Mielestäni on hieman outoa, että miehen lasten tapaamiset tapahtuvat entisen naisen luona. Turha tulla sanomaa, että ei asia kuulu minulle. Kyllä se kuuluu, jos yhteistä elämää eletään ja naimisissa ollaan ja yhteisessä kodissa asutaan, asiatkin ovat silloin yhteisiä. En tarkoita, että minun pitäisi jotenkin päällepäsmäröidä tässä asiassa.
Lapsillamme on sopivasti ikäeroa, että miehen lapsi osaa sanoa halunsa leikkiä lapsemme kanssa, olla tekemissä. Ja yhteisesti olemme samaa mieltä siitä, että lasten olisi hyvä tutustua omiin sisaruspuoliinsa, sehän on vain vahvuus vanhempana, että tuntee omat sukulaisensa ja sisaruksensa. Jonku katkeran mielestä näin ei ole, mutta jos nyt ajatellaan vain lapsen etua.
Lasten äiti ei halua heidän lasten tuntevan miehen uutta perhettä. Aina valitetaan ettei miehen uusi vaimo hyväksy miehen lapsia ja halua heitä elämäänsä. Meillä ei ole näin. Aina olen ottanut ilolla vastaan, niinä harvoina kertoina kun lapset ovat kassamme olleet. Luulisi että äidinkin työmäärä helpottuu jos päästäisi lapsena välillä isänkin luo. Mutta ei haluaa väkipakolla pakottaa miehen tapaavan lapsiaan hänen kotonaan. Mies menee koska muuten ei tapaa lapsiaan.
Loukkaa kun ajattlee että miehenkin pitäisi ajatella lasten etua. Joo joo joku katkeroitunut voi sanoa, että lapsen etu on ydinperhe ja oma koti, totta sekin, mutta tässä tilanteessahan se olisi turhaa saivartelua ja hurskastelua.
En itse ainakaan jaksa enää tyrkyttää omaa kotiani ja omia lapsiani, jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Kantakoon mies vastuun sitten vanhempana siitä ettei lapset opi tuntemaan sisaruksiaan. Surullista. Toisaalta ajattelen, että eipä se minulle kuulu, eikä ole minulta pois. Pääsempä itse helpommalla kun ei ole esim joka viikonloppu lisää syötettäviä ja hoidettavia jaloissa pyörimässä. Itse en kuitenkaan voi lähteä oman lapseni kanssa tapaamaan hänen isäänsä isän kotia ja viettämään aikaa, siitä seuraa kiukuttelua ja mustsukkaisuutta. Mutta minun pitää ymmärtää hänen visiittinsä entisen luo. Hän siis viettää siellä koko päivän, eikä mitään selkeitä aikatauluja olla tehty.
Lapsillamme on sopivasti ikäeroa, että miehen lapsi osaa sanoa halunsa leikkiä lapsemme kanssa, olla tekemissä. Ja yhteisesti olemme samaa mieltä siitä, että lasten olisi hyvä tutustua omiin sisaruspuoliinsa, sehän on vain vahvuus vanhempana, että tuntee omat sukulaisensa ja sisaruksensa. Jonku katkeran mielestä näin ei ole, mutta jos nyt ajatellaan vain lapsen etua.
Lasten äiti ei halua heidän lasten tuntevan miehen uutta perhettä. Aina valitetaan ettei miehen uusi vaimo hyväksy miehen lapsia ja halua heitä elämäänsä. Meillä ei ole näin. Aina olen ottanut ilolla vastaan, niinä harvoina kertoina kun lapset ovat kassamme olleet. Luulisi että äidinkin työmäärä helpottuu jos päästäisi lapsena välillä isänkin luo. Mutta ei haluaa väkipakolla pakottaa miehen tapaavan lapsiaan hänen kotonaan. Mies menee koska muuten ei tapaa lapsiaan.
Loukkaa kun ajattlee että miehenkin pitäisi ajatella lasten etua. Joo joo joku katkeroitunut voi sanoa, että lapsen etu on ydinperhe ja oma koti, totta sekin, mutta tässä tilanteessahan se olisi turhaa saivartelua ja hurskastelua.
En itse ainakaan jaksa enää tyrkyttää omaa kotiani ja omia lapsiani, jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Kantakoon mies vastuun sitten vanhempana siitä ettei lapset opi tuntemaan sisaruksiaan. Surullista. Toisaalta ajattelen, että eipä se minulle kuulu, eikä ole minulta pois. Pääsempä itse helpommalla kun ei ole esim joka viikonloppu lisää syötettäviä ja hoidettavia jaloissa pyörimässä. Itse en kuitenkaan voi lähteä oman lapseni kanssa tapaamaan hänen isäänsä isän kotia ja viettämään aikaa, siitä seuraa kiukuttelua ja mustsukkaisuutta. Mutta minun pitää ymmärtää hänen visiittinsä entisen luo. Hän siis viettää siellä koko päivän, eikä mitään selkeitä aikatauluja olla tehty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä näitä munattomia miehiä oikein tulee ???
Kyllä isällä on oikeus saada lapset omaan kotiinsa, jos ex-akka tappelee vastaan niin ei kun yhteys lastenvalvojaan ja jos ei auta niin juristiin.
Minä en ymmärrä ex-vaimoja jotka haluavat lasten tapaavan isäänsä omassa kodissaan. Ei olisi tullut itselleni edes mieleenkään. Kun erotaan niin sitten erotaan ja molemmat aloittaa oman elämänsä. Ja tapaavat lapsia siinä omassa elämässään. En minä halua viettää aikaa ex:n kanssa ja kyllä minulle ovat tärkeitä vapaahetkiä ne harvat kerrat kun lapset isäänsä tapaavat. Ei ole minulta pois jos lapset myös isänsä ja isän uuden puolison kanssa aikaa viettävät.
Suosittelisin jättämään miehen. Vaikka kuinka rakastaisit häntä, ajan myötä se rakkaus tulee tuollaisessa suhteessa ja tilanteessa kuolemaan, ja tilalle astuu katkeruus ja viha.
Miehesi ex-vaimo tossuttaa ja päsmäröi miestäsi. Todennäköisesti teki sitä jo heidän yhdessä ollessaan, ja vaikuttaa siltä, että tulee tekemään sitä elämänsä loppuun saakka, koska miehesi antaa sen tapahtua. Ei tuollainen nyhverö uskalla koskaan astua ex-vaimoaan vastaan, vaikka sen tekemällä hän saisi takaisin itsekunnioituksensa ja itsemääräämisoikeutensa.
Ex-puolisolla EI ole valtaa määrätä, että toisen vanhemman pitäisi tavata lapsiaan hänen luonaan. Isällä on TÄYSI OIKEUS ottaa lapset luokseen, oli siellä isän luona sitten kuka tahansa tai ketä tahansa. Miehesi ex-vaimo kuulostaa tossuttaja-pirttihirmulta, joka kuvittelee, että miehesi on hänen talutusnuorassaan. Ja hän käyttää myös lapsia aseena tässä tilanteessanne. Eli hän ei ole tasapainoinen aikuinen ihminen.
Puhu miehesi kanssa, ja jos keskustelu ei johda muutoksiin, anna hänen jatkaa elämäänsä ex-vaimonsa hyppykeppinä. Omapa on valintansa. Mutta sinun ei tarvitse seurata sitä showta enää tippaakaan.
Osuit naulan kantaan "äijä ulos", ex on kuin onkin pahimman laatuinen kiukuttelija ja määräilijä, sen takia suhdekin kuoli kasaan. Mies ei uskalla häntä vastustaa koska siitä seuraa niin hirveä riita ja jopa minä saan kuulla kunniani. Itse olen eronnut ja ex ja yhteinen lapsemme tapaavat isän kotona tai ulkona tms. Mielestäni se olisi lähinnä outoa jos alkaisimme viettämään yhdessä aikaa "lapsen vuoksi". Eikä minulla ole ollut mitään sitä vastaa, että meidän ex:n kanssa yhteinen lapsi tapaa isänsä uuden naisystävän. Ratkaisu lienee siinä että olen päässyt eron yli ja en ole katkeroitunut, vaikka aihetta katkeruuteen olisikin.
Mieheni on ehkä lepsu kun ei ole puuttunut mm. ex:n puhelin-teksitiviesti-sähköpostihäiriköintiin. Pääsee ilmeisesti helpommalla kun tekee niin kuin ex käskee, koska inhoaa riitelyä.Mies ei myöskään koskaan puhu hänen kanssaan minun kuullen puhelimesssa. Joskus harvoin olen sitä huutamista ja riitelyä ja haukkumista kuullut parin metrin päähän asti ja miehen asenne on lähinnä ollut "kyllä minä ymmärrän sua, että sulla on vaikeeta"....
Lapset on tietysti tärkeitä, sehän on selvä, mutta koska me elämme yhteistä elämää olisi mieletäni normaalia ja luonnollistä että hänen lapsensa näkevät meitä ja oppivat tuntemaan meidät. Mutta sehän on tietysti uhka olevinaan lasten äidille. Mukavasti on aina mennyt niinä harvoina kertoina, sylissä olen pitänyt ja ruokkinut kuten omanikin :) Pidän heistä, mutta sekin on kai kiellettyä. Syntymäpäivä ym lahjoja ei saa antaa. Loukkaa kun mies menee mukaan tuohon pomppotteleuun vaikka yrittää esittää ettei häntä kukaan määräile.
Minkä ihmeen vuoksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on näköjään yhä täysin exänsä hallinnassa???