Kullivaara III

Ilta tummuu ja loistaa kuu
kaukaa korviini kantautuu
rantakuppilan äänet nuo, kutsuu ilojensa luo

Paikka täynnä on elämää
ilman seuraa ei kenkään jää
yksi ainoa pöytä vain
sinne hilata ei lain

Siellä on anushai,
vaaniva anushai.
Istuu ja kiimassansa hän saalistansa odottaa.
Liike on äkkinäinen,
huomaa ei kännipäinen,
ken juomansa huumetipat sai,
sitä kohta anushai nai.

Siellä on anushai,
vaaniva anushai.
Istuu ja kiimassansa hän saalistansa odottaa.
Liike on äkkinäinen,
huomaa ei kännipäinen,
ken juomansa huumetipat sai,
sitä kohta anushai nai.

Yöhön tummaan hän häviää,
nussittu uhri huumattuna vessaan jää,
suunnistaa paikkaan viereiseen,
uhrin uuden löytääkseen.
Tiskin viereen hän istahtaa
ja etsii humalaista retkua.
joka tarvii peräänsä letkua
ei haittaa vaik sais negrua !

Silloin tuo anushai,
kynsiinsä kankkuni sai ja kireetä ruskopummia
hän nussii ilman kummia.
Jengi vain ihmettelee, ken periin päräyttelee?
Kun ilmaiset varvit jälleen sai mystinen anushai!