neuvoja ja tukea tarvitaan...

Olen 23-vuotias naimisissa oleva neitokainen ja
lasta on yritetty jo puoltoista vuotta. Nyt on
tutkimukset käynnissä, aika alkutaipaleella
vielä, kun lääkärilakko venytti ja joka paikkaan
on kauheet jonot, kun yksityiselle ei viitti
maksaa. Suosittelisin että menisitte parina
yhdessä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle,
siitä se sitten alkaa rullaamaan. Naisesta nyt
ainakin aluksi otetaan papa, verikokeita ym. ja
sitten saa lähetteen gynekologille, ainakin niin
tapahtui mulla. Gynen aikaakin joudun vain
odottaan 5 kk, joten hieman turhautuu! Miehen
sain tässä odotellessa suostutteleen lääkäriin
(lääkärikammoinen) ja nyt on edessä
siemennesteanalyysi. Kiva kun on kerrankin joku
paikka mihin purkaa ahdistusta, kun muut ystävät
eivät ymmärrä tätä tuskaa.

Heips!
Olen 22-vuotias nuori nainen, avopuolisoni on
saman ikäinen. Jätin e-pillerit pois noin 1,5
vuotta sitten. Kerran olin raskaana, mutta se
meni itsestään kesken jo alussa. Sen jälkeen ei
ole tulevasta vauvasta ollut tietoakaan. Alkaa
tosiaankin huolestuttaa ja masentaa, kun joka
kuukausi ne menkat sitten alkavatkin... Ajattelin
oma-alotteisesti mittailla aamulämpöja ainakin
muutaman kuukauden, ennen kuin uskaltaudun
lääkärin puheille. Ja taidan mennä saman tien
yksityiselle, vaikka maksaakin paljon, koska
joskus aikoinaan puhuin oman
terveyskeskuslääkärini kanssa mahdollisesta
lapsettomuuden tutkimisesta, ja hän vain sanoi,
ettei "noin nuorena kannata vielä huolestua,
vasta sitten 30 ikävuoden jälkeen". Itse en
tosiaankaan halua odottaa lasten saantia niin
kauan! Luulisin, että tutkimuksiin kuuluu
aamulämmön mittaukset, joista näkee, tapahtuuko
ovulaatio. Sitten sekä mieheltä että naiselta
voidaan verinäytteistä katsoa hormonitasapainoa
ja -pitoisuutta. Papa-kokeesta näkyy myöskin
hormonitilanne, sillä limakalvojen solut
muuttavat muotoaan kierron eri vaiheissa.
Spermasta voidaan ainakin laskea elävien
siittiöiden määrä ja katsoa liikkumiskyky.
Itse en ole vielä miehelleni puhunut tutkimuksiin
menosta. Lapsettomuuden ajatteleminenkin tuntuu
raskaalta, koska mieheni todella odottaa jo niitä
aikoja, että meillä on ihana, pieni ihmisenalku,
niin kuin odotan minäkin. Lapsettomuustutkimukset
tuovat mahdollisesti myöskin ongelmia suhteeseen,
varsinkin, jos toisesta löytyy "vika", jota ei
voi parantaa tai korjata... Sitä pelkään eniten.
Yritetään nyt kuitenkin vielä pitää toivoa yllä,
nuoriahan me kuitenkin vielä olemme! Muistaakseni
olen lukenut, että nainen on hedelmällisimmillään
n.25 vuoden iässä, joten aikaa siihen on ainakin
pari vuotta! Tsemppiä!!!=)

Moi!Olen 22v ja meillä lapsettomuutta on kestänyt
jo 1v 9kk. Tutkimukset on aliotettu viime
huhtikuussa mutta asiat on edenneet hitaasti.
Ensimmäinen käynti meillä oli äitiysneuvolan
lääkärille. Ensin terveydenhoitaja otti ylös
esitietoja kuten sairauksista, lääkkeistä jne.
Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen ja otti
papa-näytteen ja laittoi lähetteen naistentautien
polille sairaalaan. Kutsun olisi pitänyt tulla
kuukauden sisällä mutta se tuli vasta vajaan 2kk
päästä ja aika oli vasta lokakuussa. Itku siinä
pääsi mutta muukaan ei auta. Kesän aikana kävin
yksityiselläkin mutta sieltä en lähtenyt yhtään
viisaampana. Saatiin kuitenkin lähete
siemennesteanalyysiin. Nyt vain odottelen
lokakuuta ja toivon ihmettä.
Siellä sairaalassa tehdään luultavasti ultra jossa
tutkitaan kierron puolivälissä kehittyviä
munarakkuloita. Lääkkeitä en saanut mukaani
yksityisellä käydessä koska olin mittaillut
aamulämpöjä ja niissä näkyi ovulaation ajankohta.
Toivottavasti sait jotain irti
viestistäni.Epätoivoon ei ole syytä vaipua. Jos
haluat kirjoitella osoitteeni on
[email protected]Ä!!

olen 19 vuotias tyttö olemme poikaystäväni kanssa
yrittäneet vauvaa mutta kun ei onnistu! minulle
on tehty abortti,