Eli meillä 6kk pentu. Tiedän kyllä, etät käyttäytyy vielä pitkän aikaa pentumaisesti:) mutta ongelma siis tämä: pentua ei tarvitse kuin katsoa silmiin niin innostuu niin paljon että juoksee ja hyppää suoraan syliin riehumaan. Ja kun vihellät pennulle luoksetulon merkiksi, tai jopa katsot koiraa ja vihellät samaan aikaan.. voi sitä juhlaa.. pentu ei muuten koskaan hypi ja on muutenkin hieno tapaus mutta nyt on tullut kyllä eteen semmoinen tapaus etten tuossa asiassa tiedä miten koiraa saisi vähän rauhoiteltua. Ja on siis ollut aivan pienestä asti tuommoinen.. silloin tosin tuli vielä ilopissatkin kun sai vähän huomiota mutta ne on onneksi nyt jääneet. Jos joku osaisi yhtään auttaa pientä vinkkiä edes olisin kiitollinen!
Yli-innokas koira
dsffdss
20
452
Vastaukset
- canis.familiaris
Kuvailit juuri herkkää/epävärmaa koiraa, jota pitää lähestyä hiukan toisin. Pitää oppia "säätämään" rajat innokkuudelle tai sen flippaamisen estämiseksi.
Kokemuksia, kannustusta ja oikeaa rohkaisua teoista...sitä se koira tarvitsee...Hyvää itseluottasmusta ja onnistumisia.
Tuossa koheltamisessa on se vaara, että jos koira on vielä nuori ja kasvaa, niin ongelma on sama, mutta hallittavuus ei..ihmisen näkökulmasta ongelma kasvaa...
Suurin ongelma koiran kohdalta on se, että jos käytös tuossa tasossa sallitaan, ja sitten ruvetaan torppaamaan (jo käytännön syistä) niin se on koiralle kova takaisku ja saattaa epävarman koiran kohdalla liian hämmentävä juttu. koska tuo on opittu ja toistoin vahvistettu käytös ja hyväksytty (joskin tahattomasti)
Aloita aasta ja mieti kuinka paljon ja minkälaisella kuormituksella koiralle voidaan huomiota antaa...ja tietenkin mistä syystä.. jne..Opeta rauhallisuutta. jne...Mieti mitä haluat ja toteuta sitä.
Pidä kuitenkin toisessa yhteydessä "riehu" hetkiä, vaikka ulkona tai tietyssä paikassa silloin tällöin....näin koirakaan ei menetä mitään.....Yleensä vahvistaa kumpaakin- ::::::::::::::::::::
Oma koirani on yli-innokas, herkkä ja epävarma (3 -vuotias). Minun ja tuttujen ihmisten kanssa kaikki on ok. eikä koira hypi ja riehu, mutta auta armias jos joku ventovieras tulee sitä jututtamaan ja tätähän tapahtuu kielloistani huolimatta, koska koira on söpö ja ystävällisen näköinen.
Ventovieraittenkin kanssa menee hyvin niin kauan, kun he eivät anna mitään huomiota koiralleni, mutta heti jos tulee katsekontaktia ja puhuttelua, niin koira suorastaan lentää, ja se kiihtyminen nollasta sataan on nanosekunneissa tapahtuvaa, eli en ehdi muutenkin hitaana pökkelönä reagoida tähän koskaan, ja kieltää ajoissa... Oon jo menettänyt toivoni, että koira koskaan oppisi tervehtimään vieraita "sivistyneesti."
Koirani ei näytä mitään merkkejä ennen hyökkäämistään riehumaan, vaan saattaa joko istua tai seistä ihan rauhallisen näköisenä, mutta heti jos joku tulee kohti "oiiii, kun ihan koira, saako sitä silittää?" kädet ojossa tietenkin, tai muuten vain liian lähelle esim. risteyksissä, niin koirani hyökkää hyppimään ja riehumaan. Aggressiivinen se siis ei ole, mutta yli-innokas ketkuaja.
Koirani tuntuu häiriintyvän jopa siitä, jos esim. kaupungilla joku vain katsoo sitä liian kiinteästi. Näissä tilanteissa se alkaa usein kyyristellä. Sosiaalistamisen puutteestakaan kai ei pitäisi olla kyse, sillä olen käyttänyt sitä pennusta lähtien ihmisten ilmoilla, ja kaupungin keskustan vilinässä päivittäin, joten en enää keksi, mitä muuta voisin tehdä.
Olen joitain kertoja kokeillut sitä, että käsken koiran istua, ja vieras yrittää sitten uudestaan jututtaa koiraa, mutta se menee niin, että koira istuu alas, näyttää rauhoittuneen, mutta heti kun vieras tekee pienenkään eleen lähestyäkseen koiraani, se hyppää riehumaan ja ketkuamaan aina vain uudestaan ja uudestaan... Onkohan kukaan muu saman ongelman kanssa paininut koskaan, ja saanut selvitettyä sitä? =/ - canis.familiaris
:::::::::::::::::::: kirjoitti:
Oma koirani on yli-innokas, herkkä ja epävarma (3 -vuotias). Minun ja tuttujen ihmisten kanssa kaikki on ok. eikä koira hypi ja riehu, mutta auta armias jos joku ventovieras tulee sitä jututtamaan ja tätähän tapahtuu kielloistani huolimatta, koska koira on söpö ja ystävällisen näköinen.
Ventovieraittenkin kanssa menee hyvin niin kauan, kun he eivät anna mitään huomiota koiralleni, mutta heti jos tulee katsekontaktia ja puhuttelua, niin koira suorastaan lentää, ja se kiihtyminen nollasta sataan on nanosekunneissa tapahtuvaa, eli en ehdi muutenkin hitaana pökkelönä reagoida tähän koskaan, ja kieltää ajoissa... Oon jo menettänyt toivoni, että koira koskaan oppisi tervehtimään vieraita "sivistyneesti."
Koirani ei näytä mitään merkkejä ennen hyökkäämistään riehumaan, vaan saattaa joko istua tai seistä ihan rauhallisen näköisenä, mutta heti jos joku tulee kohti "oiiii, kun ihan koira, saako sitä silittää?" kädet ojossa tietenkin, tai muuten vain liian lähelle esim. risteyksissä, niin koirani hyökkää hyppimään ja riehumaan. Aggressiivinen se siis ei ole, mutta yli-innokas ketkuaja.
Koirani tuntuu häiriintyvän jopa siitä, jos esim. kaupungilla joku vain katsoo sitä liian kiinteästi. Näissä tilanteissa se alkaa usein kyyristellä. Sosiaalistamisen puutteestakaan kai ei pitäisi olla kyse, sillä olen käyttänyt sitä pennusta lähtien ihmisten ilmoilla, ja kaupungin keskustan vilinässä päivittäin, joten en enää keksi, mitä muuta voisin tehdä.
Olen joitain kertoja kokeillut sitä, että käsken koiran istua, ja vieras yrittää sitten uudestaan jututtaa koiraa, mutta se menee niin, että koira istuu alas, näyttää rauhoittuneen, mutta heti kun vieras tekee pienenkään eleen lähestyäkseen koiraani, se hyppää riehumaan ja ketkuamaan aina vain uudestaan ja uudestaan... Onkohan kukaan muu saman ongelman kanssa paininut koskaan, ja saanut selvitettyä sitä? =/Onko rotu salaisuus?
- putkiaivoinen k
:::::::::::::::::::: kirjoitti:
Oma koirani on yli-innokas, herkkä ja epävarma (3 -vuotias). Minun ja tuttujen ihmisten kanssa kaikki on ok. eikä koira hypi ja riehu, mutta auta armias jos joku ventovieras tulee sitä jututtamaan ja tätähän tapahtuu kielloistani huolimatta, koska koira on söpö ja ystävällisen näköinen.
Ventovieraittenkin kanssa menee hyvin niin kauan, kun he eivät anna mitään huomiota koiralleni, mutta heti jos tulee katsekontaktia ja puhuttelua, niin koira suorastaan lentää, ja se kiihtyminen nollasta sataan on nanosekunneissa tapahtuvaa, eli en ehdi muutenkin hitaana pökkelönä reagoida tähän koskaan, ja kieltää ajoissa... Oon jo menettänyt toivoni, että koira koskaan oppisi tervehtimään vieraita "sivistyneesti."
Koirani ei näytä mitään merkkejä ennen hyökkäämistään riehumaan, vaan saattaa joko istua tai seistä ihan rauhallisen näköisenä, mutta heti jos joku tulee kohti "oiiii, kun ihan koira, saako sitä silittää?" kädet ojossa tietenkin, tai muuten vain liian lähelle esim. risteyksissä, niin koirani hyökkää hyppimään ja riehumaan. Aggressiivinen se siis ei ole, mutta yli-innokas ketkuaja.
Koirani tuntuu häiriintyvän jopa siitä, jos esim. kaupungilla joku vain katsoo sitä liian kiinteästi. Näissä tilanteissa se alkaa usein kyyristellä. Sosiaalistamisen puutteestakaan kai ei pitäisi olla kyse, sillä olen käyttänyt sitä pennusta lähtien ihmisten ilmoilla, ja kaupungin keskustan vilinässä päivittäin, joten en enää keksi, mitä muuta voisin tehdä.
Olen joitain kertoja kokeillut sitä, että käsken koiran istua, ja vieras yrittää sitten uudestaan jututtaa koiraa, mutta se menee niin, että koira istuu alas, näyttää rauhoittuneen, mutta heti kun vieras tekee pienenkään eleen lähestyäkseen koiraani, se hyppää riehumaan ja ketkuamaan aina vain uudestaan ja uudestaan... Onkohan kukaan muu saman ongelman kanssa paininut koskaan, ja saanut selvitettyä sitä? =/Mun koiralla on ollut tuota samaa herkkyyttä. Meillä ratkaisu on ollut pallo. Koiralla on siis koulutuksessa käytetty palloa ja koulutustilanteissa sen hermot pitää hyvin... patoaa, ei vuoda jne. Mutta sosiaalisissa tilanteissa menee herkästi ylikierroksille.
Koulutettaessa siis on opeteltu rauhoittumaan toiminnan jälkeen, silloin saa pallon itselleen, rentoutuu ja rauhoittuu. Tuon yhdessä tilanteessa vahvistetun jutun olen sitten siirtänyt muualle.. esim. taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta, joista kolme erittäin vilkasta lasta. Ja koira oli rauhallinen, mitä todellakaan ei olisi aiemmin ollut. - putkiaivoinen
putkiaivoinen k kirjoitti:
Mun koiralla on ollut tuota samaa herkkyyttä. Meillä ratkaisu on ollut pallo. Koiralla on siis koulutuksessa käytetty palloa ja koulutustilanteissa sen hermot pitää hyvin... patoaa, ei vuoda jne. Mutta sosiaalisissa tilanteissa menee herkästi ylikierroksille.
Koulutettaessa siis on opeteltu rauhoittumaan toiminnan jälkeen, silloin saa pallon itselleen, rentoutuu ja rauhoittuu. Tuon yhdessä tilanteessa vahvistetun jutun olen sitten siirtänyt muualle.. esim. taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta, joista kolme erittäin vilkasta lasta. Ja koira oli rauhallinen, mitä todellakaan ei olisi aiemmin ollut."Ja koira oli rauhallinen" => Kun siis sai pitää palloa suussansa.
- canis.familiaris
putkiaivoinen k kirjoitti:
Mun koiralla on ollut tuota samaa herkkyyttä. Meillä ratkaisu on ollut pallo. Koiralla on siis koulutuksessa käytetty palloa ja koulutustilanteissa sen hermot pitää hyvin... patoaa, ei vuoda jne. Mutta sosiaalisissa tilanteissa menee herkästi ylikierroksille.
Koulutettaessa siis on opeteltu rauhoittumaan toiminnan jälkeen, silloin saa pallon itselleen, rentoutuu ja rauhoittuu. Tuon yhdessä tilanteessa vahvistetun jutun olen sitten siirtänyt muualle.. esim. taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta, joista kolme erittäin vilkasta lasta. Ja koira oli rauhallinen, mitä todellakaan ei olisi aiemmin ollut."taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta"...voi hyvä jumala! otan osaa...={}
- canis.familiaris
putkiaivoinen k kirjoitti:
Mun koiralla on ollut tuota samaa herkkyyttä. Meillä ratkaisu on ollut pallo. Koiralla on siis koulutuksessa käytetty palloa ja koulutustilanteissa sen hermot pitää hyvin... patoaa, ei vuoda jne. Mutta sosiaalisissa tilanteissa menee herkästi ylikierroksille.
Koulutettaessa siis on opeteltu rauhoittumaan toiminnan jälkeen, silloin saa pallon itselleen, rentoutuu ja rauhoittuu. Tuon yhdessä tilanteessa vahvistetun jutun olen sitten siirtänyt muualle.. esim. taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta, joista kolme erittäin vilkasta lasta. Ja koira oli rauhallinen, mitä todellakaan ei olisi aiemmin ollut.Erittäin hyvin ilmaistu...tosi hyvin.
Sitä pitääkin tähdentää (mitä vanhapiiallakin tein), että mikä se pallo ja idea koko jutussa on. Moni ei sitä varmasti ihan täysin ymmärrä..
Se edustaa sitä (mielentilaa) mihin se esine/pallo on yhdistetty...Esim. Wanhapiika meni tiukka ja kiukkuinen ilme naamalla, kun remmissä käveli...purki surutta oloaan ympäristöön...kun näki pallon ilme kirkastu, eli yhdisti sen siihen mitä sillä on tehty , eli mikä mielentila siitä yhdistyy = mieliyhtymä ja sen tuoma mieliala..
(laitoin kuvan profiiliin asiasta, tosin huono sellainen kun liikkeestä kuvasin) - canis.familiaris
canis.familiaris kirjoitti:
Erittäin hyvin ilmaistu...tosi hyvin.
Sitä pitääkin tähdentää (mitä vanhapiiallakin tein), että mikä se pallo ja idea koko jutussa on. Moni ei sitä varmasti ihan täysin ymmärrä..
Se edustaa sitä (mielentilaa) mihin se esine/pallo on yhdistetty...Esim. Wanhapiika meni tiukka ja kiukkuinen ilme naamalla, kun remmissä käveli...purki surutta oloaan ympäristöön...kun näki pallon ilme kirkastu, eli yhdisti sen siihen mitä sillä on tehty , eli mikä mielentila siitä yhdistyy = mieliyhtymä ja sen tuoma mieliala..
(laitoin kuvan profiiliin asiasta, tosin huono sellainen kun liikkeestä kuvasin)"Erittäin hyvin ilmaistu" putkis
- ::::::::::::::::::::
canis.familiaris kirjoitti:
Onko rotu salaisuus?
Kyseessä on seropi, jossa on ainakin collieta, pystykorvaa ja labbista tai kultaistanoutajaa, en tiedä kumpaa (saattaa olla vielä jotain muutakin, isästä kun ei ole muuta kuin arvauksia vain, mutta ulkonäöstä ja luonteesta päätellen koirassa on noutajaa). Ihan kiltti ja kiva peruskoira, mutta hyvin energinen ja vilkas (saa kyllä paljon liikuntaa). Nyt jo hieman rauhoittumaanpäin kai iän myötä, mutta tuo vieraitten päälle hyppiminen on aika rasittava tapa.
- ::::::::::::::::::::
:::::::::::::::::::: kirjoitti:
Kyseessä on seropi, jossa on ainakin collieta, pystykorvaa ja labbista tai kultaistanoutajaa, en tiedä kumpaa (saattaa olla vielä jotain muutakin, isästä kun ei ole muuta kuin arvauksia vain, mutta ulkonäöstä ja luonteesta päätellen koirassa on noutajaa). Ihan kiltti ja kiva peruskoira, mutta hyvin energinen ja vilkas (saa kyllä paljon liikuntaa). Nyt jo hieman rauhoittumaanpäin kai iän myötä, mutta tuo vieraitten päälle hyppiminen on aika rasittava tapa.
Epäselvästi asian ilmaisin -siis koirassa on varmuudella collieta ja suomenpystykorvaa, ja ulkonäöstä päätellen jotain noutajaa ainakin.
- putkiaivoinen k
canis.familiaris kirjoitti:
"taannoin mulla oli kylässä viisi vierasta"...voi hyvä jumala! otan osaa...={}
Täytyy sanoa, että vieraatkin (ne lapset niistä) oli myös kehittyneet, jos koirakin... aiemmin ovat seisoneet sohvalla ja alkaneet kiljua täyttä huutoa heti, jos koira otti askeleenkin niiden suuntaan... :D
- canis.familiaris
putkiaivoinen k kirjoitti:
Täytyy sanoa, että vieraatkin (ne lapset niistä) oli myös kehittyneet, jos koirakin... aiemmin ovat seisoneet sohvalla ja alkaneet kiljua täyttä huutoa heti, jos koira otti askeleenkin niiden suuntaan... :D
Voi hyvä jumala, otan osaa! Kirkuvia lapsia ja haukkuvia koiria...siinä kaiken hälyn keskellä itse miettien, hymyssä suin, että voisi kai päivän paremmin voisi viettää...
- vieraissa
Meillä on kans tuota yliinnokkuutta.Noutajarotu ja helposti on ihmisen käsi suuussa.ei kuitenkaann niin et yrittäis näykkiä tai purra vaa lähinnä pitää jotain suussa. on yritetty antaa sille lelua suuhun ku se tervehtii vieraita mut jos lelu tippuu niin sillo homma saattaa mennä överiksi..varsinki jos vieras lässyttää koirallemme niin se innostuu todenteolla. Ollaa yritetty sanoo et vieraat ei huomiois koiraa enne ku se rauhottuu,mut helposti se vaa menee siihen et ne kuitenkin sitä huomioi..
- canis.familiaris
Pitää otettaa koiralle rauhoittumista (määrä ja miten) Eli vähennetään katsetta suoranaisessa tilanteessa (vain pistokatse) "vapaalla" vältellään suoraa katsomista...Uskoisin että aika tasaa, jos ei liikaa ruoki tapaa.
- ADHD -koira
Mulla myös on sekarotuinen, jossa labradoria ja saksanpaimenkoiraa, nyt 2,5 vuotias. Luonne ja ulkonäkö on enempi labradorin. Koulutuspaikkoihin mulla ei ole mahdollisuutta mennä, sillä asun niistä kaukana, eikä ole autoa.
Mulla myös on ongelmana se, että koira on ihan liian innokas vieraitten ihmisten ja myös koirien kanssa, eli riehuu ja hyppii päälle. Miten rauhoittumista siis voi opettaa? Ilmeisesti ihmisten kohdalla ainakin niin, että vieras palkitsee koiraa esim. lyhyellä katsekontaktilla silloin kun koira rauhoittuu ja istuu alas, ja siitä huomiota lisätään pikkuhiljaa esim. kehumallako?
No entäs sitten kun usein koiraani tulee puhuttelemaan ja paijaamaan humalaiset yms. jotka käyttäytyy jo lähtökohtaisesti varmaankin jokseenki häiriintyneesti koiran mielestä ja nämähän ei millään usko, jos niitä kieltää koskemasta koiraan.
Tuo että antais jonkun lelun koiralle, joka tuottaa mielleyhtymän koiran päässä rauhoittumiseen varmaan olis todella toimiva, mutta miten saan opetettua että joku lelu merkitsee rauhoittumista? Mun koira innostuu aina kaikista leluista ihan hulluna. Joskus se tosin saattaa kantaa keppiä suussaan lenkillä, ja silloin se käyttäytyy paljo rauhallisemmin ja on ihan kuin suorittais jotain tehtävää, mutta jos toinen koira tulee iholle, tai vieras ihminen, niin keppi tipahtaa siinä samassa, ja hyppiminen alkaa.
Omasta mielestä koirani on jotenki vähän epävarma ja reagoi pöljästi, kun ei muutakaan osaa. Luulen että riehuminen sai alkunsa siitä, että kun olin just sen ottanut, muutama naapurin "kiva" täti ja setä tuli puhuttamaan sitä, ja tietysti innostivat sen hyppimään itseään vasten, niin kuin jollain ihmisillä on jostain syystä haluna tehdä koirien kanssa, ja se jotenkin jäi koiran takaraivoon, että näin käyttäydytään, kun tavataan vieraita.
Sillä on muutama muukin juttu, jotka se oppi ensimmäisten viikkojen aikana, jotka on sillä jotenkin takaraivossa vahvemmin kuin mikään muu mitä on myöhemmin oppinut. Osa näistä jutuista on hyviä jotka oon ite opettanut, osa huonoja jotka tuli jossain uusissa tilanteissa, jossa koira reagoi tietyllä tapaa, ja sitä se on jatkanut ihan kuin automaattisesti... Niin kuin napista painais, että nyt tässä tilanteessa tehdään näin.
Miten siis pystyy opettamaan, että joku lelu merkitsee rauhoittumista, ja että se lelu olis sellainen mitä se ei tiputa suusta, vaan pitää suussaan stressaavissa ja hermostuttavissa tilanteissa, vähän kuin pelastusrenkaana? Koirani kuitenkin yrittää usein välttää toisten koirien kohtaamista sillä, että alkaa esim. haistella jotain tienvarsipuskaa ja teeskentelee niin kuin ei huomais toista koiraa, että ei tarvi alkaa arpomaan onko toinen ystävällinen vai ei, ja miten suhtautua ja käyttäytyä sen kanssa. Ihmisten kanssa nuo jutut taas ei toimi, koska ihminenhän tulee koiran iholle vaikka mikä olisi, jos on niin päättänyt. Sen oon saanut huomata tässä parin viime vuoden aikana, että joihinkin ei mitkään maailman kiellot tepsi. - canis.familiaris
Ensinnäkin sinä sanelet, ketä koiraa tervehtii, koska ja miten. Toisekseen tuo käytös tuo mielestäni on pikemminkin epävarmuutta, kuin innokkuutta, ehkä herkkä koira.
Nuo tilanteet (saa tervehtiä jne.) on ehkä kuitenkin se todellinen syy käytökseen. On myös yksi tapa ilmaista asiaa: lievä luottamuksen puute/epävarmuus.
"Miten siis pystyy opettamaan, että joku lelu merkitsee..."...ei. Ei sitä lelu tee, vaan tilanteet ja sinä. Sinä ohjaat koiraa ja sen käytöstä siihen miten missäkin tilanteessa tulee käyttäytyä ja kun se koulutuksen kautta onnistuu, voi jo siten vaatia. (luonteen mukaan) Lelu/makupala voi olla vain joku, jonka kautta haluttuun tilaan edetään.
Täytyy tehdä töitä, että voittaa koiran luottamuksen puolelleen. Se onnistuu vain tekemällä ja esimerkkiä näyttämällä. (eri tilanteet ja niiden hallinta)- ADHD -koira
Eli toisin sanoen mitään helppoa ratkaisua asiaan ei ole, niin kyllä arvelinkin... Joo, minunhan se pitäis olla joka sanelee ketä, miten ja milloin koira tervehtii, mutta oon kyllä huomannut sen tosi, tosi vaikeaksi, kun jotkut ei vaan usko, vaikka mitä sanon. Herkkähän tää mun koirani varmaan on, kun jos sille esim. toinen koira haukkuu äkäisesti (vaikka kuinka pieni), niin se vetää korvat taakse, häntä menee alas joskus koipien väliin ja takapuolenkin se painaa melkein maahan ja sitten sillain hölmön näköisesti pomppii eteenpäin, melkein kuin pupu.
Voiskohan tämä koko ongelma sitten johtua siitä, että itsekin olen aika epävarma, ja sellainen ihminen, jolla ei muitten silmissä ole paljon auktoriteettiä? Siis näin ajattelen siitäkin, että mua ei uskota, jos kiellän vieraita koskemasta tai puhumasta koiralleni. Jos olisin joku pari metrinen äijänköriläs ja jämäkästi sanosin "EI" niin varmaan ei olis puhettakaan, että totteleeko ihmiset vai ei.
Eilen taas yksi naapuruston vähän oudompi tapaus tuli jututtamaan koiraani, ja kun vaan sanoin tiukasti koiralle "istu" niin se pysyi istuallaan. Pari kertaa yritti hypätä papparaisen päälle, mutta aika hyvin uskoi... Toisin sanoen mun siis pitäis kasvattaa omaa uskottavuutta ainakin koiran silmissä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. - canis.familiaris
ADHD -koira kirjoitti:
Eli toisin sanoen mitään helppoa ratkaisua asiaan ei ole, niin kyllä arvelinkin... Joo, minunhan se pitäis olla joka sanelee ketä, miten ja milloin koira tervehtii, mutta oon kyllä huomannut sen tosi, tosi vaikeaksi, kun jotkut ei vaan usko, vaikka mitä sanon. Herkkähän tää mun koirani varmaan on, kun jos sille esim. toinen koira haukkuu äkäisesti (vaikka kuinka pieni), niin se vetää korvat taakse, häntä menee alas joskus koipien väliin ja takapuolenkin se painaa melkein maahan ja sitten sillain hölmön näköisesti pomppii eteenpäin, melkein kuin pupu.
Voiskohan tämä koko ongelma sitten johtua siitä, että itsekin olen aika epävarma, ja sellainen ihminen, jolla ei muitten silmissä ole paljon auktoriteettiä? Siis näin ajattelen siitäkin, että mua ei uskota, jos kiellän vieraita koskemasta tai puhumasta koiralleni. Jos olisin joku pari metrinen äijänköriläs ja jämäkästi sanosin "EI" niin varmaan ei olis puhettakaan, että totteleeko ihmiset vai ei.
Eilen taas yksi naapuruston vähän oudompi tapaus tuli jututtamaan koiraani, ja kun vaan sanoin tiukasti koiralle "istu" niin se pysyi istuallaan. Pari kertaa yritti hypätä papparaisen päälle, mutta aika hyvin uskoi... Toisin sanoen mun siis pitäis kasvattaa omaa uskottavuutta ainakin koiran silmissä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.Voi olla, että jos on arka tai epävarma koira, niin ne helpommin tukeutuu/aistii ohaajansa käytökseen..Rohkea luontoinen voisi toimia toisin, eli saataisi kokea puolustustarvetta jne..voi myös olla että koiralla on jo valmiiksi heikko hermorakenne jne..Sattumien ja elämisen summa.
Koiran, jonka hermorakenne on heikko, on aika työläs ja vaativa ohjattava...siinä on aika moni asia huomioitava ja tehtävä harkittua ohjausta.
Aika/kokemukset tasaa ja varmat otteet (tilannehallinta) helpottavat kuitenkin koiraa. ADHD -koira kirjoitti:
Eli toisin sanoen mitään helppoa ratkaisua asiaan ei ole, niin kyllä arvelinkin... Joo, minunhan se pitäis olla joka sanelee ketä, miten ja milloin koira tervehtii, mutta oon kyllä huomannut sen tosi, tosi vaikeaksi, kun jotkut ei vaan usko, vaikka mitä sanon. Herkkähän tää mun koirani varmaan on, kun jos sille esim. toinen koira haukkuu äkäisesti (vaikka kuinka pieni), niin se vetää korvat taakse, häntä menee alas joskus koipien väliin ja takapuolenkin se painaa melkein maahan ja sitten sillain hölmön näköisesti pomppii eteenpäin, melkein kuin pupu.
Voiskohan tämä koko ongelma sitten johtua siitä, että itsekin olen aika epävarma, ja sellainen ihminen, jolla ei muitten silmissä ole paljon auktoriteettiä? Siis näin ajattelen siitäkin, että mua ei uskota, jos kiellän vieraita koskemasta tai puhumasta koiralleni. Jos olisin joku pari metrinen äijänköriläs ja jämäkästi sanosin "EI" niin varmaan ei olis puhettakaan, että totteleeko ihmiset vai ei.
Eilen taas yksi naapuruston vähän oudompi tapaus tuli jututtamaan koiraani, ja kun vaan sanoin tiukasti koiralle "istu" niin se pysyi istuallaan. Pari kertaa yritti hypätä papparaisen päälle, mutta aika hyvin uskoi... Toisin sanoen mun siis pitäis kasvattaa omaa uskottavuutta ainakin koiran silmissä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.Kyllä se oma asenne ja mielentila vaikuttaa paljonkin.
Eli nyt vaan asennetta peliin.Jos sitä ei ihmeemmin itsestään ole,niin sitten vaan harjoittelet vaikka peilin edessä sitä.Vaikket koiraa pystyisikään feikkaamaan,niin ainakin muita ihmisiä :D
Ja ei se koko vaikuta,kuin pienen osan,auktoriteettiin.Tuossa kouluttajapalaverissä juuri juteltiin,että nykypäivänä kentälläkin on paljon niitä ihmisiä,kun ei keskity.Tullaan enemmän höpöttämään ja seurustelemaan,eikä keskitytä itse asiaan.
Noh,täytyy sanoa,että itse en ole törmännyt.Ehkä sen verran vakuuttavasti kurtistan otsaani jo heti alussa ja tehdään pelisäännöt selväksi,ettei tule "tarvetta" kyseenalaistaa...
Ja ihan lohdutukseksi voin sanoa :D,että ei ole pätkääkään koosta tai edes massasta hyötyä,kun ne puolet ei ihan vahvempina ole :=Dmolossi kirjoitti:
Kyllä se oma asenne ja mielentila vaikuttaa paljonkin.
Eli nyt vaan asennetta peliin.Jos sitä ei ihmeemmin itsestään ole,niin sitten vaan harjoittelet vaikka peilin edessä sitä.Vaikket koiraa pystyisikään feikkaamaan,niin ainakin muita ihmisiä :D
Ja ei se koko vaikuta,kuin pienen osan,auktoriteettiin.Tuossa kouluttajapalaverissä juuri juteltiin,että nykypäivänä kentälläkin on paljon niitä ihmisiä,kun ei keskity.Tullaan enemmän höpöttämään ja seurustelemaan,eikä keskitytä itse asiaan.
Noh,täytyy sanoa,että itse en ole törmännyt.Ehkä sen verran vakuuttavasti kurtistan otsaani jo heti alussa ja tehdään pelisäännöt selväksi,ettei tule "tarvetta" kyseenalaistaa...
Ja ihan lohdutukseksi voin sanoa :D,että ei ole pätkääkään koosta tai edes massasta hyötyä,kun ne puolet ei ihan vahvempina ole :=DSiis viesti ADHD:koiralle.Pomppii näköjään taas nämä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia?
Kertokaas omia mielipiteitä eutanasiaan liittyen. Onko mielestäsi oikein vai väärin ja miksi?1112436Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä511193Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1775122Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa323734Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1963564Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss503159Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1092884Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky132468Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie532185Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy191975