Moi! En sit oo läheskään varma onko tää oikee palsta.
Oon viistoistavuotias tyttö. Asun vanhempieni ja 11vuotiaan pikkuveljeni kanssa. Niin sanottuna 'Ongelmana' tässä on se, että joudun usein vanhempieni riitojen keskelle. Usein äitini yrittää vedota minua puoleensa. Muutaman kerran olen joutunut pakosta myötäilemään äitiä. Kerran sitten uskalsin avata suuni ja sanoin etten halua olla kummankaan puolella jolloin äitini purskahti itkuun ja itki minulle kuinka hän on uhrannut elämänsä puolestani ja minä suosin isää. Se oli äidille kova pala. Nyt jälkeenpäin minulla on paha mieli edelleen, vaikka riita onkin sovittu.
Täytyykö minun siis aina myötäillä ja puolustella äitiäni riitatilanteessa? Eikö minulla saa olla omaa mielipidettä? Miksi minun ylipäänsä pitäisi sotkeutua tilanteesen? Monesti äiti pyytelee minulta anteeksi että on sotkenut minut mukaan/olen joutunut kuuntelemaan riitaa.
Veljeni on harvoin kotona riitojen aikana, koska menen myöhempään kouluun tai hän on ulkona/harrastuksissa.
Miten saisin äidilleni sanottua että hän on edelleen minulle tärkeä, ellei jopa tärkeämpi kuin isä? Puhuminen ei auta, olen kokeillut mutta mikään ei muutu. Tuntuu kuin minä ja äiti olisimme vieraantuneet toisistamme yhden päivän aikana. Ennen meillä oli hyvät välit. Pitääkö minun vain hyväksyä tilanne?
Vittu kun ahdistaa.
Oon viistoistavuotias tyttö. Asun vanhempieni ja 11vuotiaan pikkuveljeni kanssa. Niin sanottuna 'Ongelmana' tässä on se, että joudun usein vanhempieni riitojen keskelle. Usein äitini yrittää vedota minua puoleensa. Muutaman kerran olen joutunut pakosta myötäilemään äitiä. Kerran sitten uskalsin avata suuni ja sanoin etten halua olla kummankaan puolella jolloin äitini purskahti itkuun ja itki minulle kuinka hän on uhrannut elämänsä puolestani ja minä suosin isää. Se oli äidille kova pala. Nyt jälkeenpäin minulla on paha mieli edelleen, vaikka riita onkin sovittu.
Täytyykö minun siis aina myötäillä ja puolustella äitiäni riitatilanteessa? Eikö minulla saa olla omaa mielipidettä? Miksi minun ylipäänsä pitäisi sotkeutua tilanteesen? Monesti äiti pyytelee minulta anteeksi että on sotkenut minut mukaan/olen joutunut kuuntelemaan riitaa.
Veljeni on harvoin kotona riitojen aikana, koska menen myöhempään kouluun tai hän on ulkona/harrastuksissa.
Miten saisin äidilleni sanottua että hän on edelleen minulle tärkeä, ellei jopa tärkeämpi kuin isä? Puhuminen ei auta, olen kokeillut mutta mikään ei muutu. Tuntuu kuin minä ja äiti olisimme vieraantuneet toisistamme yhden päivän aikana. Ennen meillä oli hyvät välit. Pitääkö minun vain hyväksyä tilanne?
Vittu kun ahdistaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
no ei todellakaan tarvitse myötäillä äitiäsi, jos et ole samaa mieltä.
riidat on vanhempien välinen asia, ja jos vanhemmat ei niitä osaa itse sopia vaan pitää lapsikin pyytää väliin niin silloin on aika miettiä suhdetta uudelleen. o__o
ja selitä vaan äidillesi, että ei se tarkoita ettet pidä hänestä jos et puolusta äitäsi riidoissa.
En kuitenkaan haluaisi että vanhempani eroavat :/ Toisaalta, onhan sekin parempi kuin ainaiset riidat ja eripurat.
Eilen illalla juttelin äidin kanssa asiasta, mutta en tiedä auttoiko se vieläkään. Seuraavaksi ajattelin että teen mahdollisimman paljon yhteisiä juttuja äidin kanssa, olisko ideoita mitä?
Toivottavasti tilannetta parantaisi myös se, että isäni kiertelee ympäri Suomea ja olemme viikot yleensä kolmestaan, joten ehkä äiti silloin huomaisi että olen se sama tytär kuin ennenkin.
Tänään:
Tulin koulusta juuri kun äiti ja isäni riitelivät taas. En edes tiedä mistä tälläkertaa oli kysymys, kun äitini jo hyökkäsi huoneeseeni ja kysyi minun mielipidettä asiaan. Kun yritin saada selvää äitini järjettömästä selityksestä että mistä on kyse, alkoikin hän kesken kaiken huutaa että olen taas isän puolella ja että hän muuttaa pois ja saan asua ja elää ' isän kanssa täydellistä prinsessaelämää. '
Mun on kohta pakko päästä puhumaan jollekin, tää tekee mut hulluks!
Käy vaikka koulun terkkarille juttelemassa.
Se varmaankin osaa toivottavasti neuvoa, miten menetellä.
Vanhemmillesi voit sanoa, että he "ovat aikuisia" niin hoitakoot asiat aikuisten kesken.