olen kahden lapsen äiti.olisin kysynyt neuvoja
minun ongelmaaani,joka on väsymys.kaikki alkoi
tietenkin pikkuhiljaa,esim:kuulin ääniä,luulin
että joku tulee yöllä kotiimme.törmäilin
esineisiin,unohtelin asioita,menin kauppaan en
millään muistanut enää mitä minun piti
ostaa,päivät aivan sekaisin,ja nyt ruumistani
särkee itkettää koko ajan,käsissä ei pysy
tavarat,en ole kertonut kellekään,avopuolisolleni
kyllä,mutta kaikki tutut ovat vain huolissaan
miehestäni että saako hän nukuttua,EI KOSKAAN
KUKAAN ole kysynyt minun väsymyksestä,vieraat kun
soittavat tulevansa kylään jos mieheni ei ole
työstä väsynyt,ymmärrän kyllä kun käy
työssä,mutta enkö minäkin tee "työtä".neuvot ovat
tarpeen.kiitos kaikille jotka osaavat auttaa
minua.
minun ongelmaaani,joka on väsymys.kaikki alkoi
tietenkin pikkuhiljaa,esim:kuulin ääniä,luulin
että joku tulee yöllä kotiimme.törmäilin
esineisiin,unohtelin asioita,menin kauppaan en
millään muistanut enää mitä minun piti
ostaa,päivät aivan sekaisin,ja nyt ruumistani
särkee itkettää koko ajan,käsissä ei pysy
tavarat,en ole kertonut kellekään,avopuolisolleni
kyllä,mutta kaikki tutut ovat vain huolissaan
miehestäni että saako hän nukuttua,EI KOSKAAN
KUKAAN ole kysynyt minun väsymyksestä,vieraat kun
soittavat tulevansa kylään jos mieheni ei ole
työstä väsynyt,ymmärrän kyllä kun käy
työssä,mutta enkö minäkin tee "työtä".neuvot ovat
tarpeen.kiitos kaikille jotka osaavat auttaa
minua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Heippa.
Kuulostaapa tutulta. Neuvoni on siis . Tilaa aika
terveyskeskuksen PÄIVYSTYKSEEN, ei mihinkään
kuukausien päähän. Siellä kerrot tuon saman asian.
Olet varmaan väsynyt, uupunut niin psyykkisesti
kuin fyysisestikkin, siihen on apua saatavilla.
Toivon vain että terv.keskuksessa on hyvä ja
asiantunteva lääkäri eikä mikään "ota pari
buranaa niin kyllä se siitä" pilipali lääkäri.
Onko mahdollista viedä lapsukaiset pariksi yöksi
esim. mummolaan tai jonnekkin luotettavaan
hoitopaikkaan, jotta saisit itse levätä. Antaa
aikaa itsellesi. Katsella vaikka elokuvia tai
mitä tahansa mitä itse tykkäät. Silloin ei
tarvitse huolehtia lasten
ruokailuista,vaatteista, välttämättä ei
kodinhoidostakaan. Ota kaksi vapaapäivää äidin
hommista ja siitä avovaimonkin hommista.
Tänne palstoille kirjoittelukin on ihan kivaa
terapiaa, jos ei vaan ota kaikkee tosissaan.
Tarkoitan kun täällä liikkuu paljon sellaisiakin
jotka haluaa näköjään vain kiusata toisia ja
provosoida pahoja mieliä...Toivottavasti erotat
sellaiset jos sellasia typeriä vastauksia tulee..
(haukkumisia,yms.)
Kokeile noita nyt avuksi. Itse aikoinaan söin
masennuslääkettä, joka kuitenkin vei elämältä
sen "terän" mutta ehkä se oli silloin parasta
niin. Hae rohkeasti apua, siitä on tosiaankin
hyötyä. Niin ja niistä vapaapäivistä, ei ne
lapset siihen kuole eikä saa traumoja jos
pääseevät itsekkin vähän vaihtelunmakuun.
Kaikkea hyvää sinulle.
voimia sinulle ystävä,kyllä se siitä vaikka
raskaalta tuntuu kun on uupunut,sinun pitää saada
levätä niin taas jaksaa.
Mitäpä, jos itse auttaisit itseäsi vaatimalla
miestäsi tekemään osansa kotona, jotta sinä
saisit levätä.
Mitäpä, jos miehesi ei suostu? Pakkaa siinä
tapauksessa kassisi ja mene äitisi, siskosi,
ystäväsi luokse tai vaikkapa hotelliin lepäämään.
Sinulla on siihen täysi oikeus.
Mitäpä, jos lähettäisit miehesi lapsineen
mummolaan tai muualle ja jäisit itse kotiin
lepäämään.
Mitäpä, jos seuraavan kerran sanot vierailulle
tuleville, että sinä olet väsynyt etkä tahdo
vastaanottaa vieraita.
Mitäpä, jos miettisit vielä muitakin tapoja saada
itsellesi aikaa sekä lepoon että
virkistäytymiseen.
Meillä kaikilla on joskus sellaisia aikoja. Ehkä
olisi syytä etsiä itselle jotain sellaista, josta
nautit... vaikka harrastus. Olen itsekin ollut
samanlaisessa tilanteessa... tuntuu jotenkin
PLÄÄH... karmealle sanoa toiselle kuinka
toimia...
Lieneekö sinulla niin kuin oli minulla: Huono
omatunto ja sellainen olo, että on puolustettava
itseä. Sitten yritin aina ottaa huomioon muut
perheenjäsenet(tukea ja kannustaa) itseni
unohtaen kunnes olen ihan reporankana ja aloin
kokea toisten hyvääkin tarkoittavat sanat pahana.
Sinulla on onneksesi tuttuja(välittävät, koska
pitävät yhteyttä!), jotka ottavat huomioon,
ilmaisutapa ei ehkä ole vain paras mahdollinen,
silti tuskin kukaan pahaa
tarkoittaa.
Työsi on arvokasta, tiedät sen itsekin, annat
lapsillesi oman urasi kustannuksella äidin
24h/vrk. Et tarvitse repiä niitä aamu 7:n aikaan
ylös, tiukkana laittaa aamupalaa ja valvoa
pukemista, syömistä, pukemista, riiputtaa autolle
ja hoitoon... Illalla hoidosta: äkkiä ruokaa...
Siinä tuntuu joskus, että lapsi menee pesuveden
mukana... äiti on reporankana... pienet ihanat
hetket lasten kanssa ovat juhlaa.
Voi kun vois auttaa .Itse olen kahden lapsen
mummi.Tyttäreni sanookin että on helppo kun on
mummi lähellä niin voi aina hätään pyytää.
Minä ymmärrän sinun väsymyksesi,se on fyysistä ja
psyykkistä.Koita saada itselle aikaa.Ensimmäisenä
menet lääkäriin,kerrot kaikki rehelliseti.
Toivon vaan että miehesi ymmärtää.Älä kuuntele
mitä anoppisi tai joku muu sanoo,voivat olla
joskus aivan mahdottomia.
Mummi puhuu asiaa, muita ei kannata
kuunnella.Luottaa vaan siihen miltä itsestä
tuntuu.
Minulle oli suuri apu kun sain aikaa
itselleni.VAikka vaan 2-3 kertaa viikossa käydä
kävelyllä tai jotain IHAN muuta kuin lasten
hoitoa..niin taas löytyy iloa.
Muistan omalta kohdaltani sen kun olin väsynyt,
ylipainoinen kahden lapsen jälkeeen, mies aina
töissä jne.koko itsetuntoni, naiseuteni,
tärkeyteni ihmisenä tuntui mitättömältä.Nyt
jälkikäteen tajua että olin aika surkeassa
kunnossa.
Vieläkin kun katson vanhoja valokuvia..iskee
kauhu..olinko TOSIAAN noin poikki..silloin sitä
vaan eli päivästä toiseen odottaen sitä
vapautusta..joka tuli vasta parin vuoden kuluttua.
Ja kun hiljalleen palailin työelämään..alkoi
itsetunto kohota.Minä olisin raunio jos en olisi
töissä..niin yksin olin ja olen edelleen lasten
kanssa vaikka naimisissa olenkin.
Tsemppiä sinulle, etsi apua itsellesi siitä
hyötyy koko perhe.Puhun tämänkin omasta
kokemuksestani.
vien siskoni lääkäriin.hän todella väsynyt tai
masentunut,hän käskee kiittää teitä kaikkia jotka
olette vastanneet hänelle,omasta mielestäni
siskoni yrittää liikaa,eikä tarvitsisi voi kyllä
näyttää heikkoutensakin.ei ole mummeja lähellä
kaikki ovat taivaassa,yksi on jälellä mutta ei
voida vaivata kun on 75-vuotias.siskoni ei valita
mut nytten on asiat liian pittkällä.kiitos teille
kaikille,ehkä sisareni kirjoittaa miten hänen
loppujen lopuksi kävi,minä otan hänen pienet
lapsensa viikoksi itselleni hoitoon,vielä kerran
kiitos.
kiitos mummi
Ole Hyvä.
Jos ymmärsin oiken,sinulla on hyvä sisko.
Kyllä olis ihana antaa sinulle 1päivä viikossa
vapaata,että saisit tehdä mitä haluat.
Onko sinulla ketään joka voisi joskus sinua
jelpata jos miehelläsi on niin paljon töitä ettei
kiireiltään kerkeä?
Muistan kun siskoni,joka asuu etelä-
ruotsissa,sanoi että on joskus niin raskasta kun
ei ole ketään joka auttais lasten
hoidossa,katsois edes vähän perään kun mummit ja
papat ovat niin kaukana.
On se kyllä niinkin että tänäpäivänä on mummeilla
ja papoilla niin paljon harrastuksia ettei ne
jaksa enää lastenlapsiana hoitaa(edes joskus
perään katsoa)Ai,niin ihania vaikka
ovatkin,ainakin minulle.Se pitääkin juuri
tällähetkellä minut iloisena.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.Tervehdy
pian.
Minulla käy joka päivä mielessä,miten sinä voit?
Toivottavasti jo paremmin ja voit lastesi kanssa
viettää joulun.
Vastaa jos huomaat tämän.
HYvää Joulun odotusta teille kaikille.
Hyvää Uuttavuotta.
Toivon että olet jo hyvässä kunnossa.
on raskaampaa mieheni kuoli yllättäen kaksi päivää ennenn jouluaattoa,poikani kanssa alan käydä psygokilla,en jaksa kirjoittaa enempää,kiitos sinulle
Itsekin olen ollut uupunut, eron jälkeen en
suostunut ottamaan apua vastaan vaan kuljin pää
pystyssä "minä kyllä selviän" asenteella. Halusin
niin näyttää toisille pärjääväni. Mutta en
minäkään ole kuin ihminen, väsymys iski. Apua
sain vasta sitten kun aloin seurustella ja uusi
miesystäväni tajusi etten syönyt mitään, että
painoin tuskin mitään ja kuukautiset olivat
jääneet jo aikaa pois. Itse en ollut tilannettani
ymmärtänyt vaikka ystävättäreni soitti melkein
päivittäin ja kysyi mitä olen tänään syönyt!
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida kun vanhat
vaatteet tippuvat päältä, mutta en tajunnut
mitään. Olin siis langanlaiha ja sen koetin
peittää vaatteilla, vanhempani olivat huolissaan
mutta vakuuttelin pärjääväni (ehkä he tajusivat
mutta halusivat antaa minun yrittää). Lopulta en
pystynyt enää mihinkään, ruumiini ei
yksinkertaisesti enää toiminut, vaan olin
jumissa. Sain apua ensimmäiseksi
ravitsemusterapiasta että opin pitämään itsestäni
huolta, sitten aloin käydä psykologilla
keskustelemassa, ja vanhempieni kanssa teimme
hoitosopimuksen eli hoidimme poikani kaikki kolme
yhdessä, pojan isä kun ei ole hoidossa mukana.
Tarvitset todellakin apua ennen kuin tilanne
pahenee liikaa. Kaikesta selviää, jos ei muuten,
niin lasten vuoksi. Itsekin olin tuon kaiken
sattuessa vain kahdeksantoistavuotias, nuori
tyttö vasta, ja odotin itseltäni aivan
mahdottomia suorituksia.
apua paikkakuntasi kotipalveluohjaajalta tai
sosiaalitoimistosta.Voit myös kysä Mannerheimin
lastensuojeluliitosta hoitajaa.Ei kenenkään tarvi
nykyään yksin kaikesta selvitä.
kiitos kaikille viesteistä,erityisesti sinulle
mummi.tilanteeni on edelleen huono,mutta
parempaan suuntaan menossa,en ole saanut
mielialalääkkeitä vaikka olisin halunnutkin
niitä,mutta menin teidän ohjeidenne mukaan
ammattiauttajalle,jonka kanssa olen käynyt läpi
tätä oloani,joka luokiteltiin syväksi
uupumukseksi,mutta josta selviydyn kyllä,olen
alkanut hakea itselleni harrastusta,vaikka
pari,kolme kertaa viikossa jotain liikuntaa
salilla.nyt skarppaaan kun joulukin on
tulossa,yritän tehdä lapsilleni hyvän joulun,ja
toivon pukilta itselleni lahjaksi että jo
vuodessa olisin taas vanha oma itseni,kiitos
vielä kerran teille kauikille jotka vastasitte
minulle,en unohda teitä koskaan,kiitos myös
lasteni puolesta.
tilanteeni paheni lasteni isä kuoli kaksi päivää ennen jouluaattoa,minulla on apuna ystävä täällä kotona mutta nyt joudun käyttämään masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä ja käymään psygiatrilla ja poikani alkaa ensi viikolla psygologilla käynnit,mieheni kuoli yllättäen sydämestä johtuvaaan sairau´teen,ei tiedä vielä mihin kun kuolin todistus kestää 3kk tulla.en jaksa kirjoittaa enempää,mieheni oli 33vuyotias lapsemme ovat alle 6vuotiaita,pojalla on raskasta niin kuin meillä koko perheellä,