Olen varmaan mielestänne kylmä ja tunteeton ihminen.Mieheni edellisestä suhteesta jäi hänelle kaksi poikaa,vanhempi on kaksitoista ja nuorempi 2vuotias.Nyt tilanne on se,että asumme rivitaloasunnossa,jossa ei ole enää tuleville lapsille tilaa.Tai oikeastaan ongelma on mieheni vanhempi poika,minulla ei yksinkertaissti ole mielenkintoa viedä tätä harrastuksista toiseen,auttaa läksyissä,siivota pojan jälkiä ja sotkuja,enkä jaksa kuunnella iänikuista kiukuttelua ja marinaa,poika ei ole minun oma,en jaksa katsella sitä enää talossani.Nuorempi poika on kiltti ja rauhallinen,pitää minua äitinään,niin ainakin luulisin.Tämän kanssa on helpompaa,koska tuntuu kuin poika olisi oma,ja poika ei pidä oikeaa äitiään äitinään.Vanhempi poika on joka toinen viikonloppu äitinsä luona ja silloin saamme rauhan,tai minä saan.En halua muuttaa,olemme juuri löytäneet tämän minun "unelma" kodin.Aijon,jos uskallan,vaatia vanhemman pojan muuttoa äitinsä luokse.En tiedä miten asian kuitenkaan esittäisin?Onhan tämä minullekin aika vaikeaa!Haluaisin vielä joskus mieheni kanssa yhteisenkin lapsen,seksielämäkin kärsii kun poika tua kaverinsa nurkkiin pyörimään yömyöhään asti ja soittaa musiikkia ja pelaa pleikkaria.Pari kertaa on yllättänytkin puuhista,ja mennyt sitten halut vähäksi aikaa kokonaan.Itse olen vasta 28vuotias ja mieheni 35v.
Rakastan miestäni.
MITÄ SIIS TEHDÄ?
Rakastan miestäni.
MITÄ SIIS TEHDÄ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten voit sitten pärjätä kun tämä kyseinen 2v lapsi on samanikäinen kuin veljensä?entä ehkä omat tulevat murkku-ikäiset???
minusta tuntuu että suurin ongelmasi on kun poika ei pidä sinua äitinään,eikä minun mielestäni hänen kuulukkaan pitää kerta et sitä edes yritä olla.
Jos luulet että lapsien kanssa arki on aina juhlaa niin kannattaisi pyrkiä eroon kokonaan lasten läheisyydestä ja varsinkin lopettaa haaveilu omista sillä sinunlaisesi ihminen ei osaa ajatella kuin omaa kaunista napaansa omassa kauniissa asunnossaan!
HYVÄÄ KESÄÄ SINULLE! =))))
Itse olen samassa tilanteessa kuin miehesi nyt.
Puolisoni mielestä 10 vuotias poikani vain sotkee ja häiritsee hänen rauhaansa. Kavereiden kylässäkäynnin hän on jo kieltänyt. Nuorimmaista (3v) hän mukamas rakastaa, mutta voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun ikää tulee lisää. En halua tuottaa lapsilleni enempää kärsimystä, joten on enää ajan kysymys kun avopuoliso lähtee lasteni kodista.
Sinunkin kannattaa lähteä oma-alotteisesti kun vielä on mahdollisuus. Miehellesikin valinta lasten ja sinun välillä on helppo...
Haluaisi tappaa puolisonsa entiset lapset, jotta voisi rauhassa alkaa perustamaan uutta perhettä.
Voi naisraukkoja, jos miehet olisivat yhtä empaatia-kyvyttömiä.