Jos mieli (sielu) särkyy.

Olipa sinulla sus rankka aihe aloitukseen.
Otit mielen jaksamisen ja siitähän riittää todella sekä syitä että syntyjä,
ei ole yhtä kanavaa ei yhtä ihmistä, joukko on suuri.
Joku väsyy työhön tehtyään vuosikymmeniä elantonsa ja perheensä parhaaksi rankkaa vaativaa voimia kuluttavaa työtä.

Joillekin mieli voi olla jo synnyin lahjana heikko ja hauras, kaikki vastoinkäymiset ja arki raastaa ja painaa.

No..viina voi olla yksi ihmeitä tekevä!

Kuitenkin ihminen on omasta mielestään hyvässä kunnossa ei tarvitse lääkäreitä vaikka lähipiiri huomauttelee.

Apua haetaan vasta äämimmäisessä hädässä jos sittenkään kun tällainen apua tarvitseva häärää vain omalla ympyrällään.

Monessa tapauksessa läheiset joutuvat hoitoon ennen aikojaan, näitäkin tapauksia on.

Voi tätä pienen pientä ruutua??

Tottahan tämä on, ei sen rankempi kuin muutkaan aloitukset. Näistä asioista on vaan tehty rankempia juuri puhumattomuudella, sitä juuri tarkoitin, että kaikki kuuluu elämään.
Kyllä vielä ajatuskyvyn omaava ihminen hakee apua, ihan ammattiauttajilta, ei suinkaan läheisiltään. Sen kun edes ymmärtää, niin hyvä sekin.

Nimenomaan totta, ja puhumattomuus on katsottu paremmaksi kuin puhuminen,
hiljaisuus parempi kuin suuri pelko tai asioiden paljastuminen.

Tähän maailmaan kun meitä mahtuu jos jonkinlaista poluntallaajaan, ihan hyvä että avasit tämän keskustelun en toki millään pahalla, juuri tuon rohkeuden sinä hallitset kiitettävästi.

Muistatte varmaan, kun puhuttiin pyskologiasta sielutieteenä vielä ainakin 60-luvulla. Ei sitä voinut suoraan mielitieteeksikään nimetä, vaikka mielen asioista on kyse, sielu onkin eri käsite.Varmasti mielellä ja sielulla on paljonkin tekemistä toistensa kanssa, samoin fyysisellä terveydellä, ihminenhän on kokonaisuus, eikä sitä hoidossa vieläkään osata täysin ottaa huomioon.

Elämään väsyminen ja elämänhalun katoaminen on luonnollista hyvin korkeassa iässä, varsinkin jos on vaikeasti sairas, ja kauniisti voidaan sanoa, että on saanut kyllälti elämästä. Yhä nuorempana kärsitään työelämässä loppuunpalamisesta ja masennus eriasteisena on jo kansantauti ja varhaisen eläköitymisen yleinen syy. Toisaalta masentuminen on ihan normaali reaktio suurten menetysten kohdatessa, kuuluu selviämisprosessiin , näin olen lukenut ja kokenutkin, eikä sitä pitäisi heti lääkitä .Vaikeat rakkauspettymykset särkevät sydämiä, sirpaleet kootaan ja aletaan alusta. Onkohan yhtään täysin särötöntä ruukkua.

Vieläkin mielen sairaudet ovat hävettävämpiä kuin fyysiset, vaikka edistystä asenteissa on paljonkin tapahtunut. Seilin saarella aistii vieläkin surumielisen tunnelman, varsinkin sen pienellä kirkkomaalla. Nauvon kunnassa sijaitsevaan luonnonkauniiseen Seilin saareen vietiin 1600- ja 1700-luvulla spitaaliset arkkulaudat mukanaan. Siellä sairaat hoitivat muutaman papin johdolla toisiaan ja saivat keittää viinaa lääkkeeksi , meno oli sen mukaista. 1800-luvulla sinne alettiin viedä piiloon ja eristyksiin mielisairaita, varsinkin "hysteerisiä" naisia, joista haluttiin päästä eroon. Hoitovälineenä oli esimerkiksi metallinen hattu, joka täytettiin jäillä viilentämään höyrypäitä. Hullujenhuone, hourula, umpihullu, sekopää, kaheli, pönttö pimeänä, kaikki kupit eivät ole kaapissa...loputon määrä halveksivia sanontoja, joita myös haukkumasanoina käytetään kevyesti. Moni tunnettu kirjailijamme vietti pitkiäkin aikoja "lataamossa".

Fyysinen väsymys raskaan työrupeaman jälkeen on hyvä tunne, kunnon uni ja lepo hoitaa sen. Mikä väsyttää eniten mieltä, liiat kokemukset vai yksitoikkoisuus ? Miten voisi parhaiten hoitaa väsynyttä mieltä ?

jäitä hattuun ! Moneen tilanteeseen sopii !!

Moni pöönautti on ihan tavallista laiskuutta, ei työn tarvii huvia ollakkaan. Kumman helposti saa sairaslomaa kun valittelee masennuksen oireita, nuo julkkikset näyttää mallia. Kai se masennus on ihan vaan vit... Äskettäin oli isot otskot että vit...een voi kuolla. Niin varmaan voikin.

Särkyny ihminen on hyvin hyvin kipeä, sitä voi verrata fyysiseen kipuun,
siitä toipumimen vie enenmmän aikaa kuin fyysisen avohaavan parantaminen,
mutta siitä toipuu.
Harva ihminen jos kukaan, selviää elämstä ilman psyykkisiä vaurioita, niitä aiheuttaa avioerot, kipeät ihmissuhteet lapsuudesta alkaen,
meidän ikäluokka on sodan lapsia, sen seurauksena elämä ei ole ollu helppoa,
useimmat kuitenkin on selvineet elämän taisteluista kunnialla, olemme vauraita vanhuksia, kovalla työllä selvineet, mutta usein sielu haavoilla arpautuneet.
" anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa, anna katkerain muistojen kuolla, ne ijäksi täytyy unhoittaa "
- viisas laulu,
särkyneen sielun ja kipujen kanssa on vain opittava elämään, niissä piehtaroiminen ei auta enään mitään.

Jossain runossani aikoinaan kirjoitin:
"menneisyytä ei ole
kenties on huominen." jotain tähän tapaan.

On se vaan helppoa elämä tällaisella syntymähölmöllä.
Sitä kun ei itse tajua olevansa tällainen, kuin on, niin voi puhella mitä sattuu ja vielä syvällä rintaäänellä ja kuvitella, että kuuntelijat tosissaan kuuntelevat ja uskovat.
Ei sitä meikäläinen tajua, että ne vain kohteliaisuuttaan niin käyttäytyvät ja takanapäin ne varmaan nauravat hyväntahtoisesti.

Niin minäkin naureskelen itsekseni omille ajatuksilleni ja taaperran eteenpäin onnellisena.

Ainakin skitsofreniaa sairastavalla mieli voi 'pirstoutua'. Olen kuullut, että voimakas migreenikohtaus voi aiheuttaa näkökentän hajoamista.
Tää jälkimmäinen nyt kuitenkin eri asia. Aivoperäisiä häiriöitä molemmat, en tiiä.

Elämässä on myös rakkauden haavoja, jotka koskettavat niiden kohdalle osuessa syvälle sieluun, usein jää sinne jälki koko elämän ajaksi. Mieli on poukkoillut sinne ja tänne, miksi piti käydä näin? Aika on parantanut haavoja, muistot jääneet mieleen kauniina tai sitten ei.

On turha uskotella olevansa ainoa epäonnistuja, suoraansanottuna kenelläkään ei mene läpi elämän hyvin, elämä menee niinkuin menee. Vastoinkäymisten voittamisesta saamme uutta voimaa uusiin päiviin, olivatpa ne terveydellisiä tai rakkauden haavoja, muita vastoinkäymisiä Myönnän vahvakaan ei aina jaksa olla, aina voi asettaa päämäärän, joka on aikaa myöten tavoitettavissa.

Jokaisella on muistoja, niitä tarvitsemme, niin hyviä kun huonojakin jotka ovat järkähdyttäneet mieltä. Huonot muistot ovat viittana elämässä, ettemme koskaan lähtisi kulkemaan sitä tietä jolla kerran on eksynyt. Hyvät muistot puhaltavat elämään tulen, kun se on sammumaisillaan, lisäävät elinvoimaa, Kaikkein kauneimmat muistoista loistavat tähtinä elon tiellä ettei tulisi koskaan liian pimeää.


Anteeksi lukijat, miksi solahdin näin syvällisiin ajatuksiin, olisi paras ajatella uuden kevään ja suven tuloa.

niin syvällistä muka. Samaa jauhantaa kuin muillakin ketjussa.

Elämänhalu, huomisen toivo ja usko huomiseen, niissä piilee se voimavara joka meitä kantaa, kutakin tavallaan.
Ellei enää ole jäljellä muuta kuin muistelut, ellei mikään huomisessa jaksa kiinnostaa, jos haluaa vain paeta yksinäisyyteen ja sulkea itsensä yhteisöjen ulkopuolelle, on jo kyse vakavasta elämänhalun katoamisesta ja silloin sielu on rikki, olipa syy mikä tahansa.
Mikä sitten saa ihmisen kadottamaan kiinnostuksen elämään?
Mikä antaa aiheen katsoa vain taaksensa ja sieltä ne syyt toivottomuuteen usein löytyvätkin.
Monet epäonnistumiset, monien unelmien kaatuminen, liian monta pettymystä, eikä ole enää voimia kasvaa niiden ylitse.
Läheiset ihmiset voivat antaa aiheen ja syyn.
Loukkaukset, hylkäämisen tunne, unohtaminen.... ihminen ikäänkuin sysätään kuilun reunalle.
Sellaisen kuilun reunalla olen seisonut ja seison yhä siinä lähellä, liki sortumista. Ei ole kiinnostusta, ei ole voimia, ei ketään jonka vuoksi kannattaisi nousta aamulla, pukeutua, tai kenen puoleen kääntyisi pyytäen kuuntelemaan, auttamaan ja antamaan elämälle uutta suuntaa.
Kun loppuvat tulevaisuuteen tähtäävät ajatukset ei ole väliä onko yö vai päivä, onko uutisissa hyviä vai huonoja uutisia, koska minä olen sulkenut kuoreni kuin simpukka ja sinne kuoreen ei sieluani kukaan pääse korjaamaan eikä rikkomaan.
Olen rikki ja tiedostan sen, mutta en jaksa tehdä mitään huomisen hyväksi.
Olen vain ja odotan.

Tää nyt on vaan niin tätä. Aivot ja keskushermostomme ovat mielen ja psyykemme tyyssija. Onnettomuus tai muu ulkoinen väkivalta särkee myös mielen.
Ja näitähän sattuu Suomessakin joka viikko.

Uusi aamu ja uusi mieli.
Onnekseni ? olen saanut mielen, joka on joka aamu herätessä erilainen,eilen ehkä liikaakin pohtiva, jollainen en oikeestaan enää välittäisi olla. Tänään aika tasainen miettimättä sen kummempia.Vilkaisin ulos ja ovi raollaan on, leuto ja lämmin on aamuvarhainen.
Tätä ajan vaihtamisen vaikutusta olen kyllä aina pikkuisen ihmetellyt, yksi tunti sinne tai tänne, miten se voikaan vaikuttaa psyykeen, minulla on aina vaikuttanut. Aika....aika jännä kysymys, onko kello nyt puoli neljä, puoli viisi tai puoli kuusi, ei sen kummemmin pitäisi hievauttaa.

Eilen hiukkasen Prisma-ohjelman loppupuolta satuin vilkaisemaan, siellä puhuttiin muistoista, ahdistavista nimenomaan, pelottavistakin, kun joillain ihmisillä ne vaivaavat, ahdistavat koko elämän ajan. Onneksi sitä ongelmaa minulla ei ole, jotenkinhan ihminen unohtaa helpommin menneisyytensä ikävät asiat, jos ne eivät ole olleet erityisen traumaattisia. Jotkut ovat täälläkin kertoneet sodan aiheuttamista vieläkin pelottavista muistoista, sodissa sotineilla ne voivat olla tuhoavankin traumaattisia.

Niin siinä ohjelmassa tutkijat kertoivat kehiteltävästä lääkkeestä, jolla voitaisiin poistaa kauheimmat muistot. Minusta se tuntuu kuitenkin epäinhimilliseltä, voi olla, että ihminen menettää jotenkin ihmisyytensä, jos pillereillä tuhotaan osa menneisyyttä...eihän vain onnellisuuden tuntuinen elämä voi olla täyttä elämää...onnen pillerit, huh.

Olen itse huomannut, oppinut, että näin vanhempana, kun sietää enää vähemmän ahdistusta, voi kasvattaa itseään vieläkin. Ahdistusta, kyvyttömyyttä torjua elämän paineita, voi edes vähän estää estämällä kaiken tiedon vastaanottamista, olla tietämättä liikaa. Voihan sekin olla pakenemista, mutta ratkaisu sekin.
Psyyke voi myös olla antelias, opettamalla ihmisen unohtelemaan...jokapäiväisiäkin asioita. Ei kuitenkin samalla tavoin kuin dementoitumisessa, jolloin menneisyyden muistojen tuhoutuessa elämä on oikeastaan kaput.

No nyt lopetan tään tämän aamuisen horisemisen.....justhan sanoin, etten ole pohtivalla mielellä !!!

Kun mieli särkyy se särkyy, kun tulee sydänkohtaus, aivoverenvuoto ym. ne tulee. sinulle joka jaottelet (lääkärit mm.) että diagnoosi jostakin näistä oireista olisi toisen poissulkeva olet valinnut väärän uran. kun ihminen sairastuu henkisesti eli romahtaa...elämässä , kyllä siihen tulee mielipiteitä miten sinun tulisi elää. mutta jos tulee sydänkohtaus katsotte lääkärinkirjasta miten toimia. ITSELLENI on tullut selväksi, että tällä alueella en kohtaa ihmistä, mutta jos sairastun fyysisesti on vastassa koko lääkärikunta eli ihminen, mutta ei läsnä. ihmisen psyyke on haastavaa jopa niinkuin minulla. mutta olen selvinnyt tähän päivään.

Sota-aika teki meistä sieluttomia. Se kovetti meitä.
Taannuimme henkisesti eläinten tasolle. Elpyminen
vie useita sukupolvia.

Enpä nyt ihan allekirjoittaisi tuota,,,,, kautta linjan sentään, johan nyt olis pessimististä!

Mietin tämän Sus normaikun aloituksen aikaa . Keväällähän voi olla suurikin merkitys ihmisten mielialoihin.

Mitääsmieltä nämä parinpäivän kevätkirjoittajat ovat nut.
Onko masennus helpottanut,
Ja mitenkä on saanut elämänhalunsa takaisin.

Onhan sitä meikäläinenkin saanut kokea tämän pitkän elämäni aika yhtä jos toista .
Jostain syystä olen ajatellut ,että nämä on vaan vahvistanut minua.
Ja pidän aivan luonnollisena että kaikkea on mielessä ollut.

Mutta nyt vaan eletään päivä kerrallaan --vaikka ei alkoholiongelmaa onneksi.
Kaikkea kohtuudella on elämän ohje.
Alkoholi pahin mielestäni ja ne pillerit joita lääkärit määrää.

Vanhukset myrkytetään kaikenlaisilla "lääkkeillä" --ei ihme että masennus iskee.

Särkyköön mieli miten kaameimman kaavan mukaan, mutta etanolia, jota viinaksissakin on, ei saa tyrannisoimalla häntä solumyrkyksi.
Onhan sitä veteenkin kuoltu ja ylenmääräisen ravinnon nauttimiseenkin paikka paikoin, mutta etanoli on myös oiva polttoaine.
Hän ravitsee tenukeittimen ja virvoittaa avannosta nostettua ainakin teoreettisessa mielessä. Nyt ei tul muuta säällistä mieleen. Amen.

Onkohan alottaja miettiny ikääntyviä ihmisiä ollenkaan,
useat meistä sairastuu aikuisijän diapetekseen, sokerin heitteleminen veressä aiheuttaa vakavia oireita, ihminen vaikuttaa sekavalta, sivullinen voi luulla että nyt se on seonnu,
vanha ihminen on hauras,
me emme kestä enään samoin mikäänlaisia paineita samoin kuin terveenä nuorena ollessaame,
esm. verisuonisairaus ( sepelvaltimo tauti )on toinen joka aiheuttaa sekavuutta varsinki silloin kun verenkierrossa on häiriöitä, ja niitä häiriöitä tulee jokaiselle jossaki vaiheessa loppuelämää,
mikään näistä oireista ei merkitse " hulluksi " tulemisesta,
vaan olemassa olevasta sairauden aiheuttamista oireista ,
en lukenu ketjua,
en ole varma oliko näistä asioista keskustelua,
panimpahan vaan lusikkani tähänki soppaan.

Eihän Sus ketään loukatakseen aikanaan tota aloitusta laittanut framille.

Jokaisessa piirikunnassa on kansalaisia, jotka ovat joutuneet huonolle hapelle kun %-juomat ovat vieneet liikaa ns. viihteen puolelle.
Onhan se hirmuista, että siinäkin, ainakin aluksi oli omassa harkinnassa.

Tuon %- juomien käytön lääketarkoitukseen olenkin jättänyt äärimmäisen vähälle, ennen oli kyllä jonkinlainen pääntyhjennysoperaatio liikojen paineitten purkamiseksi, hyvä keino oli sekin pillereitten sijaan. "Viihdetarkoitukset" olivat ehkä nuorempana. Enpä ole mikään viinan orja, ihan omassa harkinnassa olivat nämä pääntyhjennyskeikat, tissuttelija en ole lainkaan ollut. Sellainenhan olisi vain jonkinlaista pöhnässä oloa, mitäs parantavaa siinä.

Täytynee tässä yhteydessä kertoa, että nyt olen hyvinkin helpottunut, kun vihdoin uusi nuori lääkäri ymmärsi laittaa lääkitykselle kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Itse olin jo vuosia epäillyt sen olevan syynä moniin oireisiin, niitähän on paljon tässä "taudissa", ja vaikea todettava on, joskus eivät arvotkaan näytä, että vikaa on.
Ehkä selvimmät tuntemukset taudin olemassaolosta olivat käsittämätön vaihteleva alakulo, apeus, ahdistus ja hiusten oheneminen. Kaikki mahdollisuudet käytin tämän henkisen ahdistuksen selvillesaamiseksi, muttei oikeaa apua löytynyt, masennuslääkereseptejä kyllä auliisti kirjoitettiin, Kun itse tiesin, ettei masennuksesta ole kyse, en niitä käyttänyt.

Nyt olen pari viikkoa lääkettä käyttänyt, ja jo on viitteitä siitä, että oikea lääke on kyseessä. Hitaasti vaan kuulema vaikutus näkyy, lokakuussa on lääkärin tapaaminen ja kokeitten otto, onko arvokin laskenut.

Pari ihmistä olen tavannut ja tuolta netistä lukenut, miten suuri vaikutus hormonitasapainon kohdalleen saattamisella on, on kuin uusi ihminen.
Että näin minun kohdallani.

Ihanaa " kuulla" että Olet saa nut ajoissa oikeat lääkkeet.
On vaan itse oltava tarkkana ,kun muutoksia tulee, Ei ne ihankaikki johdu iästäkään.
Minullakin on suuri Projekti käynnissä , Hammaskalustossa . Täytyyvän sekin olla kunnossa , että saa paremminnautittua näistä vähäisistäkin nautinnoista ,niinkun Ruoka , ja Kaunis hymy :=)

Näitä huoltoja on tehtävä aina sillon tällön .