Elikkä tässä nyt varsinainen alku tarinasta, josta kirjoitin osan tänne aiemmin. Ajattelin nyt kirjoittaa sen kokonaisuudessaan tänne. Mielipiteitä, kannattaako jatkaa? Aika pitkä tarinahan tämä on...
”En tiennyt minne olin menossa, en nähnyt eteeni, näin vain valheita jotka uskoi todeksi, näin unelman edessäni enkä ansaa polulla jonka valitsin…”
Oli viileä syksyilta, Michael käveli kohti päämääräänsä innokkaana mutta samalla jännittyneenä. Hän oli tullut kaupunkiin bussilla, valinnut paikan etukäteen koska pääsisi sinne helposti ilman papereitakin. Hän oli 17-vuotias ja tämä olisi hänen ensimmäinen kertansa gaybaarissa. Musiikki kuului jo kauas kadulle, hän käveli itsevarmana eteenpäin. Sisälle tultuaan hän tunsi muiden miesten katseet nuorella vartalollaan, tunne oli outo, hän ei ollut tottunut olemaan niin monen katseen alla. Hän meni baaritiskille ja tilasi juotavaa. Hän nojaili hetken tiskiin katsellen samalla uteliaana ympärilleen, alkaen jo tottua muiden katseisiin ja nauttimaan niistä, hän näytti hyvältä ja tiesi sen itsekin. Michael siirtyi vapaaseen pöytään istumaan.
Mies vastakkaisella puolella baaria tuijotti häntä tiiviisti ja hymyili hänelle aina kun Michaelin katse kohtasi hänet. Michael katseli miestä tarkemmin, mies oli arviolta hieman yli kolmenkymmenen, ruskeahiuksinen, hieman parransänkeä, lihaksikas ja pitkä. Mies nousi ylös ja lähti kävelemään hänen suuntaansa. ”Hei, onko tässä vapaata?” Mies kysyi tultuaan hänen luokseen, Michael hymyili ja nyökkäsi miehelle vastaukseksi. ”Olen Ricky” mies esitteli itsensä. ”Michael” hän vastasi. He juttelivat jonkin aikaa, Ricky kertoi asuvansa New Yorkissa ja olevansa pienellä liikematkalla Englannissa. Michael kuunteli kiinnostuneena. ”Minkä ikäinen muuten olet?” mies kysyi yllättäen. ”25” Michael valehteli peläten, että jos kertoisi oikean ikänsä niin miestä ei enää kiinnostaisi. Mies kohotti kulmiaan. ”Oletko todella? Olisin veikannut kahtakymmentä” Michael naurahti, katsoi sitten miestä suoraan silmiin ja kuiskasi hänelle. ”Olen oikeasti seitsemäntoista, onko se paha?” Mies hymyili hänelle. ”Ei suinkaan, pidän nuoremmista miehistä” Michael hymyili miehelle takaisin. ”Hyvä” hän sanoi sitten. ”Onko tämä ensimmäinen kertasi tällaisessa paikassa?” Mies kysyi ja Michael vastasi myöntävästi.
Miehen käsi siirtyi hänen reidelleen, Michael ei ollut koskaan tuntenut toisen miehen kosketusta. Hänen katseensa oli hämmentynyt kun hän katsoi ensin kättä reidellään ja sitten miestä, joka hymyili hänelle vihjailevasti. ”Rentoudu vähän” mies kuiskasi ja siirtyi lähemmäksi. Michael rohkaisi mielensä ja siirsi oman kätensä miehen reidelle, liikuttaen sitä hieman epävarmasi ylös selkää pitkin, heidän huulensa kohtasivat ja he suutelivat kiihkeästi.
Michael saapui myöhään kotiin, hän tuli keittiöön missä hänen äitinsä istui huolestuneen oloisena, hän pyöritteli sormiaan teekupin pintaa vasten ”Missä oikein olet ollut?” hän kysyi ja katsoi sitten ylös poikaansa. ”Ulkona” Michael vastasi lyhyesti ja otti samalla mehua jääkaapista. ”Ulkona missä?” ”Ei se kuulu sinulle” Michael tiuskaisi. ”Kyllä kuuluu, olen yhä äitisi, haluan tietää missä lapseni on iltaisin” ”Hyvä on, olin baarissa, tiedätkö sellaisessa missä on vain miehiä” Michael vastasi tietäen että vastaus ärsyttäisi äitiä. ”Michael…Luuletko ettemme yritä? Me yritämme kovasti sopeutua tähän tilanteeseen.” ”Tähän tilanteeseen? Todella loistavasti meneekin, varsinkin isän ”sopeutuminen” on ollut erityisen onnistunut” Michael sanoi ironisesti. Isä oli tuskin pystynyt katsomaankaan häneen päin sen jälkeen kun hän oli kertonut olevansa homo. Ilmapiiri kotona oli jatkuvasti kireä ja Michael ei kestänyt sitä. Äiti yritti parhaansa mukaan, hän yritti sovitella miehensä ja poikansa välejä ja samalla yrittää hyväksyä itsekin sen todellisuuden ettei koskaan tulisi näkemään poikansa menevän naimisiin tai saavan lapsia. Äiti huokaisi syvään, hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. ”Yrittäisit nyt nähdä tämän meidänkin kannalta, ei tämä ole helppoa meillekään” hän sanoi siten. Michaelista tuntui että hänen äitinsä oli täysin ulalla, hänen oli vaikea nähdä miten tilanne olisi muka heille vaikea.
Michael tapaili Rickyä useasti seuraavien viikkojen aikana, oli jännittävää olla vanhemman miehen seurassa, olla tämän ihailun kohteena. Ricky ehdotti hänelle, että hän tulisi New Yorkiin hänen mukaansa ja päiväpäivältä ehdotus alkoi kuulostaa houkuttelevammalta, kun kotona tilanne ei muuttunut parempaan päin. Eräänä iltana äiti huomasi kun hän tuli samalla taksilla pihaan vanhemman miehen seurassa. Michaelin tullessa sisälle äiti ryntäsi hänen luokseen tuohtuneena. ”Kuka tuo oikein oli?” Hän kysyi melkein huutaen. Michael loi äitiinsä väsyneen katseen. ”Hän on poikaystäväni, mitä sitten?” hän sanoi sitten. ”Hyvä luoja Michael, hänhän voisi melkein olla isäsi!?” Äiti huusi ”Saan tapailla ketä haluan!” Michael huusi takaisin, jolloin myös hänen isänsä tuli huoneeseen. ”Älä korota ääntäsi äidillesi!” ”Et tapaa sitä miestä enää, olet arestissa” äiti sanoi sitten. Michael katsoi molempia vanhempiaan uhmakas ilme kasvoillaan. ”Te ette määräile minua!” ”Niin kauan kun asut meidän kattomme alla teet niin kuin käsketään! Isä huusi tutuksi käyneen uhkauksen. Michael pidätteli sisällään raivoa jonka tunsi kiehuvan sisällään, häntä ahdisti se miten vanhempien suhtautumineen häneen oli muuttunut. Ennen hän oli saanut mennä huomattavasti vapaammin, mutta nyt, tuntui kuin he pitäisivät häntä täysin muuttuneena, vieraana jota oli syytä vahtia silmäkovana kuin pientä lasta.
Michael tuli huoneeseensa paiskaten oven kiinni mennessään. Hän rojahti sängylle ja teki päätöksensä: hän lähtisi New Yorkiin Rickyn mukaan, sitten hän saisi olla rauhassa ja ehkä vanhemmillakin olisi helpompaa…
Seuraavana yönä hän lähti. Hän oli pakannut laukkunsa pikkuhiljaa päivän aikana, kun vanhemmat olivat luulleet hänen olevan koulussa. Koko päivän hän oli odottanut jännittyneenä tulevaa, illalla ollut niin ystävällinen vanhemmilleen kun pystyi. Hän oli katsellut heidän arkitoimiaan tuntien haikeutta siitä ettei näkisi heitä tai kotitaloaan luultavasti pitkään aikaan, mutta hänen päättäväisyytensä pysyi, hän lähtisi, koska koti ei tuntunut enää niin paljon kodilta kuin ennen. Yöllä kun hänen vanhempansa olivat menneet nukkumaan hän hiipi varovasti alakertaan ja jätti lapun keittiön pöydälle hyvästeiksi ”Rakkaat äiti ja isä, olen pahoillani että lähden näin, mutta uskon, että niin on parempi. Älkää huolehtiko, otan kyllä teihin yhteyttä sitten kun pääsen sinne minne olen matkalla. –Michael-”
Ricky odotti ulkona taksissa, Michael nousi kyytiin ja suuteli Rickyä tervehdykseksi, hän huomasi kuinka taksikuski katsoi heihin peilinkautta kummallinen ilme kasvoillaan muttei välittänyt siitä. Ricky ei saanut silmiään irti pojasta, hän ihaili tämän komeita piirteitä, kiinteää vartaloa. Ricky halusi häntä, mutta hän odottaisi niin kuin oli jo odottanutkin, odottaisi niin kauan kunnes he olisivat Yhdysvalloissa, missä poika olisi kokonaan hänen…
”En tiennyt minne olin menossa, en nähnyt eteeni, näin vain valheita jotka uskoi todeksi, näin unelman edessäni enkä ansaa polulla jonka valitsin…”
Oli viileä syksyilta, Michael käveli kohti päämääräänsä innokkaana mutta samalla jännittyneenä. Hän oli tullut kaupunkiin bussilla, valinnut paikan etukäteen koska pääsisi sinne helposti ilman papereitakin. Hän oli 17-vuotias ja tämä olisi hänen ensimmäinen kertansa gaybaarissa. Musiikki kuului jo kauas kadulle, hän käveli itsevarmana eteenpäin. Sisälle tultuaan hän tunsi muiden miesten katseet nuorella vartalollaan, tunne oli outo, hän ei ollut tottunut olemaan niin monen katseen alla. Hän meni baaritiskille ja tilasi juotavaa. Hän nojaili hetken tiskiin katsellen samalla uteliaana ympärilleen, alkaen jo tottua muiden katseisiin ja nauttimaan niistä, hän näytti hyvältä ja tiesi sen itsekin. Michael siirtyi vapaaseen pöytään istumaan.
Mies vastakkaisella puolella baaria tuijotti häntä tiiviisti ja hymyili hänelle aina kun Michaelin katse kohtasi hänet. Michael katseli miestä tarkemmin, mies oli arviolta hieman yli kolmenkymmenen, ruskeahiuksinen, hieman parransänkeä, lihaksikas ja pitkä. Mies nousi ylös ja lähti kävelemään hänen suuntaansa. ”Hei, onko tässä vapaata?” Mies kysyi tultuaan hänen luokseen, Michael hymyili ja nyökkäsi miehelle vastaukseksi. ”Olen Ricky” mies esitteli itsensä. ”Michael” hän vastasi. He juttelivat jonkin aikaa, Ricky kertoi asuvansa New Yorkissa ja olevansa pienellä liikematkalla Englannissa. Michael kuunteli kiinnostuneena. ”Minkä ikäinen muuten olet?” mies kysyi yllättäen. ”25” Michael valehteli peläten, että jos kertoisi oikean ikänsä niin miestä ei enää kiinnostaisi. Mies kohotti kulmiaan. ”Oletko todella? Olisin veikannut kahtakymmentä” Michael naurahti, katsoi sitten miestä suoraan silmiin ja kuiskasi hänelle. ”Olen oikeasti seitsemäntoista, onko se paha?” Mies hymyili hänelle. ”Ei suinkaan, pidän nuoremmista miehistä” Michael hymyili miehelle takaisin. ”Hyvä” hän sanoi sitten. ”Onko tämä ensimmäinen kertasi tällaisessa paikassa?” Mies kysyi ja Michael vastasi myöntävästi.
Miehen käsi siirtyi hänen reidelleen, Michael ei ollut koskaan tuntenut toisen miehen kosketusta. Hänen katseensa oli hämmentynyt kun hän katsoi ensin kättä reidellään ja sitten miestä, joka hymyili hänelle vihjailevasti. ”Rentoudu vähän” mies kuiskasi ja siirtyi lähemmäksi. Michael rohkaisi mielensä ja siirsi oman kätensä miehen reidelle, liikuttaen sitä hieman epävarmasi ylös selkää pitkin, heidän huulensa kohtasivat ja he suutelivat kiihkeästi.
Michael saapui myöhään kotiin, hän tuli keittiöön missä hänen äitinsä istui huolestuneen oloisena, hän pyöritteli sormiaan teekupin pintaa vasten ”Missä oikein olet ollut?” hän kysyi ja katsoi sitten ylös poikaansa. ”Ulkona” Michael vastasi lyhyesti ja otti samalla mehua jääkaapista. ”Ulkona missä?” ”Ei se kuulu sinulle” Michael tiuskaisi. ”Kyllä kuuluu, olen yhä äitisi, haluan tietää missä lapseni on iltaisin” ”Hyvä on, olin baarissa, tiedätkö sellaisessa missä on vain miehiä” Michael vastasi tietäen että vastaus ärsyttäisi äitiä. ”Michael…Luuletko ettemme yritä? Me yritämme kovasti sopeutua tähän tilanteeseen.” ”Tähän tilanteeseen? Todella loistavasti meneekin, varsinkin isän ”sopeutuminen” on ollut erityisen onnistunut” Michael sanoi ironisesti. Isä oli tuskin pystynyt katsomaankaan häneen päin sen jälkeen kun hän oli kertonut olevansa homo. Ilmapiiri kotona oli jatkuvasti kireä ja Michael ei kestänyt sitä. Äiti yritti parhaansa mukaan, hän yritti sovitella miehensä ja poikansa välejä ja samalla yrittää hyväksyä itsekin sen todellisuuden ettei koskaan tulisi näkemään poikansa menevän naimisiin tai saavan lapsia. Äiti huokaisi syvään, hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. ”Yrittäisit nyt nähdä tämän meidänkin kannalta, ei tämä ole helppoa meillekään” hän sanoi siten. Michaelista tuntui että hänen äitinsä oli täysin ulalla, hänen oli vaikea nähdä miten tilanne olisi muka heille vaikea.
Michael tapaili Rickyä useasti seuraavien viikkojen aikana, oli jännittävää olla vanhemman miehen seurassa, olla tämän ihailun kohteena. Ricky ehdotti hänelle, että hän tulisi New Yorkiin hänen mukaansa ja päiväpäivältä ehdotus alkoi kuulostaa houkuttelevammalta, kun kotona tilanne ei muuttunut parempaan päin. Eräänä iltana äiti huomasi kun hän tuli samalla taksilla pihaan vanhemman miehen seurassa. Michaelin tullessa sisälle äiti ryntäsi hänen luokseen tuohtuneena. ”Kuka tuo oikein oli?” Hän kysyi melkein huutaen. Michael loi äitiinsä väsyneen katseen. ”Hän on poikaystäväni, mitä sitten?” hän sanoi sitten. ”Hyvä luoja Michael, hänhän voisi melkein olla isäsi!?” Äiti huusi ”Saan tapailla ketä haluan!” Michael huusi takaisin, jolloin myös hänen isänsä tuli huoneeseen. ”Älä korota ääntäsi äidillesi!” ”Et tapaa sitä miestä enää, olet arestissa” äiti sanoi sitten. Michael katsoi molempia vanhempiaan uhmakas ilme kasvoillaan. ”Te ette määräile minua!” ”Niin kauan kun asut meidän kattomme alla teet niin kuin käsketään! Isä huusi tutuksi käyneen uhkauksen. Michael pidätteli sisällään raivoa jonka tunsi kiehuvan sisällään, häntä ahdisti se miten vanhempien suhtautumineen häneen oli muuttunut. Ennen hän oli saanut mennä huomattavasti vapaammin, mutta nyt, tuntui kuin he pitäisivät häntä täysin muuttuneena, vieraana jota oli syytä vahtia silmäkovana kuin pientä lasta.
Michael tuli huoneeseensa paiskaten oven kiinni mennessään. Hän rojahti sängylle ja teki päätöksensä: hän lähtisi New Yorkiin Rickyn mukaan, sitten hän saisi olla rauhassa ja ehkä vanhemmillakin olisi helpompaa…
Seuraavana yönä hän lähti. Hän oli pakannut laukkunsa pikkuhiljaa päivän aikana, kun vanhemmat olivat luulleet hänen olevan koulussa. Koko päivän hän oli odottanut jännittyneenä tulevaa, illalla ollut niin ystävällinen vanhemmilleen kun pystyi. Hän oli katsellut heidän arkitoimiaan tuntien haikeutta siitä ettei näkisi heitä tai kotitaloaan luultavasti pitkään aikaan, mutta hänen päättäväisyytensä pysyi, hän lähtisi, koska koti ei tuntunut enää niin paljon kodilta kuin ennen. Yöllä kun hänen vanhempansa olivat menneet nukkumaan hän hiipi varovasti alakertaan ja jätti lapun keittiön pöydälle hyvästeiksi ”Rakkaat äiti ja isä, olen pahoillani että lähden näin, mutta uskon, että niin on parempi. Älkää huolehtiko, otan kyllä teihin yhteyttä sitten kun pääsen sinne minne olen matkalla. –Michael-”
Ricky odotti ulkona taksissa, Michael nousi kyytiin ja suuteli Rickyä tervehdykseksi, hän huomasi kuinka taksikuski katsoi heihin peilinkautta kummallinen ilme kasvoillaan muttei välittänyt siitä. Ricky ei saanut silmiään irti pojasta, hän ihaili tämän komeita piirteitä, kiinteää vartaloa. Ricky halusi häntä, mutta hän odottaisi niin kuin oli jo odottanutkin, odottaisi niin kauan kunnes he olisivat Yhdysvalloissa, missä poika olisi kokonaan hänen…
Vastaukset 1
Vanhimmat
äkkiä jatkoo!!! tuo on sairaan hyvä! tarina etenee mukavaa bauhtia ja siinä on paljon juonellista kehittelyä... jatkoo ja pian!