Maailman runouden päivänä 21.3.

Kuukeloin tuota runopäivää , maaliskuussa onkin melkein joka päivä jollekkin erityiselle asialle, tänään montakin teemaa. .

Maaliskuu
8. kansainvälinen naistenpäivä

11. maailman munuaispäivä

14. keltaisen nauhan päivä

15. kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä

19. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

21. kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi, kansainvälinen downin syndrooman päivä, kansainvälinen astrologian päivä, Maailman runouden päivä, kansainvälinen nowruz-päivä

22. maailman vesipäivä

23. maailman ilmatieteen päivä

24. maailman tuberkuloosipäivä, Kansainvälinen päivä omistettu oikeudelle totuuteen julmista ihmisoikeusloukkauksista ja uhrien ihmisarvolle

25. Kansainvälinen orjuuden uhrien ja transatlanttisen orjakaupan muistopäivä

27. maailman teatteripäivä

Maaliskuun ensimmäisenä keskiviikkona vietetään kansainvälistä näönhuollon päivää.

Maaliskuun kolmas tiistai on kansainvälinen sosiaalityön päivä.

Siitä vaan googletettuja juttuja joka päiväksi kirjoitushaluisille.

Mielelläni olisin tänään runoudesta puhunut, mutta voinhan sen siirtää toiseenkin päivään, jos ispiraatio yllättää.

Tällaisen säkeen, mietteen, olin jostain joskus
kuitenkin kopsannut intuitiivisesti juuri tätä päivää varten, ilmeisesti säe japanilaisen runoilija Bashoon runosta.

"Ken viettää elämänsä keinuvalla laivalla
tai kulkee vanhuutta vastaan
suitset käsissään,
alati matkalla,
on matkalla kotona."

Kiitos vain googlettajalle, minäkin ajoittain seuraan, mikä teemapäivä on menossa . Joistakin puhutaan medioissa enemmän, jotkut ovat ihan tuntemattomia. Riittähän niitä keskustelujen pohjaksi. :)
Enpä nähnyt aiheelliseksi alkaa selkeäsanaista lähdettä omin sanoin muuntelemaan, kirjastolehdessä oli sanottu oleellinen. Omatekoiset runot saavat oman sijansa , mutta maailman runouden päivänä ovat mielestäni siteerauksetkin paikallaan. Moni aloitus täälläkin on päivän uutisia lehdistä, niihin voi sitten ottaa kantaa, jos kiinnostaa. Samaan sarjaan lukisin musiikkilinkit, mutta onhan niilläkin vastustajansa. Katsoin, mitä tuo yhtenä päivän teemana oleva nowruz tarkoittaa. Se on iranilaisten uudenvuoden päivä.

Minusta olisi mukavaa, jos tähän ketjuun tulisi jotenkin itselle tärkeitä tai ajankohtaisia runoja - mielessä olevia säkeitä , tai tarkkaan siteerattuja, muutakin asiaa runoista. Mukava, että pari on jo ilmaantunut, kiitos vaan görgyj ja susmorsian. Laitan tähän itselleni melko uuden tuttavuuden Veikko Haakanalta, erään lajin "metsäläinen" kun olen itsekin.

unessa uni

Nukuin metsään
rinteelle pienelle tasanteelle
tuskin louteeni mahtui.
Heräsin uneeni, unessa uni
ympärilläni suuri joukko
kaikenkarvaista väkeä, keskustelivat:

- Tämä on niitä. Ihminen.
- Näihin ei ole luottamista.
- Melkein kuuroja ovat.
- Sokeita.
- Pahoja ainakin.
- Tämä nyt ei ole tuhonnut teitämme, ei enää.
- Ei leiriydy mihin sattuu.
- Ottanut oppia kokemuksistaan.
- Halunnut nähdä ja kuulla. Pyytänyt.
- Minut kerran näki. Vilaukselta.
- Minut kuuli, kun olin hiljaa.
- Myös minut, minun hiljaisuuteni.
- Näitä ei enää monta ole...
- Mutta Rinteen Kivi ikävöi alas.
- Pitkästynyt oloonsa tässä.
- Kymmenentuhatta vuotta samalla paikalla.
- Eikä kukaan käy taputtamassa.
- Sen reitti käy tästä.
- Siinä päästäisiin yhdestä.
- Tai menetettäisiin yksi.
- Mitä sanoo Vanhin? Vanhempi kuin kivi...
- Tämän sanon: Vieriköön kivi vasta huomenna.
Sillä on aikaa enemmän kuin tällä.
Viekää kiiloja eteen, esteitä.
Otamme ne pois kun ihminen on lähtenyt.

Kun palasin sitä kautta
etsimään eilistä maisemaa
siirtolohkare siitä ylempää
viisi kuutiota tai kuusi
oli pyörinyt asentopaikkani yli.

Sen jälkeä seuraten
laskeuduin laaksoon sen luo
ja taputin sitä poskelle.


Veikko Haakana

Hän kulkevi kuin yli kukkien

Hän kulkevi kuin yli kukkien,
hän käy kuni sävelten siivin,
niin norjana notkuvi varsi sen,
kun vastahan vaiti mä hiivin.

Ja kunis mun voimani kukoistaa,
ja soi minun soitttoni täällä,
sinis laulujen laineilla käydä hän saa,
ja kulkea kukkien päällä !

Koin lukiessani tämän joskus nuorena, niin herkän kauniina
nuorukaisen ihailuna, nähdessään suloisen tytön, jolle runoilija antaa täyden luvan liidellä sinis laineilla, - ja kukkien päällä !

Pitkälle ajautuneessa keski-iässä antaa arvon vain rakkaudelle,
ystävöyydelle, jonka vuodet ovat lämmittäneet.
Oppii maistelemaan elämää niinkuin kallisarvoista leipää pitkinä nälkävuosina ja
on vähästä kylläinen, - vähän on paljon,
juuri se elämän todellisuus joka on välttämätön, jota ilman ei tule toimeen ja joka on opittava tuntemaan.
Aika ja ikä tuovat tuullessään ajan ilmeen, joka on rauhallinen.

Tyyne Saastamoinen

Eipä tuo Maailman runouden päivä ole paljon tullut esille mediassa. Itsekin vasta nyt huomasin:

Enää vähän hiljaisuutta,
kevään häikäisevään
kirkkauteen.
Miten yksi voi nousta
niin moneksi
uuteen kesään.

Tännään pittää runnoo
vaikka melkei väkisin runnoo.
Oikeestaa vähän runotuttaa
ehki vähän kans potuttaa
ku ei oo minun säkkeet silosia
mutta ollaan kuitenki ilosia.

Olin hiukan liesussa ja ajelin Tuusulassa asti. Kaunis ja aurinkoinen oli päivä, lämpoäkin n. 7-astetta.

Noista päivistä: Minusta erilaisia päiviä on jo liikaakin. Jos vielä jatketaan niin kohta vietetään höpöhöpön- ja liirumlaaruminkin päivää, niin ja ehkä Ruuneperinkin.

Jos yritettäisiin minimoida päivien vietto, niin mitähän jäisi jäljelle? Ihmisyyden päiviä pitäisi olla jokainen päivä, mitäs muuta?

Usein ajattelenkin runomuotoisesti ja saattaa se näkyä viesteissänikin, "niissä muutamissa" joita olen kirjoittanut.

Tämän hetken ajatuksiani:

Jotakin nytkin pohdiskelen
kun on keskiviikko ja ilta.
Mietteitäni kirjoittelen,
siitä syntyy sanojen silta.
Se mitäkö lähtee ylittämään,
onko joki se leveä, suuri?
onko korkeutta nimeksikään
vaiko pelkkä puun juuri?

Taisi olla....

http://www.youtube.com/watch?v=5SubzKYtNGE

Hält alkaa päästä runoa
kuin rupeisi jotain ulos punoa,
sen inspiraation aiheuttaa kahvi,
ei haittaa vaikk ois vanha pahvi.

Lauri Viljanen:

Kevätaamu

En laata katselusta,
en kuuntelusta voi;
tään aamun ihme vasta
se kevään maille toi!
Nyt kuultaa lehdet hennot
ja nukka nurmikon;
niiss"aamukasteen kennot
niin mesikirkkaat on!

Kaik" ilmat iloon nostain
nyt linnut livertää,
ja karja ääntää jostain
myös vangin ikävää!
Ja kukon laulu kaikaa
viel" aamuun siniseen,
vaikka kyntömies jo aikaa
on mennyt pellolleen.

All" auran multa jälleen
se kääntyy valoon päin,
kuin ennen kylväjälleen
on avoin,altis näin.
Oi lapsuuskoti suurin,Maan povi armoinen,
vain sinuun syvin juurin
ma liitän sydämen!

T.S. Eliotin sanoin "huhtikuu on kuukausista julmin" , siitä avasin vuosia sitten ketjun palstalla. Kevään valo ja luonnon herääminen saattaa masentumiseen taipuvaiselle ja väsyneelle olla liian suuri vastakohta. Meidän nuorena keuhkotautiin kuollut runoilijamme Saima Harmaja useassakin kevätrunossa peilaa valtavaa elämänjanoa ja kevään hurmaa kuoleman ajatuksiin. "Lumous" on kuitenkin valoa tulvillaan, ja siinä kevät on jo pitemmällä.
Tuossa edellisessä Lauri Viljasen runossa näkyy juurevasti niin ihmissydämen, karjan kuin mullankin ikävä valoon.

Ruuneperi ja Ruutolhvi ovat omin sanoin riimitellen runoilleet, ja monen mielestä riimirunot ovatkin niitä oikeita runoja. Mielenkiintoista, että Ruuneperi ajatteleekin joskus riimitellen. Kerrottiinhan pitkät tarinat kalevalamitalla jälkipolville, runo todella asuu ja elää suomalaisissa. Meillä on niin soinnukas, vokaalipitoinen kielikin, kuin luotu runoiluun ja laulamiseen. Runo kukoistaa täällä meidän elävien runoilijoiden ketjussa, sen ylläpito onkin kulttuuriteko. Palstalla on soinut Portgalin huhtikuu, pettämätön kevään merkki.


LUMOUS

Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
kun puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

Jää pilvi rantaan, säde mullan luo,
ja siipi kantaa aavain ääriin asti.
Niin säde lienen, tuuli, lintunen -
Mut kesken kirkkauden taivaisen
maan kevään tuomet kukkii huumaavasti.
Ma mitä lienen? Miksi tänne jäinkään?
Min lumouksen silmissäsi näinkään?
Mua mikä sitoo? Valo aaltoon vaipuu,
yö kevään, nuoruus, rakkaus ja kaipuu -
Mik' on tää murhe, joka ahdistaa?
Niin kaunis olet, taivas, kaunis, maa -

Saima Harmaja

Tähän runon maailmaan liitän aamuiset ajatukseni
olemassaolostani täällä.

Vastustamattomasti herää kaipuu saada olla vain pisara meressä,
monien joukossa.

Vain soljua mukana minne mieleni halaa, vapaana - kahlitsemattomana.

Kuin keinuen välttää karikoiden läheisyys, etääntyä kauas virran pyörteiden lempeään liikehdintään.

Suudella graniittikallioiden sileitä lepopaikkoja
ja vetäytyä jälleen aaltojen onnellisten keinuntaan, kaivaten
vain pisarana peilata auringon kirkkautta.

Johan se meni tuo runopäivä, mutta mainostaisin runoilijoille erästä palstaa. Saa itselleen oman linkin ja siellä ei plussailla eikä miinusteta. Siellä tosin on paljon nuoria , mutta meitä iäkkäämpiäkin on . Se on Rakkausrunot.fi . Se on vaan nimi. Sinne voi kirjoittaa aforismeja, laulun sanoja, runojaan(siis vain omia) ja kertomuksia. Aihealueet ovat rajattomat. Minut sai sinne toinen seniori ja en kadu. Palautetta saattaa saada, mutta se on aina innostavaa. Menenkin sinne aina kun "ryhdyn runolle" tai elämä kummittelee tai ilojaan nakkelee.........

Kiitos vinkistä, Hakaas ! Kävin joskus aikoinaan siellä lukemassa, kun eräs tuttuni kirjoitti sinne, itse en ole rekisteröitynyt. Monipuolinen sivusto se onkin ja ikähaitari teineistä vanhuksiin. Runo ja kynäily muutenkin yhdistää ikäpolvia, luova mielikuvitus ei vanhene, kypsyy vain tai riehaantuu vielä uuteen hehkuun. Tunteet ovat hyvin samanlaisia kaikkialla ja kaikenikäisillä. Rakkausrunolaisilla näkyy olevan paljon yhteistä toimintaa, kokoontumisia ja näyttelyitä. Vertaistukea ja -palautetta saa muilta kirjoittajilta...mahtaako saada ammattilaisten tai asiantuntijoiden kritiikkiä ? Tietysti osa sinne kirjoittajista on pitemmällä harrastuksessaan, osa aloittelijoita.

Jos todella haluaa kehittyä runojen tekemisessä, voi katsella opistojen kurssitarjontaa. Tutkin juuri Lohjan Vivamon pääsiäisohjelmaa, siellä näkyy olevan huhtikuussa runokurssi. Tällaisissa tapahtumissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä, voi viettää muutamia päiviä irti totutuista arkisista ympyröistä. Harrastajapiireillä on yhteisjulkaisuja. Hyvin terapeuttistakin runoilu on, yksin tai yhdessä. Oma viehätyksensä on tällaisen yleisfooruminkin runoilulla, jokaisen runo on ainutlaatuinen senhetkisten tunteiden ilmentymä, niihin ei mitään kommentteja tai arvosteluja kaivatakaan .Joskus syntyy Runonurkkaankin runojen vuoropuhelu. Sanotaan, että tekstiviestitkin ovat kuin nykylyriikkaa : pieneen tilaan mahdutetaan paljon. Täytyy karsia turha pois, keskittyä keksimään sanat, jotka sanovat oleellisen.

Runopäivä on jokainen päivä, ovathan laulujen sanatkin monasti mitä hienointa runoutta.