenttia.
Varkauksista poliisi ratkaisi 10,2 prosenttia ja ryöstöistä 26,9 prosenttia.
Poliisi saa harvoin raiskaajan kiinni
Yli puolet kaikista seksuaalirikoksista jää selviämättä, jos syyllisten paljastaminen on kiinni pelkästä poliisitutkinnasta. Niiden selvittämisprosentti jäi 44,6:een vuosina 2000–2012.
Raiskausten ja sukupuoliyhteyteen pakottamisten selvittämisprosentti oli vain 32. Kaksi kolmesta raiskauksesta jää siis ratkeamatta, jos poliisi joutuu itse selvittämään tekijän.
Kun mukaan laskee tapaukset, joissa tekijän henkilöys oli tutkinnan alusta lähtien poliisin tiedossa, raiskausten ja sukupuoliyhteyteen pakottamisten selvittämisprosentti nousi 70:een.
Lähes joka toinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö jää selviämättä, jos hyväksikäyttäjän henkilöys ei ole selvillä rikosilmoitusta kirjattaessa. Selvitysprosentti oli 56,5.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei ole tyytyväinen poliisin kykyyn selvittää seksuaalirikoksia.
Helsingin sanomat 17.3.2012
Rikosten selvittämisprosentit antavat vääristyneen kuvan rikostutkinnan tasosta, sillä syyllinen on usein tiedossa jo ennen tutkintaa. Jos tekijä ei ole tiedossa, omaisuusrikoksista selviää vain yksi kymmenestä ja raiskauksista yksi kolmesta.
Joka kolmas rikos ratkeaa jo ennen tutkintaa
POLIISIN säännöllisesti julkistamat rikosten selvitysprosentit antavat
osin liian ruusuisen kuvan rikostutkinnan laadusta a tehokkuudesta,
sillä suuressa osassa rikoksista syyllinen on selvillä ennen ensimmäistäkään tutkintatoimea.
Poliisi selvitti vuoden 2000 ja viime vuoden heinäkuun välillä kaikkiaan 42,4 prosenttia kirjaamistaan 3,7 miljoonasta omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksesta.
Useammassa kuin joka kolmannessa tapauksessa rikostutkijoiden osuus rikoksen selvittämisessä oli vähäinen tai olematon.
Näissä tapauksissa rikollinen jäi rysän päältä kiinni, uhri osasi nimetä syyllisen tai tekijän henkilöys tulli jollain muulla tavalla poliisin tietoon
ennen tutkintaa.
HS PYYSI poliisilta tiedot, kuinka suuren osan aidosti epäselvistä omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikoksista poliisi onnistui ratkaisemaan
vuosina 2000—2012.
Näitä lukuja ei ole aiemmin esitelty julkisuudessa, Poliisi itse seuraa niitä tarkasti.
Jos rikoksen tekijä el ollut selvillä rikosilmoitusta kirjoitettaessa, keskimäärin yhdeksän rikosta kymmenestä jäi selviämättä. Selvitysprosentti oli 13,3.
Keskiarvoa painaa alas omaisuusrikosten suuri määrä ja huono selvitysprosentti. Erot eri rikoslajien välillä ovat suuria.
Suomen korkein poliisivirkamies, poliisiylijohtaja Mikko Paatero teki poikkeuksen tuoreimmassa blogikirjoituksessaan ja kirjoitti, että poliisi onnistui selvittämään viime vuonna vain 12 prosenttia sellaisista omaisuusrikoksista, joiden tekijät eivät jääneet heti kiinni.
"Pelkkien pimeiden rikosten selvitysprosentti antaa ehdottomasti paremman kuvan rikostutkinnan tasosta kuin kaikkien rikosten selvitysprosentti. Siirrymme myös poliisin omassa sisäisessä keskustelussa tarkastelemaan enemmän niitä prosentteja", Paatero sanoo.
Poliisi selvittää alle puolet pahoinpitelyistä
Lähes 80 prosenttia henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista selvisi vuosina 2000–2012. Selvitysprosentti laski 40:een, jos poliisi ei tiennyt tutkinnan alkaessa syyllistä.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero pitää jälkimmäistäkin selvitysprosenttia kohtuullisen hyvänä.
Erot erilaisten väkivaltarikosten välillä olivat suuria.
Pahoinpitelyjen selvitysprosentti putosi vajaasta 80:stä alle 40:een, jos mukaan laski vain sellaiset tapaukset, joissa poliisi joutui itse selvittämään syyllisen.
Kaikista henkirikoksista selvisi 96 prosenttia. Jos henkirikoksen tekijä ei ollut alusta lähtien selvillä, selvitysprosentti putosi 77:ään.
Yhdeksän varkautta kymmenestä jää selviämättä
Poliisi selvitti 12,1 prosenttia vuosina 2000–2012 tapahtuneista vähän yli miljoonasta omaisuusrikoksesta, joissa rikoksen tekijän henkilöys ei ollut alusta lähtien tiedossa. Huonoin selvitysprosentti oli vahingonteoissa eli ilkivaltatapauksissa, joista selvisi seitsemän prosenttia.
Varkauksista poliisi ratkaisi 10,2 prosenttia ja ryöstöistä 26,9 prosenttia.
Poliisi saa harvoin raiskaajan kiinni
Yli puolet kaikista seksuaalirikoksista jää selviämättä, jos syyllisten paljastaminen on kiinni pelkästä poliisitutkinnasta. Niiden selvittämisprosentti jäi 44,6:een vuosina 2000–2012.
Raiskausten ja sukupuoliyhteyteen pakottamisten selvittämisprosentti oli vain 32. Kaksi kolmesta raiskauksesta jää siis ratkeamatta, jos poliisi joutuu itse selvittämään tekijän.
Kun mukaan laskee tapaukset, joissa tekijän henkilöys oli tutkinnan alusta lähtien poliisin tiedossa, raiskausten ja sukupuoliyhteyteen pakottamisten selvittämisprosentti nousi 70:een.
Lähes joka toinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö jää selviämättä, jos hyväksikäyttäjän henkilöys ei ole selvillä rikosilmoitusta kirjattaessa. Selvitysprosentti oli 56,5.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei ole tyytyväinen poliisin kykyyn selvittää seksuaalirikoksia.
Helsingin sanomat 17.3.2012
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä on ollut jo kauan tiedossa. Yleisesti on tiedossa että poliisi lopettaa nopeasti aktiivisen jutun tutkinnan jos tekijästä ei ole tietoa. Syynä se yksinkertainen syy että miksi tutkia täysin pimeetä juttua jos samaan aikaan tule kymmeniä juttuja jossa tekijä on tiedossa. Lisäksi näissä missä tekijä on tiedossa voi jopa tehdä jotain.
Joo
Rikostutkinnassa taitaa tilanne olle nykyään se, että hyvä, jos pystytään tutkimaan edes ne rikokset, joissa tekijä on jo tiedossa.
Tutkintaa auttaisi kummasti jos poliisi tekisi joskus töitä, ei ne rikokset selviä munkkia ABC-asemilla mussuttamalla.
Tämä jälleen paljasti miten laiskoja ja ammattitaidottomia suomalaiset poliisit ovat.
Poliisilla on työnjako. Eivät ne ABC:llä munkkipossua mussuttavat suorita rikostutkintaa. Sitä tekevät aivan muut.
Poliisin täytyykin suorittaa intressien vertailua sen suhteen, tutkitaanko rikoksia, vai ollaanko näkyvissä kentällä. Jos kaikki ovat sisällä tutkimassa rikoksia, niin yhtään
partiota ei silloin ole kentällä. Ja jos kaikki ovat kentällä, niin kukaan ei tutki rikoksia..
Höpö höpö, tutkijat malektivat ABC:llä vielä ennemmän kun on helpo siviilivaatteissa sulautua joukkoon.
Tekisivät laiskat poliisit edes joskus töitä, eivätkä aina itkisi ja valittaisivat. Mutta helpompi valittaa, kun tehdä töitä!
Sinulla onkin näköjään kokemusta poliisien rikostutkinnasta ja tutkijoitten laiskuudesta. Tunnet näköjään oikein tutkijatkin, kerro ihmeessä enemmän.
Nyt takaisin äitin tissille.
Rikosten selvittämisprosentti laskee entisestään, kun lasketaan pois poliisin tietentahtoen lavastamat "syylliset".
kansainvälisesti katsottuna Suomessa selviämisprosentit on omaa luokkaansa,täällä ei kannata tehdä rikoksia,kiinni jää melko varmasti.
Suomessa kannattaa tehdä rikoksia, kun poliisi sälyttää ne muiden kontolle.
Kyttien rikostutkinnat kaikkine näytteineen ja tutkimuksineen on pelkkää liioittelua. Järkikin sen jo sanoo ettei kyttäkään ole mikään yliluonnollisuus.
juuri näin ^^ ottaa aivoon aivottomat syytökset sellasilta kytiltä jokka luulee käytöksensä perustella olevansa korkeammalla kuin muut stna :DD
Suomen poliisi – puuttuvat käytöstavat, olematon yleissivistys, tolkuton agressio jota puretaan ja projisoidaan muihin, olematon ammattitaito, epärehellisyys, olematon laintuntemus, jaa, listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään...