Kuinka entinen henkirikoksesta tuomittu vapautunut vanki sijoittuu yhteiskuntaan?
Suhteellisen vähäinen osahan heistä - verrattuna muista rikoksista tuomittuihin vankeihin - syyllistyy uuteen rikokseen ja joutuu kaltereiden taakse.
Onko syrjintää työhönotossa?
Missä määrin asia voi pysyä salassa esim. asuinympäristössä ja työpaikalla?
Onko vapautuneilla työnvieroksunta yleistä?
Onko tiedossa tapauksia, että joku sellainen olisi luonut myöhemmin menestyksekkään elämänuran?
Suhteellisen vähäinen osahan heistä - verrattuna muista rikoksista tuomittuihin vankeihin - syyllistyy uuteen rikokseen ja joutuu kaltereiden taakse.
Onko syrjintää työhönotossa?
Missä määrin asia voi pysyä salassa esim. asuinympäristössä ja työpaikalla?
Onko vapautuneilla työnvieroksunta yleistä?
Onko tiedossa tapauksia, että joku sellainen olisi luonut myöhemmin menestyksekkään elämänuran?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Läheltä seuranneena olen havainnut, että yhden tappanut tappaa hyvin suurella todennäköisyydellä toisenkin, vasta sitten kun ikää alkaa olla yli 50 -vuotta tappajat saattavat lopettaa rikoskierteensä, mikäli elävät niinkin kauan.
Puhutko kokemuksen rintaäänellä yhden tapauksen pohjilta, vai tunnetko kenties suurenkin määrän tappajia, jonka perusteella voit antaa lausunnon tapon uusimisen todennäköisyyksistä.
No eihän se vankilassaolo mikään suositus ole, vaan selvä rasitehan se tietenkin on. Jonkinverran tätä on tutkittu ja havaittu että ne samat lainalaisuudet toimivat työllistymisen suhteen niin vapautuneilla kuin muillakin.
Eli työnsaantiin vaikuttaa tietenkin koulutustaso ja työkokemus. Käytännössä kuitenkin vain n. 10 prossalla on lukio ja sen jälkeen suoritettu tutkinto, mutta nämä sinänsä sitten työllistyvät oikeastaan varsin hyvin. Ongelma on näissä tappajissa tämä vajaa puolisko, joilla ei ole mitään ammattikoulutusta ja peruskoulukin on saattanut mennä miten sattuu. Heidän on vaikea työllistyä jo yksin sen vuoksi että näitä matalan ammattiosaamisen töitä on nykyään varsin vähän.
Sitten toinen ongelma joka liittyy suomalaisiin tappajiin on että henkirikokset tehdään usein kännissä, eli käytännössä se tarkoittaa että hyvin usealla on jo ennen tekoa takana pitkä putki, ja sen mukana on tullut jo muutakin syrjäytymistä. Eli vaikka vapautuneet eivät ajaudu uusiin rikoksiin, niin eivät he välttämättä silti menesty, sillä se sama päihdeongelma joka heillä oli ennen vankilaan menoa palautuu, joten ennen tekoa alkanut syrjäytyminen tahtoo uusiutua, ellei tarjolla ole tarpeeksi vahvoja tukitoimia joiden avulla pääsee "elämään kiinni".
Tuo em. koskee siis miehiä, naisten kohdalla tilanne on vähän parempi, sillä yleensä heillä ovat säilyneet ainakin osa kontaktiverkostoista ja sitten nämä perheet lapsineen estävät tai ainakin rajoittavat tätä syrjäytymistä jä päihdeongelmia.
Työnvieroksunta on yleistä niillä joilla sitä oli ennen tuomiotakin, aikaisemmin kerrotun mukaisesti tuo menestyminen elämänuralla riippuu paljolti siitä minkälainen ammattitausta ja muu pohja on. Julkisella puolella tuo tuomio rajoittaa uran valintaa, mutta olen kuullut että on montakin jotka ovat esim. uskoon tulon takia raitistuneet ja luoneet liike-elämässä mallikelpoisen uran yrittäjinä tai ammattimiehinä vapautumisen jälkeen.
Siis vapautuneissa on kaikenlaisia tapauksia laidasta laitaan, mutta yleensä indikaattoreina joiden perusteella vapautumisen jälkeistä menestymistä voi arvioida, ovat nämä mainitut koulutus ja työkokemus, ja sitten tämä suhde päihteisiin. Tosin nämä indikaattorit toimivat vain näillä keskivertotappajilla, nämä järjestäytyneen rikollisuuden jengitappajat ja psykiatriset tapaukset ovat sitten täysin erilaisia tapauksia, ja heidän menestyminen riippuu eritekijöistä mitä tässä on mainittu.