Mullakin on ikävä sinua. Ei muuta asiaa.
Kultaseni
Tiedoksesi
912177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Kerro se suoraan. :)
Pitäisi tietenkin. Mutta tänään näin...
näit missä?
Kiitos..
näit mitä?
Jos sinulla ikävä häntä niin kerro sitä suoraan;) ja ehkä hän ei tiedä.Siis jos uskallat sanomaan hänelle..Tsemppiä!
Otanko vielä yhteyttä?
Tietenkin - vaikka se en olisi minä. Mitä voisit menettää?
To the beautiful, femmes out there, I would like to extend my thanks to you....
Thank you for loving me because of who I am and what I look like, not in spite of who I am and what I look like.....
I want you to know that I know it is not always easy to love me. That sometimes my chest is a field full of landmines and where you went last night you can’t go tomorrow. There is no manual, no roadmap, no helpline you can call. My body does not come with instructions, and sometimes even I don’t know what to do with it. This cannot be easy, but still, you touch me anyway.
Turns out I was a swan the whole time.
Hats off to beautiful femmes
LOOSE END / Thank you for looking at me the way you do
Author:Ivan Coyote
On vähän suru kun en näe sua. Ei voi kuin kääntää kasvot kohti kevätaurinkoa... olet mielessäni usein.
Miksi et häntä näe? Mistä kiikastaa?
No koska näet?
En tiedä. Joskus sattumalta, jos hyvin käy. Yritän tottua tilanteeseen.
Etkö sitten voi tehdä mitään se eteen että näkisitte, ottaa vain häneen yhteyttä?
Tällä hetkellä en voi tehdä mitään. Mutta ehkä vielä tulee tilaisuuksia.
Tunteet, halut ja toiveet ei koskaan kohtaa, kun niitä ei ole kukaan kertomassa. Se on varmaan tarkoituskin. Ei niitä ole silloin olemassakaan.
Onko tämä ikäväsi kohde siis kertonut ikävöivänsä sinua?
Ei hän ole mitään sellaista kertonut. Ajattelinpahan vain (toiveajattelin), että jos hänelläkin olisi ikävä...
Who knows! Mikä estää kertomasta ? Nolatuksi tulemisen tunne, jos vastakaikua ei tule? Olosuhteet?
Nolatuksi tulemisen tunne. Vaikeus tulkita toisen käytöstä. Myös olosuhteet, ei halua loukata toista. Itsesuojeluvaisto.
Hyvähän täältä ruudun takaa on neuvoja jakaa.. (onpa runollista) MUTTA, yrittänyttä ei laiteta:)
Voisitko edes kuvitella hankiutuvasi hänen ystäväksi, vai oletteko jo ystäviä?
Oikeastaan en tiedä kenelle kysymyksesi oli osoitettu, mutta minun tapauksessani olemme ehkä ystäviä, jollakin määrittelemättömällä tavalla. Se ei kuitenkaan ole sellaista ystävyyttä, jossa kaikesta voisi puhua.
Sinulle oli kysymys osoitettu.
Päivä vaihtuu yöksi, yö päiväksi. Hukatut tunnit ja matelevat minuutit.
Koska saan tämän elämän jatkumaan?
Se jatkuu heti kun asiat on selvitetty. Ahdistavaa, kun toinen vain roikottaa. Hiljaisuus on paskamainen tapa viestiä toiselle. Asiat tulisi puhua suoraan pois.
oisko liikaa pyyvetty että kaäyttäsitte samaa nimimerkiä ketjussa,oisi helopompi seurata .
Mitä on roikottaminen ja miten sellainen selvitetään? Jos kaksi ihmistä pitää toisistaan, miten se loppuu puhumalla?
Minulla on oma tapaukseni, sinulla omasi. Kerron toki, mitä roikottamisella tarkoitan, mutta vastaisitko sinä ensin minun kysymyksiini? Kirjoitit aikaisemmin, että olette ystäviä, jollakin määrittelemättömällä tavalla. No okei, sitten kirjoitat, että näette ehkä sattumalta, joskus, jos hyvin käy. Yhteyttä ette voi pitää tällä hetkellä, kirjoitat myös. Ja että asian eteen et voi tehdä mitään.
Kertoisitko, mikä tämä sinun stoorisi oikein on? Olette siis ystäviä, mutta ette voi pitää yhteyttä? Mikä on mielestäsi ystävyyden määritelmä? Ehkäpä pääset jyvälle mitä tarkoitan roikottamisella.....
Taidan olla hieman epäselvä, sorry siitä.
En osaa määritellä ystävyyttä. Ainakaan en ymmärrä roikkumista tai roikottamista siihen kuuluvaksi. Ei kai ystävyys voi perustua muuhun kuin vapaaehtoisuteen. Kirjoitin, että olemme ehkä ystäviä, en ole siitä varma.
sulla on mies ja siksi ihmettelet. Mies saattaa jättää sut.
Ilmeisesti sinulla siis ei ole minkäänlaista yhteyttä tähän naiseen. Niin, ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Mitä tarkoittaa "ehkä ystäviä"?
Sinä esität erittäin vaikeita kysymyksiä. Kaikkia ihmissuhteita ei ole helppo määritellä. Ajatteletko sinä, että määritelmiä tarvitaan ja jos, niin miksi?
No os, minkälainen sinun tapauksesi on? Jonkinlainen selvästi, kun kerran täällä olet. En siis ole kukaan aiempi tästä ketjusta.
Kyllä ihmissuhteet ovat konkreettisia. Ja ok, et halua jakaa mitään sen enempää suhteestasi tähän naiseen. Jotain on joskus ilmeisesti tapahtunut ja ikävä on.
Ei millään pahalla, mutta nimimerkkisi taitaa sopia sinulle kuin nenä päähän. Jotain sinä kuitenkin ihmettelet suhteessa tähän naiseen.
Roikottaminen= jos kahdella ihmisellä on ollut jonkinlainen yhteys toisiinsa, puhutaan sitten vaikka "ehkä ystävyydestä." Oikeaksi ystävyydeksi suhde ei ole edennyt, koska vastassa jommankumman ihastuminen. Ehkä molempien. Mutta on tavattu, juteltu, viestitelty, sana "ystävyys" on keskustelussa vilahtanut.
Toinen ehdottelee "ehkä ystävyyteen" uskoen, että nähdäänkö. No ei nähdä, kun ei vaan sovi koskaan. Ihan ymmärrettävää, ei siinä mitään. Jos ei sovi, ei sovi. Sitten alkaa hiljentyä, yhtäkkiä toisesta ei kuulukaan mitään. Ehkä sai tarpeekseen. Mitäs sitten jos näin olisikin. Menee siis kuukausia.
Miten tätä pitäisi siis tulkita? Toista ei kiinnosta, tai kiinnostaa liikaakin. Mistä perimmäisten syiden äärelle voi päästä. Ja juuri tässä on se roikottaminen. Ihan voisi sanoa toiselle, että en halua sinua millään tasolla lähelleni, parempi, kun ei pidetä yhteyttä. HIljaisuus on paskamainen tapa viestiä toiselle. Hiljaisuus on roikottamista.
Sinäpä sen sanot.
Ja minä en ollut se, kenen suusta lipsahti sana ystävyys.
Rauhoituhan nyt. Ihmetyksellä on tapauksensa, sinulla omansa. Ja minulla omani.
Vanha ja parempi antaa sen olla, painua historiaan. Ongelma on vain minulla.
Mitä sinä itse sitten teet, jollet roikota? Olet etäinen nyt ainakin? Näpyttelepä tänne, miten olettaisit toisen käyttäytyvän. Mitä siinä voi tehdä? Jos laittaa kissan pöydälle, on suurella todennäköisyydellä typerys, sillä mikä se kissa sitten on? Mikset itse tee mitään? Sinäkö se olet, joka välttelee näkemistä?
Kenelle kysymys osoitettu? Ilmeisesti minulle... Tietääkseni en roikota. Tajuan juttuun liittyvät kaikki realiteetit. Välillämme ei voi olla muuta kuin ystävyyttä. Se on sanottu. Asia ok. Olen pitänyt yhteyttä epäsäännöllisen säännöllisesti. Viimeisen kerran jälkeen, en enää taida. Olen tainnut saada molemmille vain pahan olon. Ja hän taitaa olla yhä kiusaantuneempi. Miksen itse tee mitään, on erittäin hyvä kysymys. En ole kovin rohkea ihminen. Toiseltakin on välillä tultava jotain. Pahinta kuitenkin on nakertava ikävä. Ehkä siksi kirjoitan tänne.
Jollekin, jota mietin. Et se sinä ole, mutta ketju herättää mielenkiintoni.
On vaikeaa tuoda esiin asiaan liittyvää mahdollista dramatiikkaa, kun mitään sitoumuksia ei ole olemassa. Itselläni olisi voinut jotain emotionaalisesti syntyäkin, mutta toinen ei nähdäkseni halua samankaltaisuuksia nähdä.
Ei ole miestä, mutta kolme lasta mulla on.
Mullakin on ikävä, mutta tämä ei ole häneltä. Hän ei kykenisi jahkailemaan näin kauan.:)
Tarkoittaako jahkailu ettei ole kiinnostunut?
miksette voi sanoa toiselle jos ette ole kiinnostuneita.. tai puhuklaa hyvät ihmiset keskenänne. yksin puhumisesta ei tule mitään ja joku siinä vaan pahoitta mielensä. parempi tietää totuus kuin "roikkua" ja elää kuvitelmissa...
Haha, hirveä sana tuo roikkua..
Haluaisin vaihtaa maisemaa, kauas, mutta ei onnistu. Haluaisin aloittaa uuden elämän, mutta ei onnistu. Ärsyttää. Silti kaipaan.
En ole siis kukaan aiempi tästä ketjusta.
Mistä päin olet?
Kenelle kysymys oli tarkoitettu?
Sinulle Ss.
Varsinais suomi.
Kuten myös, kääntymässä vain tosin. Minne haluaisit lähteä?
Tulenko sinua katsomaan?
Tule. Vaikka ei varmaan mulle ollutkaan tämä tarkoitettu.
Intiaan rantapummiksi tai road tripille Belgiaan. Entäs itse ?
Vai että rantapummiksi... :-) No, jos vain lomailusta puhutaan, niin Italia Toscana houkutta. Miksei myös road trip Belgiaan hyvässä seurassa. Mikäs sinun uuden elämän esteenä sitten on?
Nelijalkaiset ja yksi ihminen pitää mut vielä Suomessa. Hassua, vaikka kuinka yrittäisi täyttää päivän tekemisellä, ei silti saa ajatuksia kuriin. Höh.
Hallo Ss!
No mikä este nelijalkaiset. Eräs kaverini lähti jokusia aikoja sitten Australiaan muutamaksi vuodeksi opiskelemaan. Otti nelijalkaisensa mukaan. Kevennys.
Lienet sitten haaveillut lähtemisestä pitkään. Itselläni ei ole koskaan ollut poltetta ulkomaille pidemmäksi aikaa, saati asumaan. Nuorempana ahdistuksissani kyllä ajattelin lähtemisen olevan ratkaisu asioihin. Toisaalta, kyllä sopivan mittainen loma jossakin lämpimässä sydänsuruihin auttaa. Näin "vanhemmalla iällä" ovat pitkät talvet käyneet tuntumaan entistäkin kurjimmilta, ja pahimpina päivinä ajatus viettää väli syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen jossakin lämpimässä hiipinyt ajatuksiin. Ehkä sitten eläkkeellä.
En sanoisi että lähteminen olisi ratkaisu ahdistukseen. Pikemminkin se antaisi vain uuden alun. No, nyt ei tarvitse haaveilla lähtemisestä yhtään mihinkään, sairaalassa olen taas nääs.
Minkäs ikäinen olet, kun jo nyt eläkepäivistä haaveilet? Onko sinulla lapsia?
Mitä ikinä käyt läpi, toivon sinulle voimia! Olen reilusti yli kolmekymppinen. Kenenkään äiti tahi äitipuoli en ole. En ole koskaan halunnut biologisia lapsia. Jonkun toisen kanssa voisin kyllä sen toisen lapsia kasvattaa. Pidän lapsista ja elämääni niitä myös kuuluu useampi.
Jep, lapset ovat tosi jees niin kauan kun eivät ole omia. :)
Mutta miettikäähän kuinka tylsää olisi, jos heti kaikki tunnustaisivat tunteensa :D
Mä oon ihastunu ikäiseeni naikkoseen se ei vaan vastaa mun fiiliksiin. Mita teen?
Kaipaan sinua valtavasti. Pikään aikaan en ole sinua nähnyt.
Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan. Satu tuli saunasta, otti laukun naulasta.
Ihastukseni ei koskaan kultaseni. Mäkin ikävöin häntä.
Näinkö tässä piti käydä? Olen surun murtama.
Miten piti käydä?
Olen odottanut liian kauan, enkä jaksa enää! Haluan sinut. Olet ollut mielessäni taas koko päivän. Koska pääsen tästä?
Kuule tee aloite. Sillä siitä pääset.
Teen aloitteen pian, koska en itsekään enää jaksa tätä soutamista ja huopaamista. Minäkin haluan sinut. Ole vielä hetki kärsivällinen, niin kerään kaiken rohkeuteni ja kerron että haluan sinut ikiomaksi
Et ole ainoa joka ei jaksa! En vaan osaa tätä. Kun mietin, että JOS hänellä tosiaankin on kiinnostusta ja tunteita minua kohtaan, ja kun sitten yritän asettua hänen asemaansa että miltä tämä hänelle näyttää, niin mua voi kyllä olla vaikea tulkita. :/
Jos en koskaan voi kertoa hänelle kuinka hän sekoittaa aivan ainutlaatuisella ihanuudellaan pääni, niin sehän on aivan kamalaa. Haluaisin hänet. Lähes pakahdun hellyydestä kun vain ajattelenkin häntä. Sen jälkeen sitten kyllä lähes muserrun surusta realiteettien edessä.
Taitaa olla molemmilla tällainen leikki päällä, että vain vilkuillaan toista ja koitetaan huomata jokainen mahdollinen ihastumisen merkki toisesta, mutta itse ei voi osoittaa millään tavalla tunteitaan ja esitetään välinpitämätöntä. Tai sitten vain kuvittelen sen sinun osaltasi, mutta näin ainakin omalla kohdallani, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin.
Se satuttaa. Miksi toimimme niin...
En tajua enää juuri mitään. En häntä, en itseäni, en elämääni. Mitä ihmettä tapahtui? Milloin ensi kertaa ajattelin; kuinka kauniisti valo leikkiikään hänen hiuksissaan. Haluan katsella häntä pitkään. En voi. Haluan paeta, haluan jäädä. Haluan näyttää hänelle luottavaisena tunteeni, mutta haluan todellakin peittää ne. Haluan heittäytyä, ja silti haluan viimeiseen asti suojella itseäni.
Aika tekee tehtävänsä. Odota vielä, jos tunteesi ovat noin ristiriitaiset. Et ehkä itsekään kunnolla tiedä mitä haluat. Vahvat tunteet voivat olla ohimeneviäkin. Varsinkin, jos se toinenkaan ei tiedä mitä haluaa...
Niin säälittävää kuin onkin esittää välinpitämätöntä teen niin koko ajan. Rohkeus ei vaan riitä vaikka kuinka haluaisin sen riittävän. Eikä ainakaan helpota, että joka kerta kun näen hänet on ympärillämme lauma ihmisiä. Aina kulkiessani rauhallisempaa reittiä toivon hänen tulevan minua vastaan, jotta olisi mahdollisuus puhua tai antaa tekojen puhua sanojen puolesta. Joka aamu herätessäni päätän, että tänään asiat etenee ja pääsen häntä lähemmäs. Illalla olen vihainen itselleni kun pahimmassa tapauksessa en kyennyt edes katsomaan silmiin ja sitten tulenkin tänne etsimään lohduttavaa luettavaa. Sitä voi vaikka tuudittautua ajatukseen, että joku noista kaipaavista viesteistä olisi muruseni kirjoittama. Olet ihana ja haluan todella kertoa sen sulle kasvotusten
Kuulostaa tutulta. Otsikkosi "katse kertoo" kuvaa tilannetta täydellisesti. Vältellään katsekontaktia ja esitetään välinpitämätöntä, mutta silloin kun katseemme kohtaavat, tuntuu kuin näkisit suoraan lävitseni. Jokin katseessasi saa minut aina uskomaan ja toivomaan. Itse heikompana olen yleensä se, joka kääntää katseen poispäin ensimmäisenä. Toivon, että joskus voisin tuijottaa kauniisiin silmiisi ikuisuuden.
Olet mielettömän söpö kun käännät katseesi, aivan kuin et uskaltaisi katsoa kauempaa. Ja tartutat ujouden myös minuun! En tiedä mihin oikein katsoisin.
Olen ihmetellyt, miksi sinä katselet minua..... Saat minut aivan hämilleni. Kyllähän minäkin sinusta pidän, mutta pyydään, älä tee mitään hätiköityä. Ensi kerran tavatessamme lupaan katsoa pidempään.
Kuulostaapa aika söpöltä tilanteelta. :) Täällä suunnalla on niin, että sen erään katselijan silmissä on kyllä se söpöys, sekä niiden hänen silmiensä ympärillä olevissa söpöäkin söpömmissä kasvoissa.
Voi muruseni kun vaan näkisin sut pian, olet mielessäni koko ajan. Miksi ajan pitää juuri silloin loppua kesken kun asiat muuten alkaa loksahdella paikoilleen?
Tietäisitpä, kuinka viestisi saavat sydämeni hakkaamaan. Jos nyt otamme ensimmäisen askeleen, meillä on aikaa loputtomiin ja voimme edetä rauhassa.
Viestit täällä vai muualla saavat sydämesi hakkaamaan?
Sinä kulta saat mun sydämen totaalisen sekaisin. En jaksa odottaa että näen sut taas. Olen niin heikkona suhun.
Taas käänsin katseeni. En vain uskalla... Olit taas niin kaunis.
Kaikki kertomasi sopii tilanteeseeni, mutta varmaan myös monien muidenkin, joten on pakko kysyä: mistä päin olet?
Aivan kummallista... että muillakin voi olla niin samanlaisia ajatuksia, piilotettuja, kuin itsellä. :o
On tosiaan ihan käsittämätöntä lukea tätä ketjua...kuinka paljon tälläisiä tilanteita onkaan olemassa...itselläni myöskin. Jotenkin lohduttavaa, toisaalta myöskin musertavaa. Itse olen "roikkunut" odottamassa yli vuoden..tosin selvittänyt toisen tunteet ja saanut niihin vastakaikuakin, mutta elämä on välissä, ikävä kyllä...
Mutta onhan ihanaa, jos olet saanut vastakaikua. Tietenkin, jos toinen antaa toivoa ja kaikki jää siihen, voi silloin tulla juuri se "roikkuva" olo.. mutta mielestäni on parempi, että on avoimet välit ja tunteet kerrottu rehellisesti. Pahinta on, jos toinen tuntee eri tavalla ja aikaa kuluu ilman, että molemmat tietää, missä mennään. Totuus on tärkein.
Totta tuokin, totuus on tärkeintä. Mutta on musertavaa, kun kumpikin on löytänyt jotain mitä ei ole koskaan kuvitellut olevan olemassakaan, ja totuus on, että polku joka vie perille saattaa olla liian rankka kuljettavaksi. Mutta kaikesta huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että tunteistaan kannattaa kertoa, olen siitä elävä esimerkki.
1 1=2 olen keski-suomesta, jos liippaa läheltä niin kerron tarkemman sijainnin ;)
Ei tärpännyt :( Itse olen pääkaupunkiseudulta.
On täällä toinenkin pääkaupunkiseudulta. :)
Täällä on yksi, joka asuu kahdessa eri paikassa. Sydämestä on jäljellä enää puolikas. Ehkä aika kasvattaa onnellisuuden tasoa, vaikkei sydän voikaan enää olla ehjä. Luullakseni.
Mitä tapahtui?