Miten otitte puolisonne kanssa asian puheeksi ensimmäisen lapsen hankkimisesta / raskaaksi yrittämisestä, kauanko puhuitte asiasta ja miten mies asian otti? Jos teillä oli asioita jotka epäilytti tai jotka aiheuttivat erimielisyyttä (esim taloudellinen tilanne), mikä sai teidät päätymään ratkaisuun?
Vauvasta päättäminen
jospasjospas
15235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä olin 19-vuotias ja mulle oli just tehty aika iso gynekologinen leikkaus, lopputarkastuksessa gynekologi sitten sanoi, että jos ei ole mitään aivan ylittämätöntä estettä niin nyt kannattaa tehdä lapsi. Menin kotiin ja kerroin terveiset miehelleni. Pillerit jätettiin pois, vuosi luomuna yritettiin ja sitten avustettuna tulin raskaaksi 1,5 vuoden yrityksen jälkeen. Meillä ei ollut tilanne mitenkään hyvä, mulla oli koulu kesken, mutta vakituinen työpaikka, mieheni oli vasta valmistunut ja työttömänä. Mutta ei meitä silti hirvittänyt. Mieheni sai töitä vähän ennen kuin esikoinen syntyi ja koulun kävin loppuun, kun lapsi oli 2-vuotias ja meni päiväkotiin.
No mies otti asian puheeksi niin että sanoi vaan että tehäänkö lapsi/lapsia... :) Eikä siitä mennyt kuin pari viikkoa niin olin raskaana... Eli aika nopeaa toimintaa täällä.
Just. Eli jälkiseurauksia odotellessa, vai?
Mitä tarkoitat? Emme kuitenkaan ole enää mitään parikymppisiä teinejä joten ei tuota päätöstä nyt kuukausi/vuositolkulla tarvinnut pyöritellä.
No hyvä että olette kolmikymppisiä. Ennen onnitteluja: paljonkos parisuhdetta takana?
Ja kun molemmat olimme kuitenkin sitä mieltä että vauva saa tulla jos on tullakseen :)
Niin, ikä ja parisuhteen kesto?
No kylläpä se tuntuu nyt kiinnostavan! Päälle 30 ja ihan tarpeeksi monta vuotta suhdetta takana.
"ihan tarpeeksi monta vuotta suhdetta takana", eli kympit vissii paukkuu?
Kaikki alle kymmenen vuotta on riskirajoilla!
Nää sun viestit on niin huvittavia... :) Toivottavasti on oma parisuhde kunnossa, tuntuu vaan niin kummasti riittävän aikaa huolehtia nettipalstoilla muiden iästä, parisuhteista ja niiden kestoista. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin myös moni yhdessä yli kymmenen vuotta ollut pariskunta eroaa. Melkoisen naivia kuvitella, että parisuhteen pituus jotenkin pelastaisi erolta...
No minä kerroin loppusyksystä 2010 miehelle, että päätin lopettaa pillereitten käytön niistä aiheutuvien epämukavien oireitten vuoksi, et hän vois alkaa käyttää kortsuja, jos ehkäistä haluaa.
Muutaman kuukauden se sitte jaksoi niitten kanssa räpeltää, kunnes viimevuonna kesälomalla rupes tulemaan ilman ja ampumaan joka kerta lastit perille. Nyt tammikuussa plussasin ja miehen mielestä se oli hyvä uutinen.
Eli ei me oikeestaan koskaan mitenkään erikoisesti puhuttu, saati väännetty kättä siitä, että nyt aletaan tarkoituksella vauvan tekoon. Se vaan tapahtui aivankuin luonnostaan. Yksi asia johti toiseen, joka taas vaikutti sitäkautta kolmanteen ja siihen, että mä oon nyt iloisesti paksuna. Aika luonnolista lopulta, jos mies ja nainen samassa sängyssä nukkuvat ja ovat vielä keskenään naimisissa.
eikös sulla oo aina ollut ylipainon kanssa ongelmaa? Miehelläs pienikin? Ja oletteko naimisissa kun puhut "miehestäsi"? Vähän tulee sellainenhmmm, miten sen sanois, sellainen maku, että teillä on joku kotileikki menossa?
Kuules hohottelija! Sä oot henkisesti kääpiö. Voitko lopettaa ton keskustelujen häirinnän, taikka mä hommaan tolle sun IP-ositteeles karenssin.
Sinä oit hebkisesti kääpiö, kun et tajua ja myönnä tosiasioita.
Jommaappa ip katenssiin, nuin hommaan sulle samat ja tulen juttelemaan sun ovelle aiheesta kasvotusten. Miten olis?
ei hitto että on ihmisillä halvat huvit käydä jauhamassa p*skaa joka keskusteluun.. Hankkikaa elämä!