suski
23. maaliskuuta 2012 klo 02:20
Kommenttisi odottaa hyväksymistä.
Miten yliopistokiusaamisesta voi tehdä lopun? Mulla on sellanen tilanne, että luulin karistavani lukion jälkeiset kaverisotkut jaloistani, mutta yksi läheinen tuttu päätyi samaan tiedekuntaan. Ongelma tuntuu tyhmältä, mutta tilanne on seuraavanlainen. Jos menen printtaamaan monisteita tämä entien tuttu (tunnettu 20v.) pakkaa välittömästi laukun ja kävelee pois luokasta. Tervehdin häntä aluksi muutaman kerran, ja henkilö vastaa, mutta kävelee saman tien pois. Kun kysyn kuulumisia, vastaus on “ei mitään”. Lopetin hänelle puhumisen ja koska hän ei selkeästi halunnut olla kanssani tekemisissä. Kuitenkin minua häiritsee jollakin omituisella tasolla se, että kyseinen henkilö kohtelee minua kuin spitaalinen. Miksi hän aina “sivuuttaa” minut, nostaa kieron hymyn kasvoilleen kun kävelee ohitseni (ei moikkaa, mutta tuijottaa selkeästi) ja joskus purskahtaa nauruun kun kävelee ohitseni. Periaatteessa mulla on tosi huonot näytöt kiusaamisesta koska tälläistä psyykkistä kiusaamista ei oikein voi todistaa,kun toinen vaan sanoo viekkaasti, että ei tarkota sitä. Ja naurahtaa kuitenkin seuraavalla kerralla taas käytävällä ja hymyilee irvaillen. Sama jatkuu. Voinko tehdä asian lopettamiseksi mitään? En halua pakottaa ketään olemaan kaverini, jos todella ei halua, mutta mitä ihmettä tälläinen käytös on? Varsinkin, kun tunsimme 20v. Edelleen olen tosi heikoilla jäillä, jos vien asian opettajalle, sillä henkilö vain sivuuttaa asian (=esittää vilpitöntä) ja jatkaa tätä käytöstä. Minulla ei myöskään ole muita kavereita yliopistolla, jotka voisivat todistaa käytöksen. Harmittaa vain niin vietävästi, kun en voi edelleen edes olla 1 normaali ihminen suuren massan joukossa vaan minusta on tehty pernaruttoa kantava opiskelija. Sanottakoon vielä se, että meillä on eräs tuttu lapsuudesta välillämme, jolle puhuin asiasta ja pyysin häntä puhumaan hänelle, jos henkilö voisi lopettaa spitaalisen käytöksen. Tuttu välillämme tokaisi, että kyseinen henkilö sivuuttaa varmasti asian ja jatkaa eikä asia kuulu hänelle yhtään.
Voinko tehdä asialle oikeasti mitään? Minulle todella riittäisi, jos tälläinen spitaalinen käytös loppuisi, en tarvitse tervehdyksiä, mutta irvailu, nauru, luokan vaihtaminen (jos vain menen printtaamaan monisteita), tuijotus… on halventavaa ja ylenkatsovaa.
Vai painanko vaan nämä pari vuotta ammatttikorkeakoulussa täysillä välittämättä kyisestä henkilöstä? Pitääkö mun oppia sietämään vaan tätä?
Syy miksi tialnne on hassu on, että ennen oltiin synttäreillä, leffoissa, kahvilla jne... Lukion jälkeen sovittiiin, että pidettiin yhteyttä, mutta todellisuus oli sitä, että henkilö otti synttärilahjat vastaan, pyysi kyytiä yhteisille tutuillemme (siskonikin kyyditsi ja maksoi hänen jutut), häntä tervehdittiin, onniteltiin onnistumisista, soitettiin ja toivotettiin hyvää vappua (vastaus:elämäni paras vappu, kun ei tarvinnu nähdä teitä)... Harmittaa tollanen toisen rahojen ja ajan hyväksikäyttö kun kuitenkin lahjat ja kyydit kelpaa, mutta itse ei ole valmis tekemään mitään toisen puolesta , ei edes kerran 2 vuoden aikana tervehdi.
23. maaliskuuta 2012 klo 02:20
Kommenttisi odottaa hyväksymistä.
Miten yliopistokiusaamisesta voi tehdä lopun? Mulla on sellanen tilanne, että luulin karistavani lukion jälkeiset kaverisotkut jaloistani, mutta yksi läheinen tuttu päätyi samaan tiedekuntaan. Ongelma tuntuu tyhmältä, mutta tilanne on seuraavanlainen. Jos menen printtaamaan monisteita tämä entien tuttu (tunnettu 20v.) pakkaa välittömästi laukun ja kävelee pois luokasta. Tervehdin häntä aluksi muutaman kerran, ja henkilö vastaa, mutta kävelee saman tien pois. Kun kysyn kuulumisia, vastaus on “ei mitään”. Lopetin hänelle puhumisen ja koska hän ei selkeästi halunnut olla kanssani tekemisissä. Kuitenkin minua häiritsee jollakin omituisella tasolla se, että kyseinen henkilö kohtelee minua kuin spitaalinen. Miksi hän aina “sivuuttaa” minut, nostaa kieron hymyn kasvoilleen kun kävelee ohitseni (ei moikkaa, mutta tuijottaa selkeästi) ja joskus purskahtaa nauruun kun kävelee ohitseni. Periaatteessa mulla on tosi huonot näytöt kiusaamisesta koska tälläistä psyykkistä kiusaamista ei oikein voi todistaa,kun toinen vaan sanoo viekkaasti, että ei tarkota sitä. Ja naurahtaa kuitenkin seuraavalla kerralla taas käytävällä ja hymyilee irvaillen. Sama jatkuu. Voinko tehdä asian lopettamiseksi mitään? En halua pakottaa ketään olemaan kaverini, jos todella ei halua, mutta mitä ihmettä tälläinen käytös on? Varsinkin, kun tunsimme 20v. Edelleen olen tosi heikoilla jäillä, jos vien asian opettajalle, sillä henkilö vain sivuuttaa asian (=esittää vilpitöntä) ja jatkaa tätä käytöstä. Minulla ei myöskään ole muita kavereita yliopistolla, jotka voisivat todistaa käytöksen. Harmittaa vain niin vietävästi, kun en voi edelleen edes olla 1 normaali ihminen suuren massan joukossa vaan minusta on tehty pernaruttoa kantava opiskelija. Sanottakoon vielä se, että meillä on eräs tuttu lapsuudesta välillämme, jolle puhuin asiasta ja pyysin häntä puhumaan hänelle, jos henkilö voisi lopettaa spitaalisen käytöksen. Tuttu välillämme tokaisi, että kyseinen henkilö sivuuttaa varmasti asian ja jatkaa eikä asia kuulu hänelle yhtään.
Voinko tehdä asialle oikeasti mitään? Minulle todella riittäisi, jos tälläinen spitaalinen käytös loppuisi, en tarvitse tervehdyksiä, mutta irvailu, nauru, luokan vaihtaminen (jos vain menen printtaamaan monisteita), tuijotus… on halventavaa ja ylenkatsovaa.
Vai painanko vaan nämä pari vuotta ammatttikorkeakoulussa täysillä välittämättä kyisestä henkilöstä? Pitääkö mun oppia sietämään vaan tätä?
Syy miksi tialnne on hassu on, että ennen oltiin synttäreillä, leffoissa, kahvilla jne... Lukion jälkeen sovittiiin, että pidettiin yhteyttä, mutta todellisuus oli sitä, että henkilö otti synttärilahjat vastaan, pyysi kyytiä yhteisille tutuillemme (siskonikin kyyditsi ja maksoi hänen jutut), häntä tervehdittiin, onniteltiin onnistumisista, soitettiin ja toivotettiin hyvää vappua (vastaus:elämäni paras vappu, kun ei tarvinnu nähdä teitä)... Harmittaa tollanen toisen rahojen ja ajan hyväksikäyttö kun kuitenkin lahjat ja kyydit kelpaa, mutta itse ei ole valmis tekemään mitään toisen puolesta , ei edes kerran 2 vuoden aikana tervehdi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vai painanko vaan nämä pari vuotta ammatttikorkeakoulussa täysillä välittämättä kyisestä henkilöstä?
Kirjoitapa yksi A4 miksi sinun pitäis ylipäätään välittää kyseisestä ihmisestä? Siihen pitää sitten saada ihan _konkreettisia_ hyötyjä. Jos onnistut, niin aloita alusta niin monta kertaa että et enää onnistu.
****päät ei maailmasta lopu vaikka mitä yrittäisit.