Toivon asiallisia vastauksia. Kiitos.
Eli miten teillä uusperheessä, jossa lapsilla on kaksi kotia, on ratkaistu kotitöiden teko?
Meillä kaksi miehen lasta on puolet kuusta meillä ja yksi minun lapsi on yli puolet kuusta meillä. Lisäksi meillä on yhteinen lapsi. Minun lapseni on pääsääntöisesti säännöllisesti meillä, eli ei milloin sattuu. Miehen lapset ovat meillä milloin mitenkin, eli joskus 4 päivää, sitten 4 poissa, sitten 2 päivää, 6 poissa, sitten kaksi viikkoa, sitten kaksi viikkoa poissa jne... Tämä johtuu hyvin pitkälti mieheni työstä, jonka takia hän on paljon poissa, eikä asialle voi mitään.
Lisäksi kun päälle lätkäistään kaikkien lasten harrastukset yms. jatkuvat menot, tuntuu aivan mahdottomalta päättää esimerkiksi siivouspäivää. Tai laatia jotain listaa, että "nämä on tehtävä joka kuukausi", kun jossain kuussa ovat lähes koko ajan meillä ja toisessa kuussa paljon vähemmän, tai ainakin menoja on ihan valtavasti.
Ongelmaa lisää vielä se, että miehen lasten ei tarvitse tehdä äitinsä luona yhtään mitään. Joskus hyvin satunnaisesti saattavat tehdä jotain hyvin pientä, mutta petejä ei pedata, tiskejä ei laiteta koneeseen, pyykeistä ei huolehdita yhtään vaan lojuu missä sattuu jne. On raskasta täällä meillä yrittää pitää kiinni ihan edes perus asioista, kun aina ne unohtuvat, kun ovat 3 päivää äidillään.
Oma esikoiseni joutuu tekemään töitä isänkin luona, ja hyvä niin. Ja tietysti meidän yhteinen lapsi tekee kotitöitä, kun on aina täällä. Mutta miten ihmeessä tasapainottelen sen asian kanssa, että myös miehen lasten pitäisi tehdä jotain, eikä vain omien lasteni? Ja ahh se kommentti naama virneessä, "ei "pirjonkaan" tartte tehdä tätä..." Niin, jos "Pirjo" on 8 vuotta nuorempi, niin se hiukan vaikuttaa siihen, mitä kotitöitä pystyy tekemään. Mutta aivan taatusti omat lapseni tulevat tekemään enemmän kotitöitä elämänsä aikana, kuin miehen lapset. Mitä jos heistä sitten tulee katkeria miehen lapsia kohtaan? Sitäkään ei halua! Olisi ihanaa säilyttää rauha ja rakkaus huushollissa.
Mutta kun siellä äitin luona ei tarvitse tehdä mitään, niin musta tulee herkästi se paha äitipuoli... Vaikka olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että vanhemmat tekevät hirvittävän karhunpalveluksen lapsille, jos eivät opeta heille kotitöiden rutiinia. Se on itsekästä laiskuutta, jos ei vauvaudu opettamaan vaikkapa 8 vuotiasta ripustamaan pyykkejä, 2 vuotiasta keräämään leluja tai 12 vuotiasta kuorimaan perunoita. Kyllähän se joskus elämässä vastaan tulee...
Rakastan kaikkia meidän perheen lapsia. Ja haluaisin että heille jäisi aikaa myös leikille, ettei elämä olisi vain koulua, läksyjä, harrastusta ja kotitöitä. Tasapainottelu on vaikeaa.
Mutta siis ideoita otetaan vastaan. Mitä minä keksin... Olen kyllästynyt jankuttamaan "onko peti pedattu, onko pyykit korissa, veisitkö repun huoneeseesi, laitettaisko kengät joskus telineeseen, laittaisitko astiasi koneeseen, pyyhe ei kuulu kylppärin lattialle..." Siihen kun vielä miettii, että pitäis tehdä muitakin kotitöitä kuin vain nämä aivan rutiininomaiset, niin ei oikein onnistu!
Eli miten teillä uusperheessä, jossa lapsilla on kaksi kotia, on ratkaistu kotitöiden teko?
Meillä kaksi miehen lasta on puolet kuusta meillä ja yksi minun lapsi on yli puolet kuusta meillä. Lisäksi meillä on yhteinen lapsi. Minun lapseni on pääsääntöisesti säännöllisesti meillä, eli ei milloin sattuu. Miehen lapset ovat meillä milloin mitenkin, eli joskus 4 päivää, sitten 4 poissa, sitten 2 päivää, 6 poissa, sitten kaksi viikkoa, sitten kaksi viikkoa poissa jne... Tämä johtuu hyvin pitkälti mieheni työstä, jonka takia hän on paljon poissa, eikä asialle voi mitään.
Lisäksi kun päälle lätkäistään kaikkien lasten harrastukset yms. jatkuvat menot, tuntuu aivan mahdottomalta päättää esimerkiksi siivouspäivää. Tai laatia jotain listaa, että "nämä on tehtävä joka kuukausi", kun jossain kuussa ovat lähes koko ajan meillä ja toisessa kuussa paljon vähemmän, tai ainakin menoja on ihan valtavasti.
Ongelmaa lisää vielä se, että miehen lasten ei tarvitse tehdä äitinsä luona yhtään mitään. Joskus hyvin satunnaisesti saattavat tehdä jotain hyvin pientä, mutta petejä ei pedata, tiskejä ei laiteta koneeseen, pyykeistä ei huolehdita yhtään vaan lojuu missä sattuu jne. On raskasta täällä meillä yrittää pitää kiinni ihan edes perus asioista, kun aina ne unohtuvat, kun ovat 3 päivää äidillään.
Oma esikoiseni joutuu tekemään töitä isänkin luona, ja hyvä niin. Ja tietysti meidän yhteinen lapsi tekee kotitöitä, kun on aina täällä. Mutta miten ihmeessä tasapainottelen sen asian kanssa, että myös miehen lasten pitäisi tehdä jotain, eikä vain omien lasteni? Ja ahh se kommentti naama virneessä, "ei "pirjonkaan" tartte tehdä tätä..." Niin, jos "Pirjo" on 8 vuotta nuorempi, niin se hiukan vaikuttaa siihen, mitä kotitöitä pystyy tekemään. Mutta aivan taatusti omat lapseni tulevat tekemään enemmän kotitöitä elämänsä aikana, kuin miehen lapset. Mitä jos heistä sitten tulee katkeria miehen lapsia kohtaan? Sitäkään ei halua! Olisi ihanaa säilyttää rauha ja rakkaus huushollissa.
Mutta kun siellä äitin luona ei tarvitse tehdä mitään, niin musta tulee herkästi se paha äitipuoli... Vaikka olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että vanhemmat tekevät hirvittävän karhunpalveluksen lapsille, jos eivät opeta heille kotitöiden rutiinia. Se on itsekästä laiskuutta, jos ei vauvaudu opettamaan vaikkapa 8 vuotiasta ripustamaan pyykkejä, 2 vuotiasta keräämään leluja tai 12 vuotiasta kuorimaan perunoita. Kyllähän se joskus elämässä vastaan tulee...
Rakastan kaikkia meidän perheen lapsia. Ja haluaisin että heille jäisi aikaa myös leikille, ettei elämä olisi vain koulua, läksyjä, harrastusta ja kotitöitä. Tasapainottelu on vaikeaa.
Mutta siis ideoita otetaan vastaan. Mitä minä keksin... Olen kyllästynyt jankuttamaan "onko peti pedattu, onko pyykit korissa, veisitkö repun huoneeseesi, laitettaisko kengät joskus telineeseen, laittaisitko astiasi koneeseen, pyyhe ei kuulu kylppärin lattialle..." Siihen kun vielä miettii, että pitäis tehdä muitakin kotitöitä kuin vain nämä aivan rutiininomaiset, niin ei oikein onnistu!
Vastaukset 57
Vanhimmat
Teetkö sinä kotitöitä kahdessa talossa??? Miksi lapset joutuu siihen jos et tee itsekkään!!!
Siksi että aloittaja ei asu kahdessa taloudessa., tyhmäkö olet ?
Tässä varsinainen tulevaisuuden toivo, laukoo niin fiksuja, että..
Ei ole väliä syökö tai nukkuuko kokoajan samassa vai eri osoitteessa, tottakai omat jäljet on korjattava. Aloittaja tuskin tarkoitti mitään suursiivousta, johon lasten pitäisi osallistua molemmissa kodeissa.
Minä teen kotitöitä kahdessa talossa: kaupunkitalossa, kun olemme siellä ja kesäasunnolla, kun olemme siellä. Niin tekevät perheessämme kaikki muutkin.
Taitaa nimimerkki "hyi sinua" olla aika yksinkertainen sielu.
Oletteko joka viikko kesäasunnolla???
Ette varmaan ja jos lapset kulkee isän ja äidin kotiväliä, niin ei voi olettaa että he siivoo molemmat talot !!! uskomatonta.
sun kantsii pitää se lättys kiinni, ennekö enempää ittees nolaat.
Lapset siivoo jälkensä siellä, missä sotkevatkin, oli se sitten isän luona tai äidin luona. Niin yksinkertaista tämä on.
Hmm... Jos asuisin kahdessa talossa, niin taatusti tekisin kotitöitä kahdessa talossa. Teenhän minä kotitöitä kotona ja mökillä, tai autan kotitöissä jo vierailen vaikka vanhempieni luona.... Tietenkin!
Teidän perheessä on teidän säännöt. Te siis miehesi kanssa päätätte nämä asiat, ja lapset tekee niin kuin päätätte.
Meillä mieheni lapset ovat meillä kesäisin aina parisen kuukautta, ja kyllä he tekevät silloin ihan samalla tavalla kotitöitä kuin muutkin. Joka toinen viikonloppu, on sitten tapaus sinänsä, enkä näe, että lasten pitäisi käyttää niistä harvoista päivistä mitä ovat isänsä kanssa aikaa kotitöihin.
Tämä meillä, ei siis sovi kaikille.
Aika hurjaa että lapset laitetaan siivoomaan kahta taloutta!!! Ei se aikuinenkaa niin teksisi ainakaan joka päivä tai edes joka viikko!
Mutta eihän sitä lapsilta kysytä, he tekevät tai ei ole mitään asiaa isän luo vai???
Hirrrrrrrrrrveetä...
hyi helvata, kun olet tyhmä, parasta et pidät suus kiinni, kun ymmärrystaso on tuo...
Lissu jojoon
Meillä lapset joutuu siivoamaan jopa kolmea taloutta. Kotona siivotaan useasti ja jokainen lapsi huolehtii omista huoneistaan ja tehtävistään. Isänsä luona käyvät epäsäännöllisesti joten siellä ei siivousta niin paljon mutta omat jälkensä siivoavat sielläkin. Joka toinen viikko minä ja joku lapsista käydään tekemässä perusteellinen siivous lakanan vaihtoineen mummolassa.
Lapsilta ei paljon kysellä haluavatko siivota vai ei. Siivous on kuitenkin tehtävä ja kun jokainen sitä tekee niin ei tule yhdelle ylivoimaista urakkaa. Siivoamalla tienaavat myös omaa rahaa sillä mummo maksaa aina lapsille palkon siivouksesta. Näin lapset oppivat että tekemällä työtä saa myös rahaa. Samalla opitaan myös lähimmäisestä huolehtimista.
Olet jo ainakin kolmesti vastannut tämän saman "kahta kotia" juttusi, riittä jo. Et näköjään ymmärrä mitä tarkoitetaan kun puhutaan esim. omien jälkien siivoomisesta, se ei tarkoita koko kodin perusteellista suur siivousta. Olet harvinaisen tyhmä akka.
Siis pakko nyt kysyä... Mitä aikuinen ei tee joka viikko? Siivoa taloutta? Onko siinä mielestäsi jotain eroa, jos siivoaa joka viikko yhden talouden, vai joka toinen viikko yhden ja joka toinen yhden. Eikös se molemmissa tapauksissa tee 4 siivouspäivää kuussa?
Eihän se lasten siivousmäärä siitä kasva, vaikka heillä on kaksi kotia. Puolet ajasta kuitenkin se toinen koti pysyy heidän tavaroidensa osalta siistinä!
Meillä lapset siivoaa joka viikko perusteellisesti. Me aikuiset ohjeistamme ja neuvomme sovalta katsoessamme videoita ja syödessä sipsejä, lapset oppivat näin kotitöitä ja se on hyvä tulevaisuutta varten.
Meillä ei laiskat pokkuroi eikä syö, vaan ruoka ansaitaan työnteolla. Matot tampataan kunnolla lumessa ja kesäisin rapsitaan, kyllä ne lapet osaa ja jaksaa kun antaa aikaa. Meillä on joka lauantai siivouspäivä 8 tuntia. Sitten on ruoka, ja nukkumaan. Aamulla vielä pihan siivous.
Tottakai se on hyvää opastusta, jokainen siivoo jälkensä ja toisen jäljet myös.. ei laiskoja elätetä. Miehenkinlapset oppivat käytännöllisiä asioita, kun eivät kotonaan ole sitä saaneet, ne ovatkin vastustaneet paljon, mutta nyt alkaa heiltäkin suursiivous sujua.
Sulla ei lissu ole miestä eikä lapsia joten TUKEHDU YKSINÄISYYTEESI !
Meillä käy säännöllisesti kotisiivous, joka hoitaa kaikki jutut. Suosittelen lämpimästi! Ei turhia riitoja ja aikaa jää enemmän perheen kesken. Ja arjen pikkuaskareet hoituu jokaiselta itsestään, ku on aina perussiisti koti :)
Vaan kun sinut pakotteisiin olemaan kahdessa eri talossa ja vielä silloin kun toiset päättävät, miten siihen mahtaisitkaan reakoida.
Siellä toisessa paikassa vielä vieras henkilö paukuttaisi päätänsä koko ajan. Että olisiko aika ajatella totuuden mukaista lasten riepottamista, eikä aina ajatella vain omaa itseään, sillä nuo lapset alleikäisinä eivät voi itse tehdä mitään päätöksi, kyllä se järki pitäisi olla omien vanhempien päässä.
Suosittelen uusikoita siirtyymään pois siksi aikaa, kun lapset tulevat tapaamaan isäänsä tai äitään tai asuvat heidän luonaan, siitä sitä varmaan käsitykset hieman järkeistyy. Ei muuta kuin laukku kainaloon ja jonnekin pois vaan. Annetaan lasten todella tavata ja olla omien lastensa kanssa ihan kahden kesken.
Mielenkiintoista... Pakkaisinko minä mukaani sitten puolet kuusta aina myös lapseni? Mihin menisin lasten kanssa? Mutta silloinhan mieheni ei näkisi KOSKAAN yhtä lapsistaan, koska toinen minun lapsistani on myös mieheni. Ja hän on myös siis miehen vanhempien lasten sisarus. Koska mieheni on reissutöissä, hänen vanhemmat lapsensa ovat meillä aina silloin, kun mies ei ole töissä. Lisäksi minä itse en tapaisi koskaan omaa aviomiestäni... heh. Sepä olisi mielenkiintoinen liitto.
Tämä sinun ehdotuksesi on naurettava sekä mahdoton, ja taidat tietää sen itsekin.;) Et tainnut lukea tekstiäni ollenkaan.
Lisäisin vielä, että lapset itse haluavat elää molemmissa kodeissa. Ei heitä pakoteta. Eikä meillä kukaan ole lapsille vieras henkilö, vaan olemme kaikki läheisiä. Lisäksi meillä ei paukuteta päätä koko ajan, vaikka kotitöistä tietysti sanotaan.
Mitäs aloit, joten keksi paikka minne menette, jääköön yhteinen lapsenne isänsä kanssa omien sisarpuolentensa kanssa isän hoitoon ja sinä voit mennä minne tahansa. Ei muuta kuin reput selkään ja ulos. Miksi sinulla pitäisi olla paremmat oltavat kuin noilla lapsilla.
Kyllä minua säälittää ne erolapset, joiden isä järjestää omat lapset vieraan ihmisen kotiin siivoamaan! Aivan järjetöntä. Eikö ole enää mitään rajaa ja oikeutta erolapsilla, ovat kuin tuhkimoita.
On onni, että omani ei ole joutuneet isän naisten siivoojiksi... huh huh.. todella onnekkaita lapsia.
Miten niin vieraan ihmisen kotiin siivoamaan onhan se lasten ja heidän isänsäkin koti ,pöhkö, eikä siellä tarvii, kun omat jälkensä korjata, niinkö äitinsä luonakin.
Olis tehny hyvää sinunkin lapsillesi tutustua isän kotiin, hulluiksihan ne tulee noin mielenvikaisen eukon kaa.
Todella epäonnekkaita lapsia, kun joutuu elään noin impesillin naisen kaa.
Meillä mieheni lapsi 5 v osallistuu pöydän kattamiseen, astianpesukoneen täyttöön, on mukana kaikessa sellaisessa puuhassa mitä kodin arkeen tavallisesti kuuluu. Vaikka en äiti olekaan, (enkä siis varmaan kaikkien mielestä kykene ymmärtämään mitä lapsi tarvitsee), vaikuttaisi siltä että lapsi on lähes ylpeä kun saa auttaa. Toki asiaan vaikuttaa se, että lapsen isä on vahvasti sitä mieltä että lapsi opettelee myös kotityöt, valmista ei aina saa vaan kaikki osallistuu oman osaamisen mukaan.
No ilmankos.. kun ei ole läheinen ei ole tunteita ja järkeä ajalla mitä 5 v :lta lapselta voi vaatia.. huh huh, kotonaan 5 vuotias saisi olla lapsi vielä! Voi lapsi parkaa,tasan ei käy onnen lahjat, en voi muuta kun itkeä ja olla lapsen puolesta surullinen.
Siis mitä ihmettä? Miksi sinä lasta säälit? En ymmärrä? Eikös tuon nassikan isä ja äitipuoli toimi juuri oikein? Kyllä jokainen lapsi osallistuu kotitöihin. Jo vuoden ikäinen siivoaa innolla omat lelunsa tai ojentelee pyykkejä koneesta äidille.:) Se on lapselle onni, ettei tarvitse kasvaa uusavuttomaksi!
Ei lasten tarvi tehdä vieraassa paikassa yhtään mitään tai passata vierasta ihmistä. Onko niin avuton uusio, ettei osaa tehdämitään vaan laittaa alle kouluikäiset kotihommiin.
Sanoisin jo että aika luuseri on mies, jos ei pidä lastensa puolia.
Lapset oppii kotityöt kotona, ei he ole ilmaisia palvelijoita vieraassa paikassa.
Pistä sinä omat ja vieraat lapset teillä töihin ja puunaamaan koko koti, niin varmasti pääset eroon heistä, joka tässäkin tapauksessa varmaan oli tarkoitus.
Laspset töihin, tosi törkeää.
Ja ajattele, minun kodissani "siivoavat" omat lapseni, mieheni lapset ja hoitolapset, koska olen Pph. Nyt sulta varmaan jo halkesi napa :)))
Viisi vuotiaalta lapselta kuulu jovaatia asioita, hän ei ole enään taapero joka passataan valmiiksi. Hänen kuulu jo pukea itsenäisesti, huolehtia tavaroistaan, osata raivata jälkiään yms. Lapsuutta ei hävitä se mihinkään, että tekee iälleen sopivia askareita. Päinvastoin lapsen kehitystä tukee osallistuminen ja haasteet, lasta ei saa passata pilalle. Lapsi tylsistyy jos ei voi tehdä mitään.
Viisi vuotiaalta voi vaatia juuri noita asioita, hän on innostunut tekemään yhdessä ja kokee itsensä tärkeäksi kun voi auttaa muita. Viisi vuotias nauttii yhdessä touhuamisesta. Meillä jo kolme/neljä vuotiaat teki noita ja viisi vuotiaana saivat pilkkoa salaatti aineksia yms. Meidän aikuisten valvonnassa tietenkin ja meidän auttaessa heitä.
Ulkona lapset mielellään kolasivat lunta, haravoivat pihaa, toki aikuisten piti vielä paikkoa jäljet, mutta olivat onnellisia kun saivat osallistua.
Yhdessä perheenä asioiden tekeminen lujittaa perhettä. Ei se että äiti puurtaa otsa rypyssä itse kaiken valmiikis lujita perhettä, vaan väsyttää vain äidin. Yhdessä tekeminen antaa aikaa myös olla yhdessä, yhteinen aika voi olla myös arkisia asioita, ei vain juhlaa. Näin lapset oppivat pikkuhiljaa ottamaan vastuuta, tekemään asioita, pärjäämään elämässä itsenäisesti, sekä heille kasvaa terve itsetunto kun saavat onnistumisen kokemuksia.
Jos lapsien ei tarvitse tehdä mitään, niin heistä kasvaa pullamössö nuoria jotka ovat sormis suussa, kun ei osata tehdä mitään.
Lasten kuuluu olla lapsia, ei mitään kotiorjia, ei varsinkaan paikassa jossa ei asu.
Kyllähän vieras ihminen teettää toisten lapsilla vaikka mitä, mutta siinä tapauksessa omien vanhempien pitää puuttua tilanteeseen ja viheltää peli poikki.
Tarkkana on oltava, että lapsi saa kasvaa lapsena, varsinkin kun on alle kouluikäinen.
Nythän yhtään kukaan ei ole puhunut paikasta, jossa lapsi ei asu. Lapsi asuu myös isänsä luona. Hohhoijaa.
Hohhoijaa just, ei kellään ole kahta kotia, ei voi asua kuin yhdesä kodissa. Hohhoijaa, kun ei mene jakeluun.
Minulla oli kaksi kotia: yksi äitini luona ja toinen isäni, äitipuoleni ja veljieni luona. Molemmissa minua rakastettiin ja molemmissa olin onnellinen. Kerrohan, kumpi oli oikea kotini? Virallisesti olen ollut kirjoilla molemmissa paikoissa, käytännön asioista (koulumatkatuki ym.) johtuen, ja molemmissa olen viettänyt yhtä paljon aikaa. Tietysti tein myös kotitöitä molemmissa paikoissa sillä molemmissa paikoissa myös söin ja sotkin. Meillä ei kummassakaan kodissa ollut vieraita ihmisiä, vain rakkaita perheenjäseniä. Olen onnellinen siitä, ettei äitini koskaan katkeroitunut kuten sinä, Lissu, vaan on jopa ystävystynyt äitipuoleni kanssa. Harmi, ettei sinun lapsillasi ole yhtä ihanaa ja tasapainoista äitiä kuin minulla.
Isän koti on myös lasten koti, hohhoijaa juu vaan.....
Ei pidä paikkaas, minä omistan omakotitalon, jonka kovalla työllä ja maksamisella olen saanut ja avopuolisoni ei omista neliöökään talosta, siis se on minun ja avopuolisoni koti ,jonka minä omistan ,puolisollani on kaksio keskustassa,joka on vuokrattu se on hänen. Puolisoni lapset ovat meillä jokatoinen vl, eikä se ole niiden koti, talo on paikka jossa me tapaamme puolison lapsia, hekin jo teinejä.
Kun minä kuolen niin omat lapseni jo aikuisia perii tontin taloineen.
Ota tämä keskustelu miehesi kanssa. On kumma ettei aikuinen mies voi vaatia lapsiltaan edes perusasioita.
Laittakaa se lasten vimeinen päivä myös paiväksi jolloin siivoavat huoneensa joissa nukkuvat, laittavat petivaattensa tuuletukseen, sekä lakanat ja omat vaatteet joita käyttävät teillä ollessaan pyykkikoneeseen. ja imuroida sekä luututa lattiat koko talosta. Ja pyydä miestäsi tekemään tämä lapsiensa kanssa.
Jos lapeset eivät halua osallistua niin miehen on tämä tehtävä yksin itseellisesti, tai kun eräs kirjoitti sen tekee kotipalvelu/siivooja.
Ja sitten sinne liitutauluun laitatte yhdessä miehesi kanssa säännöt.
..heh.. liitutaulu on hauska juttu!!! heh meinasin revetä..
Meillä mieheni lapset joutuvat tekemään ruokansa eteen, lakaisemaan lattian kun tulevat ja kun lähtevät, tiskaavat asita joka päivä, ei ole konetta, katavat pöydän, tarjoilevat ruuan, siivoavat pöydön, pyykit koneeseen ja kuivumaan ja viikkaavat ne, piha siivotaan ja koira ulkoilutetaan harjataan ja hoidetaan. Lasten huone siivotaan ja kylpyhuone siivotaan, kaupassa käyvät ja jääkaappi pestään.
Tuossa nyt oli pieni osa kakesta, mutta meillä opiskellaan yhteistaloutta, kun he kotona eivät myöskään joudu tekemään mitään. Kaiki mitä he osaavat, on minun ansiotani, ja siitä he saavat olla ylpeitä. Opetan vierat lapset tulevaisuutta varten. Ruoka palkalla. Tottakai he pistävät vastaan, mutta eivät minua voita, olen tiukka äiti heille, ja tehtävät tehdään halusipa tai ei. Meillä ei olla lepokodissa, vaan yhteispelillä hommat hoituu. Omat ovat vielä niin pieniä, ettei heitä raaski käskeä, kun on isompiakin tässä mellastamassa.
Ei lissu sulla ole miestä eikä lapsia, olet pelkkä yksinäinen ihmisenkuori
lissun vastaisku täyttä pa:::::aa
Tietyissä asioissa samat säännöt kaikilla.. Jokainen laittaa takkinsa naulakkoon ja tavaransa paikoilleen. Omat sotkut siivotaan. Oma peti petataan. Likaiset vaatteet laitetaan pyykkikoriin. Omat astiat laitetaan tiskikoneeseen/altaaseen. Tässä on esimerkkejä asioista, jotka kuuluvat kaikille ja eikä vielä puhuta lainkaan kotitöistä. Nämä asiat kuuluvat hyvään kasvatukseen.
Mitä kotitöihin tulee, niin minusta on tärkeintä, että lapset tekevät pieniä asioita aikuisen sitä pyytäessä. Lasten tulee kunnioittaa ja totella aikuista.
Onko väärin jos lapsi opettelee jo tarhassa pöydän kattamisen?eihän se lapsi sielläkään asu...
Mun neljävuotias tyttäreni tekee kotitöitä, mitkä soveltuu hänen ikätasoon katsoen.
Kattaa pöytää muun perheen kanssa, niin myös kylässä ollessa miehen lapsi(saman ikäinen) myös.
Astiat tiskipöydälle ruokailun jälkeen,tarhassahan ne viedään kärryyn.
Lelut kerätään paikoilleen,näin toimitaan tarhassakin.
Tietääkseni tarha ei ole lapseni toinen koti :)
Omat vaatteet osataan viedä jo tuon ikäisenä pyykkikoriin.
Pointtina se,että kyllä lapsien on hyvä oppia tekemään kotitöitä pikkuhiljaa..
Jokaiselle lapselle löytyy ikäänsä nähden sopivia kotitöitä.
Haluan että lapseni tietävät miten esim vessat pestään,kun muuttavat pois kotoa.
Eipä tarvitse olla soittamassa äitille ja kysyä moista asiaa...
Lasten ei kuulu huolehtia kahden asunnon askareista! Kuka aikuinen niin tekisi? Ei kukaan. Jos lapsi menee isän luo hän on siellä kylässä, eikä vieraat missään kylässä tee kotitöitä!
Mutta lapset pakotetaan, lapsihan sopeutuu.
Sillä lailla isän nainen pääsee helpolla, kun laittaa miehen lapset siivoamaan! Misää on lastenisät, jotka pitää lapsen puolia? On niinmanipuloitu, että eivät uskalla edes omia lapsiaan puolustaa.
Kyllä minä huolehdin kahden asunnon askareista kuten tuolla jo aikaisemmin kirjoitin. Ja samalla tavalla huolehtivat lapsenikin. Omat vanhempani ovat vanhoja ja eivät pysty enää kottöitä tekemään joten minä hoidan heidän kaikki askareensa. Kun menen vanhempieni luokse niin vierashan minä olen mutta kyllä minä siellä tiskaan, pyykit tuon omaan kotiini pestäväksi, kannan matot ja petivaatteet pihalle, vaihdan lakanat, pesen lattiat jne jne. Käyn ostamassa vanhemmilleni ruokaa ja lääkkeet, hoidan pankkiasiat jne. Eli kyllä aikuiset hoitaa muutakin kuin pelkästään oman kodin töitä. Ja samalla lapset oppivat näkemään sen että toisista ihmisistä pidetään huolta ja autetaan kaikessa mahdollisessa.
Ja kyllä minun lapset kylässäkin vievät likaiset astiat tiskipöydälle, samaa vaadin myös lasten kavereilta meillä. Ei kylässäkään eletä kuin pellossa ja kun lapset isällään ovat niin toivon kyllä että he siivoavat siellä jälkensä eivätkä odota että isän uusikko tekee kaiken.
Myös meillä on kaksi huushollia siivottavana on mökki ja omakotitalo, meillä myös teinit,omat sekä puolison lapset osallistuu molemmissa kotitöihin.
Minun lapseni samallalailla tekee myös exäni luona kotitöitä, menneellä viikolla teinityttöni oli innoissaan kun exäni vaimo oli opettanut häntä ompelemisen maailmaan, hän innostiu niin, että tänään haetaan kankaita ja hän ompelee verhot omaan huoneeseensa.
Minusta on tosi hienoa että lapset oppii uusia asioita.
Jollei lapsilta mitään vaadita niin uusavuttomia niistä tulee.
Minä varmaankin olen sitten tehnyt syntiä kun olen kylässä ollessani osallistunut kotitöihin. Olen tiskannut, siivonnut, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä mm. mummolassa, ex-anopilassa, sisarusteni luona, kavereideni luona jne.... Voi minua suntistä ihmistä!
Kun kodin arki on pieninä muuttuvina palasina, voisi auttaa jos teet viikonpituisen listan siitä mitä mikäkin päivä teidän arkiaskareisiin kuuluu. Jaa vaikka talon imurointi pienempiin osiin: Maanantaina yks makuuhuone, tiistaina toinen, keskiviikkona keittiö, torstaina kylppäri, jne.
Minä päivänä kukakin lapsi sitten sattuu olemaan teillä, on velvollisuus osallistua sen päivän töihin.
Osta vaikka Tiimarista tms läjä minitarroja, joissa joku kiva kuvio, ja aina kun joku lapsista on tehnyt jonkun päivän töistä, saa laittaa tarran sen työn kohdalle.
Jos haluat, voit tehdä joka lapselle oman sarakkeen sen päivän kohdalle, mutta siitä voi syntyä kyllä kilpailua kuka teki vähiten tai eniten...
Mutta eivät pienet lapset muista mitä kaikkea arjessa pitää tehdä mikäkin päivä. Lista auttaisi heitä näkemään mitä kodin aikuisten mielestä tämän päivän töihin kuuluu. Listassa voisi olla myös isän ja äidin työt.
Ei tällaista listaa välttämättä tarvitse vuosia käyttää, muutama kuukausi voi riittää rutiinin paikalleen saamiseen. Mutta lapset yleensä tykkäävätä liimata tarroja, kun saavat itse valita mikä tarra tulee tämän päivän ruutuun, tms pikku lisäjännää.
Ilman selkeää yhteistä suunnitelmaa lapset eivät jaksa muistaa itse mitä pitäisi tehdä, tämä lista on vain yksi tapa tehdä se suunnitelma. Kunnes ikää tulee ja alkaa jo muistamaan.
Mutta se ei riitä että "äidin mielestä'" nyt on niin likainen lattia että tänään pitää siivota. Sillä yleensä "isän mielestä" lattialla ei näy mitään kovin vakavaa siivoustarvetta, ja näin naisilta jää helposti joka kerta perheen miehen tuki saamatta sille kun alkavat vaatia lapsia siivoamaan. Siksi lista, siihen aikuiset miehetkin sitoutuvat ja voivat vaatia sen noudattamista lapsilta tukien äidin käsitystä päivän töiden tekotarpeesta.
Kun tilanne on sekava, ja jatkuu pitkään sekavana, menee yleensä aikuiselta hermo ja huuto alkaa, ja se tietenkin pahentaa asiaa vain lisää. Sen estämiseksi äidin pitäisi laittaa listaan äidin vapaatunti, jolloin äiti ei tee mitään töitä. :-) Senkin saa helpommin etukäteen sopimalla. Äidin omaa aikaa.
Mutta pidä ihmeessä kiinni alkuperäisest ideastasi, että meillä kaikki tekevät ja osallistuvat. Se on vanhemman velvollisuus kasvattajana. Miten ihmeessä lapset osaisivat itsenäistyä, jos pölyrätti on tuntematon esine, pyykkiaineen annostelu ei onnistu kun ei tiedä mihin lokeroon vai rumpuun, ja ohjelman valinta ei onnistu kun ei osaa laittaa 40 asteen kirjopyykkiä yhteen kasaan, saati saa tahroja pois keittiön pöydästä, tahmaa pois lattiasta, jne. Missä nämä arjen taidot muka opitaan, jollei jokaisessa kodissa missä lapsi asuu pienenä??
Ja motivaatiolisänä voi ihan hyvin olla että aamiaista saa kun sänky on pedattu, se saa ensin jonka sänky on ensin pedattu. Jos ei petaa, saa jälkikäteen vain palan leipää ja pitää odottaa lounasta eikä saa mennä jääkaapille tms itse.
Samoin ulos kavereiden kanssa leikkimään, nettiin tietokoneella tai kännykällä pääsee vasta kun äidin vaatima pikku arjen askare on tehty. Perheen aikuisten tehtävä on pitää nämä rajat.
Meidän uusperheessä toimi niin hyvin, että saatiin pahin ohi ja jonkinlainen perusrutiini pystyyn, johon on helppo vedota ja palata, jos jokin muu asia sotkee päivärytmin.
Et sinä eikä kukaan muukaan voi pakottaa toisten lapsia tekemään sun siivouksia!!
Oletko kysynyt lasten äidiltä lupaa? No et varmaan.
Ilmankos monet lapset ei halua mennä isälle, kun isän nainen siivottaa kokoo huushollin heillä. Mutta sehän onkin sitä estämistä nähdä isää. Niinpä...
Miksi otit lapsia omaavan miehen, kun haluat lapset pois hänen elämästään? Tee itse siivoukset kotonasi, vai menetkö lasten kotiin siivoamaan heidän äidin käsyttämänä jotta saat tarroja?????????????? Heh...
Mitä ihmiselle pitää tapahtua, että siitä tulee sun kaltainen. Ei pysty pukemaan sanoiksi tätä säälin määrää. Lissu. Kukaan ei muuten "omaa" lapsia. By the way :P
TAPA ITTES
En tiedä oonko se lissu jota kaipaat, mutta vastaan silti.
Kukaan ei ole kenenkään kopio, eikä varmaan kukaan haluakkaan olla kuin oma itsensä.
En ymmärrämitä sä säälit, jos säälit ihmisten mielipiteitä, se on sun asia, eikä kosketa muita kun sua. Mut vapaasti sääli vaikka koko suomen kansaa, en voi sitä estää, eikä mua se haittaa.
Omaamisella voi tarkoittaa paljon asioita, ja kyllä minä pidän lapseni omina. Omina vi pitää vaikka asuisivatkin jo omillaan.
Me olemme lasten kansas niin läheisiä, että omaaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, se ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi muuta elämää.
Muuten en minäkään haluaisi olla sunkaltainen.. sillä sekin on säälittävää, että uhraat aikaa semmoiselle, jolle et mahda mitään.
Anna kaikkien olla millaisia ovat, ole sinäkin.
ei ihmisiä voi omistaa kuin tavaraa.
Ei voikkaan, mutta voi kyllä. Jos ostat puseron, se on sun ja omistat sen.
Jos saat lapsia, he ovat sinun ja omistat heidät.
Et sinä omista lapsiasi. Kukaan ei omista toista ihmistä, ei edes omaa lastaan.
Olet lapsen äiti/isä, mutta lapsi on itsenäinen yksilö, persoona, ihminen, ei häntä kukaan omista. Hänestä huolehditaan, lapsena tietenkin enemmän kuin aikuisena, mutta hän ei ole kenenkään omaisuutta.
Oletko sinä omasta mielestäsi äitisi/isäsi omaisuutta?
No, ilmankos exäsi lähti toisen matkaan, kun te lissu kuvittelitte omistavananne hänetkin, olette edelleen kovin omistushaluinen exäänne kohtaan, koette, että hänet varastettiin teiltä.
Perheemme rikottiin, ei ollut meidän vika.
Lopetatko Lissu ikinä?? Kuulut suljetulle!