Haluaisimme mieheni kanssa yhteisen lapsen.
Ongelma on siinä, että pelkään lihovani raskauden
myötä ja minulla on myös pahoja ennakkopelkoja
synnytykseen liittyen. Mitä jos jotain käy ja
jokin menee pieleen?
Mitä tehdä näille epäilyille ja peloille?
Tämä on tosi rasittavaa, kun toisena päivänä
haluaa lasta ja toisena lapsen saaminen ällöttää.
Kertokaa kokemuksia.. Rakastan lapsia, mutta en
vain osaa nähdä itseäni synnyttäjänä. Äitinä
kylläkin. Miehelläni on entisestä avioliitostaan
ala-asteikäinen poika.
Ongelma on siinä, että pelkään lihovani raskauden
myötä ja minulla on myös pahoja ennakkopelkoja
synnytykseen liittyen. Mitä jos jotain käy ja
jokin menee pieleen?
Mitä tehdä näille epäilyille ja peloille?
Tämä on tosi rasittavaa, kun toisena päivänä
haluaa lasta ja toisena lapsen saaminen ällöttää.
Kertokaa kokemuksia.. Rakastan lapsia, mutta en
vain osaa nähdä itseäni synnyttäjänä. Äitinä
kylläkin. Miehelläni on entisestä avioliitostaan
ala-asteikäinen poika.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voihansita adoptoidakin lapsi. p.s. ei se niin
hirveää ole ja kun liikuntaa harastaa ei
juurikaan ylimääräistä tule
mulla oli sama pelko,kun olen jo valmiiksi
ylipainoinen.Mutta kun tulin raskaaksi,olin niin
pahoinvointinen 3kk,että laihduin 6kg.Ja koko
raskauden aikana painoa tuli vain 9kg.
Kyllä se on omasta itsestä kiinni,mitä sinne
suuhunsa laittaa.Tietysti,jos nestettä kertyy
paljon,niin se tuo lisäkiloja,mutta ne kyllä
lähtee nopeasti pois.
Ja synnytyksen jälkeen,enole koskaan painanut
niin vähän kuin imettäessäni.Joten älä huoli
etukäteen!!!
Synnytys on kivulias,turha sitä on
kaunistella.Se pitää vain kestää,tai voit pyytää
keisarinleikkauksen.
Onnea matkaan!