Ensimmäinen

Moi

Niin mä olen tullut tähänastisissa tutkimuksissa (analysoinut elämän kulkua itseni ja muiden kautta) siihen tulokseen, että ihmisessä täytyy olla sellainen valloituksen halun ja ihastuksen geeni, joka vaikuttaa toisissa vähemmän ja toisissa enemmän ja vahvemmin. Ihminen ei välttämättä tarkoita mitään pahaa tai halua loukata ketään,mutta hän vain elää vaistojensa mukaan eikä muista, eikä ehkä halua noudattaa sitä mitä on mahdollisesti luvannut vasta- ja myötämäessä elämisestä ja kansaihmisen kunnioittamisesta.

Sellainen käytös ei ole mikään tekosyy tai puolustus, se vain on ihmisen sisään rakennettu ja heikot eivät osaa olla narahtamatta, joka kerta kun hameenhelma vilahtaa tai parfyymin tuoksu tulee sieraimiin. Sellainen katalyytti saa heikon ihmisen tekemääm asioita, joita hän todennäköisesti hetkellisesti katuu ja hetken päästä taas lankeaa. Minulle tulee vastaavanlaisena efektinä mieleen alkoholismi ja sen aiheuttamat vaikutukset.

Tilaisuus tekee aina varkaan, heikon ja vahvan ihmisen erot tulevat raalla tavalla esiin ja eivät kestä päivänvaloa. Puhun nyt vahvoista ja heikoista ihmisistä tarkoittaen mm. luonteen lujuutta joilla erilaisia maailman houkutuksia voi vastustaa. Minä uskon, että kaikilla tämä esiintyy jollain asteella, mutta kaikki eivät tee hölmöyksiä, toiset osaavat peittää tai pienelle osalle kertakaikkiaan se ei merkitse mitään. Ovat parinsa tai parisuhteensa valinneet, ovat onnellisia siinä ja eivät tunne vetoa ulkoisiin houkutuksiin. Kahvipöytäkeskusteluja, saunailtoja ja muuten vaan porukoissa pyörineenä minulle on jäänyt sellainen tunne , että vaikka moni ei tee niitä asioita niin moni kuitenkin ajattelee ja tuntee kiusauksen, mutta järki, omatunto tai uskallus ei anna myöden. Kaikki jää puheiden ja vitsailun asteelle.

Minusta pettäminen on aina paha asia, mutta mihin raja vedetään. Onko se ajatus, toteutus vai kiinni jääminen vai seuraukset. Minä ymmärrän hyvin mitä kristillinen vastuunsa tunteva järkevä kasvatus tarkoittaa ja mihin sillä pyritään. Luojan kiitos lasten ja nuorten kannalta, että sellaiset perusnormit ja säännöt ovat olemassa ja tuomassa perusturvallisuutta ja opettamassa vastuullista käyttäytymistä.

Mutta samaan hengenvetoon, jos tarkemmin ajattelee niin mikä siinä parinvaihdossa ja monien seksisuhteiden yhtälössä on niin vaikeaa. Minä voin vain kuvitella mihin se kasvatuksen johtaa ja mitä tuo esimerkkinä tullessaan, mutta jos unohdetaan lapset ja nuoret ja puhutaan aikuisista.

Aikuisista, jotka ovat rehellisä toisilleen ja tarkoittavat mitä sanovat. Eivät tunne mustasukkaisuutta, omistuksen halua ja eivätkä riitele kaikesta omistamiseen ja materiaan liittyvään vaan elävät hetkessä nauttien ja vaihatvat parneria kuten jokainen meistä haluaa vaihtaa ruokalistaa kun ateriat alkavat maistua puulta. Eihän tällaisessa ole mitään pahaa eikä ne "vehkeet" käyttämällä kulu, korkeintaan päinvastoin.

Mutta tämä voi jatkua aikansa, ehkä nuorempana, jolloin seksuaalisuus ja välinpitämättömyys ympäristöstä on helpompi siirtää syrjään ja olla noteeraamatta kuin vanhempana, jolloin odotusarvot käyttäytymismallille ovat suuremmat, vanheneminen tuo rajoituksensa ja seksi ei enää olekaan se kovin vetovoima ja kaiken alkuun saama ketjureaktio.

Minulla on sellainen tunne, että suurin osa ihmistä ei halua olla yksin (nyt ei puhuta omasta ajasta ja omista harrastuksista jne.) vaan varsinkin vanhemmiten ihminen kaipaa enemmän olkapäätä, kuuntelijaa, läsnolijaa....jotakuta ketä rakastaa rapsuttamalla, laittamalla ruokaa ja jonka kanssa olla vaikkei seksistä olisi pitkiin aikoihin tietoakaan.

Ihminen on elämänvaiheidensa ja ajajaksonsa vanki sillä tavoin, että lopputulos ja halu on viimekädessä aina sama, mutta tiet ja polku kulkevat montaa eri kautta päämääränsä.

Tällaista tuli pikaisena mieleen ajatuksistasi ja kiitos sinulle loistavasta kommentista Kahvin ystävä.

Niin minusta kyllä tuntuu, että seksi ja rakkaus eivät kulje sillälailla käsikädessä, että olisi löydettävissä joitakin ylevämpiä asteita, kun kietoo kiihkonsa rakkauteen. Minusta tämä on klisee mitä suuremmassa määrin, tosin henkilökohtaisista asioista en halua lähteä kiistelemään.

"Vaikka ihminen syökin nälkäänsä joskus huonompaakin ruokaa, moni syö mielummin paremmin jos voi valita." Minusta tämä pätee seksiin kuin rakkauteen. Vaikka itseasiassa olen perusluonteeltani melko konservatiivinen ihminen niin siilti kaikki uusi ja kokeilunarvoinen vetää puoleensa. Seksi on kuitenkin parhaimmillaan viimekädessä omien himojen tyydyttämistä siis vaikka kuinka puhutaan toisen tarpeista...vaikka minkä huomioimisesta...hommahan toimii parhaiten silloin kun molemaat ovat samalla aaltopituudella riippumatta siitä rakastavatko toisiaan. Sama pätee rakkauteen, jokaisella on se paras mahdollinen toinen puoliskonsa varmasti olemassa, mutta kun ajan saatossa huomaa löytävänsä paremman onkin kysymys siitä, että pitääkö lupauksensa ja pysyy entisessä vai ottako riskin ja vaihtaa.

Mikäli on rakastunut ja suurin osa asioita on parisuhteessa hienosti hallinnassa ja toimivana kokonaisuutena niin se vaihto ei kannata koskaan. Siinä ihminen monasti tekee virheen, että paremman seksin nostattamassa tunnossa menee ja vaihtaa ja monasti tekeekin elämänsä virheen. Slloin kokonaisuus ei ollut hallinnassa ja kaikki perustui ihastumisen ja hetkellisen huuman aiheuttamaan väärään diaknoosiin. Kuten sanoit, jokaisen on itse tasapainoiltava nämä ratkaisut.

Savuna saavun kirjoitti:

Niin minusta kyllä tuntuu, että seksi ja rakkaus eivät kulje sillälailla käsikädessä, että olisi löydettävissä joitakin ylevämpiä asteita, kun kietoo kiihkonsa rakkauteen. Minusta tämä on klisee mitä suuremmassa määrin, tosin henkilökohtaisista asioista en halua lähteä kiistelemään.

"Vaikka ihminen syökin nälkäänsä joskus huonompaakin ruokaa, moni syö mielummin paremmin jos voi valita." Minusta tämä pätee seksiin kuin rakkauteen. Vaikka itseasiassa olen perusluonteeltani melko konservatiivinen ihminen niin siilti kaikki uusi ja kokeilunarvoinen vetää puoleensa. Seksi on kuitenkin parhaimmillaan viimekädessä omien himojen tyydyttämistä siis vaikka kuinka puhutaan toisen tarpeista...vaikka minkä huomioimisesta...hommahan toimii parhaiten silloin kun molemaat ovat samalla aaltopituudella riippumatta siitä rakastavatko toisiaan. Sama pätee rakkauteen, jokaisella on se paras mahdollinen toinen puoliskonsa varmasti olemassa, mutta kun ajan saatossa huomaa löytävänsä paremman onkin kysymys siitä, että pitääkö lupauksensa ja pysyy entisessä vai ottako riskin ja vaihtaa.

Mikäli on rakastunut ja suurin osa asioita on parisuhteessa hienosti hallinnassa ja toimivana kokonaisuutena niin se vaihto ei kannata koskaan. Siinä ihminen monasti tekee virheen, että paremman seksin nostattamassa tunnossa menee ja vaihtaa ja monasti tekeekin elämänsä virheen. Slloin kokonaisuus ei ollut hallinnassa ja kaikki perustui ihastumisen ja hetkellisen huuman aiheuttamaan väärään diaknoosiin. Kuten sanoit, jokaisen on itse tasapainoiltava nämä ratkaisut.

En ehkä pukenut ajatusta riittävän selkeään muotoon, kun yhdistin seksin ja rakkauden, mutta koetanpa perustella. Ihminen, niinkuin ihmissuhdekin, on kokonaisuus, jossa eri osa-alueeta vaikuttavat toisiinsa. Jos jokin osa-alue toimii hyvin se voi parantaa toista aluetta, tai heikentää jos ei toimi. Jos ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, voi helpommin ymmärtää toisen tarpeitakin, tai kynnys selvittää yhteisiä intressejä madaltuu. Seksihän on parhaimmillaan puhdasta antamisen ja saamisen iloa molemmille. Tunnesiteet ja ymmärrys voivat siis mielestäni nostaa seksin rakastelun tasolle.

Voi tätä mun ulosantia taasen.... tarkoitin siis häntä joka käy antamassa "kritiikkiä"e erinäisillä nikeillä, en ketään muuta.

Don't let nobody bring you down.