Minua pyydettiin pienkerrostalon isännöitsijäksi. Kerrostalossa on yhteensä 24 huoneistoa ja ikää yhtiöllä on reilut 20 vuotta.
Eniten tässä mietityttää se, saanko ns. iltaisännöitsijänä mitään kotirauhaa.
Pukkaako naapurit tämän tästä soittaa ovikelloa viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta. Voinko enää kulkea yhtiön alueella kuulematta natinaa.
Kannattaakohan tällaiseen ryhtyä ja minkälaisin ehdoin?
Eniten tässä mietityttää se, saanko ns. iltaisännöitsijänä mitään kotirauhaa.
Pukkaako naapurit tämän tästä soittaa ovikelloa viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta. Voinko enää kulkea yhtiön alueella kuulematta natinaa.
Kannattaakohan tällaiseen ryhtyä ja minkälaisin ehdoin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhtiö on sen verran nuori, että suurempia remontteja ei pitäisi heti olla tiedossa.
Tunnet varmasti asukkaat hyvin ja tiedät onko talossa eripuraisuuksia.
Hallituksen kanssa kun on hyvät välit, niin ei pitäisi tulla vastoinkäymisiä.
Eikä silloin asukkat kovinkaan paljon vaivaa.
Opiskelemaan joudut ja nimenomaan työ opettaa. Hyvää kirjallisuutta on saatavilla.
Kirjanpito- ja isännöintiohjelmat tarvitset, ne helpottavat.
Hyvä merkki on se, että pyydettiin, se on erinomainen lähtökohta. En usko, että alvariinsa ovellasi ramppaavat, ja jos näin käy, niin voit pyhittää ainakin viikonloput, ettet vastaa kun soittopyyntöihin tai sähköposteihin. Kirjanpidon voi ulkoistaa (sinne meni katteet) ja kun kerran pyysivät, niin ehkä ovat oppineet sinut tuntemaan ja antavat arvoa sille, että et ole ehkä heti perillä kaikesta. Eikun hommiin vaan!
Itse aloin myös aikoinaan isännöimään kotoa käsin makuuhuoneen kulmasta. Ensin kävin IAT-kurssin, ja sitten ensimmäinen asiakas oli oma taloyhtiö. Sitten kun hommat meni siinä hienosti, sitten tulivat naapuritaloyhtiöistäkin kysymään isännöitsijäksi. Lopulta piti perustaa oma firma.
Alkuvaiheessa "iltahäirintä" ei ollut kovinkaan paha pulma, oli sitäkin joskus, mutta ei häiriöksi asti. Eniten harmitti vuosiloman puuttuminen. Siis jos edes viikoksikin lähtee vaikka etelän reissuun tai Amerikoihin, niin puhelin soi mitä kummallisempiin vuorokauden aikoihin, ja jos puhelimeen vastaa (saattaahan se olla tärkeäkin puhelu), niin asia olikin sitten jokin vinosti parkkeerattu auto, eikä naapuri mahtunut omaan ruutuunsa, ja isänöitsijän olisi pitänyt mennä laittamaan lappua lasiin. Tai joku halusi vaihtaa saunavuoronsa juuri sillä minuutilla, ei voinut odottaa seuraavaan viikkoon. Tai välittäjä soitti, että hän haluaa sen isännöitsijätodistuksen nyt heti, eikä metrin vertaa kiinnosta onko isännöitsijä reissussa vai ei, ja jos onkin, hommat kuuluu silti hoitaa per heti... Muutenkin ihmisistä on tullut nykyaikana pirun kärttyisiä, jos joku asia ei tapahdu sillä samalla sekunnilla, niin asiakas räjähtää kappaleiksi, ja sitä nyt ei tietysti kenellekään asiakkaalle toivo tapahtuvan.
Eli yksi neuvo ainakin se, että vaikka niitä asiakkaita olisi vain se yksi, niin pyyntöön myöntävästi vastatessasi teet jo ensimmäisessä asiakastiedotteessa täysin selväksi kaikille sen, että kello sen ja sen jälkeen ei sitten soitella ovikelloa eikä puhelimella - ei vaikka talo palaisi (silloin voi soittaa 112), ja viikkoa ennen kesälomille lähtöä laitat kaikille kirjeen, että jos joku tarvitsee isännöitsijän todistusta lähiaikoina, se on tilattava nyt heti - tai muuten sitä ei saa ennen kuin kuukauden päästä.
Ei isännöinti pöhkömpää hommaa ole. Pitää vaan tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osata erilaisia asioita. Neuvoa kysytään alkaen siitä, että miten saa TV:stä kanavat näkyville. Jos se vaikka olisi taloyhtiön vika, kun kuva ei näy.
"""Neuvoa kysytään alkaen siitä, että miten saa TV:stä kanavat näkyville. Jos se vaikka olisi taloyhtiön vika, kun kuva ei näy""
Yleensähän se onkin.
Siis se johtuu siitä naapuri huoneistossa meneillään olevasta remontista jossa antennin kotelo on irroitettu ja maalari sitten saanut sen antennin narun oikosulkuun.
Samassa talossa asuva isännöitsijä voi arvata näin olevan ja osuu oikeaan 99% varmuudella siitä huolimatta, että ilmoitustaululla on maininta.....
Minulla on samanlainen alku kuin aloittajallakin, pyydettiin enkä voinnut vastaan panna. Nyt on aikaa kulunut lähes 30v. Ja olen kyllä pitänyt hommasta kunhan ei anehdi liikaa töitä. Silloin ei ollut mitään kursseja olemassa vaan piti opetella kantapään kautta. Itselläni on tekniikka tausta ja suurempia vaikeuksia ei ole ollut. Suurimmat murheet kuten joku mainitsikin, selvää loma-aikaa ei ole vaan aina on joku tehtävä tehtävä heti kun tuuraajaa ei ole. Illat saan kyllä olla rauhassa.
Ensin olin kymmentäkunta vuotta palkollisena, mutta sitten viisastuin ja perustin osakeyhtiön. Näin jälkikäteen ajatellen se firma olisi pitänyt perustaa heti.
Paljon helpompi toimia mm. työkalujen suhteen, saahan ne poistoina.
ALVi on otettava aina huomioon mutta ei tuo vaikeus ole ja kun pitää liikevaihdon pienenä niin alvin suurimmaksi osaksi takaisin.
Kehotan kyllä perustamaan samantien firman, ei se mikään monimutkainen ole ja alkupääomaakaan ei juuri tarvitse.
Usein jurppi etenkin aikaisemmin mm. kiinteistöliiton ja isännöintiliiton asenne meitä pienisännöitsijöitä kohtaan, mitään arvostusta ei saa näiltä ns. ammattilaisilta vaikka monta kertaa pienisännöitsijät hoitavat asiat huomattavasti paremmin.
Itsekkin olen miettinyt isännöintihommia, on kaupallinen ja teknillinen koulutuspohja, ollut useassa yhtiössä hallituksessa että puheenjohtajana sekä tehnyt ns teknisen isännöinnin hommia, täytyy alkaa metsästämään asiakkaita ..
Isännöintityöt ovat mielenkiintoisia varsinkin kun voi toimia oman yrityksen kautta.
Mistäpäin Suomea olet ja kiinnostaako mahdollisesti yhtiökumppanuuus?
Yhteystiedot?
En minä ainakaan yhtiökumppania ottaisi pikkutoimistoon, kirjanpitäjä on erikseen josko löytyisi perhepiiristä.
Ei todellakaan kannata ottaa pikkutoimistoon yhtiökumppania, yhteistyö ja toinen toistaan tuuraaminen on eri asia. Pidä homma omissa näpeissä niin kauan kun toiminta on pientä. Kirjanpito kannattaisi pitää sekin omissa näpeissä, silloin pysyy hyvin ajan tasalla mitä talossa tapahtuu ja miltä tilit näyttää sekä katteet pysyy kotona. Tai sitten ulkoistat kirjanpidon ensin alkuun ja opettelet sen pikkuhiljaa.