Hei!
Kaipaisin neuvoja muilta äideiltä ja pk-henkilökunnalta.
Minulla on kaksi lasta, 3- ja 4- vuotiaat, he ovat ollet minun kanssani kotona tähän saakka. Nyt olisin aloittamassa työnteon uudelleen ja mietin tässä, että laitanko lapset päiväkotiin vai ei. Mahdollisuus on siis pitää lapsia vielä kotona, vähän työvuoroja muokkaamalla jne.
Mikä minua askarruttaa on se, että jäävätkö lapset jostakin paitsi jos vielä jäisivät kotiin? Mitä sellaista päiväkodissa tehdään, mitä kotona ehkä ei? En tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ns. isommat lapset päivähoidossa tekevät.
Kuinka paljon ikäistensä seuraa he tarvitsevat? He käyvät puistotädillä kolme kertaa viikossa ja srk:n kerhoa 2 krt viikossa, siellä leikkivät samanikäisten lasten kanssa. Riittäkö tämä nelivuotiaalle?
Kotonahan heillä on aina toisistaan seuraa (niin hyvässä kuin pahassakin :) )
Niin monet ovat minulle jo pitkään ihmetelleet sitä, että lapset ovat vielä kotona ja saanet sen kuulostamaan siltä, että muksujeni pitäisi jo näinkin "vanhoina" olla päivähoidossa. Että koti ja äiti eivät voi riittää sen ikäisille.
Omasta mielestäni taas lapseni viihtyvät hyvin kotona, ulkoillaan paljon, luetaan ja leikitään. Ihan perusjuttuja. Nykyään lapset leikkivät enimmäkseen omia leikkejä keskenään. Menevät kuitenkin todella mielellään aina kerhoon ja puistoon.
Mikä te tekisitte? Koti vai päivähoito?
Kaipaisin neuvoja muilta äideiltä ja pk-henkilökunnalta.
Minulla on kaksi lasta, 3- ja 4- vuotiaat, he ovat ollet minun kanssani kotona tähän saakka. Nyt olisin aloittamassa työnteon uudelleen ja mietin tässä, että laitanko lapset päiväkotiin vai ei. Mahdollisuus on siis pitää lapsia vielä kotona, vähän työvuoroja muokkaamalla jne.
Mikä minua askarruttaa on se, että jäävätkö lapset jostakin paitsi jos vielä jäisivät kotiin? Mitä sellaista päiväkodissa tehdään, mitä kotona ehkä ei? En tiedä oikeastaan mitään siitä mitä ns. isommat lapset päivähoidossa tekevät.
Kuinka paljon ikäistensä seuraa he tarvitsevat? He käyvät puistotädillä kolme kertaa viikossa ja srk:n kerhoa 2 krt viikossa, siellä leikkivät samanikäisten lasten kanssa. Riittäkö tämä nelivuotiaalle?
Kotonahan heillä on aina toisistaan seuraa (niin hyvässä kuin pahassakin :) )
Niin monet ovat minulle jo pitkään ihmetelleet sitä, että lapset ovat vielä kotona ja saanet sen kuulostamaan siltä, että muksujeni pitäisi jo näinkin "vanhoina" olla päivähoidossa. Että koti ja äiti eivät voi riittää sen ikäisille.
Omasta mielestäni taas lapseni viihtyvät hyvin kotona, ulkoillaan paljon, luetaan ja leikitään. Ihan perusjuttuja. Nykyään lapset leikkivät enimmäkseen omia leikkejä keskenään. Menevät kuitenkin todella mielellään aina kerhoon ja puistoon.
Mikä te tekisitte? Koti vai päivähoito?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eivät jää mistään paitsi. Kotona saavat ihan varmasti kaikkea, mitä tuon ikäiset tarvitsevat. Ehtivät olemaan eskarissa ja koulussa isoissa ryhmissä.
Kyllä musta riittää kotihoito jos käyvät vielä kerhossakin! Kerho riittää eskariin asti aivan hyvin mahd. harrastukset. Itse aion viedä 3,5- ja vajaa 2-vuotiaat lapseni pphoitajalle ensi syksynä, jolla ei edes ole muita hoitolapsia eli hoitaa vain meidän lapsia! Mutta hoitaja on tuttu eli luotan häneen, asuu melkein naapurissa ja lasten leikkiympäristökin/kaverit ulkona puistossa säilyy samana, jota pidän vielä tässä vaiheessa tärkeämpänä. Muistaakseni joku psykologi sanoi, että lapsi on 4-5-vuotiaana vasta sosioemotionaalisesti kypsä päiväkotiin, joten itse ajattelin laittaa päiväkotiin vasta kun lapset ovat 4- ja 5-vuotiaita tai jos kovin viihtyvät pphoitajalle, niin jopa eskariin asti (siis kun esikoinen on 6 ja kuopus 5v). Siihen saakka lapset käyvät hoitajansa kanssa puistoissa/kerhossa ja itse käyn esikoisen kanssa muskarissa, jossa näkee ja leikkii muiden kanssa. Meidän ratkaisuakin on päivitelty ja ihmeltelty, miksi emme vie päiväkotiin jo! Lapset ovat onneksi vain 3 päivää viikossa hoidossa.
Lapsesi viihtyvät kotona, koska sinä OSAAT LUONTAISESTI JA LUONTEVASTI pitää heistä huolta ja hakea seuraa itsellesi ja heille! JA SE RIITTÄÄ, että olette tyytyväisiä! Lasten keskenään leikkiminen on osoitus heidän vahvasta perusturvallisuudestaan ja ensimmäisiä askelia kohti enenevää itsenäistymistä ja irtaantumista sinusta! Kyllä Suomen maassa olisi opettajilla mukavia ja tasapainoisia oppilaita opetettavina, jos vanhemmat ymmärtäisivät pienten lasten todelliset tarpeet .Työelämään tulisi toisia ajattelevia ja töitä pelkäämättömiä kunnon kansalaisia, kun lapsuus olisi saatu viettää lapsena! Näitä ajatuksia laittoi 5 aikuisen lapsen ja yhden 3-vuotiaana tapaturmaisesti menehtyneen äiti.Olen myös läpi elämäni hoitanut 12-vuotiaasta alkaen toisten lapsia joko heidän omissa kodeissaan, omassa kodissani, ryhmiksissä sekä monenlaisissa ja-kokoisissa päiväkodeissa ...joten syvällä kokemuksen rintaäänellä sanon...älä kuuntele tässä asiassa muuta kuin omaa sydäntäsi ja jätä muutenkin turhat taloudelliset laskelmoinnit ja elä täyttä elämää lastesi kanssa nyt heidän ollessaan pieniä unohtamatta omaa jaksamistasi! Vuodet vierii tosi vikkelään!
Laita 10 pv kuussa. Maksat vain puolet hoitomaksusta ja lapsilla pehmeämpi aloitus päiväkodin arkeen. Kehityksen kannaltahan lapset eivät päivähoidosta hyödy, eskari-ikäiselle siitä on jo selkeästi hyötyä. Eli, jos jaksat olla kotona ja se on mahdollista, on se lasten etu. Arki päivähoidossa on 3-vuotiaalle aika raskasta, varsinkin jos hoitopäivät venyvät pitkiksi. Lisäksi on hyvä varautua siihen, että alussa lapset sairastavat aika lailla. Aiheesta kirjoitti vähän aikaa Marjatta Kalliala. Pari vuotta sitten Liisa Keltinkangas-Järvinen kohahdutti tutkimuksessaan, joka koski alle 3-vuotiaiden lasten päivähoitoa. Itse olen ollut päiväkodissa työssä pian 20 vuotta. Pidän työstäni mutta myönnän epäkohdat. Toivoisin, että yhteiskunnassa oikeasti satsattaisiin päivähoidon laatuun ryhmäkokoja pienentämällä. Se olisi kaikkien etu.
Hei, Keltikangas-Järvisen kirjaan liittyvä artikkeli oli juuri otsikoissa. Esim. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/keltikangas-jarvinen_lasten_paivahoidosta_37633.html#media=37634
Vaikka hän puhuu kai lähinnä alle 3-vuotiaista, mietin itse onko nykyajan nuorten masennus ja syrjäytyminen kuitenkin joissakin tapauksissa (etenkin pojat) aiheutunut siitä, että päiväkodeissa ei henkilökunnan vaihtuvuudesta ja liian isoista ryhmistä johtuen löytynyt sitä kodinomaisuutta tai todellisen kodin tarjoamia puitteita ja turvaa, ja joissa oppii todellista elämää ja jatkuvuutta. Omilla nyt aikuisilla pojillani on molemmilla ollut ongelmansa, yliaktiivisuutta koulussa tai masennusta nyt yli 20-vuotiaana, jota on vaikea saada kokonaan pois.
Itse aikanaan sain asua vallan kotona lapsena, ja nautin esim. lumilinnojen rakentelusta, joita ei nykyään esim. kerrostalojen pihalla saa pysymään ehjinä välttämättä edes seuraavaan päivään. Kannattaa harkita, minkä verran viikosta päivähoidossa kannattaa olla, ja miten vähiin oman perheen kanssa oleminen tuolloin jää, riittääkö se?
Keltinkangas-Järvinen kyllä taikoitti nimenomaan alle 3-vuotiaita.
pä'ivä'hoito
Hienoa että perheitä joissa lapsilla vielä mahdollisuudet kokea turvallinen lapsuus. Varmasti saavat hyvät eväät elämää varten eivätkä kuormita yhteiskuntaa kaikenlaisine avun tarpeineen. Näistä lapsista kasvaa juuri niitä aikuisia jotka kannattelevat yhteiskuntaamme. Hienoa!
No ei niistä päiväkodeissa olleista lapsistakaan nyt mitään hirviöitä tule, vaan ihan tavallisia, normaaleja nuoria ja aikuisia. Mutta ihanaa on, jos joku viitsii ja haluaa pitää lapset kotona, kun siihen on mahdollisuus.
Valitettavasti asian laita kuitenkin on se että mitä varhaisemmin lapsi aloittaa ryhmähoidossa pitkiä hoitopäiviä sitä suuremmat ovat riskit kehityshäiriöille. Tämä on se pointti, RISKIT lisääntyvät. Varmasti on siis lapsia jotka hyvällä päivähoidon ja vanhempien yhteistyöllä ovat saaneet hyvät eväät elämää varten mutta kasvavalla määrällä lapsista kehitys takkuilee.Pakko on silloin hyväksyä tosiasia että kasvatuskäytäntömme ei toimi kunnolla ja riskit ovat suurimpia kaikkein pienimpien kohdalla.
Vai johtuiskohan se siitä, että alle 3-vuotiaita hoidetaan kotona nykyään enemmän kiuin esim 20-30 vuotta sitten ja mitä siellä kotona neljän seinän sisällä tapahtuun... sitä ei tiedä kukaan?
60% 2vuotta täyttäneistä on päivähoidossa, suurin osa päiväkotien ryhmähoidossa. Ei pidä paikkaansa että 20-30 v sitten suurin osa alle kolmevuotiaista hoidossa. Ne jotka olivat, olivat tavallisesti yhden ja saman hoitajan hoidossa, tässä se tämän päivän ero siis. Alle kolmevuotiaille tarjotaan hoitoa joka ei vastaa tämän ikäisen kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin, kasvavassa määrin. Pitkä päivittäinen ryhmähoito ei vastaa lapsen tarpeisiin riittävän hyvin. Näin se vaan on, eikä kyse ole mielipiteistä tai mututuntumasta vaan runsaasti on asialle tieteellistä näyttöä. Ei kannata siis riskejä ottaa lapsen hyvinvoinnilla.
Juuri tässä töihin lähdössä, hoitamaan 1-3-vuotiaita lapsia. Osa henkilökunnasta lomilla, joten pääasiassa kahden aikuisen voimin pärjäillään 10-12 lapsen kanssa. Sijaisia ei meille oteta, vaan toisesta ryhmästä joku auttelee, jos ehtii. Tämä on sitä todellisuutta nyky-Suomen päiväkodeissa. Ap:lle: Kotihoito!
Ihmetyttää kovasti, että minkälaista porukkaa hoitajat ovat valinneet ammattiliittonsa johtoon, jos kukaan siellä ei nosta meteliä asiasta. Ihmetyttään sekin, että la:n mielestä hän tekee niin huonoa työtä, että kuka tahansa kotona hoitaa homman paremmin.
Tämä se kumma juttu onkin! Samalla kuitenkin ollaan Tehyn toimesta tehty hiljattain kattava selvitys päiväkotien ryhmähoidosta ja sen haasteista ja laatuun liittyvistä huolista. Kannattaa googlata Päivähoidon ryhmäkoko selvitys Ihmeidentekijät. Tässä selvityksessä avautuu jokaiselle joka haluaa tutustua päivähoidon nykytilanteeseen, arjen todellisuuteen. Kyseinen selvitys ei kuitenkaan ole mediaa paljonkaan kiinnostanut siksi valitettavasti jäänyt vanhemmilta näkemättä. Päättäjät lienevät kuitenkin asiassa hyvinkin ajan tasalla, mutta ilmeistä on että lasten tilanne päivähoidossa on asia joka kuitenkin jää taloudellisten vaikeuksien ja tarpeiden varjoon.
Kyllä se tiedossa vanhemmilla on. Siksi onkin syytä nyt syksyn kuntavaaleissa nostaa asiaa näyttävästi esille. Valitaan valtuustoihin sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita parantamaan päivähoidon laatua. Mutta ei kotihoito ole tänä päivänä kouluikään saakka mikään todellinen isoja massoja koskeva vaihtoehto. Siksi ei ole järkevää joka käänteessä meuhkata kokihoidosta vaan päivähoidon laadun parantamisesta.
Ammattijärjestojä kyllä patistaisin neuvotteluissa panostamaan työnantajia. Ei pelkkä mediahuomio riitä.
laitathan tietohisi lähteet, jotta jokainen voi ne tarkastaa. Muuten on mutua
Itse en päiväkodissa koskaan ollut (eikä iso- ja pikkusiskokaan) vaan äitimme oli kotona hoitamassa meitä ja maatilaa jolla asumme. Äidin jaksamisen kannalta oisi varmaan ollut parempi laittaa ainakin minut ja isosiskoni päiväkotiin kun olimme pieniä, mutta uskon kuitenkin että siitä olisi ainakin minulle itselleni ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kasvava, pieni lapsi tarvitsee tutun ympäristön ja tuttuja ihmisiä ympärilleen.
^ Tarkoitin enemmän haittaa kuin hyötyä. Miten voi mennä sanat noin sekaisin!?
Köh, köh... onhan se päivähoidossakin tuttu ympäristö ja yleensä tutut hoitajatkin. Kysyisin myös, että missä te lapset pieninä olitte sen aikaa, kun äitinne istui traktorissa vaikkapa kyntämässä peltoa?
Ei ainakaan kymmeniä tunteja päiväkodeissa isoissa ryhmissä vaihtuvien aikuisten hoivassa. Tämä se huono juttu on alle kolmevuotiaille erityisesti. Lapsia on aina hoidettu jonkun muun toimesta kuin vanhempien mutta uutta on että pieniä hoidetaan ryhmissä ylipitkiä päiviä.
Hei hei.. nyt vähän tarkkuutta näihin juttuihisi 4 pistettä. Ensinnäkin tarkoititko kymmeniä tunteja /vrk/viikko/kk? Kymmeniä tunteja tuskin kukaan lapsi on hoidossa päivässä. Ja tässä viestiketjussa oli kyse 3- ja 4- vuotiasta lapsista, joten vaikka kuinka tekisi mieli, niin aina ei tarvitse tunkea sitä alle 3-vuotiaiden hoitoa joka paikkaan. Kiinnostavaa olisi myös tietää, mistä olit saanut luvun 60 % 2-vuotiasta on päivähoidossa, kuten tuolla aiemmin kirjoitit? Kun tilastoja katselin niin sen mukaan 2-vuotiaista 51 prosenttia oli päivähoidossa. Mistään en löytänyt pätevää tietoa, jonka mukaan suurin osa heistä olisi päiväkodeissa hoidossa. Sen sijaan löysin tiedon, jonka mukaan alle 3-vuotiaiden osuus päivähoidossa olevista lapsista on vähän reilu 20 prossaa. Perhepäivähoidossa lapsista oli 20 % ja yksityisen hoidontuen osuus oli noin 8 %. Eli tilastollisesti kaikki alle 3-vuotiaat hoidossa olevat voitaisiin jo nyt hoitaa joko perhepäivähoidossa tai yksityisen hoidontuella. Tietysti on paikallisia eroja.
Mutta useimpien alle 3-vuotiaiden ei tarvitsisi olla päiväkodeissa niissä isoissa ryhmissä, kuten varsin heppoisesti väitit. Monissa päiväkodeissa myös toimitaan suurin osa päivästä erilaisissa pienryhmissä, joten todellakaan koko päivää ei olla suuressa ryhmässä.
Ja vielä niihin ylipitkiin päiviin. Siitähän ei ole juurikaan saatavilla systemaattista tietoa. Tiedetään vain, että vanhemmat valitsevat lapsilleen 80 % kokopäivähoidon eli yli 5 tuntia päivässä. Kokopäivähoidon määrä on itseasiassa laskenut vuodesta 1999. Käytännössä, kun kellokortteja ei ole, niin ei tiedetä ovatko lapset todellisuudessa sen 5 vaiko 10 tuntia vai jotain siltä väliltä päivässä hoidossa. Aika monet vanhemmat järjestelevät työaikojaan liukumien puitteissa niin, että toinen vie ja toinen hakee, joten päivät voivat olla paljonkin lyhyempiä.
Sitten vielä sinne maaseudulle muutama vuosikymmen sitten. Uutta on nykyään todella se, että lapsia hoidetaan (kuten me sen nykyään ymmärrämme). Vai kuinka monella maatiloilla 60-70 luvulla kasvaneilla lapsilla on muistikuvia siitä, miten äidin kanssa päivisin leikittiin ja askarreltiin? Vanhempien työpäivät olivat tosi pitkiä ja töitä paljon. Käytännössä lasten perään vähän vilkaistiin varotusten kera. Vanhemmat sisarukset, jotka saattoivat olla alle kouluikäisiä, olivat usein nuorempiensa tosiasiallisia hoitajia. Naapurin lasten kanssa leikittiin isoissa ryhmissä, joissa nuorimmat hädin tuskin osasivat kävellä. Nykyään kait sellaista pidettäisiin heitteillejättönä, mutta silloin se oli ihan normaalia.
Vielä siitä mainitsemastasi Tehyn selvityksestä. Siinähän tärkein viesti oli se, että Suomeen tarvitaan uusi päivähoitolaki, sillä nykyinen on jo 1970-luvun alkupuolelta. Jotkut asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että lain säätämistä on vaikeuttanut tämä jatkuva köydenveto kotihoidon ja päivähoidon paremmuudesta. Ei ole voinut syntyä uutta ajattelua ja uudenlaisia malleja, kun aina ollaan tässä vastakkain ajattelussa. Jopa Keltinkangas-Jokinen on sitä mieltä ettei päivähoidon laadusta päästä edes kunnolla keskustelemaan, kun aina asia äityy tukkanuotaksi kotihoidon ja päivähoidon puolesta ja vastaan.
Toinen tärkeä huomio oli Tehyn selvityksessä myös se, että päiväkodeissa on suuria eroja. Kaikkia ei siis voida ollenkaan niputtaa samaan nippuun. Eli kaikissa päiväkodeissa ei ole liian suuria ryhmiä ja suuri henkilöstön vaihtuvuus. Ehkä pitäisi ottaa enemmän oppia niistä hyvin toimivista päiväkodeista eikä aina tuomita kaikkia samaan läjään.
Päivähoidon laatu on varmasti asia johon huomion kiinnittäminen on koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta keskeinen. Mitä pienemmästä lapsesta kyse sen tärkeämpi on laadun takaaminen, koska varhaiset häiriöt vaikuttavat persooallisuuden perusrakenteisiin jotka kannattelevat koko myöhempää kehitystä. Tiedämme myös että varhaisten häiriöiden korjaaminen jälkikäteen on usein jopa mahdotonta. Siksi siis tämä alle kolmevuotiaan "jatkuva" nostaminen päivähoitokeskusteluun. Huolestuttavaa on nimittäin että kehityksellinen takkuilu on jatkuvasti lisääntymässä, tästä kertovat mm. THL:n viimeisin tutkimus lasten psyykkisistä häiriöistä jossa on nähtävissä jatkuva nousu häiriöistä 12 vuotiailla. Tämä on ikä jolloin lapsi kehityksellisesti murrosiän kynnyksellä ja jossa edeltävien kehitysvaiheiden häiriöt tulevat usein näkyviin. Oireilun laadusta pystytään myös päättelemään missä kehitysvaiheessa takkuilua on erityisesti ollut ja liian usein on nähtävissä taaperovaiheen puutteellinen lapsen ikävaihekohtaisiin tarpeisiin vastaaminen.
Suomen päivähoitoa koskevan tilastotiedon seuraaminen ja tulkitseminen ei todellakaan ole helppoa kuten ei myöskään ole päivähoidon laadun arvioiminen. Eri puolilla Suomea suuriakin eroja siinä miten laajalti taaperoita hoidetaan ryhmähoidossa. Suuria eroja on myös eri päiväkotien hoidon laadussa. Unicefin lapsen oikeuksien lakia valvova toimikunta onkin viimeisessä raportissaan kritisoinut Suomen pivähoitoa mm. juuri siitä että päivähoitpa koskevat yhteiset laaturiteerit puuttuvat kuten myös päivähoidon laadun seuranta.
Kehottaisin Sinua tutustumaan mm. Unicefin alaisuudessa toimivan tutkimuskeskuksen Innocenti Research Centerin tilastoihin jossa mm. käy ilmi että Suomessa alle kolmevuotiaiden päiväkodeissa ryhmähoidossa vietetty päivittäinen aika on sekä laajuudessaan että ajallisesti OECD maiden kärjessä. Kehottaisin Sinua myös tutustumaan THL päivähoito- tilastoihin ja vertailemaan eri kaupunkien ja kuntien tilastoja 2vuotiaiden kohdlla.
Totta on, kuten sanoit, että kyse ei olekaan kotihoito- päivähoito vastakkain asettelusta vaan siitä että jokaisessa kehitysvaiheessa lapselle on taattava riittävän hyvä kehityksellinen tuki. Suurin huoli sekä päivähoidon kasvattajien että mielenterveysammatilaisten keskuudessa ovat juuri laadulliset haasteet alle kolmevuotiaiden ryhmissä.
Tuli tässä kiire vastata,pahoittelen virheitä!
Mainitsemasi tilastot ovat toki tiedossani. Tapasi liiotella ja käyttää vääriä lukuja sekä ylimalkaisia ylisanoja herättävät kyllä vähän epäilyjä omista tiedoistasi. Tilastojen lukeminen ja niiden ymmärtäminen tosiaan vaatii taitoja ja perehtyneisyyttä. Siksi edelleenkin ihmettelen, että mistä sait esim. luvun, että 2-vuotiaista on 60 % päivähoidossa?
Varmasti olemme samaa mieltä, että päivähoitoa on parannettava. Mielestäni paras keino olisi saada pikaisesti uusi laki asiasta. Onneksi kykenit jo itsekin toteamaan, että hoidon laadussa on sekä paikkakunnallisia että ihan päivähoitopaikkakohtaisia eroja.. Eli siinäkään ei kannata liioitella ja mantranomaisesti vain väittää, että lapset ovat aina liian suurissa ryhmissä kymmentuntisia päiviä henkilöstön aina vaihtuessa.
Sitten voimmekin kaikki mennä itseemme ja miettiä, miksei perhepäivähoitopaikkoja ole enempää alle 3-vuotiaille. Siihen on varsin selkeä syy. Perhepäivähoitajan työ ei ole houkutteleva. Me emme arvosta sitä ja osaltaan siksi palkkauskin on varsin huono. Perhepäivähoitajista valtaosa alkaa olemaan yli 55-vuotiaita ja nuorempia ei ole alalle tulossa.
Lopuksi kyllä pitää voida keskustella myös 3-. 4-, 5-, ja 6-vuotiaiden päivähoitoon menosta ilman, että se aina yhdistetään samassa hegenvedossa alle 3-vuotiaiden päivähoidon epäkohtiin.
60% 2vuotiaista oli päiväkodeissa Espoossa 2009 tilastojen mukaan. Prosentti vielä korkeampi Kauniaisissa. Helsingin tilastojen saaminen ei ollut mahdollista. Kannattaa suoraan kääntyä kunnallisesta päivähoidosta vastaavien puoleen jos haluaa tarkat luvut eri ikäisten lasten päivähoidosta. Kymmen tunntisten päivähoitopäivien osuus on kyllä todellisuudessa kasvamassa,vanhempien pitkien työmatkojen takia sekä varsin harvoin käytetyn lyhennetyn työpäiväoikeuden käyttämättömyyden johdosta. Päiväkotien henkilökunnan arvio pitkien hoitopäivien lisääntymisestä on myös todellisuutta jota myös tilastot osoittavat. Usein päivähoidon ammattilaiset ovat huolissaan siitä miten kaikkein pienimmät tuntuvat viettävän päivähoidossa pisimmät päivät. Olisi ehkä paikallaan että nämä tilastot julkaistaisiin mediassa, sitten ainakin saataisiin ihan objektiivista tietoa eikä jatkuvasti pyrittäisi todellisuutta muuntamaan.
Olen vuosia seurannut ryhmäkokojen kehitystä ja henkilökunnan lisääntyvää vaihtuvuutta ja niukkuutta lukuisissa päiväkodeissa. Poikkeuksia on myös monia, joissa laadun parantaminenkin on onnistunut usein varsin hankalissakin olosuhteissa. Uskon että 3-5 vuotiaiden kohdalla asiat ovat huomattavasti paremmassa jamassa kuin pienten kohdalla. Todellisuus on myös että päivähoito jo tätä nykyä kaikkine haasteineen nielee valtavan osuuden yhteiskunnan varoista, siksi olisi tärkeä suunnata päivähoidon kehittämiseen tarkoitetut varat erityisesti päivähoidon kipukohtiin. Satsaamalla alle kolmevuotiaisiin, uskon että säästyttäisiin monelta 3-5 vuotiaiden ongelmalta ja tukitoimenpiteiltä jotka vuorostaan nielevät isoja rahasummia.
Päivähoitolain uudistusehdotus ei mielestäni paljoakaan kiinnitä huomiota alle kolmevuotiaiden tarpeisiin ja tämän kehitysvaiheen erityistarpeisiin verrattuna isompiin lapsiin. Ei mitenkään myöskään nosta esille tämän kehitysvaiheen ratkaisevaa merkitystä persoonallisuuden kehityksessä.
Pphoito jolla usein parhaat puitteet tukea alle 3 vuotiaiden kehitystä tulisi ehkä ottaa uudelleen työn alle. Pp hoitajat tarvitsevat aivan toisenlaista tukea ja koulutusta kun mitä on nykyään tarjolla. Tässäkin varmasti painaa taloudelliset rajoitteet. Samaa mieltä olemme siis varmasti siitä että kaikki lapset tarvitsevat riittävän hyvää tukea kasvulleen olivat vanhemmat sitten kotona tai töissä.
Kuten arvelinkin, niin 4 pisteen nimimerkin taakse kätkeytyy henkilö, joka mielellään esiintyisi päivähoidon kehityksen ammattilaisena, mutta oikeasti ei ilmeisesti koulutus ja resurssit riitä siihen. Aiemmin ilmoitit, että 60 % 2-vuotiaista on päivähoidossa. Nyt onneksi korjasit, että 60 % 2-vuotiasta on päivähoidossa Espoossa. Se on aivan eri asia ja sitä todellisuuden muuttamista. Aivan kuin väittäisi päivähoidon tilan olevan Suomessa tietynlainen yhden vaikkapa päiväkodin perusteella.
Tämä väistämättä tekee tosiasiaksi sen, että ilman kunnollisia ja selkeitä lähdeviitteitä kaiken kirjoittamasi voi asettaa kyseenalaiseksi mutu-tiedoksi.
Kyllä näistä luvuista voi jatkuvasti niuhottaa. Alle kaksivuotiaiden määrä päiväkodeissa vaihtelee suuresti paikkakunnasta toiseen, kuten totesin. Otin esimerkin pääkaupunkiseudulta, valitettavaa on että et kuitenkaan halua pohtia päivähoidon todellisia kipukohtia joita ymmärtääkseni pyrin nostamaan esille. Näin se varmaan on että pienten lasten hyvinvointi ja meidän aikuisten vastuu vanhempina ja päättäjinä herättää liian kipeitä tunteita että asioista pystyttäisiin asiallisesti keskustelemaan. Hyvää jatkoa Sinulle.
Sen takia alunperin puutuin kirjoitteluusi, että se oli kovin ylimalkaista ja liiottelevaa. Varmasti olet ihan tärkeällä asialla, mutta silti täytyy olla selvää mistä kirjoitat. On aivan eri asia, jos mieltäsi painaa Espoon ja muutenkin pääkaupunkiseudun päivähoitotilanne kuin koko Suomen. Silloin kannattaa kirjoituksessa todellakin mainitä, että erikseen tarkoittaa tuota aluetta. Mutta on aika kyseenalaista, jos antaa ymmärtää, että käsittelee päivähoitoa yleisesti ja kuitenkin fokus on jollain tietyllä alueella ja sen ehkä aika erityisongelmissa muuhun maahan verrattuna.
Jatkan toki mielelläni keskustelua itseasiasta, mutta en epämääräisillä ja mutu-tiedoilla.