Taitaapa olla. Parituntia olen itkenyt,mitähän? Mieheni kuolemasta huomenna tulee 6v.
Ystäväni, luulin saavani loppuelämäni kanssa eläjän, enpä taida saahakkaan,
On niin kylmä ja etäinen.
En ole joka torilla on kaupattavana, Kumminkin sydänystävän haluaisin vielä löytää.
Ystäväni, luulin saavani loppuelämäni kanssa eläjän, enpä taida saahakkaan,
On niin kylmä ja etäinen.
En ole joka torilla on kaupattavana, Kumminkin sydänystävän haluaisin vielä löytää.
Vastaukset 32
Vanhimmat
toi kaksois W tuli liikaa, liskoja, niitä kauheita mönninkäisiä tarkoitin
Siis MITÄ sinä tarkoitat? Jos 6v sitten olet miehesi menettänyt ja vielä itkeä vollotat, hae itsellesi hoitoa.
Eihän sitä koko aikaa surra, mutta itku voi tulla vaikka kuinka pitkän ajan jälkeen.
Lapseni kuolemasta tuli Launataina kaksi vuotta, ehkä vähän on helpottanut, mutta en tule koskaan ennalleni.
Ystävän löytäminen on onnenkauppaa, hän sattuu kohdalle jos on sattuakseen.
Hakemalla harvemmin löytyy, vaikka ei kukaan kotoa osaa tulla etsimään.
Toivon että aloittaja löytää vielä sielunkumppanin koska sitä kaipaa. Itse viihdyn hyvin yksinkin.
ole huoletta ei tawjaa enää tarvitse peljätä,sill on nykyään parempi duuni.
Palstan sururyhmä kokoontuu kun puheenjohtaja H saapuu paikalle.
Kaikilla naisilla on oikeus leskeyteen.
On varmasti sopimatonta nauraa, mutta ei voi muuta (yksin oot sinä...).
Ei suru tietenkään naurata, mutta tuo viittaus sururyhmän puheenjohtajaan - varsinainen surun asiantuntija..))
Aloittaja sai kuitenkin rohkaisua saman kokeneiltä. Kaikkea hyvää hänelle.
"demeter"
Olenhan minä asiantuntija, minä olen vaan aikasti huono ymmärtämään keinotekoisia aloituksia, sekä aitoja surunilmaisuja.
Mutta surusta olen paljon lukenut ja joitakin matkien, loistavia runoja rustannut.
Vaikka surra en osaakaan mitään.
"Minä siivosin hautasi, rakkain mun,
nyt on ruoholla tilaa kasvaa.
Kunhan Aurinko siihen osuu.
Minun silmiini Aurinko paistaa jo,
Vaan sieluni mustana mataa,
miks' menetin rakkaani sun?
Hautas nurkassa kaksi kortta jo on,
alkaneet vierekkäin vihertää.
Viesti sulta, minulleko?
Oonko minä siinä, ja sinä se toinen,
Vai onko toivosi minun uuden löytää?
Taidan muuttua, katsella aurinkohon"
- HUNKSZ 26.03.2012
Runo ei ole huono, hunksi. Ja ajatus on kerrassaan kaunis. Keneltä olet kopioinut ?..))
"demeter"
No kun ei juolahda mieleen.
Mutta uskoisin että kaikki runot ovat jo kirjoitetut ja musiikit sävelletyt.
Näin sanotaan, kiitos Shakesparen ja Motzartin.
Meillä jäljelle jääneillä on jäljellä vain sanajärjestys.
Tietysti pitäs aina löytää helilimöivä tähkäpää, hennot ruohonkorret, kevään merkit, toivon kipinät, arat Sammakot, Raparperinlehdet, tuoksuvat ruusut, tai vastaava mielikuva.
"Tulvavesi kaikkosi putkeen, sen matka kai merelle vie,
jostain kellui mukaansa nukke,
kuka sen veteen laskenut lie...
Pellavapää, vai käkkärätukka?
Ja niin poispäin.
Kiitos kiitoksesta.
Kyllä nyt taas tosimiehiä ottaa päähän.
H.
Hyvin sanottu (hunksi), että kaikki on sanottu. Tässä sitä sitten pistetään sanoja eri järjestykseen ja luullaan, että ollaan löydetty jotakin "ihqu" omaa ja uutta..))
Mutta se kielikuva on se, minkä vuoksi runoja kannattaa rustata. Niiden luominen sujuu sinulta, osuvuudesta en nyt aina ihan tiedä...
Sitäpaitsi runoilija elää vähän eri maailmoissa ja hyvä on meidänkin saada sieltä viestejä. .. Niin että anna palaa vaan hunksi...
"demeter"
Vihonviimeinen, ehkä, on pakko laittaa,
sulla ihan ei kaikki oo laitaa....
"Miksi sanoillaan toinen loistaa, mua paremmin aina toistaa,
vaikka pieksen suuta kuin Muurahainen,
Menköön Sirkat nuo, heevettiin kaikki!
Minun sieluuni sattuu, kun ei kehu tuu ulos,
ihan puhtaana, aina pakko on minun koittaa,
keksiä jotakin, moittia moista.
Sen tarinat osuvat sieluuni suoraan,
en verrata häntä voi kehenkään toiseen.
runonrustaajaan, pahuksen loiseen"
Omistettu nimimerkki "demeterille"
H.
Ei paha (hunksi)..)) Runoilijan taival on yhtä tuskaa...
Sure tämäkin surusi rauhassa ja itke. Mikään ei ole koskaan varma, yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Yksinelämisessä on puolensa, ehkä löydät niitä, kun et ajattele tuota sydänystäväasiaa.
Normaalia tuo minusta on vuosipäivän kynnyksellä.
Jokainen suree oman aikansa ja omalla tavallaan. Suru kulkee mukana ja nostaa päätään aina välillä. Mieheni kuolemasta tulee kesällä 7 vuotta, silti kaipaus iskee vielä, erityisesti jouluna, juhannuksena ja näin keväällä. Pääsiäinen oli viimeinen yhteinen juhlapyhämme, hän sai sairaskohtauksen heti pääsiäisen jälkeen eikä enää tullut tajuihinsa.
Ensimmäiset kaksi vuotta muistot tulvivat mieleen mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja itkin kuin vesiputous. Aika parantaa ja hyvät muistot jää. Yksin elämiseen tottuu ja vapautta oppii arvostamaan enää en vapaudestani luovu.
Etsi hyviä puolia nykyisessä olotilassasi ja hakeudu ihmisten joukkoon, eiköhän se kumppanikin sieltä löydy kunhan et ole epätoivoinen.
Minkä ikänen olet ?
oletko mies vai nainen ?
Joko nainen tai miestenmies, kirjoitti miehestään.
tämäki alotta vuodattaa r o k o t i i l i n kyyneleitä, oli hyvillään ku ukko kuoli, hyvä eläke ja vieraat miehet mielessä,, hah,,, nämä tunnetaan.
Oletpa katkera.
Mielestäni pitää etsiä kumppani jos ei tykkää olla yksin. Kyllä surra silti voi.
just, naurattaa rikkaitten vanhojen ukkojen metsästäjät, titteli pitää olla, vaikka oma puoliso jätti suuren eläkkeen oli vaan hyvä ku kuoli, pääsi uutta metästämään, ilmeisesti oli jo ennen kuolemaa valmiiksi katsottuna, käviki niin ettei enään vanha loppuun käytetty rupsahtanu kelpaakkaan, sitten itketään heh.
ois kannattanu pitää parempaa huolta omasta puolisosta.
Miksi luulet että kaikki ovat ahneita tittelinkipeitä saalistajia?
Itselläni on omaisuutta sen verran että en tarvitse keneltäkään mitään. Ihan ikioma eläke on niin hyvä että en saa mieheni jälkeen eläkettä.
Maksan omat kuluni takuu varmasti. Siihen suhtaudun epäillen jos joku istahtaisi siivelleni.
Sekin riippuu olosuhteista, voisin jopa elättää jonkin aikaa että pääsee jaloilleen, mikäli ihminen olisi muuten sopiva minulle.
heh, kuka uskoo,, ei kukaan,,
Rehellinen uskoo.
omituista, yhden ukon on saanu tapettua rakkauden puuteeseen , nyt uusi uhri pitää saa kynittäväksi,
luulempa että ukot juoksee karkuun pakupertan hämähäkin kynsistä ku tietävät että kuolema on palkintoana.
Minun ukkoni kuoli syöpään eikä rakkauden puutteeseen. Rakkautta olisi ollut todella paljon.
Sinua on varmaan ku....tettu rankasti kun olet noin katkera.
Otan osaa:(
Ent. mäntäparka jne tässä alotuksessa taas satuilee.
jooo, ja alotta on pettyny ku on huomannu karmean totuuden, ei kelpaakaan enään kellekkää ku vanha ja ruma paksupertta.
Sanat tuntuvat kovin köykäisiltä noin suuren asian rinnalla.
Suuri on ollut onnesi, kun vieläkin sen menetys on noin murheellista.
Kaikki eivät saa koskaan moista tuntea. Muistoja ei kukaan sinulta voi viedä.
Tokihan eletty ei koskaan meiltä keltään unohdu.
Jospa uusi ja omanlaisensa onni vielä tiellesi ennähtää. Kun on saanyt rakkautta, ei uuttakaan tarvitse epäillen vastaanottaa.
Niin toivon, ja voimia sinulle!
Ei voi kun ihmetellä miten surusta kirjoittaminen tuo esiin katkeruuden ja ennen kaikkea kateuden. Varsinainen luuseri, jos pitää toisen ihmisen puolison kuolemaakin kadehtia. Nämä kade kirjoitukset kun luen, häpeään olla suomalinen.
Ja ylimalkaan toisen suremiseen puuttuminen osoittaa ihmisestä jotain todella ala-arvoista.
Minusta suru ja sen syvyys sekä kesto ovat jokaisen surevan henkilökohtainen kokemus, johon muilla ei ole oikeutta puuttua.
Jos tuollaista tulee mieleen mitä eräs täällä kirjoittelee, on lopputulos selkeä, hän haluaisi hyötyä jonkun kuolemasta mutta ei ole mahdollisuuksia:)
Hänen kuolemastaa ei kukaan hyödy,on varmaan tyhjä tasku.
Ja voihan olla että joku vain heitti ihan skeidaa.Ei ollu muuta sanomista,kunhan joutessaan kirjoitteli.
Niitä näitä,parrun päitä.
Mitä väliä, aina häliä, voi kirjoittaa ihminen, hädissään.
Oli provo tai ei, aina vei, elämä, ihmisen.