Olen yli kolmekymppinen nainen ja kihloissa naisen kanssa. Noin viisi vuotta sitten erosin miehestäni ja sen jälkeen olen ollut vain naisten kanssa. Nuoresta asti olen kai ollut bi-henkinen ja heterosuhteesta puuttui jotain. Haaveilin naisista ja niinhän se sitten meni, että naisten kanssa sen jälkeen olin ja oikeastaan jo suhteen loppuvaiheessa.
Mutta nyt vuosien jälkeen huomaan ajattelevani myös miehiä. Mitä ihmettä? Ja apua! Riittävän kova juttu oli itselle tajuta haluavansa jakaa elämänsä naisen kanssa ja nyt en enää tiedäkään. Vai tiedänkö? Onko tämä ohi menevä juttu vai mitä? Haaveilen perheestä ja mietinkin, että liittyykö nämä jutut siihen. Olen miettinyt lasta myös klinikan kautta, että se ei ole ongelma. Kumppaninilleni se on ok, asia on vain minusta kiinni.
Kyllä on taas pää sekaisin... Luulin, että lesbo olen, mutta voiko oikeasti näin tapahtua saman elämän aikan? Muita samankaltaisten asioiden kanssa painivia?
Mutta nyt vuosien jälkeen huomaan ajattelevani myös miehiä. Mitä ihmettä? Ja apua! Riittävän kova juttu oli itselle tajuta haluavansa jakaa elämänsä naisen kanssa ja nyt en enää tiedäkään. Vai tiedänkö? Onko tämä ohi menevä juttu vai mitä? Haaveilen perheestä ja mietinkin, että liittyykö nämä jutut siihen. Olen miettinyt lasta myös klinikan kautta, että se ei ole ongelma. Kumppaninilleni se on ok, asia on vain minusta kiinni.
Kyllä on taas pää sekaisin... Luulin, että lesbo olen, mutta voiko oikeasti näin tapahtua saman elämän aikan? Muita samankaltaisten asioiden kanssa painivia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tää on lesbopalsta, bipohdiskeluille on oma palstansa.
Vinkkinä vain, että ei kannata takertua niihin termeihin. Olet lesbo tai bi tai jokin muu, se on kun huomaat ja tunnistat itsessäsi seksuaalisuutta, mikä voi aivan hyvin suuntautua ihmisiin sukupuolesta välittämättä.
Älä ymmärrä järjellä tai sanojen kautta, ymmärrä fiiliksellä.
Jos olen viisi vuotta elänyt naisten kanssa ja lokeroinut itseni lesboksi niin eiköhän tämä ole juurikin oikea palsta siitä avautua??? Vai eikö täällä saa vapaasti "enää" pohdiskella seksuaalisuuteen liittyviä juttuja? Ompa mennyt suppeaksi... Bissepalstalla pohdinnat on lähinnä sitä, että uskallanko ottaa kontaktia samaan sukupuoleen tms.
Edelliseen vastaus, että sitähän mä tässä juuri teenkin, tunteella ajattelen asioita. Ihmisellä on vaan tarve myös lokeroida välillä itsensä ymmärtääkseen.
Ihan rationaalisesti ajateltuna, et voi kuitenkaan loppuelämääsi vaihdella sukupuolesta toiseen - tai no mikä ettei, mutta olisi varmasti melko rasittavaa. Ehkä vain kannattaa yrittää ohittaa omat ajatuksensa, tuleehan pitkissä suhteissa joka tapauksessa useimmille esimerkiksi ihastumisia muihin ihmisiin. Niistä on kuitenkin mahdollista päästä yli.
Tietenkin rehellinen itsellensä pitää olla myös, mutta jos vatvot asiaa loputtomasti ja epäröit oman identiteettisi kanssa, auttaako se? Enemmän voisi auttaa, jos keskittyisit tulevaisuuteen. On varmaan ihan luonnollista, että mieleesi tulee joskus ajatus siitä, voisitko vielä olla miehen kanssa. Siitä ei välttämättä kannata lähteä rakentamaan lumipalloa omassa mielessä.
Meidän sanakirja sanoo, että homoseksuaali (homo tai lesbo) on ihminen, joka tuntee pääsääntöisesti vetoa omaa sukupuoltaan kohtaan. Ei vain eikä ainoastaan eikä pelkästään vaan PÄÄSÄÄNTÖISESTI eli suurimman osan ajasta. Toisin sanottuna kyllä lesbokin saa olla satunnaisesti kiinnostunut miehistä. Kaikki tuollainen ehdoton kategoriointi on valtavan ahdistavaa ja tekee vain pahaa ihmiselle.
Luulen, että kysymys on ihan siitä, että olet alkanut miettiä, jaksatko olla saman kumppanin kanssa loppuikäsi ja onko hän se oikea. Sellaiset ajatukset ovat todella tavallisia pitkässä suhteessa, etenkin kun teillä on tuleva lapsenhankintakin mielessä. Se, että mietit, tahtoisitko sittenkin olla miehen kanssa, on sinulle omaan henkilöhistoriaasi liittyvä helppo tapa koetella suhteesi kestävyyttä.
No mikset saman tien pyri ryhmäseksipiireihin? Sitten saisit ahnehtia kaiken mitä haluat ja himoat ja vähän päälle. Ootko koskaan miettinyt, että elämä ei ole pelkkää omien mielihalujen täyttämistä ja että muutkin pitää huomioida?
kyl se elämän kuuluis aika pitkälle olla just sitä, pitää ittensä onnellisena. Elämään pätee sama neuvo kuin lennon alussa annettavissa turvaohjeissa, eka pidä huoli siitä ett ite saat happee, sitte auta vasta kaveria. Jos ite ei ole onnellinen ni miten voi tehdä toisen onnelliseksi?
Se että pohtii onko suunta oikee ei ole mikää lähimmäisten joukkoteloitus, jokainen saisi miettii onko elämässä kaikki hyvin, olenko onnellinen ja onko ihmiset lähellä onnellisia. Koska kauheen helposti mennää ja paahdetaa eteenpäin samalla rutiinilla eikä enää nähdä ett asioita tehdää vaa koska ne on tehtävä, eikä siks ett halutaan. Se on huonolaatuista elämää.
saattas olla ett sulla ku tuli noi perhekuviot mieleen ni kasvatettu rooli mies naien=lapsi, ajatuskuvio puski sulla pintaan. Jos sulla on suhteessa kaikki hyvin, anna ajan mennä ja ajatusten hakea suuntaansa. Mitää paniikkia ei kande tuntee ajatuksista, ne monesti on vain kaavoja siitä miten on oppinut asiat ajattelee. Säkin kuitenki oot aika vähä ollu vasta naisten kanssa ni ei ihme jos välillä tulee ajatuksii mitkä hämmentää.
Kelaat vain ne helmet sieltä sun elämästä, suhteestasi. Jos ne on edellee arvokkaat sulle, ni pidä niistä kii. Jos tunnetta ei ole enää ni sitte sun tarvii miettiä tarkemmin mikä on seuraava askel.
Kun karsii turhat päältä jää aina se arvokas jäljelle, se on se minkä pitäis näyttää sulle suunta ja nykytila. Otat aikaa ajatella etkä hyppää hetkessä päätöksiin ja oletuksiin mitä sulla ny on menossa. Aika on tässäkin paras suodatin ja se ett käyt mieltäsi ja tunteisasi läpi. Ja taas se ikuinen neuvo ett ole rehellinen itelles, silloin sä voit olla sitä muillekki ilman ett pelkäät.