Näkövammainen homomies.

On täällä ainakin yksi näkövammainen homomies.... Täysin sokea en ole mutta en tässä julkisesti jaksa alkaa näkötilannettani selittämään.

Omasta mielestäni mun elämäni on ihan tavallista johon kuuluu töitä, vapaa-aikaa, söpöjä miehiä ja yleensäkin ystäviä, liikuntaa, laiskottelua, intohimoa, musiikkia.... Sitä tavallista. Tällä hetkellä elelen yksin kultaisennoutajani kanssa ja yritän elää päivän kerrallaan, ahnehtimatta liikoja. Se oma rakas olis kiva löytää mutta mutta... Huh.... Niin siis, olihan mulla miesystävä mutta hän valitettavasti kuoli syöpään, ei siitä kovin kauaa vielä ole....

Ja noista homobaareista, niissä kyllä käyn joskus mutta kai se on ikä joka tekee tehtävänsä, ei jaksa sellainen riekkuminen enää kiinnostaa. Voin kyllä lähteä varsinkin jonkun seuraksi, mutta eipä niissä paikoissa oikein tunne itseään tervetulleeksi. Tämäkin on pitkä juttu, mutta varsinkin henkilökunnan asenne ärsyttää jossain tietyissä paikoissa joita en nyt tässä ala listaamaan.

Tietysti ajatuksia voi aina vaihtaa, mutta toivottavasti sähköpostilla, en viitsi kovin paljon itsestäni julkisesti kirjoitella.