Taustaa: Olen saanut jo lapsena tietää olevani adoptiolapsi (adoptio tehty 60-luvun lopulla). Biologinen äiti on aikoinaan (jolloin olen ollut vajaan vuoden) pitänyt yhteyttäkin uuteen kotiini ja sitten varmaankin luonnollisista syistä katkaissut yhteydenpidon. Ongin selville sisarpuoleni 80-luvulla ja olemme pitäneet yhteyttä näihin päiviin asti, samoin joitain äidin puolen sukulaisia. Minä ja sisareni emme tiedä biologista isäämme, enkä minä senkään vertaa oikean äitini elämästä millaista se on ollut. Kiinnostanut se olisi, mutta koskapa kasvatuksemme ovat olleet erilaisia, en ole kysellyt pahemmin, asia on sivuttu ohimennen (sisareni on l uonnollisesati pitänyt äitiimme yhteyttä). Äiti meni aikoinaan naimisiin, joten hänelläkin oli isäpuoli. Tämä isäpuoli ei tietojeni mukaan ole tiennyt minusta koskaan.
Äiti on nyt kuollut, ja olen perinnönsaajana. Perunkirjoitukseen minua ei ole kutsuttu koska leski ei tiedä minusta; sovittiin että kun on vanha mies kyseessä ei järkytetä. Tällä leskellä on myös poika muinaisesta liitosta. Äitini kanssa ei ole ollut yhteisiä lapsia.
Perukirjaan ei kuulema merkitä minua leskelle tulevaan kappaleeseen (vaan vain minun ja sisareni omaan samoin verottajalle tulevaan), samoin virkatodistusta, jossa nimeni näkyy, ei näytetä. Kyse on kuulema inhimillisistä tekijöistä, eli jos leski saa sydärin järkytyksestä. osittain olen samaa mieltä. Itse perinnöstä ei ole tässä vaiheessa minulla moittimista, minut huomioidaan kyllä lakien mukaan rintaperillisenä vaikka tämä tieto tuli minulle täysin yllätyksenä.
Olen tässä vain miettinyt että pimitys ei varmasti ole oikein, jos vain leski ja esimerkiksi tämän poika saavat asian tietää, tosin pojalla ei ole mitään osaa tai arpaa tähän. Perunkirjan tekijälle rapsahtanee aikamoiset sakot.
Mitä muuta adoptiossa silti biologiset vanhemmat perivän pitäisi huomioida? Mitään riitoja ei tässä vaiheessa ole. Tosin yllätystili oli löytynyt ja perittävääkin on, josta sisareni ilmeisesti on hieman yllättynyt sillä enemmän tekemisissä olleena hän oli jo saanut ennakkoperintöäkin.
Äiti on nyt kuollut, ja olen perinnönsaajana. Perunkirjoitukseen minua ei ole kutsuttu koska leski ei tiedä minusta; sovittiin että kun on vanha mies kyseessä ei järkytetä. Tällä leskellä on myös poika muinaisesta liitosta. Äitini kanssa ei ole ollut yhteisiä lapsia.
Perukirjaan ei kuulema merkitä minua leskelle tulevaan kappaleeseen (vaan vain minun ja sisareni omaan samoin verottajalle tulevaan), samoin virkatodistusta, jossa nimeni näkyy, ei näytetä. Kyse on kuulema inhimillisistä tekijöistä, eli jos leski saa sydärin järkytyksestä. osittain olen samaa mieltä. Itse perinnöstä ei ole tässä vaiheessa minulla moittimista, minut huomioidaan kyllä lakien mukaan rintaperillisenä vaikka tämä tieto tuli minulle täysin yllätyksenä.
Olen tässä vain miettinyt että pimitys ei varmasti ole oikein, jos vain leski ja esimerkiksi tämän poika saavat asian tietää, tosin pojalla ei ole mitään osaa tai arpaa tähän. Perunkirjan tekijälle rapsahtanee aikamoiset sakot.
Mitä muuta adoptiossa silti biologiset vanhemmat perivän pitäisi huomioida? Mitään riitoja ei tässä vaiheessa ole. Tosin yllätystili oli löytynyt ja perittävääkin on, josta sisareni ilmeisesti on hieman yllättynyt sillä enemmän tekemisissä olleena hän oli jo saanut ennakkoperintöäkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai perukirjaa voi tehdä erilaisia kappaleita?
Onpa teillä vekkuli viritys ja perusteluna vainajan menneisyyden peittely leskeltä, joka ei ole teidän isänne. No, mieleeni tulee, että osallistuuko leski perunkirjoitukseen itseoikeutettuna pesän luovuttajana ja millainen "pukari" laatii perukirjan sinut siinä tilaisuudessa ohittaen. Jospa onkin niin, että sinut mainitaan vain sinulle tulevassa kopiossa, että odottelet rauhassa perintöäsi.
Oikeus perintöön vanhenee vasta 10 vuodessa ja kyllä ennakkoperintökin huomioidaan perinnönjaossa jos saaja tunnustaa tai näyttö riittää. Mutta jos perintö on vain helposti jaettavia rahavaroja, niin on melkoinen perintäprosessi saada osasi takaisin siskopuoleltasi, ellei hän olekaan niin rehti kuin etukäteen tunnut uskovan. Varattomalta ei ehkä kuukausien kuluttua edes löydy mitään ulosotettavaa, eikä jemmarahat aina ole pankkitileillä. Perunkirjoitustilaisuudessa selvitetään pesän varat ja osakkaat ja myös annetut lahjat/ennakkoperinnöt, sekä mahdolliset testamentit. testamentin moiteaika ja lakiosan vaatimisaika on 6kk, mutta se alkaa juosta vasta testamentin todisteellisesta tiedoksi saamisesta, eli tilaisuudesta poissaolo ei sinänsä ole kovin vakavaa. Sen oikean perukirjan kopion voi hakea myös verottajalta jo ennenkuin perintöveropäätös tulee.
Sivullisena on kiusallista kylvää epäilyä vuosien jälkeen toisensa löytäneiden siskosten välille, mutta kyllähän perukirjankin virittely on eräänlainen asiakirjan väärennös. Jos välttämättä haluatte leskeä suojella yllätykseltä, niin mene edes siskopuolesi avustajana tilaisuuteen kuulemaan pesän tilanne. Ellei tämä järjestely sovi siskopuolellesi, niin miettisin vielä vetäytymistymisesi riskejä.
Aloittajan kuvaama menettely on selvästi lainvastainen.
Näin on. Perukirjasta tehdään yksi kappale ja siitä otetaan sitten kopioita tarpeen mukaan.
Ja virkatodistuksia pimitellään.
Tarkoituksena lienee, että sinä et saisi sitä, mitä sinulle kuuluu.
Usko pois, leski ei saa sydäriä ja jos hän järkyttyy, niin se ei ole sinun vikasi eikä murheesi.
Älä missään nimessä suostu, vaan mene perusnkirjoitukseen ja jos kutsua ei kuulu, niin pyydä toimittamaan se.
Kuka on se koijari joka yrittää hävitää sinun maan päältä?