Miehen 10v lapsi on jo vuosia sitten alkanut jättää minut jutuistaan ulkopuolelle. Lauseet hän aloittaa aina "isi..--". Aluksi mies huomautti hälle tästä,enää ei. Muutenkin nämä 2viikonloppua/kk ovat aika vääntöä käytöstapojen puutteesta johtuen. Olen jotenkin niin väsynyt tähän touhuun. Jättäydyn sivuun noina viikonloppuina, ainoastaan käytökseen puutun jos tarve vaatii. Todella uuvuttava tilanne, vaikka tätä tarvitseekin kestää vain 2viikonloppua per kuukausi.
ei tää tuu koskaan toimimaan?
niin väsynyt33
23383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voimia sulle!!!!
En nyt tosta aapeen viestistä ymmärtänyt hevonwittuakaan. Siis lauseet aloittaa sanalla isi. Mitä sitten? Miksi huomautti? Siis hääh?
Ap tarkoittaa et lapsi kohdistaa puheensa pelkästään isälle. Näin mä ainaki ymmärsin.
kenele sitte uusikolleko?onneksi ei meillä ole näitä onkelmia.
Niin meilläkin, jopa ruokapöydästä noustessa oli "kiitos isi ruoasta", riippumatta siitä kuka sen ruuan oli tehnyt. Pahoitin mieleni muutamaan kertaan, ja nykyään en tee ruokaa heidän luonamme ollessa.
Koska kummatkin maksamme ruuat, yhteinen tili, puututtiin kiittämiseen opastamalla (tahallista kiusantekoahan se oli) että pöydästä noustessa ruuasta kiitetään osoittamatta kiitosta henkilökohtaisesti kenellekään.
Tuosta puhumisesta, minä en puhu teineille, ellei minua suoraan puhutella, tai osoitan kommenttini miehelleni. Kuullostaa pikkumaiselta, mutta joskus se "uuden onnenkin" kuppi tulee täyteen.
Odotan aikaa jolloin teinejä ei kyläily kiinnosta.
Sinä olet aikuinen ja käyttäydyt kuin esimurrosikäinen lapsi osoittaessasi mieltä toiselle lapselle. ..
Kun se ei puhu minulle, en puhu sille, en laita ruokaa, en leiki...
Nimimerkki 20 8 kerrot asian ihan oikein.
Lapsi on isänsä lapsi ei sinun, ei hänen tarvitse sinua ylistää tai paapoa, olet mahdollisesti se henkilö lisäksi, joka rikkoi lapselta kodin työnnyit sinne.
Perheissä on aikoja, joilloin puolisoilla ei oikein mene hyvin, siinäkö vaiheessa menit.
Periaatteessa voisit muutta kokonaan pois sieltä niiden viikonloppujen ajaksi kun lapsi on isänsä luona, toteutuisi se sama minkä lapsikin on saanut osakseen.
Kun siellä muualla sitten miettisit asioita, ehkä selkenisi jotakin ja ainakin se miltä mahdollisesti lapsesta tuntuu jot muutenkin, että vielä kiukuttelet hänelle.
Jätä isä lapsen kanssa, anna isän tehdä ruoka ja hoitaa kaikki asiat itse lapsen kanssa, samalla isällekin ehkä selvenee, miten hän on puolisoon kohdellut ja mikä on johtanut eroon, turhaan te uusikkonaiset teette ukolle kaiken valmiiksi, eihän se koskaan joudu ottamaan vastuuta, ja erot ovat uein seurausta juuri siitä että ukko liehuu harrastuksissa ja muualla, mutta kodin töihin ei osallistu, siinä sitten äiti väsyy ja sitten mennään etsimään vierasta peppua.
Tässäpä taas oikein järjen jättiläisen Lissu-asenne , joka vois kanssa muuttaa jonnekin muualle.
puhut asiaa.
Samaa mieltä, et kuulu lapsen maailmaan, miski tuuppaudut väkisin ja yritä sulloa itseäsi lapsen ja isänsä väliin? Et ola lapselle mitään sukua, eikä lapsella ole velvoitteita sua kohtaan mitään.
Jos lapsi on onnellinen isän kanssa, niin miksi et suo hänelle sitä?
Ei kannata olla katkera siitä, että isällä ja lapsella on hyvät välit, niin sinäkin toivoisit että sun penskoilla olisi.
Lapsi haluu tehdä isän kanssa asioita, jutella hänelle, ilman että kukaan vieras olisi siinä kuuntelemassa, hänen asiat ei kuulu sinulle.
Olet mustasukkainen lapselle. Sinun pitäisi käsitellä tunteitasi, ennenkuin ne muuttuvat vihaksi. Biologinen side isän ja lapsen välillä on ikuinen ja täynnä rakkautta. Sinä et voi sitä katkaista vaikka sinulle on aivan sama vaikka lapsi ei koskaan näkisi omaa isäänsä, kunhan sinä olet ykköspaikalla miehen elämässä.
Jos rakastat miestä, annat hänen tavata lastaan, ja "isi", "isi" on hänen juridinen oikeus, hän on isänsä lapsi ja rintaperillinen.
Et häviä mitään jos kohtelet lasta hyvin, ja tutustut samalla omaan tunnemaailmaasi. Minkälainen ihminen oikein olet ?
Niin et ap ei oo kohdellu miehen lasta hyvin vai??
Minä ole mihinkään väkisin tuppautunut, kotonani asun. Tänne tulevat kyläilemään minunkin viikonloppuinani ja lominani.
Aviomieheni entinen tyttötystävä oli kylläkin se joka päätti, että kaipaa vaihtelua lapsista huolimatta, minä tulin kuvioihin paaaljon sen jälkeen, kun tyttikselle selvisi että kiertopokaaleja ei haluta takaisin...
Vai oliko se niin että isien pitää olla yksin, kunnes äityli saa huvitteluntarpeensa täytettyä ja haluaakin palata takaisin? Senkö kierron minä tulin "rikkomaan"?
Kyllä ihan normaalit käytöstavat voi olla, jopa niillä bonuslapsilla, en sen kummempia odottanut, enkä enää odota sitäkään, mutta alttiiksi en itseäni aseta mielenilmauksille, joiden oikea osoite on omat vanhemmat, minulla ei eroon johtaneiden syiden kanssa ole mitään tekemistä.
Tarkoitin tuolla aiemmin, että nromaali aikuinen käyttäytyy aikuisen tavoin, eikä ala kiukuta esimurkulle.
Vaadit lapselta asiallista käytöstä ja käyttäydyt itsekin aikuisen tavoin.
Jos miehesi ei suostu tukemaan sinua ja vaadi lapselta kunnollista käytöstä, niin se on sitten toinen asia.
Vieras ihminen ei voi vaatia toisten lapislta yhtään mitään! Muuttakoot itse käytöstään, ennkuin alkaa haukkumaan lapsia. Lapset on omien vanhempien kasvattamia ja niin on edelleen, eikä heidän pidä muuttaa mitään mitä ovat oppineet, he ovat kotona ja ovat olleet siellä ennen uusiota.
Aikaisemmin olin sitä mieltä, että Lissu saisi poistua netistäni, mutta nykyisin olen alkanut kallistua sille kannalle, että voisi kuolla pois. Mieluummin kuitenkin toivoisin hänen paranevan tai edes voivan vähän paremmin.
Kyllä minä ainakin vaadin mieheni lapsilta hyvää käytöstä, vaikka en heidän biologinen äitinsä olekaan. Aikansa siitä väännettiin, mutta nykyisin tietävät, että äidin luona opitut ja sallitut tavat muuttuvat jonkin verran kun tullaan minun huusholliini.
Muutitko myös omaa käytöstäsi kun muutit toiseen taloon toisten ihmisten kanssa? Miksi vaadit sitä lapsilta jos et itse tee myös niin.
Ennen omat rutiinit ja tekemiset muuttuvat kun tulet uuden miehen ja lasten huusholliin. Siinä sinä muutat tekemisiäsi, ei lapset, se on heidän koti.
MITÄ! en minä kenenkään taloon muuttanut, yhdessä ostettiin yhteinen koti puoliksi,en tullut uuden mieheni huusholliin ja lapset ei asunut edes isällään sen kaksiossa, vaan äitillään sen omakotitalossa, johon muutti uusi mies.
Oli miten oli, mutta olet tullut siihen yhteisöön viimeisenä, eikä lasten tarvi muuttaa mitään sun takia. Muuta itse, tulit viimeisenä, lapset on miehen ennen sinua.
Kerrot, että lapsi on jo vuosi sitten jättänyt sinut jutuistaan ulkopuolelle.. Oletko yhtään miettinyt omaa käytöstäsi? Miten olet käyttäytynyt lasta kohtaan? Oletko osoittanut rakkautta ja kiinnostusta lasta kohtaan? Lukiessa tota sun tekstiä tulee tunne, että ettet välitä lapsesta, mutta odotat että lapsi välittäisi sinusta. Oletko mustasukkainen lapselle siitä, että hän on isälleen jossain mielessä jopa sinua tärkeämpi? Koetko itsesi ulkopuoliseksi? Minusta sinun kannattaisi työstää omia tunteitasi, sillä ongelma on sinussa ei lapsessa. Kun sinä muutat käytöstäsi, niin lapsikin muuttaa.
Joo, 10-v. on aika pieni vielä, eikä tiedä itsekään vielä syitä omaan käytökseensä (kun ei moni meistä aikuisistakaan tiedä ;). Älä suhtaudu lapseen kuten vastustajaan, koska hänen kykynsä ja voimansa ovat vielä kovin kaukana aikuisen tasosta. Voi olla, että teidän kemianne eivät vaan kohtaa, ja lapsi ahdistuu kun joutuu kanssasi asustamaan.
Niin,sitä en epäile yhtääkään etteikö lapsi koettele (ja välillä paljon) sinua,sehän on selvää ja odotettavissakin lapselta ja kyllä 10-vuotias jo sen vertaa ymmärtää että tietää mistä narusta vetää mutta sehän kuuluu asiaan. Tottakai jos jatkuvaa hiertämistä ja epämukavaa oloa lapsen ja isi-tai äitipuolen välillä niin raastaahan se kaikkia. Kuitenkin lapsi on lapsi ja vaikka kuinka itsellänsä on hermot/voimat vähissä niin aikuisen tavoin täytyy asia hoitaa. Mutta se että sinun ja miehesi täytyy tehdä juurikin ne yhteiset säännöt ja pidettävä niistä kiinni. Ei kannata tehdä suurta numeroa siitä että mitä lapsi sanoo (pelkkä isi jne.) koska jos lapsi sillä kaipaa huomiota niin sillähän vain ruokitaan sitä,saadaan kärpäsestä se suurempi eläin. Ja pois jääminen asioista vain näyttää että haluat olla näkymätön ja olet loukkaantunut. Et ole halunnut suhdettasi miehesi lapsen takia vaan miehen mutta muista että koko paketti tulee mukana. Ja puhukaa asiasta. Pienetkin asiat voivat muuttua maailmanlopuksi jos niitä vatvoo yksinänsä ja pitää sisällä. Voimia!!
Ehkä lapsi ei saa äitinsä takia jutella sulle? Miten lapsen äidin asenne vaikuttaa lapsen uskallukseen olla teillä? Haukkuuko äitinsä sinua ja lapsi on siksi välttelevä?
Vai ettekö tee mitään yhdessä joka antaisi lapselle tilaisuuden huomata miten sinun kanssasi ollaan? Tee lapsen kanssa kahdestaan juttuja, hätistä miehesi lenkille tai kauppaan tai jonnekin pariksi tunniksi ja menkää ulos potkimaan palloa tai askarrelkaa pääsiäiskoristeita yhdessä.
Jos et koskaan saa olla 10-vuotiaan kanssa kahdestaan, ei teidän välille kehity suhdetta, ja isä on enemmän aina se jonka puoleen käännytään.
On varmaan jotain jonka tekemisestä tykkäät, tehkää sitä yhdessä. Vaikka pirtelöä tms, helppoa kokkausta. Kysy mitä hedelmiä/marjoja lapsi haluaa omaansa, ja mitä muuta siihen laitetaan. Sitten neuvot ja autat tekemään. Sitten viette isälle maistiaisia. Eli teet jotain kahdestaan lapsen kanssa. Silloin on pakko kommunikoida sinun kanssasi, tee niistä mukavia hetkiä jolloin annat lapselle 100% huomion. Lapset rakastavat huomiota, kun joku kuuntelee heidän uuden lelunsa ominaisuuksia tai heidän saavutuksiaan pelissä tms.
Ja pidä asemasi kodissasi. Aikuinen määrää omassa kodissaan, ja kun koti on yhteinen, luodaan yhteiset pelisäännöt. Sitä kiitetään joka kokkaa. Miehesi antaa siihen esimerkin. Laita ukko kokkaamaan, ja sitten molemmat kiitätte. Älä tee näistä numeroa, niin niihen ei synny vastustusta, vaan menevät muru murulta oikeaan suuntaan. Ja kun lapsi tekee pirtelön/munakkaan tms niin molemmat kiitätte häntä.
Lapsi tarvitsee ohjatun ympäristön, ei vapaata kasvamista.
Nolointa on aikuisena paeta aikuisen asemaa, se pitää olla vain hätäratkaisu äärimmäisen rasittavassa tilanteessa, ja sitten takaisin normaaliin. Lapsi asuu aikuisten kodissa, ei niin että lapsi asuu isin kodissa ja sitten siellä asuu joku nainen. Se joku nainen on joko isin kanssa asuva AIKUINEN ja PUOLISO tai sitten isi asuu PUOLISONSA kodissa ja lapsi vierailee siellä. Lapselle on oltava selvää, että säännöt luo aikuinen - tosin saa keskustella niistä yhdessä kun ikää tulee niin aina hiukan enemmän. Silti vastu on aina aikuisilla, että miten meillä käyttäydytään.
Ei 10-vuotias vielä paljoa osaa, ja siksi lapsia ohjataan ja autetaan, kannustamalla pikkuhiljaa tekemään asioita järkevästi ja oikein.
Ja voithan joskus kysyä lapselta, miksi hän puhuu vain isille, vastaus voi olla ihan eri kuin olisi luullut, ja tilanne voi silläkin ratketa.
Meillä auttoi, kun opettelin kaikkien lelujen nimet ja ominaisuudet ja kehuin pelituloksia ja askartelin, autoin, keksin leikkejä ja pidin kiinni säännöistä keittiössä ja kylppärissä. Käsipesu, astiat pois, kiitos, tai sitten jäi ruuasta lempparit pois ja pahimmassa tapauksessa lempilelu meni kaappiin kunnes pyydetään anteeksi rumaa ja tahallista käytöstä. Kun raja pitää aina, ei sitä usein koetella vaan keskitytään muuhun kivaan.