Olen kuullut huhua että poikakissat olisivat läheisempiä, tai no enemmän sylissä viihtyviä.
olen itse jo kauan suunnitellut kissaa ja haluaisin mieluiten sylissä viihtyvän todella läheisen nukkumakaverin (:
mutta kuultuani näitä teorioita että poikakisu olisi läheisempi, pitääkö paikkaansa?
oli sitten kumpi tahansa olen ajatellut leikkaavani kissan, vaikuttaako sekin tuohon?
teksti on vähän oudosti kirjotettu mutta toivon että ymmärrätte tekstin pointin :)
odotan vastauksia innnolla ((:
olen itse jo kauan suunnitellut kissaa ja haluaisin mieluiten sylissä viihtyvän todella läheisen nukkumakaverin (:
mutta kuultuani näitä teorioita että poikakisu olisi läheisempi, pitääkö paikkaansa?
oli sitten kumpi tahansa olen ajatellut leikkaavani kissan, vaikuttaako sekin tuohon?
teksti on vähän oudosti kirjotettu mutta toivon että ymmärrätte tekstin pointin :)
odotan vastauksia innnolla ((:
Vastaukset 8
Vanhimmat
hmm... Omistan itse kaksi kissaa, tyttö ja poika. Tyttökissoista olen kuullut että eivät ole niin sylissä viihtyviä mutta mistäkös tuonkaan voi tietää, pelkkää huhupuhetta sekin. Omalla kohdalla poika on kyllä seurallisempi, mutta kyllä se tyttökin hellyyttä haluaa, ei vain ehkä sylissä halua oleskella.
Siskolla on poikakissa joka on taas todellinen erakko. Ei kannata ehkä uskoa näitä sukupuoli legendoja. Leikkaus yleensä molemmilla sukupuolilla rauhoittaa luonnetta, joten tuskin sillä kauheammin väliä kumman otat. Vaikka ehkä luulet poikakissojen yleisesti olevan seurallisempia, älä laske sen varaan. Voi olla että raveltaa pakoon ja kuseksii nurkkiin. Ei voi koskaan tietää.
aijaa okei kiitti tiedosta (: ite oon aina omistanut tyttökissoja ja ne ovat aina olleet hieman itsenäisempiä..
mut tosiaan otan sen joka tuntuu oikealta pennulta vallinnan hetkellä(:
Uros- sekä narttukissan.
Minun kissoistani tämä narttu on paljon seurallisempi ja viihtyy sylissä. Uroskissani ei tule syliini kuin vain silloin kun satun pitämään päälläni fleece-kankaisia vaatteita. Kissat,kuten me ihmisetkin olemme yksilöitä eli yksi tykkää isästä ja toinen pojasta, kolmas ehkä molemmista?! ;)
Oma kokemus on osoittanut, että urokset on enemmän lullukoita kuin naaraat. Riippumatta jopa siitä onko leikattuja vai ei.
Naaraiden itsenäisyys on ihan luonnostaan määräytynyt ominaisuus ja johtuu pentujen hoitamisvietistä/synnyttämisestä. Kissamaailmassahan naaraat yksin hoitaa pentunsa vieroitusikään (sisäkissauroksia joskus on toki mukana ollut sitä tekemässä, kuten toisia naaraitakin), kun on kyseessä vapaana elävät kissat. Uros ei enää astumisen jälkeen naaraasta välitä, vaan naaras tekee pentujensa eteen kaiken. Tästä syystä naaraalle on luonnossa vain eduksi se, ettei se ole liian sosiaalinen vaan enemmän varauksellinen.
Poikkeuksia tosiaan aina on, silloin kun kissat elävät leikattuina sisäkissoina ihmisten kanssa. Sylikissan voit saada kummasta tahansa, mutta mitään varmaa ei koskaan voi sanoa. Osa kissoista tykkää olla sylissä osa ei tule millään vaikka muuten olisivatkin lähellä.
Kun otat kunnolla sosiaalistetun pennun, jota on siis käsitelty pienestä pitäen. On suuremmat mahdollisuudet saada kissa joka itsekin on enemmän sosiaalinen. Mutta sekään ei aina anna taetta, että kissa sylissä viihtyisi. Kissaroduista osa on sitten joillekin ihmisille liiankin "läheisriippuvaisia", eli ovat kaikessa mukana mitä ihminen tekeekin ;) (mm. itämaistyyppiset rodut on pääsääntöisesti sellaisia) ja niitä usein ei myydä ainoiksi kissoiksi koska ripustautuvat liiaksi ihmisiin.
Sama kokemus minulla. Tytöt on aina olleet suht. itsenäisiä (itsepäisiä!), oman arvon tuntevia "diivoja", myös nokkelampia ja touhukkaampia, uskaltaisiko sanoa että (jollain tavalla) älykkäämpiä;).
Poika taas on tuollainen tasaisen rauhallinen (laiska!) mammanpoika, joka ei suotta viitsi itseään rasittaa, viihtyy sylissä rapsuteltavana ja nauttii hyvästä ruoasta. Lempeä on luonteeltaan ja tykkää pestä ja hoivailla tyttöjä.
Kaikki ovat leikattuja ja ihania omia persooniaan. Ja tytöt kyllä myöskin tulevat syliin ja nukkuvat tyynyn vieressä;)
Meillä on kaksi poikaa. Toinen on itsenäinen ja itsepäinen oman tiensä kulkija. Toinen taas on maailman valloittavin sylikissa.
Minä olen harkinnut ragdollin hankkimista mielessä on just tämä tyttö/poika asia koska aiemmat kissani ovat olleet kaikki poikia. Mutta minulle on kerrottu että jo tuo rotu on ihmisläheistä ja eroa ei sukupuolten välillä olisi vaan lähinnä yksilöllisiä eroja.
Meilläkin on kaksi urosta, toinen on todella hellyyden kipeä ja toinen kampeaa syliin vain silloin, kun ei ole muita ihmisiä, saati velipoika näkemässä! Jos muita kuitenkin on sisällä, saattaa aamulla tulla viereen nukkumaan, mutta vaan jos pääsee peiton alle kainaloon. Eikä siellä varmasti voi kehrätä, jokuhan voisi kuulla! :) Toisaalta taas, meillä kotona oli aikoinaan useampikin kissa. Ei ollut väliä oliko poika tahi tyytö, mutta osa vaan tykkäs olla sylissä, osa taas ei missään nimessä.