Kun tätä palstaa seuraa, niin hyvin nopeasti huomaa, että keskustelu kuin keskustelu muutaman vastauksen jälkee lähtee jankkaamaan yhtä ja samaa asiaa. Kumpi on parempi, päivähoito vai kotihoito.
Minusta se keskustelu ei johda yhtään mihinkään. Kumpikin osapuoli seisoo tiukasti oman barrikaadinsa takana ja ampuu kovilla toista osapuolta. Syyllistetään puolin ja toisin toisen ratkaisuja, käytetään esimerkkeinä useinmiten ääritäpauksia.
Mitäs jos ryhdyttäisiin yhdessä vaatimaan lisää joustavuutta, parempi laatuista päivähoitoa ja siinäkin erilaisia mahdollisuuksia lisää kuin vain päiväkoti. Viime kädessähän me äänestäjät kuitenkin päätämme millaiset ihmiset näistä asioista kunnissa ja valtionkin tasolla päättävät.
Kuuntelin aamulla aamuteeveestä Liisa Keltinkangas-Järvisen ajatuksia asiasta. Jos ymmärsin oikein, niin hänen mielestään yli yksi vuotias voidaan laittaa päivähoitoon eli hän on valmis luomaan jo suhdetta muuhinkin hoitajaan kuin niihin ensisijaisiinihoitajiin. Mutta hoitaja ei saa vaihtua vähän väliä vaan suhteen hoitajaan tulee olla pysyvä ja paras lapsiryhmän koko on 3-4 lasta, korkeintaan 6 lasta Tällöin vanhemmat voivat jättää lapsensa ilman huonoa omatuntoa päivähoitoon.
Eli ajattelen ettei meidän kannata käyttää energiaamme tappelemiseen vaan suunnata sitä vaatimalla parempia olosuhteita päivähoitoon. Lisää siis resursseja sekä päiväkoteihin että perhepäivähoitoon. Mutta ei niitä sillä tule että täällä vain junnaamme toisiamme syytellen. Tarttis siis tarttua oikeasti asiaan.
Sekin olisi suuri parannus, että me vanhemmat voisimme tehdä helpommin osa-aikaista päivää kun lapset ovat pieniä. Ettei lasten tarvitsisi olla siellä päiväkodissa 9-10 tuntia. Vanhemmat voisivat riikkisen etukäteen miettiä sitäkin, että taytyykö heti saada se iso asunto ja sen mukaiset asuntolainat, jolloin taloudellisesti ei ole varaa tehdä lyhyempää päivää.
Mitäpä jos yhdistettäisiin voima lastemme parhaaksi?
Minusta se keskustelu ei johda yhtään mihinkään. Kumpikin osapuoli seisoo tiukasti oman barrikaadinsa takana ja ampuu kovilla toista osapuolta. Syyllistetään puolin ja toisin toisen ratkaisuja, käytetään esimerkkeinä useinmiten ääritäpauksia.
Mitäs jos ryhdyttäisiin yhdessä vaatimaan lisää joustavuutta, parempi laatuista päivähoitoa ja siinäkin erilaisia mahdollisuuksia lisää kuin vain päiväkoti. Viime kädessähän me äänestäjät kuitenkin päätämme millaiset ihmiset näistä asioista kunnissa ja valtionkin tasolla päättävät.
Kuuntelin aamulla aamuteeveestä Liisa Keltinkangas-Järvisen ajatuksia asiasta. Jos ymmärsin oikein, niin hänen mielestään yli yksi vuotias voidaan laittaa päivähoitoon eli hän on valmis luomaan jo suhdetta muuhinkin hoitajaan kuin niihin ensisijaisiinihoitajiin. Mutta hoitaja ei saa vaihtua vähän väliä vaan suhteen hoitajaan tulee olla pysyvä ja paras lapsiryhmän koko on 3-4 lasta, korkeintaan 6 lasta Tällöin vanhemmat voivat jättää lapsensa ilman huonoa omatuntoa päivähoitoon.
Eli ajattelen ettei meidän kannata käyttää energiaamme tappelemiseen vaan suunnata sitä vaatimalla parempia olosuhteita päivähoitoon. Lisää siis resursseja sekä päiväkoteihin että perhepäivähoitoon. Mutta ei niitä sillä tule että täällä vain junnaamme toisiamme syytellen. Tarttis siis tarttua oikeasti asiaan.
Sekin olisi suuri parannus, että me vanhemmat voisimme tehdä helpommin osa-aikaista päivää kun lapset ovat pieniä. Ettei lasten tarvitsisi olla siellä päiväkodissa 9-10 tuntia. Vanhemmat voisivat riikkisen etukäteen miettiä sitäkin, että taytyykö heti saada se iso asunto ja sen mukaiset asuntolainat, jolloin taloudellisesti ei ole varaa tehdä lyhyempää päivää.
Mitäpä jos yhdistettäisiin voima lastemme parhaaksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo, ja kotihoidontuki lakkautetaan yli 2-vuotiailta. Silloinhan vasta päivähoidon laatu paraneekin. Ennestäänkin ovat täynnä ja hoitajia liian vähän.
"Mutta hoitaja ei saa vaihtua vähän väliä vaan suhteen hoitajaan tulee olla pysyvä ja paras lapsiryhmän koko on 3-4 lasta, korkeintaan 6 lasta Tällöin vanhemmat voivat jättää lapsensa ilman huonoa omatuntoa päivähoitoon. "
Kuinka pysyvä?
Omahoitaja tekee aina sopi,uksen että ei raskaudu niin kauan kun Nico-Petteri on 0-3v ryhmässä esim?
Eikä ota vastaan parempaa työtä?
Eikä lähde opiskelemaan jotain muuta?
"Eli ajattelen ettei meidän kannata käyttää energiaamme tappelemiseen vaan suunnata sitä vaatimalla parempia olosuhteita päivähoitoon. Lisää siis resursseja sekä päiväkoteihin että perhepäivähoitoon. Mutta ei niitä sillä tule että täällä vain junnaamme toisiamme syytellen."
Loistava kommentti.
Tämä on erityisesti suomalainen ongelma, johon en ole koskaan törmännyt asuessani ulkomailla.
Olen tuntenut mielipidekirjoittelusta niin paljon suvaitsemattomuutta ja kykenemättömyyttä alkeellisimpaankin empatiaan erilaisuutta kohtaan, etenkin äideiltä, jotka ovat kotona. Vaikuttaa vahvasti siltä, että he olisivat jotenkin katkeria niille, joilla on hyvä työpaikka.
Itse olen ollut lapseni kanssa 3 v asti kotona, mutta en ymmärrä mitenkään toisten äitien syyllistämistä.
Samoin olen huomannut, että ylipäänsä erilaisia perheitä arvostellaan: liian nuorena saatu lapsi/liian vanhana saatu lapsi; Ei rahaa lapsen harrastuksiin: miksi hankkia ylipäänsä lapsia; Liian monta lasta/lapseton; Liian aikaisin töihin/kotiäiti yhteiskunnan loinen. Etenkin yh-äidit ovat helppo kohde. Koskaan et ole hyväksytty.
Tuntuu, että normiperheen normiäiti (jota ei oikeasti ole edes olemassa), jolta kuitenkin puuttuu se jokin (oma elämä, onnellisuus) suuntaa katkeruutensa niitä kohtaan, jotka hänelle kuvitteellisesti ovat heikommassa asemassa tai, että ylipäänsä kaikki erilainen on hänen pienen maailmansa uhkakuva ja katkeruuden loppumaton lähde.
Kummallisesti yhteiskunnan rikkaimpien kansalaisten valintoja tai kasvatusmetodeja nämä pikku kanat eivät koskaan uskalla kritisoida.
Tässä kytee ihan samanlainen asia kuin työpaikkakiusaamiskulttuurissa useissa naisvaltaisissa työpaikoissa. Lisäksi uskon, että tämä äitien suvaitsemattomuus- ja syyllistämiskampanja liittyy oleellisesti suomalaiseen järkyttävään koulukiusaamiskulttuuriin.
Nämä äidit kasvattavat tulevia kiusaajia omalla suvaitsemattomuudellaan. Eivätkä he koskaan tule tunnustamaan tätä, koska se vaatisi rehellistä omantunnon ja maailmakuvan tarkistusta.
Parempia olosuhteita päivähoitoon tulemme saamaan heti kun kaikki äidit sitoutuvat hyväksymään erilaisuuden ja ottamaan tosissaan ne päiväkotihenkilökunnan hälyttävät viestit villiltä miinakentältä, jossa lapsemme joutuvat olemaan. Ja äänestävät sen mukaan.
YT: eräs perusäiti, kauniainen