Itse kypäni jäljet mä tunnen

Moneen kyrpään jo kourani tarttua sai
Tämän kirjavan kulkuni tiellä.
Moni satsini hauskasti tyhjeni kai,
Kait se katkera ollut on niellä.
Joka varvista jälkiä kyrpään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse kyrpäni jäljet mä tunnen.

Moni tyhjeni seurassa ystävien,
Kokkareet hilpeät vaahdossa kulki.
Monen muisto on kylmä ja murheellinen,
Suru suuni kun mulkulta sulki.
Jälki harmaa jos kyrvästä jäädä vois,
Paras maksaa on lasku ja mennä pois.
Itse kyrpäni jäljet mä tunnen.

Toki kyrpäni kärjessä välkkynyt on
Usein muisto niin lämmin ja hellä.
Kyrvän sellaisen muisto on kuolematon,
Hyvä silloin on mulla, jos kellä.
Jälki kyrpäni rattoisa silloin lie.
Se ei syytä, vaan herkäksi kielen vie.
Itse kyrpäni jäljet mä tunnen.

Elon krouveissa vaihteluun tottua saa,
Kyrpä näyttää voi houkuttavalta.
Vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa,
Sakan löytää voi kielensä alta.
Jälki perseessä ilmoittaa mulle sen,
Että pallien isku on melkoinen.
Itse kyrpäni jäljet mä tunnen.

Mutta kyrpäni tyhjennän, vaikka en voi
Kuohun laatua arvata aina.
Ilo ehkäpä kyrvässä vaahtona soi,
Kyrpä silloin ei kourassa paina.
Tumman jäljen jos kyrpäni käteen tuo,
Suu uusi jo ehkäpä kirkkaan luo.
Itse kyrpäni jäljet mä tunnen.