Valon amplitudi

"Mikä se amplitudi on sähkömagneettiselle säteilylle ? Millä si-yksiköllä sitä meinasit mitata ? Sähkökentälle ja magneettikentälle kun on eri suureet, ja sähkömagneettista säteilyä voitaneen tarkastella noiden kenttien hetkellisenä häiriönä."

Aaltohan muuttuu sähköisestä magneettiseksi, joten se tarkoittaisi että kaksi eri arvoa saadaan amplitudille, josta toinen on poikkeama magneettikentässä ja toinen sähkökentässä

>

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>

Sepä se. Se oli ilmeisesti juuri aloittajan mielessä, miten kummassa sen pystyisi mittaamaan.

Jossain laservalossa tietenkin voidaan miettiä, että juuri amplitudi on erityisen suuri (vaikeuksia tuottaa vaan se, miten monta fotonia tuossa ajattelee olevan), mutta ainakin inkoherentissa valossa "amplitudin" mittaamiseen voidaan oikeastaan käyttää vaan valon kirkkauden mittaamista.

Heh ! kirjoitti:

>

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>

Sepä se. Se oli ilmeisesti juuri aloittajan mielessä, miten kummassa sen pystyisi mittaamaan.

Jossain laservalossa tietenkin voidaan miettiä, että juuri amplitudi on erityisen suuri (vaikeuksia tuottaa vaan se, miten monta fotonia tuossa ajattelee olevan), mutta ainakin inkoherentissa valossa "amplitudin" mittaamiseen voidaan oikeastaan käyttää vaan valon kirkkauden mittaamista.

Lue lisää

Olisko kuitenkin mahdollista pitää kvanttielektrodynamiikka ja klassinen näkökulma erillään ?
Jälkimmäisessä tapauksessa fotonien määrä ei ole oleellista, josko sellaista edes on.

maxwelllin kentät kirjoitti:

Olisko kuitenkin mahdollista pitää kvanttielektrodynamiikka ja klassinen näkökulma erillään ?
Jälkimmäisessä tapauksessa fotonien määrä ei ole oleellista, josko sellaista edes on.

Lue lisää

Josko sellaisia edes on? Olisikohan tuokin asia, joka on järkevän epäilyn ulkopuolella?

Heh ! kirjoitti:

>

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>

Sepä se. Se oli ilmeisesti juuri aloittajan mielessä, miten kummassa sen pystyisi mittaamaan.

Jossain laservalossa tietenkin voidaan miettiä, että juuri amplitudi on erityisen suuri (vaikeuksia tuottaa vaan se, miten monta fotonia tuossa ajattelee olevan), mutta ainakin inkoherentissa valossa "amplitudin" mittaamiseen voidaan oikeastaan käyttää vaan valon kirkkauden mittaamista.

Lue lisää

">

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>"

Ensin klassisen fysiikan kannalta:

Sähkömagneettiset aallot muodostuvat nopeasti suuntaansa vaihtavista sähkö- ja magneettikentistä. Näin ollen, mikäli niihin liittyy jokin suure, jota voidaan sanoa "amplitudiksi" ja jonka voidaan katsoa vastaavan mekaanisten aaltojen amplitudia, sellainen on ilmeisesti sähkökentän tai vaihtoehtoisesti magneettikentän maksimiarvo. Edellisessä tapauksessa sen SI-yksikkö on newton/coulombi eli voltti/metri, jälkimmäisessä tapauksessa tesla.
Jos aalto on ympyräpolaroitunut, näiden kenttien suuruus itse asiassa pysyy koko ajan vakiona, vain suunta kiertyy. Jos taas kyseessä on lineaarisesti polaroitunut, kumpikin kenttä vaihtelee myös suuruudeltaan ja saa jokaisella jaksonajalla tietyn maksimiarvon.
Wikipediasta (artikkeli Sähkömagneettiset aallot) löytyi tieto, jonka mukaan tämän sähkökentän voimakkuuden (E) ja säteilyn intensiteetin (I) välillä on yhteys

I = c ε0 E²
ympyräpolaroituneelle ja
I = 1/2 c ε0 E²
lineaarisesti polaroituneelle sähkömagneettiselle aallolle. Jälkimmäisessä tapauksessa E tarkoittaa siis sähkökentän voimakkuuden maksimiarvoa, jota voidaan, jos halutaan, sanoa amplitudiksi.
Näissä kaavoissa c on valon nopeus (300 000 km/s) ja ε0 ns. sähkövakio, noin 8,854 kertaa 10 potenssiin -12 As/Vm. Tästä voit laskea sähkökentän voimakkuuden, jos säteilyn intensiteetti tunnetaan.

Lopuksi sananen kvanttiteorian kannalta: yhtälö E=hf ilmaisee vain, mikä on yhden kvantin eli fotonin energia, eli pienin määrä, jolla tietyn taajuuden omaavaa säteilyä voi esiintyä. Sen avulla ei voida laskea, mikä on säteilyn intensiteetti, kun sen taajuus tunnetaan. Samankin taajuisessa säteilyssä on luonnollisesti fotoneja sitä tiheämmässä, mitä suurempi sen intensiteetti on.

KL kirjoitti:

">

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>"

Ensin klassisen fysiikan kannalta:

Sähkömagneettiset aallot muodostuvat nopeasti suuntaansa vaihtavista sähkö- ja magneettikentistä. Näin ollen, mikäli niihin liittyy jokin suure, jota voidaan sanoa "amplitudiksi" ja jonka voidaan katsoa vastaavan mekaanisten aaltojen amplitudia, sellainen on ilmeisesti sähkökentän tai vaihtoehtoisesti magneettikentän maksimiarvo. Edellisessä tapauksessa sen SI-yksikkö on newton/coulombi eli voltti/metri, jälkimmäisessä tapauksessa tesla.
Jos aalto on ympyräpolaroitunut, näiden kenttien suuruus itse asiassa pysyy koko ajan vakiona, vain suunta kiertyy. Jos taas kyseessä on lineaarisesti polaroitunut, kumpikin kenttä vaihtelee myös suuruudeltaan ja saa jokaisella jaksonajalla tietyn maksimiarvon.
Wikipediasta (artikkeli Sähkömagneettiset aallot) löytyi tieto, jonka mukaan tämän sähkökentän voimakkuuden (E) ja säteilyn intensiteetin (I) välillä on yhteys

I = c ε0 E²
ympyräpolaroituneelle ja
I = 1/2 c ε0 E²
lineaarisesti polaroituneelle sähkömagneettiselle aallolle. Jälkimmäisessä tapauksessa E tarkoittaa siis sähkökentän voimakkuuden maksimiarvoa, jota voidaan, jos halutaan, sanoa amplitudiksi.
Näissä kaavoissa c on valon nopeus (300 000 km/s) ja ε0 ns. sähkövakio, noin 8,854 kertaa 10 potenssiin -12 As/Vm. Tästä voit laskea sähkökentän voimakkuuden, jos säteilyn intensiteetti tunnetaan.

Lopuksi sananen kvanttiteorian kannalta: yhtälö E=hf ilmaisee vain, mikä on yhden kvantin eli fotonin energia, eli pienin määrä, jolla tietyn taajuuden omaavaa säteilyä voi esiintyä. Sen avulla ei voida laskea, mikä on säteilyn intensiteetti, kun sen taajuus tunnetaan. Samankin taajuisessa säteilyssä on luonnollisesti fotoneja sitä tiheämmässä, mitä suurempi sen intensiteetti on.

Lue lisää

Jos nyt sitten ajatellaan yhtä fotonia. Niin intensiteetti on

I = P/A = E/t*1/A = hf/t*1/A

Eli ei voida laskea intensiteettiä kun ei tunneta aikaa jona energia purkautuu, eikä pinta-alaa johon kvantti osuu

KL kirjoitti:

">

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>"

Ensin klassisen fysiikan kannalta:

Sähkömagneettiset aallot muodostuvat nopeasti suuntaansa vaihtavista sähkö- ja magneettikentistä. Näin ollen, mikäli niihin liittyy jokin suure, jota voidaan sanoa "amplitudiksi" ja jonka voidaan katsoa vastaavan mekaanisten aaltojen amplitudia, sellainen on ilmeisesti sähkökentän tai vaihtoehtoisesti magneettikentän maksimiarvo. Edellisessä tapauksessa sen SI-yksikkö on newton/coulombi eli voltti/metri, jälkimmäisessä tapauksessa tesla.
Jos aalto on ympyräpolaroitunut, näiden kenttien suuruus itse asiassa pysyy koko ajan vakiona, vain suunta kiertyy. Jos taas kyseessä on lineaarisesti polaroitunut, kumpikin kenttä vaihtelee myös suuruudeltaan ja saa jokaisella jaksonajalla tietyn maksimiarvon.
Wikipediasta (artikkeli Sähkömagneettiset aallot) löytyi tieto, jonka mukaan tämän sähkökentän voimakkuuden (E) ja säteilyn intensiteetin (I) välillä on yhteys

I = c ε0 E²
ympyräpolaroituneelle ja
I = 1/2 c ε0 E²
lineaarisesti polaroituneelle sähkömagneettiselle aallolle. Jälkimmäisessä tapauksessa E tarkoittaa siis sähkökentän voimakkuuden maksimiarvoa, jota voidaan, jos halutaan, sanoa amplitudiksi.
Näissä kaavoissa c on valon nopeus (300 000 km/s) ja ε0 ns. sähkövakio, noin 8,854 kertaa 10 potenssiin -12 As/Vm. Tästä voit laskea sähkökentän voimakkuuden, jos säteilyn intensiteetti tunnetaan.

Lopuksi sananen kvanttiteorian kannalta: yhtälö E=hf ilmaisee vain, mikä on yhden kvantin eli fotonin energia, eli pienin määrä, jolla tietyn taajuuden omaavaa säteilyä voi esiintyä. Sen avulla ei voida laskea, mikä on säteilyn intensiteetti, kun sen taajuus tunnetaan. Samankin taajuisessa säteilyssä on luonnollisesti fotoneja sitä tiheämmässä, mitä suurempi sen intensiteetti on.

Lue lisää

Tuossa määrittelyssä on sellainen ongelma, että samassa paikassa voi olla ennestään staattinen sähkökenttä. Eli sähkökentän voimakkuuden (E) avulla määriteltyä amplitudia on silloinkin kun mitään sähkömagneettista säteilyä ei paikalla ole, ja kun on, niin amplitudi riippuu myös sen staattisen kentän voimakkuudesta.

Nuo kun ratkotte, niin amplitudin määritelmänne voisi saada mielenkiintoni heräämään, mutta sitä ennen ei nyt oikein jaksa innostua.
Mutta jatkakaa te vaan jos haluatte.

HannuX. kirjoitti:

Jos nyt sitten ajatellaan yhtä fotonia. Niin intensiteetti on

I = P/A = E/t*1/A = hf/t*1/A

Eli ei voida laskea intensiteettiä kun ei tunneta aikaa jona energia purkautuu, eikä pinta-alaa johon kvantti osuu

Lue lisää

intensiteetti taitaa olla sellainen makroskooppinen suure jota ei ole mielekästä edes yrittää laskea yksittäisille fotoneille.

KL kirjoitti:

">

Kait se on ajateltu olevan ihan vaan (pyörivän) sähkö- (tai magneetti) vektorin pituus.

>"

Ensin klassisen fysiikan kannalta:

Sähkömagneettiset aallot muodostuvat nopeasti suuntaansa vaihtavista sähkö- ja magneettikentistä. Näin ollen, mikäli niihin liittyy jokin suure, jota voidaan sanoa "amplitudiksi" ja jonka voidaan katsoa vastaavan mekaanisten aaltojen amplitudia, sellainen on ilmeisesti sähkökentän tai vaihtoehtoisesti magneettikentän maksimiarvo. Edellisessä tapauksessa sen SI-yksikkö on newton/coulombi eli voltti/metri, jälkimmäisessä tapauksessa tesla.
Jos aalto on ympyräpolaroitunut, näiden kenttien suuruus itse asiassa pysyy koko ajan vakiona, vain suunta kiertyy. Jos taas kyseessä on lineaarisesti polaroitunut, kumpikin kenttä vaihtelee myös suuruudeltaan ja saa jokaisella jaksonajalla tietyn maksimiarvon.
Wikipediasta (artikkeli Sähkömagneettiset aallot) löytyi tieto, jonka mukaan tämän sähkökentän voimakkuuden (E) ja säteilyn intensiteetin (I) välillä on yhteys

I = c ε0 E²
ympyräpolaroituneelle ja
I = 1/2 c ε0 E²
lineaarisesti polaroituneelle sähkömagneettiselle aallolle. Jälkimmäisessä tapauksessa E tarkoittaa siis sähkökentän voimakkuuden maksimiarvoa, jota voidaan, jos halutaan, sanoa amplitudiksi.
Näissä kaavoissa c on valon nopeus (300 000 km/s) ja ε0 ns. sähkövakio, noin 8,854 kertaa 10 potenssiin -12 As/Vm. Tästä voit laskea sähkökentän voimakkuuden, jos säteilyn intensiteetti tunnetaan.

Lopuksi sananen kvanttiteorian kannalta: yhtälö E=hf ilmaisee vain, mikä on yhden kvantin eli fotonin energia, eli pienin määrä, jolla tietyn taajuuden omaavaa säteilyä voi esiintyä. Sen avulla ei voida laskea, mikä on säteilyn intensiteetti, kun sen taajuus tunnetaan. Samankin taajuisessa säteilyssä on luonnollisesti fotoneja sitä tiheämmässä, mitä suurempi sen intensiteetti on.

Lue lisää

Jep, olet varmasti oikeassa tämän määritelmän suhteen. Enää herää kysymys, miten tuo sähkökenttä mitataan tai päätellään.

Niin, käsitetäänkö koko säteily yhdeksi aalloksi vai joudummeko erottelemaan "fotonit" toisistaan.

Tyhjiössä esiintyy kuitenkin punasiirtymää. Pitää siis tietää jotain etäisyyksistä ja valon lähteestä.

red_shift kirjoitti:

Tyhjiössä esiintyy kuitenkin punasiirtymää. Pitää siis tietää jotain etäisyyksistä ja valon lähteestä.

Valon lähteestä on 10 m

Tuo E = h*f on yksittäisen fotonin energia, ja ketjussa haetaan koko valon energiaa, ja yritetään keksiä sen epäsuoraksi mittaamiseksi uutta käsitettä sähkömagneettiseen säteilyyn liittyen, siis amplitudia josta energian voisi laskea koko valon määrälle.
Sitä en sitten varmuudella tiedä miksei klassinen näkökulma kenttäteorioineen kelpaa, ehkä nuo kenttälaskut on liian vaikeita matematiikan osaamisen tasoon nähden olisi kuitenkin arvaukseni asiaan. Ja onhan ne kieltämättä huomattavan mutkikkaita jos puhutaan reaalimaailmasta, jossa muutakin sähkömagneettista säteilyä mitattavan valon lisäksi esiintyy koko ajan, kuten staattisia kenttiäkin.

vastausko ? kirjoitti:

Tuo E = h*f on yksittäisen fotonin energia, ja ketjussa haetaan koko valon energiaa, ja yritetään keksiä sen epäsuoraksi mittaamiseksi uutta käsitettä sähkömagneettiseen säteilyyn liittyen, siis amplitudia josta energian voisi laskea koko valon määrälle.
Sitä en sitten varmuudella tiedä miksei klassinen näkökulma kenttäteorioineen kelpaa, ehkä nuo kenttälaskut on liian vaikeita matematiikan osaamisen tasoon nähden olisi kuitenkin arvaukseni asiaan. Ja onhan ne kieltämättä huomattavan mutkikkaita jos puhutaan reaalimaailmasta, jossa muutakin sähkömagneettista säteilyä mitattavan valon lisäksi esiintyy koko ajan, kuten staattisia kenttiäkin.

Lue lisää

valollahan ei ole amplitudia joten kysymys on turha...

järkeilijä kirjoitti:

valollahan ei ole amplitudia joten kysymys on turha...

Valo on sähkömagneettista säteilyä jolla on amplitudi kuten radioaalloillakin

amplitas pro kirjoitti:

Valo on sähkömagneettista säteilyä jolla on amplitudi kuten radioaalloillakin

korkeintaan vakioamplitudi, jos sitäkään.

järkeilijä. kirjoitti:

korkeintaan vakioamplitudi, jos sitäkään.

Radioaalloilla vakioamplitudi?
En oikein tiedä, mitä tarkoitat. Jos mitataan AM-moduloidun RF lähetteen sähkökenttän voimakkuutta ajan suhteen, ei kai se mikään vakio ole.
Vai onko kyse muka eri asiasta.

Ihmettelijä? kirjoitti:

Radioaalloilla vakioamplitudi?
En oikein tiedä, mitä tarkoitat. Jos mitataan AM-moduloidun RF lähetteen sähkökenttän voimakkuutta ajan suhteen, ei kai se mikään vakio ole.
Vai onko kyse muka eri asiasta.

Lue lisää

fotoneilla ei ole amplitudia.

järkeilijä. kirjoitti:

fotoneilla ei ole amplitudia.

fotoni = valokvantti = aalto sähkömagneettisessa kentässä

järkeilijä. kirjoitti:

fotoneilla ei ole amplitudia.

Jos fotoni kuvataan Schrödingerin aaltoyhtälöllä, niin eikö sen esiintymistodennäköisyys ole verrannollinen amplitudin neliöön?

järkeilijä. kirjoitti:

fotoneilla ei ole amplitudia.

Ei radioaalto ole yksittäinen fotoni, vaan fotonien tihentymiä ja harventumia, jotka vaikuttavat sähkökentän ja magneettikentän amplitudiin.

öikbjhiyhuy kirjoitti:

Jos fotoni kuvataan Schrödingerin aaltoyhtälöllä, niin eikö sen esiintymistodennäköisyys ole verrannollinen amplitudin neliöön?

todennäköisyysjakauma on vain matemaattinen illustraatio jolla vaikeaa asiaa yritetään kuvailla helpommin tajuttavaksi. Se ei tarkoita todellista aaltoliikettä, esim elektronille voidaan laskea aaltopaketti mutta elektroni ei kuitenkaan vemputa sivulta sivulle kulkiessaan eteenpäin.
Todennäköisyysjakauma täytyy myös normittaa ykkösen suuruiseksi joten siitä ei ole edes teoriassa aallon kuvaajaksi - eiväthän meren aallotkaan normalisoi itseään ykkösen kokoisiksi.

hböuygpöu kirjoitti:

Ei radioaalto ole yksittäinen fotoni, vaan fotonien tihentymiä ja harventumia, jotka vaikuttavat sähkökentän ja magneettikentän amplitudiin.

jos fotonin aallonpituus on vaikkapa 500nm, niin mikä on sen amplitudi?

järkeilijä. kirjoitti:

jos fotonin aallonpituus on vaikkapa 500nm, niin mikä on sen amplitudi?

Ei kai voida puhua yksittäisen fotonin amplitudista sen paremmin kuin yksittäisen vesimolekyylin aallonkorkeudesta. Sen sijaan RF-kentän amplitudi taitaa olla täysin kiistämätön mitattavissa oleva asia.

V/m kirjoitti:

Ei kai voida puhua yksittäisen fotonin amplitudista sen paremmin kuin yksittäisen vesimolekyylin aallonkorkeudesta. Sen sijaan RF-kentän amplitudi taitaa olla täysin kiistämätön mitattavissa oleva asia.

Lue lisää

radiopuolen amplitudivaihtelut johtuvat vain lähetettyjen fotonien lukumäärän vaihtelusta ajan suhteen.

Keskustelun avaaja varmaan tarkoitti intensiteettiä. Hänen pitäisi tutustua Einsteinin selitykseen valosähköisestä ilmiöstä.

järkeilijä kirjoitti:

radiopuolen amplitudivaihtelut johtuvat vain lähetettyjen fotonien lukumäärän vaihtelusta ajan suhteen.

Keskustelun avaaja varmaan tarkoitti intensiteettiä. Hänen pitäisi tutustua Einsteinin selitykseen valosähköisestä ilmiöstä.

Lue lisää

Kyllä, mutta nämä amplitudin vaihtelut ovat nimen omaan sähkömagneettisen kentän amplitudin vaihtelija. Ja RF kenttähän on samaa jatkumoa SM kentästä kuin valokin. Intensiteetti on verrannollinen fotonien määrään, eli kentän amplitudiin. Yksittäisen fotonin energia on se, joka määrää irtoaako elektroni vai ei.

järkeilijä. kirjoitti:

todennäköisyysjakauma on vain matemaattinen illustraatio jolla vaikeaa asiaa yritetään kuvailla helpommin tajuttavaksi. Se ei tarkoita todellista aaltoliikettä, esim elektronille voidaan laskea aaltopaketti mutta elektroni ei kuitenkaan vemputa sivulta sivulle kulkiessaan eteenpäin.
Todennäköisyysjakauma täytyy myös normittaa ykkösen suuruiseksi joten siitä ei ole edes teoriassa aallon kuvaajaksi - eiväthän meren aallotkaan normalisoi itseään ykkösen kokoisiksi.

Lue lisää

>

Ei. Kyllä valon aaltoluonne on ihan reaalinen seikka. Se tästä kysymyksestä tekeekin mielenkiintoisen.

>

Mutta mikähän se sitten vemputtaa elektronin rakenteessa. Jep, sekään ei ole niin sanottu, että elektroni olisi kokonaan hiukkasluonteinen.

öuiygu8ygpou8 kirjoitti:

Kyllä, mutta nämä amplitudin vaihtelut ovat nimen omaan sähkömagneettisen kentän amplitudin vaihtelija. Ja RF kenttähän on samaa jatkumoa SM kentästä kuin valokin. Intensiteetti on verrannollinen fotonien määrään, eli kentän amplitudiin. Yksittäisen fotonin energia on se, joka määrää irtoaako elektroni vai ei.

Lue lisää

Mutta onko yksittäisen fotonin sähkö- ja magneettivektoreilla eri pituuksia ? Nämähän määräisivät fotonille amplitudin.

Heh ! kirjoitti:

Mutta onko yksittäisen fotonin sähkö- ja magneettivektoreilla eri pituuksia ? Nämähän määräisivät fotonille amplitudin.

Pitäisi kai erottaa fotonin amplitudi (jota mielestäni ei voida määritellä) sähkömagneettisen kentän amplitudista.
Onko mielestäsi väärä vertaus jos vertaa ongelmaa yksittäisen vesimolekyylin aallonkorkeuteen ( joka on mielestäni ajatuksena absurdi) ja vesimolekyylien liikkeen summavaikutuksen aiheuttamaan meren aaltoon?

Yksittäisen fotonin värähtelyamplitudi ei kai ole järkevä ajatus, mutta SM kentän amplitudi on realismia.

Voisiko joku asiaa oikeasti ymmärtävä kertoa, kuinka asia on?

khgcydity kirjoitti:

Pitäisi kai erottaa fotonin amplitudi (jota mielestäni ei voida määritellä) sähkömagneettisen kentän amplitudista.
Onko mielestäsi väärä vertaus jos vertaa ongelmaa yksittäisen vesimolekyylin aallonkorkeuteen ( joka on mielestäni ajatuksena absurdi) ja vesimolekyylien liikkeen summavaikutuksen aiheuttamaan meren aaltoon?

Yksittäisen fotonin värähtelyamplitudi ei kai ole järkevä ajatus, mutta SM kentän amplitudi on realismia.

Voisiko joku asiaa oikeasti ymmärtävä kertoa, kuinka asia on?

Lue lisää

>

Mutta miksi määritelmä olisi mahdoton ? Mittaaminen toki voi olla mahdotonta, mutta onko amplitudi itsessään mahdoton.

>

Jos vertaa koko kentän amplitudiin, niin kai vertaus on oikeutettu, mutta jospa sitä vertaa vaikka lämpöliikkeeseen, niin kyllähän molekyylillä tässäkin on jokin amplitudi (ainakin kiinteässä olomuodossa).

Tuossa on syytä ottaa huomioon että ainoastaan sarjaankytketyt fotonit antavat tuon 51 mV/m kentänvoimakkuuden. Rinnankytketyt eivät asiaan vaikuta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa on syytä ottaa huomioon että ainoastaan sarjaankytketyt fotonit antavat tuon 51 mV/m kentänvoimakkuuden. Rinnankytketyt eivät asiaan vaikuta.

Rinnankytketyt fotonit antavat puhtia magneetikentälle.
Tuossa on kyseessä sama ilmiö kuin naisen munat on sarjassa ja miehellä rinnan.