Olen 27-mies en pitkä, mutta hyvä ruumiinrakenne. olen 2-pienen lapsen yksinhuoltaja isä.
Välillä tuntuu et, mikä minussa on vikana. terveet elämän tavat yms.
hieman ujo.
Jotenkin on sellainen olo et parempi elää itsensä ja lastensa kanssa. Eikä yrittää mitään naisia, niin ei tule pettymyksiä, vaikka välillä kaipais toista aikuistakin elämään.
onko niin että yksinhuoltaja isä ei kelpaa.
sisukas1
89
4587
Vastaukset
- 3977
Niinhän se menee, että yksinhuoltajan on parempi katsella muita yksinhuoltajia. Itse lapsettomana naisena emmin parhaillaan, voinko seurustella yhteishuoltajan kanssa. Siellä on se eksä kummittelemassa aina, että ehkä mieluummin sitten yh, mutta toisaalta sitten ne lapset olisivat siinä aina "tiellä"...
- asfuiry
Tuota noin... Mahdatkohan sinä tietää mitä yksin- ja yhteishuoltajalla tarkoitetaan? Puhekielessä yh:lla tarkoitetaan yleensä henkilöä joka on lastensa lähihuoltaja, eli asuu ainoana aikuisena taloudessaan lastensa kanssa. Se ei tarkoita että lasten toinen vanhempi ei olisi kuvioissa mukana. Valtaosalla yksinhuoltajiksi kutsutuista onkin yhteishuoltajuus entisen puolisonsa kanssa.
Miksi sinua häiritsisi se eksä siellä? Taidat olla kovin nuori vielä. Jokaisella on elettyä elämää takanaan, myös niitä eksiä, enkä ymmärrä miten heidän olemassaolonsa sinua häiritsisi? Ja se että koet lasten olevan tiellä, on ehkä aika selkeä merkki siitä että sinun kannattanee katsella lapsettomia miehiä eikä isiksi ehtineitä.
Hieman syvemmin tätä asiaa jos pohtii, mikä siinä on että niin useat lapsettomat naiset kokevat sen entisen vaimon ja lasten äidin häiritsevänä tekijänä? Jos siis puhutaan ihan normaaleista eronneista ihmisistä, ei näistä lissuista jotka naikkosia solvaavat. Tässäkin kirjoitetaan että se eksä on kummittelemassa aina. Siis tarkoittaen sitä että mies on tekemisissä eksänsä kanssa edelleen ja se sitten koetaan häiritseväksi? Onko siinä kyse jostakin itsetunto-ongelmasta vai mistä? Toki on tapauksia joissa eksä on se ongelma, eikä lainkaan hyväksyisi sitä miehen uutta naista, mutta jos nyt pohditaan sitä uuden kumppanin tuntemaa vastenmielisyyttä entistä vaimoa kohtaan. Mistä se johtuu? - 3977
asfuiry kirjoitti:
Tuota noin... Mahdatkohan sinä tietää mitä yksin- ja yhteishuoltajalla tarkoitetaan? Puhekielessä yh:lla tarkoitetaan yleensä henkilöä joka on lastensa lähihuoltaja, eli asuu ainoana aikuisena taloudessaan lastensa kanssa. Se ei tarkoita että lasten toinen vanhempi ei olisi kuvioissa mukana. Valtaosalla yksinhuoltajiksi kutsutuista onkin yhteishuoltajuus entisen puolisonsa kanssa.
Miksi sinua häiritsisi se eksä siellä? Taidat olla kovin nuori vielä. Jokaisella on elettyä elämää takanaan, myös niitä eksiä, enkä ymmärrä miten heidän olemassaolonsa sinua häiritsisi? Ja se että koet lasten olevan tiellä, on ehkä aika selkeä merkki siitä että sinun kannattanee katsella lapsettomia miehiä eikä isiksi ehtineitä.
Hieman syvemmin tätä asiaa jos pohtii, mikä siinä on että niin useat lapsettomat naiset kokevat sen entisen vaimon ja lasten äidin häiritsevänä tekijänä? Jos siis puhutaan ihan normaaleista eronneista ihmisistä, ei näistä lissuista jotka naikkosia solvaavat. Tässäkin kirjoitetaan että se eksä on kummittelemassa aina. Siis tarkoittaen sitä että mies on tekemisissä eksänsä kanssa edelleen ja se sitten koetaan häiritseväksi? Onko siinä kyse jostakin itsetunto-ongelmasta vai mistä? Toki on tapauksia joissa eksä on se ongelma, eikä lainkaan hyväksyisi sitä miehen uutta naista, mutta jos nyt pohditaan sitä uuden kumppanin tuntemaa vastenmielisyyttä entistä vaimoa kohtaan. Mistä se johtuu?Ikää on kertynyt kolmeenkymppiin asti ja perhe-terminologia on tullut tutuksi. Yh:nä miellän nimenomaan yksinhuoltajan, joka lähettää lapsensa toiselle vanhemmalle sen ehkä joka toinen vkl, jos sitäkään. Yhteishuoltaja siis suunnilleen 50-50, eikä elareita kulje suuntaan eikä toiseen. Lapseton olen edelleen, koska sopivaa isäehdokasta ei ole löytynyt, enkä ihan kenelle tahansa rupea muksuja puksauttelemaan.
Miksi se eksä siellä häiritsisi? No koska äideillä on tapana olla varsinaisia leijonaemoja, jotka luulevat isin UO:n vahingoittavan liisapettereitään ehdoin tahdoin jne. Sieltä satelee kasvatusohjeita ja puentavinkkejä, ohjeita ruokailuun, ohjeita pyllynpesuun, ohjeita sinne tänne. Kuka sellaista jaksaa? Vaikka edes olisi hyvää hyvyyttään, niin silti se on varsin raivostuttavaa arkeen puuttumista.
Jos siellä toisessa päässä olisikin fiksu äiti, niin silti joutuu sovittelemaan kaikki asiat vielä yhden tai jopa kahden ylimääräisen aikuisen kesken, esim lomat. Se tuntuu hankalalta. Tällä nykyiselläni ei ole edes mitään sopimusta sellaisista asioista kuten juhannus, joulu, synttärit, vaan lennossa päätetään asioista. Näin "ulkopuolisena" se vähintään luo hakalan fiiliksen jos haluaisi jotain matkaa vaikka suunnitella. Tähän soppaan vielä katkera äiti niin peruu jo suunniteltuja tapaamisaikoja ja keitto on valmis.
Entinen vaimo ja lasten äiti on siis ylimääräinen aikuinen, joka jollain tavalla olisi liittyneenä perheeseeni, ja siten tällä on edes jonkinasteinen äänivalta perheen menoihin. Ei kiva. Vastenmieliseksi sinällään sitä entistä vaimoa tuskin kukaan kokee, jos eksä itse on fiksu. Tässä minunkin nykyisen tapauksessa lapsen äiti on katkeraa tyyppiä ja suuttui, kun mies kertoi seurustelevansa...eli onnellista jatkoa odotellessa? Mies ei enää kerro eksänsä marmatuksista minulle, kun ehkä aavistelee sen painavan minua. En vain jaksa sellaista, että "perheeseeni" liittyy joku ylimääräinen riippakivi, joka marisee joka asiasta. - 3977
asfuiry kirjoitti:
Tuota noin... Mahdatkohan sinä tietää mitä yksin- ja yhteishuoltajalla tarkoitetaan? Puhekielessä yh:lla tarkoitetaan yleensä henkilöä joka on lastensa lähihuoltaja, eli asuu ainoana aikuisena taloudessaan lastensa kanssa. Se ei tarkoita että lasten toinen vanhempi ei olisi kuvioissa mukana. Valtaosalla yksinhuoltajiksi kutsutuista onkin yhteishuoltajuus entisen puolisonsa kanssa.
Miksi sinua häiritsisi se eksä siellä? Taidat olla kovin nuori vielä. Jokaisella on elettyä elämää takanaan, myös niitä eksiä, enkä ymmärrä miten heidän olemassaolonsa sinua häiritsisi? Ja se että koet lasten olevan tiellä, on ehkä aika selkeä merkki siitä että sinun kannattanee katsella lapsettomia miehiä eikä isiksi ehtineitä.
Hieman syvemmin tätä asiaa jos pohtii, mikä siinä on että niin useat lapsettomat naiset kokevat sen entisen vaimon ja lasten äidin häiritsevänä tekijänä? Jos siis puhutaan ihan normaaleista eronneista ihmisistä, ei näistä lissuista jotka naikkosia solvaavat. Tässäkin kirjoitetaan että se eksä on kummittelemassa aina. Siis tarkoittaen sitä että mies on tekemisissä eksänsä kanssa edelleen ja se sitten koetaan häiritseväksi? Onko siinä kyse jostakin itsetunto-ongelmasta vai mistä? Toki on tapauksia joissa eksä on se ongelma, eikä lainkaan hyväksyisi sitä miehen uutta naista, mutta jos nyt pohditaan sitä uuden kumppanin tuntemaa vastenmielisyyttä entistä vaimoa kohtaan. Mistä se johtuu?Pitipä vielä lisätä, että katselenkin lapsettomia miehiä, mutta tällä nyt vaan sattuu lapsi olemaan. Juttua on kestänyt vasta 3 kk. Vaikeaa on löytää hyvää kumppania. Lapsia jo haluaisin kovasti ja mieluusti voisin ottaa ottolapsenkin, eli leskikin voisi olla hyvä minulle. Helposti voisin kuvitella ottavani toisen lapsen omakseni, ei siinä mitään. En vain halua sitä ylimääräistä aikuista kaupan päälle. Lapsipuolelle en koskaan voisi olla enempää kuin "isin kodin toinen vanhempi".
- jess
asfuiry kirjoitti:
Tuota noin... Mahdatkohan sinä tietää mitä yksin- ja yhteishuoltajalla tarkoitetaan? Puhekielessä yh:lla tarkoitetaan yleensä henkilöä joka on lastensa lähihuoltaja, eli asuu ainoana aikuisena taloudessaan lastensa kanssa. Se ei tarkoita että lasten toinen vanhempi ei olisi kuvioissa mukana. Valtaosalla yksinhuoltajiksi kutsutuista onkin yhteishuoltajuus entisen puolisonsa kanssa.
Miksi sinua häiritsisi se eksä siellä? Taidat olla kovin nuori vielä. Jokaisella on elettyä elämää takanaan, myös niitä eksiä, enkä ymmärrä miten heidän olemassaolonsa sinua häiritsisi? Ja se että koet lasten olevan tiellä, on ehkä aika selkeä merkki siitä että sinun kannattanee katsella lapsettomia miehiä eikä isiksi ehtineitä.
Hieman syvemmin tätä asiaa jos pohtii, mikä siinä on että niin useat lapsettomat naiset kokevat sen entisen vaimon ja lasten äidin häiritsevänä tekijänä? Jos siis puhutaan ihan normaaleista eronneista ihmisistä, ei näistä lissuista jotka naikkosia solvaavat. Tässäkin kirjoitetaan että se eksä on kummittelemassa aina. Siis tarkoittaen sitä että mies on tekemisissä eksänsä kanssa edelleen ja se sitten koetaan häiritseväksi? Onko siinä kyse jostakin itsetunto-ongelmasta vai mistä? Toki on tapauksia joissa eksä on se ongelma, eikä lainkaan hyväksyisi sitä miehen uutta naista, mutta jos nyt pohditaan sitä uuden kumppanin tuntemaa vastenmielisyyttä entistä vaimoa kohtaan. Mistä se johtuu?Itse rakastuin mieheen jolla tiesin olevan 2 lasta ja sanoi, että ei ole niihin ollut yhteydessä vuoteen. Kumma, että kun tulin miehen kuvioihin ja kaikki meni ihan hyvin niin sitten alkoi nämä lapset tulla kuvioihin mukaan myös.Viimeinen tikki oli et olin muuttanut yhteen miehen kanssa ja puolen vuoden kuluttua muutti hänen lapsensa asumaan meidän luokse, jonka jälkeen arvojärjestys miehellä muuttui; harrastus, lapset ja sitten meidän parisuhde. Mies oli mustasukkainen ja omistuksenhaluinen eli en voinut irtaantua "meidän kodista" harrastukseni pariin edes ettei tullut vittuilua. Itselläni on 2 lasta jotka olen kasvattanut aikuiseksi. Itse aloin voimaan siinä pahoin, oksensin ja painoni alkoi putoamaan vaikka hoikka olin muutenkin. Tajusin viimein, että tää ei ole enää minun kotini ja pakko päästä tästä kaikesta, joten otin ja lähdin. En kadu lähtöäni mutta en myöskään halua elämääni enää miestä jolla on murrosikäiset tai pienemmät lapset, tää opetti paljon. Nykyään nautin omasta rauhasta ja vapaudesta ja jos mun elämääni mies tulee niin sillä ei tasan tarkkaa ole lapsia varsinkaan murrosikäisiä ja toisella rikostausta.
- gsdgsdg
jess kirjoitti:
Itse rakastuin mieheen jolla tiesin olevan 2 lasta ja sanoi, että ei ole niihin ollut yhteydessä vuoteen. Kumma, että kun tulin miehen kuvioihin ja kaikki meni ihan hyvin niin sitten alkoi nämä lapset tulla kuvioihin mukaan myös.Viimeinen tikki oli et olin muuttanut yhteen miehen kanssa ja puolen vuoden kuluttua muutti hänen lapsensa asumaan meidän luokse, jonka jälkeen arvojärjestys miehellä muuttui; harrastus, lapset ja sitten meidän parisuhde. Mies oli mustasukkainen ja omistuksenhaluinen eli en voinut irtaantua "meidän kodista" harrastukseni pariin edes ettei tullut vittuilua. Itselläni on 2 lasta jotka olen kasvattanut aikuiseksi. Itse aloin voimaan siinä pahoin, oksensin ja painoni alkoi putoamaan vaikka hoikka olin muutenkin. Tajusin viimein, että tää ei ole enää minun kotini ja pakko päästä tästä kaikesta, joten otin ja lähdin. En kadu lähtöäni mutta en myöskään halua elämääni enää miestä jolla on murrosikäiset tai pienemmät lapset, tää opetti paljon. Nykyään nautin omasta rauhasta ja vapaudesta ja jos mun elämääni mies tulee niin sillä ei tasan tarkkaa ole lapsia varsinkaan murrosikäisiä ja toisella rikostausta.
Jos minä tapaisin miehen joka kertoo ettei ole ollut vuosiin yhteydessä lapsiinsa, osaisin luokitella sen luuserin samantien kelvottomaksi.
- Olet täysi kakara
3977 kirjoitti:
Pitipä vielä lisätä, että katselenkin lapsettomia miehiä, mutta tällä nyt vaan sattuu lapsi olemaan. Juttua on kestänyt vasta 3 kk. Vaikeaa on löytää hyvää kumppania. Lapsia jo haluaisin kovasti ja mieluusti voisin ottaa ottolapsenkin, eli leskikin voisi olla hyvä minulle. Helposti voisin kuvitella ottavani toisen lapsen omakseni, ei siinä mitään. En vain halua sitä ylimääräistä aikuista kaupan päälle. Lapsipuolelle en koskaan voisi olla enempää kuin "isin kodin toinen vanhempi".
"Helposti voisin kuvitella ottavani toisen lapsen omakseni, ei siinä mitään. En vain halua sitä ylimääräistä aikuista kaupan päälle."
No et sinä toisen lasta omaksesi voi ottaa eikä se lapsen toinen vanhempi ole mikään ylimääräinen. Sinä kuulostat kyllä niin itsekeskeiseltä ihmiseltä että huhhuh... Et sitten lainkaan ole ajatellut näitä asioita lapsen kannalta? Lapsi ei eroa vanhemmistaan vaikka he toisistaan eroavatkin ja se eronneen vanhemman uusi kumppani on todellakin vain se isin/äidin kodin toinen aikuinen. Sinulle suosittelisin kyllä erittäin vahvasti hankkimaan lapsettoman miehen ja perustamaan ihan ikioman perheen, ilman mitään "ylimääräisiä riippakiviä".
Ehkä jonakin päivänä sinä itse olet eronnut ja lapsesi isän uusi puoliso pitää sinua ylimääräisenä riippakivenä ja rasittavana leijonaemona joka jakelee kasvatusohjeitaan... Ja kutsuu myös lastasi "liisapetteriksi" ja pitää tätä häiritsevänä tekijänä kun haluaisi suunnitella matkoja eksäsi kanssa...
Sinun ei tarvitse seurustella sen miehesi eksän kanssa, mutta luulisi nyt kolmekymppisen jo ymmärtävän että kun on lapsia yhdessä hankittu, niin heistä myös huolehditaan yhdessä. Ja se tarkoittaa sitä että miehen menneisyys kulkee kokoajan mukana, tykkäsit sinä siitä tai et.
Kannattanee myös tarkistaa noita käsityksiään yhteis- ja yksinhuoltajuudesta, kuten sulle jo selitettiinkin, yhteishuoltajuus ei todellakaan tarkoita 50-50-luonapitoa ja elarittomuutta. - afsafs
jess kirjoitti:
Itse rakastuin mieheen jolla tiesin olevan 2 lasta ja sanoi, että ei ole niihin ollut yhteydessä vuoteen. Kumma, että kun tulin miehen kuvioihin ja kaikki meni ihan hyvin niin sitten alkoi nämä lapset tulla kuvioihin mukaan myös.Viimeinen tikki oli et olin muuttanut yhteen miehen kanssa ja puolen vuoden kuluttua muutti hänen lapsensa asumaan meidän luokse, jonka jälkeen arvojärjestys miehellä muuttui; harrastus, lapset ja sitten meidän parisuhde. Mies oli mustasukkainen ja omistuksenhaluinen eli en voinut irtaantua "meidän kodista" harrastukseni pariin edes ettei tullut vittuilua. Itselläni on 2 lasta jotka olen kasvattanut aikuiseksi. Itse aloin voimaan siinä pahoin, oksensin ja painoni alkoi putoamaan vaikka hoikka olin muutenkin. Tajusin viimein, että tää ei ole enää minun kotini ja pakko päästä tästä kaikesta, joten otin ja lähdin. En kadu lähtöäni mutta en myöskään halua elämääni enää miestä jolla on murrosikäiset tai pienemmät lapset, tää opetti paljon. Nykyään nautin omasta rauhasta ja vapaudesta ja jos mun elämääni mies tulee niin sillä ei tasan tarkkaa ole lapsia varsinkaan murrosikäisiä ja toisella rikostausta.
Hehe, joo, siis äijä ei oo tavannu kakaroitaan vuosiin ja heti kun sinä tulet kuvioihin, niiden mutsi tunkee ne lapset isälleen :D Ettet nyt ihan vähän liioittelis? Vai väitätkö että joku antais lapset välinpitämättömälle vanhemmalle ihan vain sinun kiusaks?
- 3977
Olet täysi kakara kirjoitti:
"Helposti voisin kuvitella ottavani toisen lapsen omakseni, ei siinä mitään. En vain halua sitä ylimääräistä aikuista kaupan päälle."
No et sinä toisen lasta omaksesi voi ottaa eikä se lapsen toinen vanhempi ole mikään ylimääräinen. Sinä kuulostat kyllä niin itsekeskeiseltä ihmiseltä että huhhuh... Et sitten lainkaan ole ajatellut näitä asioita lapsen kannalta? Lapsi ei eroa vanhemmistaan vaikka he toisistaan eroavatkin ja se eronneen vanhemman uusi kumppani on todellakin vain se isin/äidin kodin toinen aikuinen. Sinulle suosittelisin kyllä erittäin vahvasti hankkimaan lapsettoman miehen ja perustamaan ihan ikioman perheen, ilman mitään "ylimääräisiä riippakiviä".
Ehkä jonakin päivänä sinä itse olet eronnut ja lapsesi isän uusi puoliso pitää sinua ylimääräisenä riippakivenä ja rasittavana leijonaemona joka jakelee kasvatusohjeitaan... Ja kutsuu myös lastasi "liisapetteriksi" ja pitää tätä häiritsevänä tekijänä kun haluaisi suunnitella matkoja eksäsi kanssa...
Sinun ei tarvitse seurustella sen miehesi eksän kanssa, mutta luulisi nyt kolmekymppisen jo ymmärtävän että kun on lapsia yhdessä hankittu, niin heistä myös huolehditaan yhdessä. Ja se tarkoittaa sitä että miehen menneisyys kulkee kokoajan mukana, tykkäsit sinä siitä tai et.
Kannattanee myös tarkistaa noita käsityksiään yhteis- ja yksinhuoltajuudesta, kuten sulle jo selitettiinkin, yhteishuoltajuus ei todellakaan tarkoita 50-50-luonapitoa ja elarittomuutta.Ymmärsit väärin. Lapsi voisi ehkä olla ookoo, mutta se eksä ei. Eli voisin esim adoptoida lapsen = ottolapsi. Siis siinä tapauksessa lapsen biologinen äiti olisi kuollut tai joka tapauksessa kaikonnut lapsen ja miehen elämästä kokonaan. Niin kauan kun lapsen äiti on kuvioissa, en voi koskaan ottaa lasta kuin omakseni, ja tällöin olisinkin vain yksi aikuinen.
Ikioma perhe ilman ylimääräisiä riippakiviä olisi se unelma, mutta se alkaa näyttää jo hivenen hankalalta ja menneeltä toiveelta, koska kovin moni on tähän ikään mennessä jo lisääntynyt... Ehkä joskus tulevasta miehestäni eroan lastenteon jälkeen ja tulee ajankohtaiseksi muodostaa uusperheitä, mutta se on sitten. ja silloin voin vain toivoa fiksua äitipuolta lapselleni. Joka tapauksessa olen valmis tekemään lapsia vain ja ainoastaan fiksun miehen kanssa, joten silloin voin täysin luottaa hänen arviointikykyynsä lastenhoidollisissa asioissa. Mitäs siitä sitten tulee, kun kolme perhettä nivoutuu yhteen jaettujen lapsien kautta??? :D Voi kamala!
Tekeekö se musta jotenkin tavattoman itsekeskeisen, jos en halua antaa ulkopuolisten määrätä esim sitä lomani ajankohtaa? Ulkopuolisella tarkoitan sitä leijonaemoa ja tämän mahdollista UO:ta. Otetaan esimerkkinä tuleva juhannus. Nykyinen miesehdokkaani ei vieläkään osaa sanoa, onko lapsi hänellä tällöin vai ei. Jos pitäisi mökkivarauksia tehdä, se olisi jo myöhäistä. Nyt se vaikuttaa ainoastaan siihen, että ketä muita kutsutaan mökille jussinviettoon ja monellako autolla pitää lähteä reissuun, tuleeko jussista lapsellinen vai lapseton, onhan se nyt ihan eri asia onko lapset mukana vai ei. On ihan riittävän hankalaa sovittaa kahden aikuisen lomia yhteen, saati sitten NELJÄN!
Sitähän se tarkoittaakin, että menneisyys kulkee mukana. Hedelmä on jees ja sehän on enemmänkin tulevaisuutta. Eksä on se menneisyyden taakka, parhaimmillaankin aiheuttaa silti ylimääräistä vaivaa. Tätähän tässä kokoajan harkitsen, että onko mies niiiiin hyvä, että mun kannattaa nähdä kaikki se vaiva, jotta tämä himmeli saadaan onnistumaan? Muistetaan että tämä eksä on siis katkeraa tyyppiä.. Jokainen parisuhde ja perhe vaatii paljon työtä ja huolenpitoa, mutta uusperhe asettaa siihen vielä lisää vaatimuksia ja hommia. En ole varma, jaksanko. En ole varma, haluanko hoitaa "vierasta lasta", jonka elämään mulla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta puuttua, koska se ei ole mun...
Ookoo, perheterminologia ei olekaan kunnossa :D Sanotaan sitten, että tiedän mikä on ydinperhe, ja sellainen perhe olisi unelmani - Get real pissis!
3977 kirjoitti:
Ymmärsit väärin. Lapsi voisi ehkä olla ookoo, mutta se eksä ei. Eli voisin esim adoptoida lapsen = ottolapsi. Siis siinä tapauksessa lapsen biologinen äiti olisi kuollut tai joka tapauksessa kaikonnut lapsen ja miehen elämästä kokonaan. Niin kauan kun lapsen äiti on kuvioissa, en voi koskaan ottaa lasta kuin omakseni, ja tällöin olisinkin vain yksi aikuinen.
Ikioma perhe ilman ylimääräisiä riippakiviä olisi se unelma, mutta se alkaa näyttää jo hivenen hankalalta ja menneeltä toiveelta, koska kovin moni on tähän ikään mennessä jo lisääntynyt... Ehkä joskus tulevasta miehestäni eroan lastenteon jälkeen ja tulee ajankohtaiseksi muodostaa uusperheitä, mutta se on sitten. ja silloin voin vain toivoa fiksua äitipuolta lapselleni. Joka tapauksessa olen valmis tekemään lapsia vain ja ainoastaan fiksun miehen kanssa, joten silloin voin täysin luottaa hänen arviointikykyynsä lastenhoidollisissa asioissa. Mitäs siitä sitten tulee, kun kolme perhettä nivoutuu yhteen jaettujen lapsien kautta??? :D Voi kamala!
Tekeekö se musta jotenkin tavattoman itsekeskeisen, jos en halua antaa ulkopuolisten määrätä esim sitä lomani ajankohtaa? Ulkopuolisella tarkoitan sitä leijonaemoa ja tämän mahdollista UO:ta. Otetaan esimerkkinä tuleva juhannus. Nykyinen miesehdokkaani ei vieläkään osaa sanoa, onko lapsi hänellä tällöin vai ei. Jos pitäisi mökkivarauksia tehdä, se olisi jo myöhäistä. Nyt se vaikuttaa ainoastaan siihen, että ketä muita kutsutaan mökille jussinviettoon ja monellako autolla pitää lähteä reissuun, tuleeko jussista lapsellinen vai lapseton, onhan se nyt ihan eri asia onko lapset mukana vai ei. On ihan riittävän hankalaa sovittaa kahden aikuisen lomia yhteen, saati sitten NELJÄN!
Sitähän se tarkoittaakin, että menneisyys kulkee mukana. Hedelmä on jees ja sehän on enemmänkin tulevaisuutta. Eksä on se menneisyyden taakka, parhaimmillaankin aiheuttaa silti ylimääräistä vaivaa. Tätähän tässä kokoajan harkitsen, että onko mies niiiiin hyvä, että mun kannattaa nähdä kaikki se vaiva, jotta tämä himmeli saadaan onnistumaan? Muistetaan että tämä eksä on siis katkeraa tyyppiä.. Jokainen parisuhde ja perhe vaatii paljon työtä ja huolenpitoa, mutta uusperhe asettaa siihen vielä lisää vaatimuksia ja hommia. En ole varma, jaksanko. En ole varma, haluanko hoitaa "vierasta lasta", jonka elämään mulla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta puuttua, koska se ei ole mun...
Ookoo, perheterminologia ei olekaan kunnossa :D Sanotaan sitten, että tiedän mikä on ydinperhe, ja sellainen perhe olisi unelmaniTerminologa ja teoria on sulla kyllä hallussa. Elämänkokemusta ja käytännön tilanteista suoritusmiskykyä taas ei sulla ole lainkaan.
Sulla kuule käy vuodet vähiin ja kuivuu ryynit ränniin tuota menoa. Just tyypillinen nykynainen: helvetin tarkkaan tiedetään mitä halutaan ja lopulta ei pysty edes löytämään syötäväksi kelpaavaa ravintoa kun pitää vaan valkata. Miehestä ja perheestä puhumattakaan. - 3977
Get real pissis! kirjoitti:
Terminologa ja teoria on sulla kyllä hallussa. Elämänkokemusta ja käytännön tilanteista suoritusmiskykyä taas ei sulla ole lainkaan.
Sulla kuule käy vuodet vähiin ja kuivuu ryynit ränniin tuota menoa. Just tyypillinen nykynainen: helvetin tarkkaan tiedetään mitä halutaan ja lopulta ei pysty edes löytämään syötäväksi kelpaavaa ravintoa kun pitää vaan valkata. Miehestä ja perheestä puhumattakaan.Mieluummin kuivatan ryynit ränniin kuin teen jollekin kelvottomalle hulttiolle ipanoita :D Osaan olla myös jalat ristissä, eivätkä hormonit sumenna järkeäni. Viihdyn lapsettomana yhtälailla, vaikka oma lapsikin on haaveissa. Lapsia saa tulla, jos voin suoda niille tasapainoisen kodin. En väkisin rupea kakaroita tähän maailmaan pukkaamaan.
- gsdhgkiugo
3977 kirjoitti:
Mieluummin kuivatan ryynit ränniin kuin teen jollekin kelvottomalle hulttiolle ipanoita :D Osaan olla myös jalat ristissä, eivätkä hormonit sumenna järkeäni. Viihdyn lapsettomana yhtälailla, vaikka oma lapsikin on haaveissa. Lapsia saa tulla, jos voin suoda niille tasapainoisen kodin. En väkisin rupea kakaroita tähän maailmaan pukkaamaan.
Kuka tekee ipanoita kelvottomille hulttioille? Se katkera eksäkö ? ;)
- ==>
gsdhgkiugo kirjoitti:
Kuka tekee ipanoita kelvottomille hulttioille? Se katkera eksäkö ? ;)
Kun OIKEIN yrittää ja on PASKALLA tuulella jo valmiiksi, on helppo TAHALLAAN ymmärtää kaikki väärin. Minä tajuan todella hyvin mitä 3977 tarkoittaa, siksi koska minun miehelläni on outo, takertuva ja häiritsevä ex-akka. Heidän liittonsa hedelmät ovat kyllä ihania, kunhan tosta menneisyyden taakasta pääsis eroon....
- Juu juu juu juu
afsafs kirjoitti:
Hehe, joo, siis äijä ei oo tavannu kakaroitaan vuosiin ja heti kun sinä tulet kuvioihin, niiden mutsi tunkee ne lapset isälleen :D Ettet nyt ihan vähän liioittelis? Vai väitätkö että joku antais lapset välinpitämättömälle vanhemmalle ihan vain sinun kiusaks?
Kyllä, juuri sellaisia ex-akan kuvatuksia on,jotka haluavat tehdä pelkästään kiusaa ex-miehelleen. Lapset laitetaan heti isukille, kun kuullaan että iskä on rakastunut, ettei vaan iskällä olisi yhtään enään omaa aikaa kullan kanssa.
- kasva pissis jo!!!
==> kirjoitti:
Kun OIKEIN yrittää ja on PASKALLA tuulella jo valmiiksi, on helppo TAHALLAAN ymmärtää kaikki väärin. Minä tajuan todella hyvin mitä 3977 tarkoittaa, siksi koska minun miehelläni on outo, takertuva ja häiritsevä ex-akka. Heidän liittonsa hedelmät ovat kyllä ihania, kunhan tosta menneisyyden taakasta pääsis eroon....
Kun haukut miehesi entistä puolisoa, muista että sama mies joka valitsi sinut, on valinnut aikanaan hänet. Teissä on paljon samaa.
Ex-akka on ja tulee olemaan osa miehesi menneisyyttä ja nyt kun hänestä kitiset, kannattanee ehkä pitää mielessä että jonakin päivänä, melko suurella todenäköisyydellä jopa, sinä seisot hänen kengissään. Muista silloin olla olematta outo ja häiritsevä ;) - ksej¨'7ilh'ålys
Juu juu juu juu kirjoitti:
Kyllä, juuri sellaisia ex-akan kuvatuksia on,jotka haluavat tehdä pelkästään kiusaa ex-miehelleen. Lapset laitetaan heti isukille, kun kuullaan että iskä on rakastunut, ettei vaan iskällä olisi yhtään enään omaa aikaa kullan kanssa.
Tai sitten se isukki yhtäkkiä haluaa esittää täydellistä isukkia sille kullalleen ja lapset pitää ehdottomasti saada luokseen, vaikkei aikoihin olis kiinnostanut paskan vertaa. Näitä on nähty.
Kysypä siltä mussukaltasi millainen tapaamissopimus heillä on. Ne lapset laitetaan isukille sen mukaan, eikä sinun takiasi. Katsos pikkuinen, kun maailma ei pyöri sinun ympärilläsi. Oma kulta on tottakai iloinen asia, mutta ei se sinun suuren rakkautesi syttyminen muuta muiden ihmisten arkirutiineja. Sinä rakastuit mieheen jolla on lapsia ja lapset menevät tärkeysjärjestyksessä edellesi. Live with it. - Yhisä
3977 kirjoitti:
Pitipä vielä lisätä, että katselenkin lapsettomia miehiä, mutta tällä nyt vaan sattuu lapsi olemaan. Juttua on kestänyt vasta 3 kk. Vaikeaa on löytää hyvää kumppania. Lapsia jo haluaisin kovasti ja mieluusti voisin ottaa ottolapsenkin, eli leskikin voisi olla hyvä minulle. Helposti voisin kuvitella ottavani toisen lapsen omakseni, ei siinä mitään. En vain halua sitä ylimääräistä aikuista kaupan päälle. Lapsipuolelle en koskaan voisi olla enempää kuin "isin kodin toinen vanhempi".
Sanon vaan että pistää nöyräksi kun yllättäen joutuu yh isäksi ex kumppanin kuoltua.
Ennakko luuloja on niin paljon,Isä on Aina heikomassa asemassa lähtökohtasesti.
Tänä päivänä isät tekevät kotitöitä jne.
Tasa arvoa toivoen. - hjkllkijuhygtfdfghyu
3977 kirjoitti:
Ikää on kertynyt kolmeenkymppiin asti ja perhe-terminologia on tullut tutuksi. Yh:nä miellän nimenomaan yksinhuoltajan, joka lähettää lapsensa toiselle vanhemmalle sen ehkä joka toinen vkl, jos sitäkään. Yhteishuoltaja siis suunnilleen 50-50, eikä elareita kulje suuntaan eikä toiseen. Lapseton olen edelleen, koska sopivaa isäehdokasta ei ole löytynyt, enkä ihan kenelle tahansa rupea muksuja puksauttelemaan.
Miksi se eksä siellä häiritsisi? No koska äideillä on tapana olla varsinaisia leijonaemoja, jotka luulevat isin UO:n vahingoittavan liisapettereitään ehdoin tahdoin jne. Sieltä satelee kasvatusohjeita ja puentavinkkejä, ohjeita ruokailuun, ohjeita pyllynpesuun, ohjeita sinne tänne. Kuka sellaista jaksaa? Vaikka edes olisi hyvää hyvyyttään, niin silti se on varsin raivostuttavaa arkeen puuttumista.
Jos siellä toisessa päässä olisikin fiksu äiti, niin silti joutuu sovittelemaan kaikki asiat vielä yhden tai jopa kahden ylimääräisen aikuisen kesken, esim lomat. Se tuntuu hankalalta. Tällä nykyiselläni ei ole edes mitään sopimusta sellaisista asioista kuten juhannus, joulu, synttärit, vaan lennossa päätetään asioista. Näin "ulkopuolisena" se vähintään luo hakalan fiiliksen jos haluaisi jotain matkaa vaikka suunnitella. Tähän soppaan vielä katkera äiti niin peruu jo suunniteltuja tapaamisaikoja ja keitto on valmis.
Entinen vaimo ja lasten äiti on siis ylimääräinen aikuinen, joka jollain tavalla olisi liittyneenä perheeseeni, ja siten tällä on edes jonkinasteinen äänivalta perheen menoihin. Ei kiva. Vastenmieliseksi sinällään sitä entistä vaimoa tuskin kukaan kokee, jos eksä itse on fiksu. Tässä minunkin nykyisen tapauksessa lapsen äiti on katkeraa tyyppiä ja suuttui, kun mies kertoi seurustelevansa...eli onnellista jatkoa odotellessa? Mies ei enää kerro eksänsä marmatuksista minulle, kun ehkä aavistelee sen painavan minua. En vain jaksa sellaista, että "perheeseeni" liittyy joku ylimääräinen riippakivi, joka marisee joka asiasta.Minun mielestäni terminologiasi on pielessä. Yhteishuoltajuus on silloin, kun lapsen vanhemmat ovat paperilla molemmat huoltajia. Yksinhuoltaja on silloin, kun lapsella on virallisesti vain yksi huoltaja. Luonapitosopimukset ovat AIVAN ERI ASIA. Esimerkiksi minulla ja exälläni on yhteishuoltajuus. Juuri kului 6 viikkoa, kun exä "ei ehtinyt" (muka...) näkemään lastaan. Sen sijaan mieheni exä on yksinhuoltaja heidän yhteiselle lapselleen, mutta mieheni lapsi on meillä lähes puolet ajastaan.
Huoltajuudella ja lapsen tapaamisilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Huoltajuus ja vanhemmuus ovat kaksi hyvin eri asiaa. Yh-lyhennettä käytetään sekä yksin- että yhteishuoltajuudesta.
- Noin se menee...
Kyllä nuo lapset vaan tuppaa useimmiten estämään sen lapsettomien mielenkiinnon. Valitettavaa mutta totta. Sitten jos otat toisen yh:n, niin joudut katselemaan vieraita kakaroita siitä hyvästä, että se mamma katselee sinun lapsiasi. Vaikka ei niistä yhtään tykkäisi.
- sisukas1
niin... ei minua ainakaan lapset haittaa Ne on hienointa mitä elämässä voi tapahtua. Eikö vois niinki ajatella jos ei voi saada lapsia,että mies ja lapset samassa paketissa. En minä ainakaan rupea itseäni tyrkyttämään jos en kelpaa tälläisenä kuin olen ja ei voi hyväksyä lapsia eletystä elämästä niin sitten ei. Pärjään kyllä ihan hyvin lasteni kanssa.
- koivujaujuas
Onhan se asia niinkin että tuossa kolmenkympin yli mennessä niitä lapsia kun useimmilla jo on. Ja kieltämättä tulee mieleen että mikä siinä on vikana jos ei ole...
- Vikansa kussakin
koivujaujuas kirjoitti:
Onhan se asia niinkin että tuossa kolmenkympin yli mennessä niitä lapsia kun useimmilla jo on. Ja kieltämättä tulee mieleen että mikä siinä on vikana jos ei ole...
Voisiko tulla mieleen ettei ole muuta vikana kun ei yksinkertaisesti halua lapsia.
Yhtä hyvin voi ihmetellä mikä on vikana kun nykyään perustetaan niin heppoisia tuulentupia että ne hajoo jo muutaman vuoden kuluttua. itse en astuisi jalallanikan toisen jo perustettuun perheeseen mutta voihan siinä yksinhuoltaja toivoa että näitä yrittäjiä löytyy. - gsdsfhjfju
Vikansa kussakin kirjoitti:
Voisiko tulla mieleen ettei ole muuta vikana kun ei yksinkertaisesti halua lapsia.
Yhtä hyvin voi ihmetellä mikä on vikana kun nykyään perustetaan niin heppoisia tuulentupia että ne hajoo jo muutaman vuoden kuluttua. itse en astuisi jalallanikan toisen jo perustettuun perheeseen mutta voihan siinä yksinhuoltaja toivoa että näitä yrittäjiä löytyy.Mahtoikohan tarkoittaa että jos ihminen on ehtinyt yli kolmenkympin perustamatta perhettä, niin mietityttää mikä mättää. Itse en ottaisi eronnutta, vaikka lapseton olisikin, jos kerran menee heppoisen tuulentuvan perustamaan niin saa kärsiä seurauksista yksinään. Kyllä se on oltava kerrasta oikea sen kumppanin. Eiks niin?
- huij
gsdsfhjfju kirjoitti:
Mahtoikohan tarkoittaa että jos ihminen on ehtinyt yli kolmenkympin perustamatta perhettä, niin mietityttää mikä mättää. Itse en ottaisi eronnutta, vaikka lapseton olisikin, jos kerran menee heppoisen tuulentuvan perustamaan niin saa kärsiä seurauksista yksinään. Kyllä se on oltava kerrasta oikea sen kumppanin. Eiks niin?
entä jos kumppani on vaikka kuollut yllättäen?
- pahojanaisiakaikkial
huij kirjoitti:
entä jos kumppani on vaikka kuollut yllättäen?
Silloin syyllistetään sitä yksinjäänyttä siitä että valitsi huonosti puolison. Olishan se nyt pitänyt tietää ettei se kauaa elä. Paitsi jos se kuollut on nainen ja yh:ksi jäänyt mies. Silloin asetellaan sankarinviitta miehen hartioille ja vuodatetaan myötätunnon kyynel.
minulle varmaa paras vaihtoehto olisi yksinhuoltaja isä :D (ei siis yhteishuoltaja isässäkään vikaa ole) lapsettomat miehet kun ei ymmärrä mitä kaikkea perhe elämä pitää sisällään.. ja että ne lapset ovat aina etusijalla, sitten vasta omat menot ym. Itse arvostan miestä joka huolehtii jälkikasvustaan (omieni isää ei ole lapset kiinnostaneet yhtään) Tsemppiä sulle sisukas1, kyllä se muru meille jokaiselle varmasti vielä löytyy! :)
-yh äiti kahdelle-- lapseton mies
vastaus kysymykseen "onko niin?" kuuluu ykeinkertaisesti "on".
ikävä kyllä naisille ei kelpaa lapsetonkaan mies jos hän on päivääkään yli kolmenkymmenen. - nej tack!!!
oletko ap siis leski? Vai onko lasten äiti elossa? Jos on, jossakinhan hän on ja hänellä on oikeudet lapsiin. Haluatko etä joku uusi nainen adoptoisi lapsenne yhdessä sinun kanssa ja maksaisi heidän elämää? Entä jos sinä kuolet tai vammaudut? Kenlle ne jää? Perheessä yleensä se nainen kuitenkin joutuu hoitamaan ne lapset enemmän kuin mies, tekee ruokaa, pukee, tiskaa ,imuroi, pesee wc, käy kaupassa, vie tarhaan jne.Työjuhdaksiko pitäisi tulla kotiisi? Ei alle 30 v-naisia varmaan hirveäsi houkuttele !!! Sitä kun ei mietitä kun se pippeli pannaan koloon että mitä kaikkea siitä seuraa.......
- sisukas1
nykyään kun eletään tasaarvoista elämää ei niinku ennen vanhaan että on naisten hommat ja erikseen miesten hommat. Se kertoo aika paljo ihmisestä joka nykypäivänä erottelee naisten ja miesten työt. Minä nään ainakin vahvuutena sen joka ei erottele töitä. osaan kuule lapsini vaatteetkin parsia ja letittää yms.
kuka tervejärkinen haluaa sen takia naisen että pitäis sen elättää omia lapsia.
- pippelitoosaan
Sitä kun naiset tuntuu aina tietävän, miten nuo lapset saa alkunsa ja miehet ei heidän mukaan ymmärrä, niin voisiko viisaat naiset kertoa siitä miehelle, ennen kuin tökätään se liha piiloon. Ei joka äijä tee sitä lapsen saanti mielessä. Ja vaikka ehkäisyä on olemassa, niin se saattaa pettää. Nainen pitää lapsen, jos haluaa, mutta mies ei saa sitä aborttipäätöstä tehdä. Kenen vastuu? Kuka määrää? Senhän se pitää ottaa vastuu, kuka lapsen haluaa kasvattaa ja haluaa vastuun kantaa. Ei pelkästään siksi vastuuta, jos on tökkinyt toista toisen suostumuksella. Se ei ole sama asia, että siinä toinen suostuisi kasvattamaan uuden ihmisen kahden minuutin läähätyksen jälkeen. Mietippä nyt hiukan, mitä vaadit.
- amanda000
Ei sillä ole merkitystä onko lapsia vai ei? Kunhan asiat osuu kohilleen... :)
- Moromoromoro
No eipä se lapseton sinkkumieskään tunnu kelpaavan. En minä nyt tiedä, miksi yksinhuoltajuus olisi jokin ratkaiseva tekijä tuossa kuviossa. Mutta naiselle yksinhuoltajuus epäilemättä on rasite. Itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani yksinhuoltajanaisen kanssa.
- gjuzsyiyt
"En minä nyt tiedä, miksi yksinhuoltajuus olisi jokin ratkaiseva tekijä tuossa kuviossa. Mutta naiselle yksinhuoltajuus epäilemättä on rasite"
Osaisitko hieman perustella? Miksi yksinhuoltajuus on naiselle rasite mutta miehelle ei?
Ihana yhisukki ois aivan mahtava.. :)
- _ei tosiaankaan_
No en ainakaan kovin pienten lasten yh-isää kumppanikseni halua. Omat lapseni ovat jo isoja, eikä huvita enää ruveta kasvattamaan yhtään lisää. Ja kokemusta on siitäkin, että monet yh-isät mielellään hoidattavat lapsensa uudella naisystävällään. Siihen en ainakaan rupea.
Itsekästä? Kyllä, mutta myönnän sen sentään avoimesti. - puronessää
Joo-o, komppaan edellistä kirjoittajaa...en voisi alkaa äitipuoleksi kovin pienille lapsille, en viitsisi...ja jos siinä olisi vielä mutsit sun muut sukulaiset viel'ä lisänä sohlaamassa soppaa...ei kiitos...tai sitten niinä aikoina kun ne lapset olis paikalla, oisin muualla...huoh...karsea ajatus, vaikka kuin tykkäis miehestä...ei kiitos pienille vaikka somia ovaatkin.
- en mäkään
Minulla on itselläni lapsi. Jos olisin nyt sinkku ja lapseton, ottaisin mielummin lapsettoman miehen. Siitä syystä että haluan että voimme elää kuin lapsetomat (lomailla ja matkustaa milloin haluamme). Olisi niin rasittavaa että olisi kolmas aikuinen jolla on sananvaltaa arkeemme ja menoihimme.
Kun on oma lapsi, se rajoittaa hieman miten voimme lomailla ja matkustaa mutta se ei haittaa yhtään. Toisten lasten ja lasten äidin rajoituksiin en haluaisi. Lapset itsessään ei se ongelma ole vaan se, että toinen perhe rajoittaisi minun arkea ja lomia. Enkä välttämättä olisi muutenkaan niin innostunut siitä että miehellä on lapsia toisen naisen kanssa. Minä halauaisin kyllä että ensimmäinen lapsen syntymä on minun ja mieheni yhteinen kokemus.
Voisin lapsellista miestä tapailla mutta mitään vakavaa siitä ei voisi tulla. Jos ajattelen itseäni yksinhuoltajana niin asia olisi eri koska miehet ei ole niin vaikuttamassa eksiensä elämiin. Ihan hyvin minulla voisi olla uusi mies, ei se vanha puuttuisi elämäämme samalla tavalla kuin nainen.- voeyhrenkerran
No just joo, toivottavasti kukaan ei siitä sinulle lapsia, kuka sitten rajoittaa menemisiäsi kun SINULLA on se lapsi, hä?
- mk
Etsi itsellesi vakipano hyvästä naisesta äläkä yritä mitää parisuhdetta samankaton alle vaan vierailet naisen luona kun lapset äidillään ja niine edelleen
- yh-isä 4 lasta
Kun lukee näitä naisten mielipiteitä, kylläpä tuntuu hyvältä saada elää rikasta yh-isän elämää. Tuntuu oudolta kuinka miehellä ei saa olla elettyä elämää ja ihmissuhteita takana, vaikka luulen samanikäisillä naisilla olevan elämää takana yhtä paljon? Miten joku juhannuksen vietto kuukausia etukäteen voi olla jollekin noin tärkeä asia? Jos lapsia on, on aivan sama onko ne mukana vai ei, sehän on vain järjestelykysymys. Sääliksi käy miestä jolla noin tiukkapipoinen naisystävä.
- 3977
yh-isä 4 lasta kirjoitti:
Kun lukee näitä naisten mielipiteitä, kylläpä tuntuu hyvältä saada elää rikasta yh-isän elämää. Tuntuu oudolta kuinka miehellä ei saa olla elettyä elämää ja ihmissuhteita takana, vaikka luulen samanikäisillä naisilla olevan elämää takana yhtä paljon? Miten joku juhannuksen vietto kuukausia etukäteen voi olla jollekin noin tärkeä asia? Jos lapsia on, on aivan sama onko ne mukana vai ei, sehän on vain järjestelykysymys. Sääliksi käy miestä jolla noin tiukkapipoinen naisystävä.
Niin että kavereille ilmotetaan sitten viikkoa etukäteen, että juhlanviettoon pääsee lapselliset tai lapsettomat? Niinkö? Järjestelyjä vaatii kumpi tahansa ratkaisu, mutta haluaisin etukäteen tietää, kumpaa sorttia lomasta on tulossa. Lapsellista vai lapsetonta.... Kutsunko perheellisiä ystäviä, jotta miehen muksulla on kavereita, vai kutsunko enemmän lapsettomia? Todennäköisesti ystävätkin haluaisivat tietää aikaisemmin, mitä tapahtuu...
- yh-isä 4 lasta
3977 kirjoitti:
Niin että kavereille ilmotetaan sitten viikkoa etukäteen, että juhlanviettoon pääsee lapselliset tai lapsettomat? Niinkö? Järjestelyjä vaatii kumpi tahansa ratkaisu, mutta haluaisin etukäteen tietää, kumpaa sorttia lomasta on tulossa. Lapsellista vai lapsetonta.... Kutsunko perheellisiä ystäviä, jotta miehen muksulla on kavereita, vai kutsunko enemmän lapsettomia? Todennäköisesti ystävätkin haluaisivat tietää aikaisemmin, mitä tapahtuu...
Sanos muuta. En oikein ymmärrä miksi kavereista pitäisi erotella lapselliset ja lapsettomat? Mikä ero niillä ihmisillä on? Kyllä minulla on ovet avoinna kaikenlaisille ihmisille. Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Jos maaliskuussa suurin huolenaihe on juhannuksen juhliminen, niin huh huh. Mistäs tiedät vaikka joudut onnettomuuteen toukokuussa ja et voi juhlia kenenkään kanssa kesäkuussa. Älä nyt hyvä ihminen revi stressiä jostain tulevaisuudessa tapahtuvasta, kyllä huolenaiheita riittää muutenkin. Koeta elää tätä päivää ja nauttia siitä mitä nyt on eläkä murehdi sitä mitä tulevaisuudessa ei ole.
- 3977
yh-isä 4 lasta kirjoitti:
Sanos muuta. En oikein ymmärrä miksi kavereista pitäisi erotella lapselliset ja lapsettomat? Mikä ero niillä ihmisillä on? Kyllä minulla on ovet avoinna kaikenlaisille ihmisille. Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Jos maaliskuussa suurin huolenaihe on juhannuksen juhliminen, niin huh huh. Mistäs tiedät vaikka joudut onnettomuuteen toukokuussa ja et voi juhlia kenenkään kanssa kesäkuussa. Älä nyt hyvä ihminen revi stressiä jostain tulevaisuudessa tapahtuvasta, kyllä huolenaiheita riittää muutenkin. Koeta elää tätä päivää ja nauttia siitä mitä nyt on eläkä murehdi sitä mitä tulevaisuudessa ei ole.
Kun kaikille ei vaan ole tilaa...
Tässähän oli vain yksi esimerkki kyseessä kaikista mahdollisista ongelmista, joita uusperseessä on. Juhannuksella yksinänsä ei ole tuon taivaallista merkitystä, mutta jos kokonaisuus roikkuu päivän päälle impulsiivisten ihmisten mielenkäänteiden varassa, ei siinä ole "ulkopuolisella" mitenkään kiva olla. Siinä mun pointti. - yh-isä 4 lasta
3977 kirjoitti:
Kun kaikille ei vaan ole tilaa...
Tässähän oli vain yksi esimerkki kyseessä kaikista mahdollisista ongelmista, joita uusperseessä on. Juhannuksella yksinänsä ei ole tuon taivaallista merkitystä, mutta jos kokonaisuus roikkuu päivän päälle impulsiivisten ihmisten mielenkäänteiden varassa, ei siinä ole "ulkopuolisella" mitenkään kiva olla. Siinä mun pointti.No joo, ymmärrän tavallaan tilanteesi, ehkä olen itse niin tottunut siihen, että aikatauluja ei voi tehdä kovin etukäteen ja jos tekeekin niin ei ne pidä.
Mutta ajattelepa itsesi siihen tilanteeseen, että sinulla olisi lapsia ja olisit eronnut, ja ex:lle ilmestyy uusi ihmissuhde, varmaan haluaisit päättää lastesi asioista senkin jälkeen mahdollisimman paljon välittämättä tästä uudesta ihmisestä.
Se nyt on vaan niin, että lapsia tehdessä kaikki uskoo senhetkisen suhteen olevan se pysyvä, mutta tilanteet muuttuu valitettavasti. Ja lapsista on pidettävä huolta lopun elämäänsä toisen biologisen vanhemman kanssa, halusipa tai ei. Ymmärrän täysin tuntevasi itsesi siinä kuviossa "ulkopuoliseksi". Nämä on hankalia kuvioita ilman uusiakin ihmisiä, siksi olen tietoisesti valinnut "yksin" elämisen, vaikka toki hyvästä ihmissuhteesta minäkin haaveilen, ehkä se vielä joskus osuu kohdalle. - 3977
yh-isä 4 lasta kirjoitti:
No joo, ymmärrän tavallaan tilanteesi, ehkä olen itse niin tottunut siihen, että aikatauluja ei voi tehdä kovin etukäteen ja jos tekeekin niin ei ne pidä.
Mutta ajattelepa itsesi siihen tilanteeseen, että sinulla olisi lapsia ja olisit eronnut, ja ex:lle ilmestyy uusi ihmissuhde, varmaan haluaisit päättää lastesi asioista senkin jälkeen mahdollisimman paljon välittämättä tästä uudesta ihmisestä.
Se nyt on vaan niin, että lapsia tehdessä kaikki uskoo senhetkisen suhteen olevan se pysyvä, mutta tilanteet muuttuu valitettavasti. Ja lapsista on pidettävä huolta lopun elämäänsä toisen biologisen vanhemman kanssa, halusipa tai ei. Ymmärrän täysin tuntevasi itsesi siinä kuviossa "ulkopuoliseksi". Nämä on hankalia kuvioita ilman uusiakin ihmisiä, siksi olen tietoisesti valinnut "yksin" elämisen, vaikka toki hyvästä ihmissuhteesta minäkin haaveilen, ehkä se vielä joskus osuu kohdalle.Noinhan se menee ja se on monasti vieläpä luonnollista tiettyyn rajaan asti. Tapaamisista olisi silti mun mielestä hyvä olla edes suuntaa-antava suunnitelma ja sopimus. Kysymys ei ole ollenkaan siitä, että mikä on normaalia tai ettenkö osaisi kuvitella itseäni toiseen rooliin.
Kysymys tässä mun tilanteessa on, että haluanko ottaa osaa tuollaiseen himmeliin ja valitsenko tuollaisen elämän, että mun perheen ulkopuoliset aikuiset määräävät mun perheen menoja, johon siis kuuluu myös tämä lapsipuoli. Vaihtoehtonahan on siirtyä eteenpäin ja odotella sitä lapsetonta ukkoa ilmaantuvan elämään. Se nyt vaan on niin, että jokaisen pitää tehdä ne itselleen sopivat ratkaisut, ja omaani en ole vielä tehnyt.. Sä päätit olla yksin, se on sun ratkaisu :) - yh-isä 4 lasta
3977 kirjoitti:
Noinhan se menee ja se on monasti vieläpä luonnollista tiettyyn rajaan asti. Tapaamisista olisi silti mun mielestä hyvä olla edes suuntaa-antava suunnitelma ja sopimus. Kysymys ei ole ollenkaan siitä, että mikä on normaalia tai ettenkö osaisi kuvitella itseäni toiseen rooliin.
Kysymys tässä mun tilanteessa on, että haluanko ottaa osaa tuollaiseen himmeliin ja valitsenko tuollaisen elämän, että mun perheen ulkopuoliset aikuiset määräävät mun perheen menoja, johon siis kuuluu myös tämä lapsipuoli. Vaihtoehtonahan on siirtyä eteenpäin ja odotella sitä lapsetonta ukkoa ilmaantuvan elämään. Se nyt vaan on niin, että jokaisen pitää tehdä ne itselleen sopivat ratkaisut, ja omaani en ole vielä tehnyt.. Sä päätit olla yksin, se on sun ratkaisu :)Niinpä, elämä on valintojen tekemistä.
- 3lapsen yh-äippä
yh-isä 4 lasta kirjoitti:
Kun lukee näitä naisten mielipiteitä, kylläpä tuntuu hyvältä saada elää rikasta yh-isän elämää. Tuntuu oudolta kuinka miehellä ei saa olla elettyä elämää ja ihmissuhteita takana, vaikka luulen samanikäisillä naisilla olevan elämää takana yhtä paljon? Miten joku juhannuksen vietto kuukausia etukäteen voi olla jollekin noin tärkeä asia? Jos lapsia on, on aivan sama onko ne mukana vai ei, sehän on vain järjestelykysymys. Sääliksi käy miestä jolla noin tiukkapipoinen naisystävä.
Samaa mieltä!
- Tässä selitystä aihe
No ei se sinussa itsestäsi löydykään se vika... Asia on vaan niin että naiset (ihan kuten miehetkin) osaavat ajatella hieman itsekkäästi tilannettasi eteenpäin. No en itsekään ottaisi miestä jolla on lapsia entisestä liitosta. Ai niinku miksi? No en halua suhteen lisäksi jonkun exää kuvioon mukaan. Kyllähän lasten äiti ilmeisesti tapaa omia lapsiaan? Ja sinun exääsi joutuisi uusi daami tapaamaan suht. useinkin. Aina kun hän hakee lapset luokseen tai muuten tapaa heitä...(No ellei sitten lasten äiti ole jostainsyystä kuollut...). Miehiä on vapaana markkinoilla senverran, ettei kukaan halua ongelmaa siitä, miten jonkun exä suhtautuu siihen että lapsilla on uusi äitipuoli. Ja toisinpäin. Monet miehet eivät halua kuulemma tutustua naiseen jolla pieniä lapsia. Ai miksi taas näin!? No kuuleman mukaan monet naiset etsivät miehestä maksajaa lapsien kuluille ja vähän omillekin :D Kuka sellaiseen palettiin vapaaehtoisesti haluaa mukaan?! Ellei ole niinpaljon ylimääräistä eikä millään muutenkaan väliä. Jos haluat tutustua johonkin niin selvitä hänelle oma tilanteesi suoraan, peittelemättä ja rehellisesti ja selitän suhteesi exääsi heti kättelyssä. Yritä tutustua johonkin jolla sama tilanne kuin sinulla. Vain näin natsaa. Kuten olet huomannut: Ei muuten. Halki, Poikki ja Piste.
- jasiisniikudaa
Eli sinulla on siis niin jumalattoman huono itsetunto ettet kestä miehen entistä vaimoa? Voi yhen kerran... Entäs jos on lapseton mies joka on kaveri entisen vaimonsa kanssa? Käykö se? Vai olisko parempi jos kuitenkin olis ihan munkki ollut aiemmassa elämässään, ettei mitään eksiä sitten ilmaantuis kuvioon...
Ja aika mielenkiintoisia juttuja sinäkin olet kuullut, että ihan maksajaa etsivät naiset... Kyllä niillä lapsilla on kuule ihan oma iskä joka maksaa osansa lasten elatuksesta, noin niinkun yleisesti ottaen. Kuinkahan monta yksinhuoltajaa sinä mahdat ihan oikeasti tuntea? Siis henkillkohtaisesti, ei kuuleman mukaan-juttuja?
Kasva pissis aikuiseksi.
- sisukas1
no lasten äiti tapaa lapsia joka toinen vklp. eli aikas vähän.
olen ottanut päävastuun lapsista kun lasten äidistä ei ole.(nuoruuden rakkaus). Olen ainakin helvetin ylpeä siitä mitä teen. Kaksi maailman ihaninta lasta. En varmaan pystyiskään ottamaan lapsetonta naista, koska häneltä puuttuisi se elämänkokemus lapsista mitä kasvatus työ ottaa ja antaa. Hävettää että on noin typeriä naisia mielipiteineen..
Ite ainakin jopa haaveilen yh-isistä, ei saattas elämien
yhistäminen onnistua lapsettoman miehen kanssa, veikkaisin.. :)- yks.yh.mamma
Kyllä mulle ainakin yh-isukki kelpais, minusta se että mies ottaa vastuun lapsista on hieno asia. Mutta voi olla että me yh:t ei liikuta niin paljoo baareissa ja muissa missä yleensä ihmisiä tavataan niin ei niin helposti löydy se kumppani, itse ainakin vietän yleensä illat & viikonloput kotona... eikä ole kotiovelta löytynyt varteen otettavaa kumppani ehdokasta.
Mutta sinulle tsemppiä etsintään, kyllä meitäkin on joille kelpaisi sinunlaisesi mies :) - tur24re04
Miehellä saa olla ihmissuhteita takanaan mutta ei lapsia. Minä ainaskin kierrän kaukaa sellaiset miehet joilla on lapsia. Vihaan lapsia.
- iysyu
Minä vihaan aikuisia. Aiheuttavat kaiken pahan maailmassa, sotivat, raiskaavat ja tappavat. Vastenmielistä sakkia! Lapset ja vanhukset ovat asiallista porukkaa. Ja hevoset, niistä minä tykkään kans.
- yh valittajia
iysyu kirjoitti:
Minä vihaan aikuisia. Aiheuttavat kaiken pahan maailmassa, sotivat, raiskaavat ja tappavat. Vastenmielistä sakkia! Lapset ja vanhukset ovat asiallista porukkaa. Ja hevoset, niistä minä tykkään kans.
Lapsethan ne vasta kamalia kiusaajia ovatkin. Ne saavat potkia, lyödä ja vaikka kiusata itsemurhan partaalle koulutoverinsa.
Nykyään kun lapsia ei kasvateta eikä minkäänmoista kuria saa pitää niin ei kannata mennä kenenkään lapsiperheeseen sillä olen nähnyt kakaroiden savustaman pihalle kiusaamalla uusikkoa niin kauan että varmasti häipyy ja kauas.
27- vuotias äijä kahden pienen lapsen isä niin en yhtään ihmettele jos ei kelpaa kun sen ikäiset naiset löytävät varmasti lapsettomiakin miehiä tai jos ei niin ennemmin elää yksinkin. Naiset kun pärjää ilman miestäkin niin ettei tarvitse ketä tahansa ottaa. Pienet lapset ovat kuin pallo jalassa ja harvempaa yksinhuoltaja naistakaan kiinnostaa pienten lasten isät.
Jos on niin itsekkäästi helunnut ne lapset niin elelee yksin niiden kanssa eikä turhia valittele sillä ei se valittamisesta parane. Tässä yh isä syyttelee niin kuin muita ihmisiä kun hän ei kelpaa aadoniksen ruumiinrakenteellaan plus kaksi pientä kersaa kaupanpäälle. Miksi ei sitten kelvannut niiden lasten äidille, täytyy ihmetellä mutta lapset kuitenkin piti tehdä? - hdsfyutrsiuk
yh valittajia kirjoitti:
Lapsethan ne vasta kamalia kiusaajia ovatkin. Ne saavat potkia, lyödä ja vaikka kiusata itsemurhan partaalle koulutoverinsa.
Nykyään kun lapsia ei kasvateta eikä minkäänmoista kuria saa pitää niin ei kannata mennä kenenkään lapsiperheeseen sillä olen nähnyt kakaroiden savustaman pihalle kiusaamalla uusikkoa niin kauan että varmasti häipyy ja kauas.
27- vuotias äijä kahden pienen lapsen isä niin en yhtään ihmettele jos ei kelpaa kun sen ikäiset naiset löytävät varmasti lapsettomiakin miehiä tai jos ei niin ennemmin elää yksinkin. Naiset kun pärjää ilman miestäkin niin ettei tarvitse ketä tahansa ottaa. Pienet lapset ovat kuin pallo jalassa ja harvempaa yksinhuoltaja naistakaan kiinnostaa pienten lasten isät.
Jos on niin itsekkäästi helunnut ne lapset niin elelee yksin niiden kanssa eikä turhia valittele sillä ei se valittamisesta parane. Tässä yh isä syyttelee niin kuin muita ihmisiä kun hän ei kelpaa aadoniksen ruumiinrakenteellaan plus kaksi pientä kersaa kaupanpäälle. Miksi ei sitten kelvannut niiden lasten äidille, täytyy ihmetellä mutta lapset kuitenkin piti tehdä?"Nykyään kun lapsia ei kasvateta eikä minkäänmoista kuria saa pitää "
Nykyään sitä ja nykyään tätä, ennen oli asiat paremmin, eikös vaan? Ja sinulla varmasti on kokemusta myös niistä vanhoista hyvistä ajoista? Olivatkos ne 80-luvulla? Ei, silloin oli vapaa kasvatus muotia. 70-luvulla? Taisi silloin tulla tuo vapaan kasvatuksen buumi. 60-luvullako sitten? Olitko silloin itse lapsi, jota kasvatettiin vai millainen kokemuspohja sinulla on tästä asiasta?
Herää myös kysymys miten voit olla noin mustavalkoisen ahdasmielinen ja naivi, vaikka olet niin vanha että voit arvostella "nykymeininkiä"? Vai olisiko sittenkin niin että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta vanhemmuudesta ja suollat lapsellisia mielipiteitäsi ihan tekemisen puutteeesta?
Tietyntasoinen lapsenmielisyys on hyvästä, mutta joiltakin osin on suositeltavaa kasvaa aikuiseksi.
- sisukas1
juu. saahan sitä kirjoitella muutenkin, mut itsellä on ainakin tapana etten tykkää tyhjää paskaa jauhaa.
Ja olen tyytyväinen 2000 luvun kasvatukseen ei lapsia kurittamalla kasvateta sillä ei lasten tarvitse pelätä. Ihmiset vaan pitävät lasten kasvatusta niin helppona että turvaudutaan kuritukseen, kun kuri saadaan aikaiseksi periksi antamattomuudella ja pitää välillä mennä lapsen ajatus maailmaan sisälle kaikkeen käyttäytymiseen löytyy kyllä syyt.( siis järki ei riitä niin tyydytään väkivaltaan) se on kovaa työtä toi lasten kasvatus ei helppoa , mutta antoisaa. Ja Lasten äiti ei kelvannut minulle piste. - Kukka32
Ei se elämä aina mene niinkuin suunnittelee.. Itse haluaisin miehen ja lapsia, mutta "sitä oikeaa" ei ole koskaan tullut vastaan. Jossain vaiheesssa tuntui pahalle kun vihjailtiin: mikä on kun ei ole ketään, oletko liian vaativa? Ei se ihan niinkään ole. Tavallinen, perhekeskeinen tyttö ei vaan ole kiinnostanut ketään.
- ouiogui
Niin juu. Ja kunnon miehet ei myöskään kiinnosta ketään. Niinhän se siis menee että rentut ja lumput ne vaan nai, sikiää ja eroaa ja kunnon kansalaiset nyhjää yksikseen.
Tai sitten... happamia, sanoi kettu :)
Väitän että kenenkään elämä ei mene niinkuin suunnittelee. - Eläm'ä on
Minäkin halusin miehen ja lapsia ja "se oikeakin" tuli vastaan. Hankittiin lapset ja rakennettiin talo, kunnes mies huomasi että minä en olekaan hänelle se oikea. Sitten tuntui pahalle kun vihjailtiin että olen rahanahne kusipää yhärireppana, joka tekee kakaroita rahan takia ja uutta parisuhdetta jos haluan, olen vain etsimässä kakaroilleni elättäjää. Reilua, eikö?
- Yksin ja kaksi lasta
Jos vierekkäin olisi kaksi samanlaista miestä, lapseton ja lapsellinen niin valitsisin lapsellisen!
Itse olen kahden lapsen yh ja luulen ettei lapseton ihminen tiedä ja osaa kuvitella millaista perhe-elämä on eikä siten voi tietää miehestäkään, osaako ottaa vastuuta ja niin edelleen..Mies kellä on lapsia ja kuka vielä asuu lapsen kanssa, nostattaa minun silmissä osakkeitaan..harmi ettei se päde myös naisiin ;) Lapsellinen mies tietää että menoja pitää suunnitella ja ettei juhannukseen/uuteen vuoteen/vappuun tms voi liittyä alkoholia jos lapset ovat mukana juhlimassa..
Lapsellinen mies myös ymmärtää ettei tapaamiset ole niin helposti järjestettävissä jos ei halua lapsia esitellä toisilleen..toisaalta taas on helpompi tapailla lapsten kanssa ja esitellä mies vain "lissun ja petterin isänä" ja n'in huomata miten lapset ottavat tämän miehen ja miten mies kohtelee omia lapsiaan..
Toki miehissä on eroja ja joskus se lapseton mies voi olla parempi kuin lapsellinen mutta noin niinkuin yleisajatuksena..
En etsi lapsilleni isää, se heillä jo on, mutta jos jonkun otan saman katon alle, oletan että tämä ottaa silloin osittain vastuuta myös minun lapsistani, niinkuin minäkin ottaisin hänen lapsistaan. Emme olisi puolikkaita äitejä tai isejä mutta päätösvalta perheessä olisi kummallakin ja rahoista ostetaan vaatteet ja ruuat kaikille lapsille...
AP ei selvästikkään ole vaan tavannut sitä oikeaa ihmistä..
Minä olen siinä "onnellisessa" asemassa, jos näin voi sanoa että lapset nökevät isäänsä tietyistä syistä vain harvoin ja tapaamiset kyllä pitävät kun ollaan sovittu ja joustoakin löytyy tarpeen mukaan..eli tiedän aika hyvin kaikki asiat jo etukäteen..tsoin en ole kyklklä suunnitellut juhannusta vielä :D :D mutta todennäköisesti se menee lasten kanssa kuten yleensäkkin..
Mielestäni on ihan normaalia että lapseton ihminen haluaa lapsettoman puolison, tulee se lasten painolasti siinä kuitenkin mukana ja on ihan totta että jso haluaa perustaa "oman" perheen, niin on mukava ensin tutustua kumppaniin rauhassa, kerätä yhteisiä muistoja reissuilta yms ja se ei valiotettavasti ole mahdollista jos toisella on lapsia...
Ollaan suvaitsevaisia ja suvaitaan myös toisten mielipiteet vaikkei ne olisikaan kivoja eiks niin? :) - Tirr
Ootko sisukas mistä päin Suomee?
- sisukas1
ihan savosta.
- Oma näkemykseni!
Olen yh-äiti, kaksi lasta. Olen treffannut, niin lapsellisia, kuin lapsettomia miehiä... Sehän on selvä, että parisuhteissa on aina ongelmia, ja ne vaatii urakalla töitä, saadakseen suhde toimimaan. Mutta kartan myös itse miehiä, joilla on lapsia, syystä että, kasvatusasioista olen harvemmin heidän kanssaan samaa mieltä. Ja sellaisia termiittejä, mitä nämä miehet ovat jälkikasvuistaan saaneet, en todellakaan päästäisi kotiini ja omien lasteni lähelle... Järjestäen ainakin joka toiselta kuuluu, kuinka lapsi on hajottanut mm. taulutelkkarin ja piirrellyt kaikki seinät läpi yms... Tästä syystä en halua miestä jolla on lapsia, koska pääsen omien lasteni kanssa paljon helpommalla, kun kasvatus on kunnossa!
- sisukas1
Voitko tosiaan yleistää sen että kaikki isät jotka ovat yh:ita ovat tuollaisia kasvatajia mihin sinä viittaat kasvatuksesta. Voihan sama päteä myös naisiin. Meitä on moneen junaan...
- Niin kuin tekstissän
sisukas1 kirjoitti:
Voitko tosiaan yleistää sen että kaikki isät jotka ovat yh:ita ovat tuollaisia kasvatajia mihin sinä viittaat kasvatuksesta. Voihan sama päteä myös naisiin. Meitä on moneen junaan...
lukee.. Ainakin joka toisella tapaamistani miehistä, se on noin mennyt.
Ja aivan varmasti tuo sama pätee äiteihinkin, mutta itse en ole naisen kanssa kuitenkaan parisuhdetta perustamassa :D
Meitä on ihan liikaa väärään junaan, siis liikaa olen sellaisia tavannut... jopa naapurin yksinhuoltaja äiti jättää 5v ja 2v lapset tien viereen leikkimään ilman aikuisen valvontaa, niin kyllä se aika karulta rupee omiin silmiini näyttään... Ja tuon tyyppistä vanhempaa ja tämän lapsia, en tosiaan kotiini huolisi.
- Tirr
Toivotaan, että joskus törmätään.. :)
- sisukas1
mistäs päin Tirr olet ?
- tirr
Savosta :) Yhden lapsen yh..
- sisukas1
onko sul profiilia täällä niin voitas jutskailla lisää ja
jakaa ajatuksia.minulla on mut toisella nimimerkillä. - tirr
sisukas1 kirjoitti:
onko sul profiilia täällä niin voitas jutskailla lisää ja
jakaa ajatuksia.minulla on mut toisella nimimerkillä.pikkumartsa nimellä löytää :)
- tirr
On minullakin, toisella nimimerkillä tosin.. :)
- sisukas1
minun nimimerkki noheva2
- sisukas1
toisaalta lasten kanssa menee nyt hyvin,
mut kai se puoliso joskus sitten tulee kuin vähiten odottaa.
Siis turha tressaaminen pois naisten suhteen.
Tämäki vaihe on kokemisen arvoinen. olen oppinut paljon uusia taitoja, olla olematta kenestäkään riippuvainen, elämään itsenäisesti, se tunne kuin pärjää ja on perheen pää ja pyörittää arkea:) Tsemppiä kaikki yh isit ja äidit. olkaa ylpeitä itsestänne sillä ei varmaan kukaan tieten tahoen halua olla yksinhuoltaja mut siitäkin selviää (tietysti on poikkeuksia). - 1+5
Lapsia löytyy, ja voin sanoa etten lapsetonta miestä edes haluais. Kokemuksesta tiedän ettei ne mitenkään tajua mitä on olla lasten kanssa 24/7. Tai eivät ymmärrä että lasten menot ja jutut menee kaiken edelle. Tietenkin parisuhde on tärkeässä asemassa, mutta ei edes avioliitossa menee puoliso lasten edelle.
Mielellään otan miehen jolla lapsia ennestään, koska minä en enempää lapsia halua, on hyvä että molemmat ovat omansa jo saaneet.
Eikä todellakaan haittaa mikään ex, lasten äiti on lasten äiti. Minä voin hyvin olla "vaan" se toinen aikuinen joka kuitenkin pitkässä suhteessa tulee myös tärkeäksi lapsille ja lapset minulle.
Kyllä tässä pärjää ilman miestäkin vallan mainiosti.
joskus kaipaa parisuhdetta, aikusita seuraa.. kyllä kai senkin aika tulee.. sillon kun on aikaa sellasieen panostaa.. - 909999099
Itselläni kokemusta lapsettomana niin, että miehen vaimo ei jaksa kovin paljon välittää lapsestaan. Minusta on tullut se leijonaemo ja sekin on stressaavaa. Saanko välittää näin paljon, tarjota lämpöisemmän kodin kuin biologinen äiti. Lapsen äiti ostelee leluja ja tarjoaa laatuaikaa, mutta ei huolehdi perustarpeista,hän luo uraa.Koko ajan paha mieli äidin puolesta, mutta hänellä on pahoja ongelmia mielenterveytensä puolesta ja lisänä päihdeongelma.Hän juhlii joka viikonloppu ja joskus arkisin, miehiä menee ja tulee.
Tilanne on ollut oikeastaan se, että olen astunut äidiksi ilman varustautumisaikaa. Ilman adoptio-oikeuden odottamista ja lasten saamista tai raskautta. Vaikka olen lapseton, olen vastuuntuntoinen ja minulla on runsaasti kokemusta lasten kanssa, työskentelen alalla. Muutenkin olen koti-ihminen. Minua ei haittaa vaikka seuraavat sata viikonloppua olisi tiedossa.
Silti olen sitä mieltä, että yh-isän kanssa seurustelu ei ole mikään itsestäänselvä juttu. Sitä todella pitää harkita monien syiden takia. Osalla exät ihan aidosti ovat hirveitä pirttihirmuja ja tekevät kaikkensa, ettei miehen uusi suhde onnistu.Ja toisinaan myös se lapseton voi olla vastuuntuntoisempi aikuinen. Ei lapseton merkitse aina itsekeskeistä ihmistä. Sekin voi olla jo vastuuntuntoista, ettei lähde säheltämään lapsellisten kanssa, vaan harkitsee asiaa, koska tietää lasten olevan kuvioissa mukana. Jos esimerkiksi itsellä sellainen tilanne, ettei jaksa sitä kaikkea ylimääräistä.
Tottakai se lapseton ja henkilö, joka ei ole koskaan ollut naimisissa joutuu luopumaan tietynlaisista unelmista. Häistä ihmisen kanssa, jolle ne ovat ensimmäinen kerta, spontaaniudesta monessakin mielessä ja koko ajan on epävarma tunne. Entä jos se ex-vaimo on miehelle rakkaampi ihminen. Heidän juttunsa ei ehkä toiminut, mutta jos se kuitenkin oli se oikea. Ei näitä tunteita voi välttää. Ja myös se kysymys, että entä jos tuo mies ei ole sinulle se oikea. Hylkäät samalla myös lapsen/lapset.- sisukas1
hyvän näkökulman annoit asiaan.
ehken siksi monet yksinhuoltajat hakevat sellaista kumppania joilla on lapsia, mutta monen yksinhuoltaja äidin unelma on että tulevalla kumppanilla ei olis lapsia ettei tarviis puuttua toisen lasten kasvatukseen. Sillä minä olen tullut siihen tulokseen ,että yksinhuoltaja isän on vaikea solmia uusia suhteita, vaikka monet vähät yksinhuoltaja isät ovat niitä todellisia vastuun kantajia joilla ei ole niin sanottua biologista äitiyttä, vaan he tekevät sen eteen kovasti töitä ja uhrautuvat lasten eteen. Elämä on vaikeaa välillä, mut sellaisen ei pidäkkään lähteä yksinhuoltajan kanssa suhteeseen, joka ei ole valmis hyväksymään lähtökohtia.
Useat yksinhuoltaja isät, kun ei mahda tilanteelle mtn se on mennyttä elämää ja elämän on jatkuttava. En minä ole mikään säälittävä tapaus jolle kelpais kuka vaan. Olen ylpeä yksinhuotajaisä. - +0+0+0000+0++
sisukas1 kirjoitti:
hyvän näkökulman annoit asiaan.
ehken siksi monet yksinhuoltajat hakevat sellaista kumppania joilla on lapsia, mutta monen yksinhuoltaja äidin unelma on että tulevalla kumppanilla ei olis lapsia ettei tarviis puuttua toisen lasten kasvatukseen. Sillä minä olen tullut siihen tulokseen ,että yksinhuoltaja isän on vaikea solmia uusia suhteita, vaikka monet vähät yksinhuoltaja isät ovat niitä todellisia vastuun kantajia joilla ei ole niin sanottua biologista äitiyttä, vaan he tekevät sen eteen kovasti töitä ja uhrautuvat lasten eteen. Elämä on vaikeaa välillä, mut sellaisen ei pidäkkään lähteä yksinhuoltajan kanssa suhteeseen, joka ei ole valmis hyväksymään lähtökohtia.
Useat yksinhuoltaja isät, kun ei mahda tilanteelle mtn se on mennyttä elämää ja elämän on jatkuttava. En minä ole mikään säälittävä tapaus jolle kelpais kuka vaan. Olen ylpeä yksinhuotajaisä.Olen muuten samaa mieltä siitä, että usein isät tekevät valtavasti työtä lastensa eteen. Usein ajatellaan, että äiti on aina se hyvä osapuoli, mikä ei pidä paikkaansa. Tätä näkee liian usein, että nimenomaan äitiä ei kiinnosta omien lastensa hyvinvointi tippaakaan.
Menneisyys on menneisyyttä. Sitä ei voi muuttaa. Lapsihan on tietysti rikkaus, mutta hankaloittaa parin etsintää.
- ärihj'p4
Mies joka on tuottanut maailmaan yksinhuoltajan on suurempi roisto kuin se yksinhuoltaja. kaikkia yksinhuoltajia kunnioitan suuresti, niin miehiä kuin naisiakin. Elämä ei ole kellekään niin helppo ja hauska, vanhemmuus on kuitenkin suuri ilo joka maksaa palkkaansa sitten kun alat itse vanheta. On hienoa omata omaisia ja läheisiä ja ne lastensa hylänneet eivät sitä tunnetta saa.
- Isosisko Sa
Hei vaan kaikki,
Itselläni on kaksi vuotias poika, jonka yh-äiti olen. Kun isää ei kiinnosta suloinen poikansa tipantippaa, jota en ymmärrä lain.
Kahelleen Espoossa asustetaan ja ei mekään kelvata muille, on nykyään vaikee edes tavata muita uusia ihmisiä kun oma-aika on aika kortilla tai sitä ei oo yhtään. Et ymmärrän kyllä kaikkia teitä yh-mammoja ja isejä. :) Itse olen vielä suht nuori, vasta 25-vuotias, elän siinä toivossa että joku ihanainen herra herranen astuu vielä meijänkin elämään tavalla tai toisella. :)
Voimia vain jokaiselle normaalin arjen pyörittämiseen. - jkf
Tällä hankala exä ja hankala siksi että vaadin isältä osallistumista lapsen elämään. Myrskyisää oli yhteinen elämä ja myrskyisää on edelleen, vaikka toki hyvin siinä välissä tullaan toimeen. Uusikot (jotku) ei vaan ymmärrä että kaikki erot ei tarkoita sitä että vanhemmat eivät voi olla yhteydessä ja josku jopa tunteetkin tulee vielä mukaan. Yhteisten lasten äiti on aina äiti miehen lapsille.. Lasten isät ei vaan uusikoille kaikkea kerro..ihan vaan jotta sopu säilyy!! Hen..näin se menee..
- 24
Mielummin yh, kuin yhteishuoltajuudessa oleva. Koska itse päädyin suhteeseen, jossa miehen eksä alkoi kiusaamaan, uhkailemaan itsensä tappamisella, haluaa miehen takaisin, mutta lapsiaan ei missään välissä tuntunut miettivän. Nainen käytti lapsia jo pelinappuloina eron jälkeen ja sen vuoksi lapset nyt huostassa ja naisella todettiin kaikenlaisia mielialahäiriöitä heti kun mies tapasi minut. Itse miehestä oli eron halunnut, tapaili toista miestä heti eron jälkeen, kerotili aiheuttaneensa itselleen keskenmenoja eron jälkeen ja että ne raskaudet olivat tämän miehen ei sen toisen, jota tapaili. Ei heillä ollut seksisuhdetta tämän uuden miehen kanssa laisinkaan naisen mukaan, mutta ex-miehensä petiä kävi vielä vähäsen väliä lämmittelemässä tai no yhteinen petihän se oli vielä pitkään eron jälkeenkin, kun yhdessä asuivat kunnes mies muutti omaan asuntoon ja kaiken tämän välissä nainen kävi toisen miehen luona viikonloput yms.
Nyt he rakentavat uudelleen parisuhdettaan ja minä odotan lasta yksin tälle miehelle. En tiedä haluanko miestä lapseni elämään, koska siinä tulisi tuo nainenkin kaupan päälle keittelemään soppiaan ja kertoohan se paljon jo miehestä kun jättää raskaana olevan naisen ja palaa takaisin vanhaan ja erittäin sekavaan ja sairaaseen suhteeseen. Toki sitä miettii että miksi kestin suhdetta tuon miehen kanssa tai miksi pidän lapsen, pidän lapsen itsekkäästä syystä, haluan äidiksi, vaikkakin yksin. - yksi yh-äiti vaan.
Haluan keskustelun aloittaneelle sanoa että älä luovu toivosta. :) Olen itse 26-vuotias yh-äiti jonka lapsen isä ei ole elämässä ollenkaan mukana. Ja minusta tuntuu kanssa välillä siltä että on parempi olla yksin kuin suhteessa mutta kyllä minä haluan löytää elämääni hyvän miehen. Ja sen haluan sanoa/tehdä selväksi että elättäjää tai toista kasvattajaa/isää en etsi. Miehen ei tarvitse kuin hyväksyä lapseni elämäänsä. Tiedän että sinä löydät itsellesi hyvän naisen vielä, ja jos tuntuu että on vaikea löytää niin sinulle voisi hyvin sopia yh-äiti. :) Onhan nykyaikana paljon uusioperheitä. :) Toivon voimia sinulle. :) Olet hyvä ihminen! :)
- akka
hei neljän lapsen yh isä itse olen 4 lapsen yh äiti olen onnellinen lapsistani mutta salaisesti toivon että tapaisin tasapainoisen miehen jolla ei olisi alkoholi tai mielenterveys ongelmia mutta minusta tuntuu että joka ukolla on jotain ongelmia kai se pitää loppu elämä yksin viettää totta puhuen kaipaan eniten hyvää seksiä tämä seksin puute tekee minut hulluksi
- näineufjfhfyf
ainoa tapa saada naista, on väittää olevansa sinkku. sit annat väärän numeron aamulla ja soitellaan.. yh-äidit esim. ovat aivan liian hienoa väkeä hyväksymään miestä joka pitää lapsistaan huolta.
- Sisukas2
Hei Sisukas1.
Mitä sinulle kuuluu ja onko asiat menny jo parempaan suuntaan?
Onko lapsilla kaikki hyvin?
T. Yksinhuoltaja joka kans illat yksin. - sisukas1
moi. onhan täs vierähtäny jo aikaa viestin aloituksesta. ihan hyvin meillä lasten kanssa menee. exäkin alkanu kiinnostumaan lapsista. parilla treffeilläkin tänä vuonna käyny, mut ei kolahtanu. uusia juttuja tapahtunu.. hyvin me pärjätään :) tosin välillä yksinäisys koskettaa, mut ei enää lamauta. saanu arkeen sisältöä erinlaisista asioista. työtä koulua yms...
- sisukas2
nimimerkki tosin sisukas2. heh :D
- mr.lonelyheart
Moikka
On aivan totta että yh-isän on vaikeaa löytää uutta puolisoa. Pitkä yli 20v liitto takana ja lapset asuvat kanssani Seurustellut olen kyllä ja vaikka lapsistani nuorinkin jo varhais teini-iässä niin kyllähän se tiettyjä haasteita suhteeseen asettaa. Kyllä minä haaveilen että vielä löytäisin suuren ja sen viimeisen rakkauden elämääni. Lapseni ovat hienoja ihmisiä ja hyväksyvät ja taitavat toivoakkin että sen naisen löytäisin. Vaikka tämä seurustelu suhteeni lapsistani kovin piti niin tiettyä mustasukkaisuutta havaitsin Tottakai vietän paljon aikaa perheeni kanssa koska olen käytännössä lähes totaali yh.
En välitä onko nainen lapsellinen vai lapseton etsin itselleni tasavertaista kumppania jonka kanssa elämäni jakaa
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683119
- 2002781
- 222588
- 492568
- 202436
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412285Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101713Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241667- 361525
- 181396