Soluttautua elämään
sellainen kihelmöivä
kipinä selkäpiissä ja
kirjoittaa tuliset
pelon ja parannuksen
sanansa
Rakkauden abc
ja tuohiset sytykkeet;
vapaus, hulluus
tai kuolema
se joka ei pysty
tuntemaan vapautta
eikä kohtaamaan
kuolemaa,
saa sisällään
palavan hulluuden
sellaisen viiston
valon, joka
luo valjua hohdetta
paljastamatta kasvojaan
olisi kuin istuisi
dynamiittilaatikon päällä
sytytyslangan jo palaessa
ja hylkisi ruumistaan
kaikki sanojen avulla
luodut suhteet ja
esiin loihditut horisontit
pakenevat vastuuta niin kuin
loppu määrää alun
Kävellessäni pimeän ja
hetkellisyyden käytävää,
tuntien ahtauden
kuin hautaa olisi
kaivettu ilman
rauhan elementtiä
tietämättä mihin
astua ja näin
tietämättä yhtään
syytä pelätä etenemistäni
Navakassa tuulessa
nousuvesi huuhtoo
jalanjälkiä, kunnes
ne häviävät kokonaan
Miltä sydämestä
tuntuu rakastaa
jättämättä minkäänlaisia
jälkiä tai
olemassaolon merkkejä
olla yöhön eksynyt
kaunis valkoinen
perhonen ja
vapista riivattuna
sinisen meren aaltona,
joka kääntyilee ja
huokailee,
särkien kaikki
hietikolle saapuvat
aallot sirpaleiksi
pelkkää kehon
reuhtomista ja riehuntaa
Ei pelkää nukkuvaa
ja haavoittuvaa,
katkeamatonta kieltä
Sanoja joista
mukavuussyistä eristämme
keinotekoisesti
tuokiollisia kuvia
tavoittaaksemme merkityksen
paloja rikkinäiseen elämäämme
Kokonaisuuksia, joita
katsellessa tuntuu kuin
vaunujonoista koostuvat
muistot ja tehdyt virheet
lipuisivat ohi ajopuiden lailla
Ennen tunsin vuoroveden
tulevan tai lähtevän,
mutta en tuntenut sen
paisuntaa sisimmässä,
kuten en tuntenut
salamoiden ankaruutta
koteloidun mielekkyyden
heristäessä miekkaa,
yrittäessään paljastaa itsensä
panemalla kaikki alttiiksi
Entisen elämän
tilapäissuhteet tuntuvat
hätäisiltä yrityksiltä
tukahduttaa sietämätön tietoisuus
lukemattomia halun ja
inhon purkauksia,
jotka metsästivät
seksiä täydellisyytensä kanssa
ja jos suhteessa rinnat
aiheuttivat kärsimystä
sopeutumalla valheellisesti
ja pelkästään teeskentelemällä
sen seurauksena
todellisuus
saattaisi murskata
yhdellä ainoalla iskulla
läpäisemättömän harhani ja
jos tilapäisuhteeni voisi
nähdä sellaisenaan
haluna avautua,
kaikkena mitä kavahdan
voisiko sitä silloin enää rakastaa
sitä ruumistasi,
nimeäsi, jota ei voi
rajoittaa eikä paeta
kuten vedenalainen virta
vie ja näkee
ennen tuntemattomaan
maailmaan
ulkopuolelle oman pääni
hämärän laskeutuessa
ja jälleen oli
vaikea erottaa
niitä puhuvia kasvoja
joita ilman hiljaisuutta
on vaikea rakastaa ja
joita ilman rakkautta
ei voi olla vapaa
ja tuntea nälkää
joka on tyydytettävä
kaikkien tulevien
tyhjien päivien
varalta
sellaisten steriilien ja
lamauttavien, joita
seuraavien päivien
jälkeen on hellittävä
makaamalla auringon kanssa
onko se minussa
vai minusta pois
se viettelevä ja
ylvään pystypäinen
suorastaan pingottunut
joka hetkessä näyttää
käytetyn ryppyiseltä
väljähtyneeltä kumilta, jonka
sisältökin pakotetaan aina
kosketuksenpuutteeseen
kuten ajatus,
joka ei pääse
ulos kuorestaan
valuakseen kylläisen
röyhtäisyn tavoin tyytyväisyyteen
on tunnettava
valtavaa hinkua
olla täydellinen
elämää pursuava
laulu, jonka
jokaisesta sanasta
syntyy suudelma
ruoho, silmät
ja aikainen kevät
ja sitä kukintaa valuu
minun ylleni,
kielenpäähän ja
varpaiden väliin
suoraan
pienen pienille
lakatuille varpaankynsillesi
elämä hymyilee ja
kuinka pehmeä
hymysi onkaan ja
kuinka se hyväillen kuiskaa
olemalla hetkessä
sininen tuuli,
joka jähmettyy
kuin vaate ja
lyö kärsimyksen
naulat käsiin
sytyttäen sen sairauden
joka on suurempi kuin elämän ja tarinan ahdistavuus itsessään
ai kun oksani
puhkeaisivat lehteen,
kukkisivat käymättä
sitä edes takaisin
vellovaa taistelua
kädet eivät vapaudu
ja avaa rauhaa ruumissa
ja hulluus on
pelkkää murhaa ja hävitystä
siksi jäljelle jää
vain kuolema,
joka näkee kasvoni,
ajatukseni
tunkeutuen maailmaani
ollen naista
väkevämpi kuin
kohtu joka synnyttää
elämää ja vesi joka peittää
ja vie etäisyyksien äärirajoille
laulaen jatkuvalla soitolla
lepattavien lehtien
nimeen hylkäävää säveltä
sinun nimeäsi
oi rakas skitsofrenia,
jumalasi luoma
kärpäsenkin herra
antaen mielenlaadun
vaihteluille merkityksen,
jonka olen
niin usein
tahtomattani pettänyt
http://www.youtube.com/watch?v=wcVINc5X9O4
sellainen kihelmöivä
kipinä selkäpiissä ja
kirjoittaa tuliset
pelon ja parannuksen
sanansa
Rakkauden abc
ja tuohiset sytykkeet;
vapaus, hulluus
tai kuolema
se joka ei pysty
tuntemaan vapautta
eikä kohtaamaan
kuolemaa,
saa sisällään
palavan hulluuden
sellaisen viiston
valon, joka
luo valjua hohdetta
paljastamatta kasvojaan
olisi kuin istuisi
dynamiittilaatikon päällä
sytytyslangan jo palaessa
ja hylkisi ruumistaan
kaikki sanojen avulla
luodut suhteet ja
esiin loihditut horisontit
pakenevat vastuuta niin kuin
loppu määrää alun
Kävellessäni pimeän ja
hetkellisyyden käytävää,
tuntien ahtauden
kuin hautaa olisi
kaivettu ilman
rauhan elementtiä
tietämättä mihin
astua ja näin
tietämättä yhtään
syytä pelätä etenemistäni
Navakassa tuulessa
nousuvesi huuhtoo
jalanjälkiä, kunnes
ne häviävät kokonaan
Miltä sydämestä
tuntuu rakastaa
jättämättä minkäänlaisia
jälkiä tai
olemassaolon merkkejä
olla yöhön eksynyt
kaunis valkoinen
perhonen ja
vapista riivattuna
sinisen meren aaltona,
joka kääntyilee ja
huokailee,
särkien kaikki
hietikolle saapuvat
aallot sirpaleiksi
pelkkää kehon
reuhtomista ja riehuntaa
Ei pelkää nukkuvaa
ja haavoittuvaa,
katkeamatonta kieltä
Sanoja joista
mukavuussyistä eristämme
keinotekoisesti
tuokiollisia kuvia
tavoittaaksemme merkityksen
paloja rikkinäiseen elämäämme
Kokonaisuuksia, joita
katsellessa tuntuu kuin
vaunujonoista koostuvat
muistot ja tehdyt virheet
lipuisivat ohi ajopuiden lailla
Ennen tunsin vuoroveden
tulevan tai lähtevän,
mutta en tuntenut sen
paisuntaa sisimmässä,
kuten en tuntenut
salamoiden ankaruutta
koteloidun mielekkyyden
heristäessä miekkaa,
yrittäessään paljastaa itsensä
panemalla kaikki alttiiksi
Entisen elämän
tilapäissuhteet tuntuvat
hätäisiltä yrityksiltä
tukahduttaa sietämätön tietoisuus
lukemattomia halun ja
inhon purkauksia,
jotka metsästivät
seksiä täydellisyytensä kanssa
ja jos suhteessa rinnat
aiheuttivat kärsimystä
sopeutumalla valheellisesti
ja pelkästään teeskentelemällä
sen seurauksena
todellisuus
saattaisi murskata
yhdellä ainoalla iskulla
läpäisemättömän harhani ja
jos tilapäisuhteeni voisi
nähdä sellaisenaan
haluna avautua,
kaikkena mitä kavahdan
voisiko sitä silloin enää rakastaa
sitä ruumistasi,
nimeäsi, jota ei voi
rajoittaa eikä paeta
kuten vedenalainen virta
vie ja näkee
ennen tuntemattomaan
maailmaan
ulkopuolelle oman pääni
hämärän laskeutuessa
ja jälleen oli
vaikea erottaa
niitä puhuvia kasvoja
joita ilman hiljaisuutta
on vaikea rakastaa ja
joita ilman rakkautta
ei voi olla vapaa
ja tuntea nälkää
joka on tyydytettävä
kaikkien tulevien
tyhjien päivien
varalta
sellaisten steriilien ja
lamauttavien, joita
seuraavien päivien
jälkeen on hellittävä
makaamalla auringon kanssa
onko se minussa
vai minusta pois
se viettelevä ja
ylvään pystypäinen
suorastaan pingottunut
joka hetkessä näyttää
käytetyn ryppyiseltä
väljähtyneeltä kumilta, jonka
sisältökin pakotetaan aina
kosketuksenpuutteeseen
kuten ajatus,
joka ei pääse
ulos kuorestaan
valuakseen kylläisen
röyhtäisyn tavoin tyytyväisyyteen
on tunnettava
valtavaa hinkua
olla täydellinen
elämää pursuava
laulu, jonka
jokaisesta sanasta
syntyy suudelma
ruoho, silmät
ja aikainen kevät
ja sitä kukintaa valuu
minun ylleni,
kielenpäähän ja
varpaiden väliin
suoraan
pienen pienille
lakatuille varpaankynsillesi
elämä hymyilee ja
kuinka pehmeä
hymysi onkaan ja
kuinka se hyväillen kuiskaa
olemalla hetkessä
sininen tuuli,
joka jähmettyy
kuin vaate ja
lyö kärsimyksen
naulat käsiin
sytyttäen sen sairauden
joka on suurempi kuin elämän ja tarinan ahdistavuus itsessään
ai kun oksani
puhkeaisivat lehteen,
kukkisivat käymättä
sitä edes takaisin
vellovaa taistelua
kädet eivät vapaudu
ja avaa rauhaa ruumissa
ja hulluus on
pelkkää murhaa ja hävitystä
siksi jäljelle jää
vain kuolema,
joka näkee kasvoni,
ajatukseni
tunkeutuen maailmaani
ollen naista
väkevämpi kuin
kohtu joka synnyttää
elämää ja vesi joka peittää
ja vie etäisyyksien äärirajoille
laulaen jatkuvalla soitolla
lepattavien lehtien
nimeen hylkäävää säveltä
sinun nimeäsi
oi rakas skitsofrenia,
jumalasi luoma
kärpäsenkin herra
antaen mielenlaadun
vaihteluille merkityksen,
jonka olen
niin usein
tahtomattani pettänyt
http://www.youtube.com/watch?v=wcVINc5X9O4
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisen pirstaloitunut mieli...sisäinen pimeys, joka ainakin jossain määrin asuu meissä kaikissa.
Huh, onneksemme defenssimekanismit, nuo mielen puolustajat, suojelevat meitä (useimpia) hulluudelta.
Ihmismielen rakenne on melenkiintoinen. Matka minuuteen voi olla ravisteleva kokemus, mutta jos sitä kautta löytää oman itsensä, voi matka olla kokemisen arvoinen.
Tällaisia ajatuksia runosi herätti näin aamutuimaan. Ei kovinkaan kevyt aihe, mutta tällaiselle tuuliviiri-ihmiselle tuttu ja jokapäiväinen.
Kiitos ja hyvää viikonloppua
Jostain syystä aiheesta tuli mieleen tämä leffa..
http://www.youtube.com/watch?v=Jx0VINdN6eY&feature=related
Niin ei sitä turhaan sanota, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa ja tässä tapauksessa vähän useampikin kuva. Jotain tällaistahan tässä skitsofreniassa oli tarkoitus sanoiksi pukea eli kuvata sitä tunteen palon tuloa ja menoa ja muuttumista jäätäväksi ja taas vuorovastaisesti poltteeksi....kaikkine monimutkaisine ajatusmaailmoineen, minkä epätoivo ja tunne voivat saada aikaan.
Kiitos ja hyvää viikonloppua Ich bin ;)
Moniko meistä oikeasti jättää jälkensä historiaan ja olisiko se edes tarpeen? Jälkemme ja ajatuksemme huuhtoutuvat pois. Elämämme tuokiot koostuvat valinnoistamme. Uskallus elää on valinta sekin, miten kukin sen omassa elämässään sitten mieltääkään ja mitä asioita tärkeinä pitää.
Näillä ajatuksilla tästä kirjoituksesta tällaisen musiikin tahtiin :).
http://www.youtube.com/watch?v=EFP6vuj1iUc&feature=related
Juu...u kun seuraa näitä meidän monikykyisiä mahtimiehiä niin tuntuu, että joka kylällä ja cityssä on jokunen joka haluaa muuttaa historiaa ja maisemaa tullakseen muistetuksi jostakin asiasta. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas kuin vaikka omaan työyhteisöön ja kun hetken tutkailee, huomaa että sieltä löytyy henkilöitä, jotka haluavat pistää ja saada kädenjälkensä jokaiseen kokonaisuuteen tekemällä muutoksia muutosten perään, vaikka entisetkin sydeemit olisivat jo toimivia ja tehokkaita.
Itseasiassa se rakkaus ja rakastamisen kädenjälki toivottasti näkyy jo jokaisella eläessään. Toimivina suhteina, iloisena arkena kaiken hauskan ja puuduttavan keskellä, mitä monimuotoinen elämä eteensä aina kantaa.
Mulle tuli jotenkin sellainen mielikuva asiasta, että mm. rakkaus, rakastaminen ja ymmärrys, välittäminen, huolehtiminen, vaatiminen ja luottamus voisi rakentaa jonkinlaisen kasvatuksellisen ja hyvänolon symbioosin, jota jatkuvasti hoitamalla kaikki, ympäristö mukaan lukien, saisivat lopputuloksena hedelmää ja hyvää satoa. joka jatkuisi senkin jälmeen, kun yksittäiset yksilöt siitä kokonaisuudesta poistuvat, joko luonnollisesti tai muuten vain. Sillälailla näkisin sen jäljen olevan tärkeä osa tulevaisuuttamme yhtäpaljon kuin nykyisyyttä.
Kiitos Kahvin ystävä
http://www.youtube.com/watch?v=FDw3fdq--4U
Kaunis visio. Sen toivoisi toteutuvan meidän aikanamme, mutta ei taida kuitenkaan, niin tärkeä osa kuin se olisikin ihmisen nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=OMjf65MC-R4
Ehkä mietit liian suurta kokonaisuutta, sillä jos lähdetään ihan perhe yksikkö tasolta niin ei se niin kaukana ole ja osalla lienee jo todellisuutta. Jos ajatellaan entisajan kyliä ja kyläkokonaisuuksia niin sielläkin se oli jo aika hyvällä oraalla. Nyt on talouskasvu ja ahneus tehnyt tehtävänsä....kaupungit ovat suurempia kuin koskaan ja silti kovin hajallaan ollaan, joku noudattaa sitä hajoita ja hallitse periaatetta ja vetää filosofioillaan ihmiset erilleen ja pyrkii niin mihin se ahneus pyrkii, siihen p****seen loppuun varmaan.
Olet oikeassa kokonaisuuksien osalta. Lyhin askel muutokseen lähtee ihmisestä itsestään. Samanlaisesta yhteisöllisydestä valtiotasolla, mitä aiemmin ihmisillä oli naapuri -ja kylätasolla, voi kyllä joutua uneksimaan pitkään.