Remmiräyhää ja ohitusongelmia

Noin se helpoiten toimiin...Kontaktissa takaisin...Tuohon voi vielä huomioida, etä kun tiedetään tilanteet mistä ja missä vaiheessa syntyy, niin ennakloidaan jo silloin.

Lisätehoa saa hyvin, käännös ym.treeneistä.

"Sitä vain vissiin on idiootti. ..."...noh ei suinkaan, jos osasit jo nyt huomioimaan asian...Tasainen kehitys kaikessa pitää mielen skarppina..=}

Vielä, jos hieman tarkennetaan ,niin pitäisi ennakoida, jo koiran "kiinnittynyt" katse, ja tässä vaiheessa puuttua...Ottaa huomio/käskyn alle)

siisi kipsi ollut tai jotain.

canis., minulla oli sauvat loppuvuodesta melkein kuukauden, mutta tämä tilanne ei johdu siitä, vaan ihan muista fyysisistä ominaisuuksistani.

Ja tuolla alussa puhuttiin kolinapurkista, niin suhtaudun itse siihen aika.. tai no, myönnetään, todella nuivasti. Se voi toki toimia omalle koiralle, mutta entäpä jos vastaantulijan koira ei olekaan sinut sen kanssa ja säikähtää kun alan omalle koiralleni kolistella? Enkä luultavasti osaisi käyttää sitä edes oikein, niin en sitten edes yritä, kun tuon räyhäämisen saa muillakin keinoin kitkettyä - vaikka siihen menisikin hiukkasen enemmän aikaa, niin silti.

Ja sitten tuohon, että pitäisi vaan mennä hihna normaalipituudella, niin tässä on kaksi pahemmanluokan ongelmaa, jonka vuoksi minä en niin voi tehdä. A) meillä ei hihnassa moikata vastaantulijoita sekä B) miten minä pidän hihnan normaalipituudella, kun koira on menossa vastaantulijan iholle, eikä siihen saa kontaktia kun vastaantulija tulee tarpeeksi lähelle (ihmisten ohitukset alkavat meillä jo sujua niin, että käsken koiran istumaan ja pidän sen kontaktissa kääntäen itse selän ohitettavan suuntaan), enkä sitä halua - eli minun on käytännössä vielä tässä vaiheessa pakko ottaa se hihna lyhyelle tai jättää lenkkeilemättä päivisin, kun muita ihmisiä ja koiria liikkuu, jolloin hihna saisi olla koko ajan normaalipituudella.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

canis., minulla oli sauvat loppuvuodesta melkein kuukauden, mutta tämä tilanne ei johdu siitä, vaan ihan muista fyysisistä ominaisuuksistani.

Ja tuolla alussa puhuttiin kolinapurkista, niin suhtaudun itse siihen aika.. tai no, myönnetään, todella nuivasti. Se voi toki toimia omalle koiralle, mutta entäpä jos vastaantulijan koira ei olekaan sinut sen kanssa ja säikähtää kun alan omalle koiralleni kolistella? Enkä luultavasti osaisi käyttää sitä edes oikein, niin en sitten edes yritä, kun tuon räyhäämisen saa muillakin keinoin kitkettyä - vaikka siihen menisikin hiukkasen enemmän aikaa, niin silti.

Ja sitten tuohon, että pitäisi vaan mennä hihna normaalipituudella, niin tässä on kaksi pahemmanluokan ongelmaa, jonka vuoksi minä en niin voi tehdä. A) meillä ei hihnassa moikata vastaantulijoita sekä B) miten minä pidän hihnan normaalipituudella, kun koira on menossa vastaantulijan iholle, eikä siihen saa kontaktia kun vastaantulija tulee tarpeeksi lähelle (ihmisten ohitukset alkavat meillä jo sujua niin, että käsken koiran istumaan ja pidän sen kontaktissa kääntäen itse selän ohitettavan suuntaan), enkä sitä halua - eli minun on käytännössä vielä tässä vaiheessa pakko ottaa se hihna lyhyelle tai jättää lenkkeilemättä päivisin, kun muita ihmisiä ja koiria liikkuu, jolloin hihna saisi olla koko ajan normaalipituudella.

Lue lisää

Juu ymmärrän. Nyt on vain vaikea erottaa, että johtuuko koiran käytös iästä, vai liikkumisestasi (epävarmuus) eli "suojelu" tarpeesta...Sen tietää vain näkemällä koiran käytöksestä ja kokonaishallinnasta.

Ilman muuta pidät hihnan lyhyellä..Kohtaamisissa tehdään yleensä se virhe,että ennen kohtaamista "parannetaan" otetta ja ohittamisen tapahduttua höllätään. (myös keho tekee niin) Tämä jos jokin luo koiralle väärää infoa tilanteesta.

Eli tilanteeseen valmistautuminen (käytän vain tilannetta kuvaavana) pitää aloittaa hyvissä ajoin ja "purkaa" vasta hyvän matkan päässä ohituksesta..

Rotikkarinsessa kirjoitti:

canis., minulla oli sauvat loppuvuodesta melkein kuukauden, mutta tämä tilanne ei johdu siitä, vaan ihan muista fyysisistä ominaisuuksistani.

Ja tuolla alussa puhuttiin kolinapurkista, niin suhtaudun itse siihen aika.. tai no, myönnetään, todella nuivasti. Se voi toki toimia omalle koiralle, mutta entäpä jos vastaantulijan koira ei olekaan sinut sen kanssa ja säikähtää kun alan omalle koiralleni kolistella? Enkä luultavasti osaisi käyttää sitä edes oikein, niin en sitten edes yritä, kun tuon räyhäämisen saa muillakin keinoin kitkettyä - vaikka siihen menisikin hiukkasen enemmän aikaa, niin silti.

Ja sitten tuohon, että pitäisi vaan mennä hihna normaalipituudella, niin tässä on kaksi pahemmanluokan ongelmaa, jonka vuoksi minä en niin voi tehdä. A) meillä ei hihnassa moikata vastaantulijoita sekä B) miten minä pidän hihnan normaalipituudella, kun koira on menossa vastaantulijan iholle, eikä siihen saa kontaktia kun vastaantulija tulee tarpeeksi lähelle (ihmisten ohitukset alkavat meillä jo sujua niin, että käsken koiran istumaan ja pidän sen kontaktissa kääntäen itse selän ohitettavan suuntaan), enkä sitä halua - eli minun on käytännössä vielä tässä vaiheessa pakko ottaa se hihna lyhyelle tai jättää lenkkeilemättä päivisin, kun muita ihmisiä ja koiria liikkuu, jolloin hihna saisi olla koko ajan normaalipituudella.

Lue lisää

Se normaali pituudella meno on ideaali,koska silloin ei viestitä koiralle,että jotain "skarpattavaa" on tulossa.Mutta...
Käytäntö on hieman eri,kuin teoria.Niinkauan tuo on helppo nakki,kun on fyysisesti helposti hallittava koira.Jos se ei sitä ole,niin mitä pitemmän hihnan se on saanut,sen helpomman "lähdön" se saa...Eli fyysinen hallittavuus pienenee.Myös jos koira annetaan kulkea reilusti edellä,niin kontaktin saaminen on vaikeampaa,kuin lähempänä(ellei homma ole siis hanskassa).
Itse teen niin,että kun on vielä junnulla ehkä hieman hakusessa,niin itse täytyy olla tarkkana ja ennakoida.Eli jo ennen toisen läheisyyttä hihnaa lyhyemmäksi,mutta niin,ettei se kuitenkaan tunnu pannassa(siis pää ei kiristy).Eli koiralle ei anneta signaalia.Mutta,tuota hihnan käyttöä täytyy myös harjoittaa ihan muissa tilanteissa eli ihan muutenkin lenkillä,samoin kun koiran ottoa ykskaks lähemmäskin.Muuten fiksu koira oppii pienestäkin poikkeamasta,että jotain "skarpattavaa"on tulossa.
Koiran istuttamista,makuuttamista,en itse kannata.Siitä syystä,että se,jos mikä pistää skarppaamaan.Jotkut rodut voi sen ottaa,varsinkin tietyissä tilanteissa,joista huokuu jännitys,niin alistamiseksi.Jolloin ne kokee itsensä altavastaajaksi toiseen nähden.Se taas nostaa kierroksia,josta on vaikea oppia myöhemmin pois.
Toinen on se,että nuot myös kiinnittää helpommin vastaantulevan huomion.Kaikkein pahin,kun koira on naama tulevaan.Jolloin se tekee helpommin jännitettä myös vastaantulevaan.Siitä taas omaan ja kierre on valmis.
Siksi minusta paras on hyvä hallintaväline tarvittaessa(omistaja pystyy rentoutumaan),pääpaino hyvän kontaktin opettamisella ja kunnon opetus,miten seuraaminen pitäisi mennä.

ps.Tuota aloittajan katsekontaktia välipakolla en kannata.Katsekontaktin pitää tulla vapaaehtoisesti.Se ei saa olla koskaan rangaistus,koska sen saaminen ja varsinkin myöhempää ajatellen,lähtee viimekädessä luottamuksen osoituksena ohjaajaan.Jos se tyritään,niin vaikea saada koskaan myöhemmin sitä tuoksi,koska koira voi sen ottaa rangaistuksena tai ylipäätään epämiellyttävänä.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

canis., minulla oli sauvat loppuvuodesta melkein kuukauden, mutta tämä tilanne ei johdu siitä, vaan ihan muista fyysisistä ominaisuuksistani.

Ja tuolla alussa puhuttiin kolinapurkista, niin suhtaudun itse siihen aika.. tai no, myönnetään, todella nuivasti. Se voi toki toimia omalle koiralle, mutta entäpä jos vastaantulijan koira ei olekaan sinut sen kanssa ja säikähtää kun alan omalle koiralleni kolistella? Enkä luultavasti osaisi käyttää sitä edes oikein, niin en sitten edes yritä, kun tuon räyhäämisen saa muillakin keinoin kitkettyä - vaikka siihen menisikin hiukkasen enemmän aikaa, niin silti.

Ja sitten tuohon, että pitäisi vaan mennä hihna normaalipituudella, niin tässä on kaksi pahemmanluokan ongelmaa, jonka vuoksi minä en niin voi tehdä. A) meillä ei hihnassa moikata vastaantulijoita sekä B) miten minä pidän hihnan normaalipituudella, kun koira on menossa vastaantulijan iholle, eikä siihen saa kontaktia kun vastaantulija tulee tarpeeksi lähelle (ihmisten ohitukset alkavat meillä jo sujua niin, että käsken koiran istumaan ja pidän sen kontaktissa kääntäen itse selän ohitettavan suuntaan), enkä sitä halua - eli minun on käytännössä vielä tässä vaiheessa pakko ottaa se hihna lyhyelle tai jättää lenkkeilemättä päivisin, kun muita ihmisiä ja koiria liikkuu, jolloin hihna saisi olla koko ajan normaalipituudella.

Lue lisää

A)
Ei meilläkään kaikkia moikata mutta kontakti muodostuu muusta kuin hihnasta. Jos ei jostain syystä sovi moikata sanon mennään.ja hihna on normaalipituinen.

B) Koira ohittaa ihmiset normaalipituudella ottamatta kontaktia ihmisiin..sanon mene vaan ja ohittaa muut nätisti. Myös bussiin mennessämme odottaa vuoroaan nätisti edelläni (jotta voin ohjata koiraa sen takana) ja kun menen bussiin niin sanon siihen ja koira menee paikalle ja käskyllä maahan ja olen opettanut että bussissa ei ihmisiä moikata. Bussikäyttäytyminen varsinkin on hyvin opettavaista ja hyvää harjoittelua. :)

En oikeasti ymmärrä miten tuo ohittaminen oikeasti on noin vaikeata niin monelle. Toki pentuna vaatii hieman työstöä mutta helpottuu ajan kanssa. Ja rotuni vaativan rodun maineessa(ei kylläkään minusta sitä ole)ja energinen. Eli ei rodustakaan kiinni.

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

A)
Ei meilläkään kaikkia moikata mutta kontakti muodostuu muusta kuin hihnasta. Jos ei jostain syystä sovi moikata sanon mennään.ja hihna on normaalipituinen.

B) Koira ohittaa ihmiset normaalipituudella ottamatta kontaktia ihmisiin..sanon mene vaan ja ohittaa muut nätisti. Myös bussiin mennessämme odottaa vuoroaan nätisti edelläni (jotta voin ohjata koiraa sen takana) ja kun menen bussiin niin sanon siihen ja koira menee paikalle ja käskyllä maahan ja olen opettanut että bussissa ei ihmisiä moikata. Bussikäyttäytyminen varsinkin on hyvin opettavaista ja hyvää harjoittelua. :)

En oikeasti ymmärrä miten tuo ohittaminen oikeasti on noin vaikeata niin monelle. Toki pentuna vaatii hieman työstöä mutta helpottuu ajan kanssa. Ja rotuni vaativan rodun maineessa(ei kylläkään minusta sitä ole)ja energinen. Eli ei rodustakaan kiinni.

Lue lisää

Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä.

Meillä, kuten sanottua, koulutus on edelleen kesken ja koska tuota räyhäämistä (ja jos ei räyhäämistä, niin kiinnostusta kuitenkin) vastaantuleville koirille esiintyy, niin yksinkertaisesti tilanne on vain se, että koiran ei voi antaa olla hihna normaalipituudella - ei ennen kuin ollaan päästy siihen kuosiin, että se kykenee ohittamaan ne vastaantulijat rentona ilman räyhäämistä tai höntyilyä.

Nyt onkin sitten noilla pikkulenkeilläkin välillä sahattu edestakaisin pätkiä, kun koira on kiinnittänyt liikaa huomiota johonkin edessäolevaan (mm. eilen kääntyiltiin kymmenisen kertaa yhdellä tienpätkällä, kun edessäpäin jotkut tyypit rämisyttelivät lumilapioita tiehen kun putsasivat pihatien edustaa loskasta).

Toisaalta sitten jos vastaantulijalla on koira mukanaan ja me käännytäänkin ympäri ja ne jatkavat samaan suuntaan - lähes poikkeuksetta nopeammin kuin me - niin siinä vaiheessa minun on pakko pysähtyä ja ottaa koira ihan lähelle, kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia siirtyä tienvierustalle, että päästäisiin sinne rämpimään - ts. minä määräisin, minne mentäisiin vaikka sitten joutuisin raahaamaan tuon perässäni sinne, mutta koska minä sanon että sinne mennään niin sinne myös mennään.

Pyrin kuitenkin siihen, että tilanne pysyy minulla koko ajan hallussa ja jos vain mahdollista, niin kiepahdetaan siitä vastaantulijan lähietäisyydeltä vaikkapa parkkipaikalle tai risteysalueelta käännytään umpimähkäiseen suuntaan (jos en tiedä vastaantulijaa, että mitä kautta se yleensä kulkee, jolloin voin kääntyä eri suuntaan kuin se), mutta aina se ei mahdollista ole, joten pakko se on kuitenkin toimia sen tilanteen vaativalla tavalla.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä.

Meillä, kuten sanottua, koulutus on edelleen kesken ja koska tuota räyhäämistä (ja jos ei räyhäämistä, niin kiinnostusta kuitenkin) vastaantuleville koirille esiintyy, niin yksinkertaisesti tilanne on vain se, että koiran ei voi antaa olla hihna normaalipituudella - ei ennen kuin ollaan päästy siihen kuosiin, että se kykenee ohittamaan ne vastaantulijat rentona ilman räyhäämistä tai höntyilyä.

Nyt onkin sitten noilla pikkulenkeilläkin välillä sahattu edestakaisin pätkiä, kun koira on kiinnittänyt liikaa huomiota johonkin edessäolevaan (mm. eilen kääntyiltiin kymmenisen kertaa yhdellä tienpätkällä, kun edessäpäin jotkut tyypit rämisyttelivät lumilapioita tiehen kun putsasivat pihatien edustaa loskasta).

Toisaalta sitten jos vastaantulijalla on koira mukanaan ja me käännytäänkin ympäri ja ne jatkavat samaan suuntaan - lähes poikkeuksetta nopeammin kuin me - niin siinä vaiheessa minun on pakko pysähtyä ja ottaa koira ihan lähelle, kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia siirtyä tienvierustalle, että päästäisiin sinne rämpimään - ts. minä määräisin, minne mentäisiin vaikka sitten joutuisin raahaamaan tuon perässäni sinne, mutta koska minä sanon että sinne mennään niin sinne myös mennään.

Pyrin kuitenkin siihen, että tilanne pysyy minulla koko ajan hallussa ja jos vain mahdollista, niin kiepahdetaan siitä vastaantulijan lähietäisyydeltä vaikkapa parkkipaikalle tai risteysalueelta käännytään umpimähkäiseen suuntaan (jos en tiedä vastaantulijaa, että mitä kautta se yleensä kulkee, jolloin voin kääntyä eri suuntaan kuin se), mutta aina se ei mahdollista ole, joten pakko se on kuitenkin toimia sen tilanteen vaativalla tavalla.

Lue lisää

Hyvä asenne. Pääasia on että tiedostaa korjaustarpeet ja, sen että niiden eteen tekee työtä pitäen painopisteen korjattavien asioiden tärkeysjärjestyksessä.

Yksi asia on koirahommissa kuitenkin varmaa...Valmista koiraa ei ole, eikä tule.
Opitun ylläpitoa ja ohjausta koira vaatii lopun elämän...

Rotikkarinsessa kirjoitti:

Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä.

Meillä, kuten sanottua, koulutus on edelleen kesken ja koska tuota räyhäämistä (ja jos ei räyhäämistä, niin kiinnostusta kuitenkin) vastaantuleville koirille esiintyy, niin yksinkertaisesti tilanne on vain se, että koiran ei voi antaa olla hihna normaalipituudella - ei ennen kuin ollaan päästy siihen kuosiin, että se kykenee ohittamaan ne vastaantulijat rentona ilman räyhäämistä tai höntyilyä.

Nyt onkin sitten noilla pikkulenkeilläkin välillä sahattu edestakaisin pätkiä, kun koira on kiinnittänyt liikaa huomiota johonkin edessäolevaan (mm. eilen kääntyiltiin kymmenisen kertaa yhdellä tienpätkällä, kun edessäpäin jotkut tyypit rämisyttelivät lumilapioita tiehen kun putsasivat pihatien edustaa loskasta).

Toisaalta sitten jos vastaantulijalla on koira mukanaan ja me käännytäänkin ympäri ja ne jatkavat samaan suuntaan - lähes poikkeuksetta nopeammin kuin me - niin siinä vaiheessa minun on pakko pysähtyä ja ottaa koira ihan lähelle, kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia siirtyä tienvierustalle, että päästäisiin sinne rämpimään - ts. minä määräisin, minne mentäisiin vaikka sitten joutuisin raahaamaan tuon perässäni sinne, mutta koska minä sanon että sinne mennään niin sinne myös mennään.

Pyrin kuitenkin siihen, että tilanne pysyy minulla koko ajan hallussa ja jos vain mahdollista, niin kiepahdetaan siitä vastaantulijan lähietäisyydeltä vaikkapa parkkipaikalle tai risteysalueelta käännytään umpimähkäiseen suuntaan (jos en tiedä vastaantulijaa, että mitä kautta se yleensä kulkee, jolloin voin kääntyä eri suuntaan kuin se), mutta aina se ei mahdollista ole, joten pakko se on kuitenkin toimia sen tilanteen vaativalla tavalla.

Lue lisää

"Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä."

Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti.

Ihan siksi etten opeta koiraa reagoimaan remmin kiristymiseen ja minusta hihna on vain varalla mutta kontakti luodaan muilla keinoin. Aiempienkaan koirien kanssa ei ongelmia ja minusta on kummallista tälläinen vaikeus. Jossain siis olen tehnyt oikein. :)
Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä.(siis luvalla sekä koiran omistaja päättää että kysyy myös lupaa toiselta eli ei holtittomasti koskaan päästetä koiraa toisen luo, ja koiran kuuluu odottaa lupaa jos ei saa niin jatketaan matkaa)

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

"Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä."

Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti.

Ihan siksi etten opeta koiraa reagoimaan remmin kiristymiseen ja minusta hihna on vain varalla mutta kontakti luodaan muilla keinoin. Aiempienkaan koirien kanssa ei ongelmia ja minusta on kummallista tälläinen vaikeus. Jossain siis olen tehnyt oikein. :)
Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä.(siis luvalla sekä koiran omistaja päättää että kysyy myös lupaa toiselta eli ei holtittomasti koskaan päästetä koiraa toisen luo, ja koiran kuuluu odottaa lupaa jos ei saa niin jatketaan matkaa)

Lue lisää

"Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti."
Niin no, kuten olen tässäkin keskustelussa maininnut, niin pyrin pitämään hihnan löysällä _myös silloin kun se on lyhyellä_. Eli se hihnan lyheneminen ei tarkoita hihnan kiristymistä. Mutta jos koira kiskoo hihnassa (oli se sitten lyhyellä tai pitkällä), niin valitettavasti tilanne on se, että se ei yksinkertaisesti pysy löysällä vaikka minä sitä kuinka haluaisin.

"Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä."
Onpa hassu juttu, sillä tiedän montakin ihmistä, joilla on remmirähjä ja ovat antaneet tavata hihnassa. Enemmän kuitenkin tiedän niitä tyyppejä, joilla ei ole remmirähjää, eivätkä ole koskaan hihnassa moikkailleet. Joillekin se hihnassa moikkailu, luvankaan kanssa, ei vain sovi kun koira on sitten menossa jokaisen vastaantulijan luokse.

Me olemme myös hihnassa moikkailleet ihmisiä (koiria vain siinä tapauksessa, että vastaantulija on kysynyt luvan antaa koiransa tutustua, jota ei ole tapahtunut kuin kerran, ja kumpikaan koirista eivät ole osoittaneet niin lähekkäin toisiaan kohden minkäänlaista epäluuloa tai vihamielisyyttä - ja silloinkin olen pitänyt huolen, että tilanne on koko ajan meidän omistajien hallussa), niin että koira on ensin rauhoittunut ennen kuin pääsee moikkaamaan. Moni vastaantulija vaan ei sitä ole ymmärtänyt vaan ns. villinnyt koiraa vaikka olen sanonut, että sen pitää olla rauhallinen ja odottaa minun lupaani tervehtiäkseen, jolloin olen sitten todennut, että tällä kertaa ei moikata - ja joka kerta minua on vähintään mulkoiltu pahasti ja sanottu eläinrääkkääjäksi, kun en anna koirani mm. hyppiä ihmistä vasten, koska "eihän se haittaa, kun se on pentu!".

Juu, ei se varmasti silloin sinua haittaakaan kun se painaa alle 10 kg, mutta jos se tekee samaa aikuisena, kun painoa on lähemmäs 50 kg niin siinä tapauksessa minä olen paska omistaja, kun koiraani ei ole koulutettu: että teet miten tahansa, niin kaikkia et voi kuitenkaan miellyttää, kun kumarrat yhteen suuntaan - pyllistät toiseen.

Joten tällä hetkellä tilanne on se, että hihnassa ei moikata ja kun ollaan tämä ongelma saatu kitkettyä, voin _harkita_ asiaa jos toinen kysyy luvan ja ymmärtää, kun kerron miten tuon kanssa sitten toimitaan. Ja jos ei ymmärrä niin se ei ole enää minun ongelmani.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

"Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti."
Niin no, kuten olen tässäkin keskustelussa maininnut, niin pyrin pitämään hihnan löysällä _myös silloin kun se on lyhyellä_. Eli se hihnan lyheneminen ei tarkoita hihnan kiristymistä. Mutta jos koira kiskoo hihnassa (oli se sitten lyhyellä tai pitkällä), niin valitettavasti tilanne on se, että se ei yksinkertaisesti pysy löysällä vaikka minä sitä kuinka haluaisin.

"Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä."
Onpa hassu juttu, sillä tiedän montakin ihmistä, joilla on remmirähjä ja ovat antaneet tavata hihnassa. Enemmän kuitenkin tiedän niitä tyyppejä, joilla ei ole remmirähjää, eivätkä ole koskaan hihnassa moikkailleet. Joillekin se hihnassa moikkailu, luvankaan kanssa, ei vain sovi kun koira on sitten menossa jokaisen vastaantulijan luokse.

Me olemme myös hihnassa moikkailleet ihmisiä (koiria vain siinä tapauksessa, että vastaantulija on kysynyt luvan antaa koiransa tutustua, jota ei ole tapahtunut kuin kerran, ja kumpikaan koirista eivät ole osoittaneet niin lähekkäin toisiaan kohden minkäänlaista epäluuloa tai vihamielisyyttä - ja silloinkin olen pitänyt huolen, että tilanne on koko ajan meidän omistajien hallussa), niin että koira on ensin rauhoittunut ennen kuin pääsee moikkaamaan. Moni vastaantulija vaan ei sitä ole ymmärtänyt vaan ns. villinnyt koiraa vaikka olen sanonut, että sen pitää olla rauhallinen ja odottaa minun lupaani tervehtiäkseen, jolloin olen sitten todennut, että tällä kertaa ei moikata - ja joka kerta minua on vähintään mulkoiltu pahasti ja sanottu eläinrääkkääjäksi, kun en anna koirani mm. hyppiä ihmistä vasten, koska "eihän se haittaa, kun se on pentu!".

Juu, ei se varmasti silloin sinua haittaakaan kun se painaa alle 10 kg, mutta jos se tekee samaa aikuisena, kun painoa on lähemmäs 50 kg niin siinä tapauksessa minä olen paska omistaja, kun koiraani ei ole koulutettu: että teet miten tahansa, niin kaikkia et voi kuitenkaan miellyttää, kun kumarrat yhteen suuntaan - pyllistät toiseen.

Joten tällä hetkellä tilanne on se, että hihnassa ei moikata ja kun ollaan tämä ongelma saatu kitkettyä, voin _harkita_ asiaa jos toinen kysyy luvan ja ymmärtää, kun kerron miten tuon kanssa sitten toimitaan. Ja jos ei ymmärrä niin se ei ole enää minun ongelmani.

Lue lisää

Eipäs ole tullut edes mieleen, että jos sanotaan, että "hihnalyhyellä" tarkottaisi hihnan kireyttä tai, että joku sen niin ymmärtäisi??

Rotikkarinsessa kirjoitti:

"Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti."
Niin no, kuten olen tässäkin keskustelussa maininnut, niin pyrin pitämään hihnan löysällä _myös silloin kun se on lyhyellä_. Eli se hihnan lyheneminen ei tarkoita hihnan kiristymistä. Mutta jos koira kiskoo hihnassa (oli se sitten lyhyellä tai pitkällä), niin valitettavasti tilanne on se, että se ei yksinkertaisesti pysy löysällä vaikka minä sitä kuinka haluaisin.

"Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä."
Onpa hassu juttu, sillä tiedän montakin ihmistä, joilla on remmirähjä ja ovat antaneet tavata hihnassa. Enemmän kuitenkin tiedän niitä tyyppejä, joilla ei ole remmirähjää, eivätkä ole koskaan hihnassa moikkailleet. Joillekin se hihnassa moikkailu, luvankaan kanssa, ei vain sovi kun koira on sitten menossa jokaisen vastaantulijan luokse.

Me olemme myös hihnassa moikkailleet ihmisiä (koiria vain siinä tapauksessa, että vastaantulija on kysynyt luvan antaa koiransa tutustua, jota ei ole tapahtunut kuin kerran, ja kumpikaan koirista eivät ole osoittaneet niin lähekkäin toisiaan kohden minkäänlaista epäluuloa tai vihamielisyyttä - ja silloinkin olen pitänyt huolen, että tilanne on koko ajan meidän omistajien hallussa), niin että koira on ensin rauhoittunut ennen kuin pääsee moikkaamaan. Moni vastaantulija vaan ei sitä ole ymmärtänyt vaan ns. villinnyt koiraa vaikka olen sanonut, että sen pitää olla rauhallinen ja odottaa minun lupaani tervehtiäkseen, jolloin olen sitten todennut, että tällä kertaa ei moikata - ja joka kerta minua on vähintään mulkoiltu pahasti ja sanottu eläinrääkkääjäksi, kun en anna koirani mm. hyppiä ihmistä vasten, koska "eihän se haittaa, kun se on pentu!".

Juu, ei se varmasti silloin sinua haittaakaan kun se painaa alle 10 kg, mutta jos se tekee samaa aikuisena, kun painoa on lähemmäs 50 kg niin siinä tapauksessa minä olen paska omistaja, kun koiraani ei ole koulutettu: että teet miten tahansa, niin kaikkia et voi kuitenkaan miellyttää, kun kumarrat yhteen suuntaan - pyllistät toiseen.

Joten tällä hetkellä tilanne on se, että hihnassa ei moikata ja kun ollaan tämä ongelma saatu kitkettyä, voin _harkita_ asiaa jos toinen kysyy luvan ja ymmärtää, kun kerron miten tuon kanssa sitten toimitaan. Ja jos ei ymmärrä niin se ei ole enää minun ongelmani.

Lue lisää

Öö mikset ole opettanut koiraasi kävelemään kiristämättä hihnaa jo pennusta ja ohittamaan nätisti ja sosiaalistanut kunnolla jo pennusta ettei ongelmia tule aikuisena/isompana..minulla kun on iso koira niin pennusta sen koulutus jo lähtee ei sitten vasta kun tulee ongelmia.

Hieman tuntuu ettet ole kyllä kovin hyvä kouluttaja ja ehkä sinun olisi pitänyt ottaa se pienempi rotu koska voimalla ei koiraa kouluteta vaan henkisellä kantilla. Minulla on myös isoja koiria ollut kaksin kappalein nykyisin pieniä koska niiden kanssa on helppo kulkea myös yleisillä(kaupungin alueella sai ennen viedä vain pieniä koiria täällä) Koko sinällään on epäolennaista. Ei millään pahalla.

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

Öö mikset ole opettanut koiraasi kävelemään kiristämättä hihnaa jo pennusta ja ohittamaan nätisti ja sosiaalistanut kunnolla jo pennusta ettei ongelmia tule aikuisena/isompana..minulla kun on iso koira niin pennusta sen koulutus jo lähtee ei sitten vasta kun tulee ongelmia.

Hieman tuntuu ettet ole kyllä kovin hyvä kouluttaja ja ehkä sinun olisi pitänyt ottaa se pienempi rotu koska voimalla ei koiraa kouluteta vaan henkisellä kantilla. Minulla on myös isoja koiria ollut kaksin kappalein nykyisin pieniä koska niiden kanssa on helppo kulkea myös yleisillä(kaupungin alueella sai ennen viedä vain pieniä koiria täällä) Koko sinällään on epäolennaista. Ei millään pahalla.

Lue lisää

siis tämä edellinen teksti oli rotikkaneitokaiselle.

canis.familiaris kirjoitti:

Eipäs ole tullut edes mieleen, että jos sanotaan, että "hihnalyhyellä" tarkottaisi hihnan kireyttä tai, että joku sen niin ymmärtäisi??

Jännä juttu ettet ole moista huomannut :) että se useimmille tarkoittaa samaa. Monesti näkee että varsinkin saksanpaimenkoiraomistajat nykäisee remmiä ja tiukentaa koiran lyhyelle remmille ihan itseensä kiinni. Näin olen usein meidän alueella nähnyt.

Paitsi yksi erittäin sosiaalinen saksanpaimenkoira joka tapailee omistajansa kanssa muita remmissä ja ohittaa tarvittaessa normaalilla hihnan pituudella muut. Ei niin minkäänlaista ongelmaa. :) Eli summarum summarum..sosiaalistaminen-koulutus-normaalihihna-rento osaava omistaja

tgryryuutuuyyy kirjoitti:

Jännä juttu ettet ole moista huomannut :) että se useimmille tarkoittaa samaa. Monesti näkee että varsinkin saksanpaimenkoiraomistajat nykäisee remmiä ja tiukentaa koiran lyhyelle remmille ihan itseensä kiinni. Näin olen usein meidän alueella nähnyt.

Paitsi yksi erittäin sosiaalinen saksanpaimenkoira joka tapailee omistajansa kanssa muita remmissä ja ohittaa tarvittaessa normaalilla hihnan pituudella muut. Ei niin minkäänlaista ongelmaa. :) Eli summarum summarum..sosiaalistaminen-koulutus-normaalihihna-rento osaava omistaja

Lue lisää

"Monesti näkee ..."...todentotta. tuo. Periytyykö tuo tapa jotenkin siinä harrastaja keskuudessa?? (kuten usein ohjaajan käytöskin?)

Kuulostaako tutulta. SPK: Hihna kireälle ja sillä koira kylkeen kiinni ja omalla keholla "viistetään"...päin koiraa.

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

"Niin no, se että sinulla tuo onnistuu kertoo siitä, että te olette jo koulutuksenne läpi käyneet ja koira on siinä tilanteessa, että se tottelee ja hihnan voi pitää normaalipituudellakin löysällä."

Itse olen pitänyt remmin löysällä ihan pennusta asti.

Ihan siksi etten opeta koiraa reagoimaan remmin kiristymiseen ja minusta hihna on vain varalla mutta kontakti luodaan muilla keinoin. Aiempienkaan koirien kanssa ei ongelmia ja minusta on kummallista tälläinen vaikeus. Jossain siis olen tehnyt oikein. :)
Ja pennusta pitäen opettanut myös hihnassatapaamisiin ja sen luulen olevan se suurin syy. Koska ne joilla remmirähisijöitä niin he ei anna tavata muita remmissä.(siis luvalla sekä koiran omistaja päättää että kysyy myös lupaa toiselta eli ei holtittomasti koskaan päästetä koiraa toisen luo, ja koiran kuuluu odottaa lupaa jos ei saa niin jatketaan matkaa)

Lue lisää

Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla.

Ihan samoin tuossa hihnatyöskentelyssä.Kaikki nyt vaan ei ole saaneet/osanneet/jotain on voinut sattua/murkkuiässä alettu enemmän kokeilemaan ym. johdosta hommaan heti pennusta lopullisesti "helposti" hanskaan.
Ja silloin voi asiat muuttua,kuten tuossa hihnan kääytössä.
Ihanteellinenhan olisi,jos sitä ei tarvi kiristää yhtään,tokikin.Mutta se ei aina onnistu,jos turvallisuus myös muitten osalta huomioidaan.Se kun vaan on niin,että jos se koira löysällä haluaa lähteä,siis tosissaan,ja riittävän iso ja vahva on,niin niin perässä mennään.Se on ihan nähty...

Meillä ei ole koirat seurustelleet hihnassa.Eikä yhtään remmirähjää ollut.Pääasia kaikista tietämistäni remmirähjistä on juuri niitä,jotka on hihnaseukkaajia olleet.
Myöskin kannattaa muistaa,että vaikka olisikin sitä mieltä,että pitää "sosiaalistaa" seukkaamalla,niin kannattaa muistaa,että on ihan oikeasti myös rotuja,jotka ei ole(poikkeuksia lukuunottamatta) sosiaalisia muita kohtaan aikuisena.Ja siihen ei auta vaikka kuinka ne olisi muitten kanssa kuinka pyöritelty.Onhan noita nähty,kun on koirapuistoonkin viety koira,joka ei rodultaan ihan top ten siihen ole.Sitten yks kaunis kerta aikuisena tikkaakin kiinni toiseen.Siinä sitten ihmetellään,että kyllä koirassa nyt pahasti jotain vikaa on ollut,kun on niin pienestä pitäen siihen tottunut ja noin hyvin "sosiaalistettu"...

canis.familiaris kirjoitti:

"Monesti näkee ..."...todentotta. tuo. Periytyykö tuo tapa jotenkin siinä harrastaja keskuudessa?? (kuten usein ohjaajan käytöskin?)

Kuulostaako tutulta. SPK: Hihna kireälle ja sillä koira kylkeen kiinni ja omalla keholla "viistetään"...päin koiraa.

Lue lisää

Kerran pysähdyin ja oikein kysyin omistajalta ystävällisesti ja kiinnostuneena miksi teet noin että kiristät ja vedät koiran viereesi ihoon kiinni koska tarvetta ei ollut.

Sillä kertaa minulla itselläni ei ollut koiraa..hämmästyi hieman ja ei osannut oikein sanoa edes syytä. Mutta sitten alkoi machoilemaan että täytyy laittaa koira ruotuun ja tiedä miten suhtautuu vastaantuleviin ja näin se on hallinnassa.

Oli tosin ystävällinen koko ajan siis isäntä ja koirakin. Mutta meni asia machoilumeininkiin lähinnä sen sain siis selville kun alkoi tulla tarinaa ettei poliisitkaan uskalla koiraa kohdata josta toki oli ylpeä :)

Koira varmasti olisi mennyt nätisti ohikin mutta nyt valpastui.

molossi kirjoitti:

Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla.

Ihan samoin tuossa hihnatyöskentelyssä.Kaikki nyt vaan ei ole saaneet/osanneet/jotain on voinut sattua/murkkuiässä alettu enemmän kokeilemaan ym. johdosta hommaan heti pennusta lopullisesti "helposti" hanskaan.
Ja silloin voi asiat muuttua,kuten tuossa hihnan kääytössä.
Ihanteellinenhan olisi,jos sitä ei tarvi kiristää yhtään,tokikin.Mutta se ei aina onnistu,jos turvallisuus myös muitten osalta huomioidaan.Se kun vaan on niin,että jos se koira löysällä haluaa lähteä,siis tosissaan,ja riittävän iso ja vahva on,niin niin perässä mennään.Se on ihan nähty...

Meillä ei ole koirat seurustelleet hihnassa.Eikä yhtään remmirähjää ollut.Pääasia kaikista tietämistäni remmirähjistä on juuri niitä,jotka on hihnaseukkaajia olleet.
Myöskin kannattaa muistaa,että vaikka olisikin sitä mieltä,että pitää "sosiaalistaa" seukkaamalla,niin kannattaa muistaa,että on ihan oikeasti myös rotuja,jotka ei ole(poikkeuksia lukuunottamatta) sosiaalisia muita kohtaan aikuisena.Ja siihen ei auta vaikka kuinka ne olisi muitten kanssa kuinka pyöritelty.Onhan noita nähty,kun on koirapuistoonkin viety koira,joka ei rodultaan ihan top ten siihen ole.Sitten yks kaunis kerta aikuisena tikkaakin kiinni toiseen.Siinä sitten ihmetellään,että kyllä koirassa nyt pahasti jotain vikaa on ollut,kun on niin pienestä pitäen siihen tottunut ja noin hyvin "sosiaalistettu"...

Lue lisää

"Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla."

Niin se on erilaista eri rotujen kanssa toisen kanssa pääsee helpolla ja toisen kanssa joutuu työstämään enemmän. Irtiolossa varsinkin sen huomaa paimenkoiria ei tarvitse vapaanaoloon edes opettaa, luontaisesti pysyy omistajan lähellä ja sitten on metsästyskoirat ja niistä lienee vinttikoira ainoa jota ei kyllä pitele millään jos jänis menee sen edestä. Tulee vasta sitten kun jänis poissa. Ajokoirat lienee samoin että ei kovin helpolla ajoa jätä kesken. Terrierit jo saa koulutettua helpommin. Ja muut joilla ei riistaviettiä suht helposti ja tietenkin riistaviettiset noutavat, ja kanakoirat etc.

Mutta hihnakäyttäytyminen/sosialistaminen on kyllä ihan peruskasvatusta ja siihen kyllä pystyy opettaa normaali ajalla kyllä kaikki rodut. Varsinkin pkrodut.

Kaikista pahin ongelmakäyttäytymisen muodot joista en enään puhu helppoina ongelmina on eroahdistus, neuroottisuudet. Ja silloin voi tulla seinä vastaan jonka ymmärrän hyvin.

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

"Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla."

Niin se on erilaista eri rotujen kanssa toisen kanssa pääsee helpolla ja toisen kanssa joutuu työstämään enemmän. Irtiolossa varsinkin sen huomaa paimenkoiria ei tarvitse vapaanaoloon edes opettaa, luontaisesti pysyy omistajan lähellä ja sitten on metsästyskoirat ja niistä lienee vinttikoira ainoa jota ei kyllä pitele millään jos jänis menee sen edestä. Tulee vasta sitten kun jänis poissa. Ajokoirat lienee samoin että ei kovin helpolla ajoa jätä kesken. Terrierit jo saa koulutettua helpommin. Ja muut joilla ei riistaviettiä suht helposti ja tietenkin riistaviettiset noutavat, ja kanakoirat etc.

Mutta hihnakäyttäytyminen/sosialistaminen on kyllä ihan peruskasvatusta ja siihen kyllä pystyy opettaa normaali ajalla kyllä kaikki rodut. Varsinkin pkrodut.

Kaikista pahin ongelmakäyttäytymisen muodot joista en enään puhu helppoina ongelmina on eroahdistus, neuroottisuudet. Ja silloin voi tulla seinä vastaan jonka ymmärrän hyvin.

Lue lisää

Eroahdistus on ihmisen koiralle aiheuttama tila, joten korjaantuu varmimmin omistajan asennekasvatuksella.

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

Öö mikset ole opettanut koiraasi kävelemään kiristämättä hihnaa jo pennusta ja ohittamaan nätisti ja sosiaalistanut kunnolla jo pennusta ettei ongelmia tule aikuisena/isompana..minulla kun on iso koira niin pennusta sen koulutus jo lähtee ei sitten vasta kun tulee ongelmia.

Hieman tuntuu ettet ole kyllä kovin hyvä kouluttaja ja ehkä sinun olisi pitänyt ottaa se pienempi rotu koska voimalla ei koiraa kouluteta vaan henkisellä kantilla. Minulla on myös isoja koiria ollut kaksin kappalein nykyisin pieniä koska niiden kanssa on helppo kulkea myös yleisillä(kaupungin alueella sai ennen viedä vain pieniä koiria täällä) Koko sinällään on epäolennaista. Ei millään pahalla.

Lue lisää

"Öö mikset ole opettanut koiraasi kävelemään kiristämättä hihnaa jo pennusta ja ohittamaan nätisti ja sosiaalistanut kunnolla jo pennusta ettei ongelmia tule aikuisena/isompana.."
Lukisitko vaikka edellisen viestini tuolta ylempää, eli se, että otan koiran _lyhyelle_ hihnalle ei tarkoita sitä, että _kiristän_ hihnaa. Normaalioloissa koira kävelee hihna löysällä ja jos yrittääkään vetää, niin meillä on keinot sen lopettamiseen (pysähdys, hihna löysälle, katsekontakti -> matka jatkuu). Ohituksissa vain on tällä hetkellä ongelmaa, _josta ollaan opettelemassa pois_, eli opetellaan koko ajan sitä hihnakäyttäytymistä.

Ja koira on sosiaalistettu pentuna niin hyvin kuin mahdollista. Vielä tällä hetkellä kykenee puistoissakin käymään, jos siellä on yksikin tuttu koira. Vieraaseen porukkaan en mene, en halua ottaa riskiä, että koirani päälle käydään (niin kuin on käyty ja kun tuo "ottaa haasteen vastaan" ja puolustautuu, lopettaa kuitenkin saman tien kun toisen saa iholta pois, mutta yleensä se on siinä vaiheessa jo liian myöhäistä kun jännite on syntynyt sekä koirien että omistajien välille) tai, mikä pahempaa, tuo sattuisi provosoitumaan liikaa - vielä tämä mieluummin välttelee koiria, joista ei pidä ja jos muiden koirien kanssa tulee rähinä, niin tämä tilannetta väistää. Vanhempana, no, eihän sitä voi tietää, mutta luulenpa, että tällä hetkellä alkaa olla se vaihe, että vain tuttujen koirien kanssa ollaan vapaana ja puistot isolla varauksella jos silloinkaan.

"Hieman tuntuu ettet ole kyllä kovin hyvä kouluttaja ja ehkä sinun olisi pitänyt ottaa se pienempi rotu koska voimalla ei koiraa kouluteta vaan henkisellä kantilla."
Olen jo tästäkin sanonut, että kyseessä on itselleni ensimmäinen varsinainen oma pentuni, jonka koulutuksesta vastaan sataprosenttisesti täysin henkilökohtaisesti, joten virheitä olen varmasti tehnyt (ja tulen tekemäänkin), mutta koko ajan opin lisää - ja niin oppii koiranikin. Eli en varmaan ole sitten kovin hyvä kouluttaja.

Koiraa en myöskään voimalla kouluta, vaan pyrin siihen henkiseen kanttiin, mutta jos on pakko, niin olen valmis myös käyttämään fyysistä hallintaa (kuten tässä tapauksessa). Kuitenkin pystyn itsekin sanomaan sen, että koira kuitenkin kunnioittaa minua ja se tietää oman paikkansa laumassa.

Ja jo se, että olen tosiaan tietoinen ongelmistani/ongelmistamme mielestäni kertoo sen, että en minä nyt ihan surkea voi olla: koska minä sentään koulutan koiraani ja kitken niitä ongelmia pois. Aikaa niihin voi mennä himpun verran enemmän kuin ammattilaisella/enemmän koirakokemusta omaavalla, mutta olisi kiva tietää, että miten muuten minäkään mitään kokemusta saisin, jos minun pitäisi tyytyä sellaiseen koiraan josta en edes tykkää?

Ja pentuni kasvattajan kanssa kuitenkin puhuttiin paljon ja kerroin rehellisesti alusta asti, että pentu tulisi olemaan ensimmäinen täysin ikioma pentuni, jonka koulutuksesta vastaan vain ja ainoastaan minä ja että vaikka jollakin tasolla pelkään, että koirastani tulee "hullu tappajakoira", niin olen kuitenkin jo niin varma itsestäni, että jos minulle oikeasti tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia, niin pystyn pyytämään ja hankkimaan ulkopuolista apua enkä jää itsekseni surkuttelemaan ja pahenna tilannetta entisestään - tai pahimmassa tapauksesas anna koiraa pois.

Kaikenkaikkiaan meillä on kuitenkin mennyt hyvin. Koiraa pystyy pitämään irti sillä se tulee luokse kutsuttaessa (ja jos perseilyä esiintyy, niin sitten ollaan hihnassa useampi viikko tai - nyt kun vihdoin sain koulutusliinan, niin ruvetaan vahvistamaan luoksetuloa entisestään sen kanssa), ja muutenkin. En ehkä ole maailman paras kouluttaja, mutta ei minun tarvitsekaan - en ole aikeissa tehdä tästä ammattia itselleni, vaan tärkeintä on, että saan omat koirani kuosiin ja seuraavan koiran kanssa olen varma, että menee jo tuplasti paremmin, koska tämän nykyisen pennelin kanssa tosiaan opin koko ajan lisää ja lisää - kaikesta.

molossi kirjoitti:

Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla.

Ihan samoin tuossa hihnatyöskentelyssä.Kaikki nyt vaan ei ole saaneet/osanneet/jotain on voinut sattua/murkkuiässä alettu enemmän kokeilemaan ym. johdosta hommaan heti pennusta lopullisesti "helposti" hanskaan.
Ja silloin voi asiat muuttua,kuten tuossa hihnan kääytössä.
Ihanteellinenhan olisi,jos sitä ei tarvi kiristää yhtään,tokikin.Mutta se ei aina onnistu,jos turvallisuus myös muitten osalta huomioidaan.Se kun vaan on niin,että jos se koira löysällä haluaa lähteä,siis tosissaan,ja riittävän iso ja vahva on,niin niin perässä mennään.Se on ihan nähty...

Meillä ei ole koirat seurustelleet hihnassa.Eikä yhtään remmirähjää ollut.Pääasia kaikista tietämistäni remmirähjistä on juuri niitä,jotka on hihnaseukkaajia olleet.
Myöskin kannattaa muistaa,että vaikka olisikin sitä mieltä,että pitää "sosiaalistaa" seukkaamalla,niin kannattaa muistaa,että on ihan oikeasti myös rotuja,jotka ei ole(poikkeuksia lukuunottamatta) sosiaalisia muita kohtaan aikuisena.Ja siihen ei auta vaikka kuinka ne olisi muitten kanssa kuinka pyöritelty.Onhan noita nähty,kun on koirapuistoonkin viety koira,joka ei rodultaan ihan top ten siihen ole.Sitten yks kaunis kerta aikuisena tikkaakin kiinni toiseen.Siinä sitten ihmetellään,että kyllä koirassa nyt pahasti jotain vikaa on ollut,kun on niin pienestä pitäen siihen tottunut ja noin hyvin "sosiaalistettu"...

Lue lisää

"Se kun vaan on niin,että jos se koira löysällä haluaa lähteä,siis tosissaan,ja riittävän iso ja vahva on,niin niin perässä mennään.Se on ihan nähty..."
Ja näin se on.

Tälläkin koiralla, kun painoa oli vielä alle 35 kg, niin ei hihnan päässä olevat 130 kg paljon pidätelleet, kun kävelyalusta oli jäinen ja koira päätti, että "hän se muuten lähtee tuonne tuttujen koirien kanssa leikkimään" - kengät ei pitäneet ollenkaan. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, joko luisua avuttomana perässä, lyödä persaus maahan tai hypätä hankeen, että saa koiran pysähdyksiin.

c.f mobiilista kirjoitti:

Eroahdistus on ihmisen koiralle aiheuttama tila, joten korjaantuu varmimmin omistajan asennekasvatuksella.

Olen nähnyt yhdellä erittäin hyvällä kouluttajalla kodinvaihtajakoiran, jolla eroahdistus. Ja oletin kuten sinäkin että helppoakuin heinänajo sen kitkeminen pois..mutta ei. Ei saanut kitkettyä pois. ja kyse siis uudesta omistajasta ja erittäin pätevästä. Hänellä meni rotu kuin rotu ihan mielettämän upeasti..ja koirat usein vaihtaneet kotia syystä jos toisesta. Sama olen nähnyt hyvin neuroottisen koiran myös ja kyllä ne on niitä vaikeimpia tapauksia..

Eroahdistus lienee tulevan helpolla hyvin stressiherkille yksilöille jotka myös hyvin vilkkaita "aloitekykyisiä" ..taipuvaisuus siis. Tiedän omistajia joilla toinen koira on eroahdistukseen taipuvainen ja toinen ei moksiskaan eli aina ei omistajasta kiinni.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

"Se kun vaan on niin,että jos se koira löysällä haluaa lähteä,siis tosissaan,ja riittävän iso ja vahva on,niin niin perässä mennään.Se on ihan nähty..."
Ja näin se on.

Tälläkin koiralla, kun painoa oli vielä alle 35 kg, niin ei hihnan päässä olevat 130 kg paljon pidätelleet, kun kävelyalusta oli jäinen ja koira päätti, että "hän se muuten lähtee tuonne tuttujen koirien kanssa leikkimään" - kengät ei pitäneet ollenkaan. Vaihtoehtoja ei paljoa ollut, joko luisua avuttomana perässä, lyödä persaus maahan tai hypätä hankeen, että saa koiran pysähdyksiin.

Lue lisää

Hmm..etkö saa komennettua yhtään koiraasi? Kyllä noita on tullut vastaan isojen koirien omistajissa että sitoo koiran puuhun tai yrittää muuten selviytyä.

Kyllä silloin ollaan heikoilla kantimilla..kauhistuttaa aatellakin mitä sitten kun koira on aikuinen saatkohan silloinkaan kontrollia :(

hghgjlgöhihio kirjoitti:

Hmm..etkö saa komennettua yhtään koiraasi? Kyllä noita on tullut vastaan isojen koirien omistajissa että sitoo koiran puuhun tai yrittää muuten selviytyä.

Kyllä silloin ollaan heikoilla kantimilla..kauhistuttaa aatellakin mitä sitten kun koira on aikuinen saatkohan silloinkaan kontrollia :(

Lue lisää

hghgjlgöhihio-nimimerkki, jos vaikka lukisit muutkin viestini etkä vain tuota yhtä

Eli koiraa _saan_ komennettua, mutta tilanteessa, kun se ehtii kerätä tarpeeksi kierroksia (minun virheeni, eli myöhästymisen vuoksi), siihen ei saa kontaktia vaan joudun hallitsemaan sitä fyysisesti, joten en rupea "muodon vuoksi" kieltämään koiraa, ettei se kielto menetä sitä tehokkuutta mikä sillä tällä hetkellä on (eli kun koira ei käy ylikierroksilla ja kykenee ottamaan käskyjä vastaan, ei on ei ja se sitten pysähtyy suunnilleen vaikka kesken hypyn, jos minä niin sanon).

Koska siinä vaiheessa, kun se kielto, käytti siihen nyt mitä sanaa tahansa - meillä se on yksinkertainen ei tai seis, tilanteesta riippuen - menettää koiralle merkityksensä, on se koko tähänastinen koulutus ihan yhtä tyhjän kanssa.

Ja, kuten olen lähes jokaisessa viestissä sanonut, niin meillä on koulutus oikeasti kesken ja ongelmia on, minä olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään vastakin, mutta opin koko ajan lisää itsestäni ja koirastani ja jos/kun ongelmia on, niitä lähdetään kitkemään pois eikä anneta sen mennä ainakaan sen pahemmaksi vain siksi, etten minä tehnyt asian eteen mitään. Aikaa voi tähän meillä mennä enemmän kuin ammattilaisella/enemmän kokemusta omaavilla, mutta mitä sitten? Ja jos jokin ongelma on oikeasti täysin ylitsepääsemätön, niin aivan taatusti hankin apua ulkopuoliselta taholta enkä jää märehtimään asiaa itsekseni ja anna tilanteen mennä siihen, että koira on pilalla.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

hghgjlgöhihio-nimimerkki, jos vaikka lukisit muutkin viestini etkä vain tuota yhtä

Eli koiraa _saan_ komennettua, mutta tilanteessa, kun se ehtii kerätä tarpeeksi kierroksia (minun virheeni, eli myöhästymisen vuoksi), siihen ei saa kontaktia vaan joudun hallitsemaan sitä fyysisesti, joten en rupea "muodon vuoksi" kieltämään koiraa, ettei se kielto menetä sitä tehokkuutta mikä sillä tällä hetkellä on (eli kun koira ei käy ylikierroksilla ja kykenee ottamaan käskyjä vastaan, ei on ei ja se sitten pysähtyy suunnilleen vaikka kesken hypyn, jos minä niin sanon).

Koska siinä vaiheessa, kun se kielto, käytti siihen nyt mitä sanaa tahansa - meillä se on yksinkertainen ei tai seis, tilanteesta riippuen - menettää koiralle merkityksensä, on se koko tähänastinen koulutus ihan yhtä tyhjän kanssa.

Ja, kuten olen lähes jokaisessa viestissä sanonut, niin meillä on koulutus oikeasti kesken ja ongelmia on, minä olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään vastakin, mutta opin koko ajan lisää itsestäni ja koirastani ja jos/kun ongelmia on, niitä lähdetään kitkemään pois eikä anneta sen mennä ainakaan sen pahemmaksi vain siksi, etten minä tehnyt asian eteen mitään. Aikaa voi tähän meillä mennä enemmän kuin ammattilaisella/enemmän kokemusta omaavilla, mutta mitä sitten? Ja jos jokin ongelma on oikeasti täysin ylitsepääsemätön, niin aivan taatusti hankin apua ulkopuoliselta taholta enkä jää märehtimään asiaa itsekseni ja anna tilanteen mennä siihen, että koira on pilalla.

Lue lisää

No kuinka monta kuukautta sinä aiot käyttää yhden perusasioiden opettamiseen..kyllä minusta olet hieman hukassa ja ehkä sinun olisi kannattanut ottaa pikkukoira ettei lähde hanskasta ja hallitset sen voimallasi.

tuy6u7668788 kirjoitti:

No kuinka monta kuukautta sinä aiot käyttää yhden perusasioiden opettamiseen..kyllä minusta olet hieman hukassa ja ehkä sinun olisi kannattanut ottaa pikkukoira ettei lähde hanskasta ja hallitset sen voimallasi.

Lue lisää

"No kuinka monta kuukautta sinä aiot käyttää yhden perusasioiden opettamiseen.."
Käytän siihen sen verran aikaa kuin tarvitsen, ja jos alkaa näyttää siltä, etten yksin kykene ongelmaa kitkemään, niin pyydän apua. Meillä kun nyt kävi niin, että remmiräyhäys ilmeni vasta muutama viikko sitten - eli tässä ei olla tapeltu ongelman kanssa edes kuukauttakaan.

"kyllä minusta olet hieman hukassa ja ehkä sinun olisi kannattanut ottaa pikkukoira ettei lähde hanskasta ja hallitset sen voimallasi."
Minä en pidä pikkukoirista, enkä ole ottamassa sitä vain sen takia, että jonkun täysin random-tyypin mielestä minun pitäisi sellainen ottaa - ja vain siksi, että voisin hallita sitä fyysisesti. Se ei olisi kenenkään, varsinkaan koiran, kannalta oikein, että joutuisin ottamaan sellaisen otuksen, jota inhoaisin ensihetkestä lähtien.

Ja, kuten edellisessä viestissä totesin: "... kun koira ei käy ylikierroksilla ja kykenee ottamaan käskyjä vastaan, ei on ei ja se sitten pysähtyy suunnilleen vaikka kesken hypyn, jos minä niin sanon". Eli en minä nyt ihan täysin hukassa ole, kun normaalitilanteessa hallinta _henkisellä kantilla_ on tässä kuosissa, enkä tarvitse fyysisiä otteita siihen, että kiellän koiraani.

Lisäksi totesin samaisessa viestissä myös näin: "... meillä on koulutus oikeasti kesken ja ongelmia on, minä olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään vastakin, mutta opin koko ajan lisää itsestäni ja koirastani ja jos/kun ongelmia on, niitä lähdetään kitkemään pois eikä anneta sen mennä ainakaan sen pahemmaksi vain siksi, etten minä tehnyt asian eteen mitään. Aikaa voi tähän meillä mennä enemmän kuin ammattilaisella/enemmän kokemusta omaavilla..."

Kuten totesin myös, edelleen samaisessa viestissä: "Ja jos jokin ongelma on oikeasti täysin ylitsepääsemätön, niin aivan taatusti hankin apua ulkopuoliselta taholta enkä jää märehtimään asiaa itsekseni ja anna tilanteen mennä siihen, että koira on pilalla."

Loppujen lopuksi on ihan sama, mitä netissä puhutaan. Asiallista keskustelua mielelläni käyn ja pohdin syitä, mitkä ovat johtaneet tähän tilanteeseen, kokemuksia muilta samoissa ongelmissa painineilta, vinkkejäkin mitä kannattaa tehdä yms. yms. Tosin olen huomannut, että varsinkin täällä Suomi24:ssa pääasiallinen keskustelun taso on surkeata, ja vain muutamia tyyppejä, jotka oikeasti pysyvät asialinjalla - eivät kaunistele asioita, mutta eivät myöskään lähde toista morkkaamaan ja haukkumaan, jos/kun hän ei osaakaan samoja asioita kuin itse ja saa tiettyjä juttuja tehtyä yhtä nopeasti (ja tehokkaasti) kuin hän -.

Itsenikään ei pitäisi tällaisesta provosoitua, sillä tiedän, että teen parhaani ja sekä minä että koira edistymme koko ajan ja minä sentään oikeasti yritän koko ajan sitä kouluttaa ja kitkä ongelmia pois, jos niitä ilmaantuu. Enkä ihan ymmärrä, miksi se on jonkun mielestä huono asia.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

"No kuinka monta kuukautta sinä aiot käyttää yhden perusasioiden opettamiseen.."
Käytän siihen sen verran aikaa kuin tarvitsen, ja jos alkaa näyttää siltä, etten yksin kykene ongelmaa kitkemään, niin pyydän apua. Meillä kun nyt kävi niin, että remmiräyhäys ilmeni vasta muutama viikko sitten - eli tässä ei olla tapeltu ongelman kanssa edes kuukauttakaan.

"kyllä minusta olet hieman hukassa ja ehkä sinun olisi kannattanut ottaa pikkukoira ettei lähde hanskasta ja hallitset sen voimallasi."
Minä en pidä pikkukoirista, enkä ole ottamassa sitä vain sen takia, että jonkun täysin random-tyypin mielestä minun pitäisi sellainen ottaa - ja vain siksi, että voisin hallita sitä fyysisesti. Se ei olisi kenenkään, varsinkaan koiran, kannalta oikein, että joutuisin ottamaan sellaisen otuksen, jota inhoaisin ensihetkestä lähtien.

Ja, kuten edellisessä viestissä totesin: "... kun koira ei käy ylikierroksilla ja kykenee ottamaan käskyjä vastaan, ei on ei ja se sitten pysähtyy suunnilleen vaikka kesken hypyn, jos minä niin sanon". Eli en minä nyt ihan täysin hukassa ole, kun normaalitilanteessa hallinta _henkisellä kantilla_ on tässä kuosissa, enkä tarvitse fyysisiä otteita siihen, että kiellän koiraani.

Lisäksi totesin samaisessa viestissä myös näin: "... meillä on koulutus oikeasti kesken ja ongelmia on, minä olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään vastakin, mutta opin koko ajan lisää itsestäni ja koirastani ja jos/kun ongelmia on, niitä lähdetään kitkemään pois eikä anneta sen mennä ainakaan sen pahemmaksi vain siksi, etten minä tehnyt asian eteen mitään. Aikaa voi tähän meillä mennä enemmän kuin ammattilaisella/enemmän kokemusta omaavilla..."

Kuten totesin myös, edelleen samaisessa viestissä: "Ja jos jokin ongelma on oikeasti täysin ylitsepääsemätön, niin aivan taatusti hankin apua ulkopuoliselta taholta enkä jää märehtimään asiaa itsekseni ja anna tilanteen mennä siihen, että koira on pilalla."

Loppujen lopuksi on ihan sama, mitä netissä puhutaan. Asiallista keskustelua mielelläni käyn ja pohdin syitä, mitkä ovat johtaneet tähän tilanteeseen, kokemuksia muilta samoissa ongelmissa painineilta, vinkkejäkin mitä kannattaa tehdä yms. yms. Tosin olen huomannut, että varsinkin täällä Suomi24:ssa pääasiallinen keskustelun taso on surkeata, ja vain muutamia tyyppejä, jotka oikeasti pysyvät asialinjalla - eivät kaunistele asioita, mutta eivät myöskään lähde toista morkkaamaan ja haukkumaan, jos/kun hän ei osaakaan samoja asioita kuin itse ja saa tiettyjä juttuja tehtyä yhtä nopeasti (ja tehokkaasti) kuin hän -.

Itsenikään ei pitäisi tällaisesta provosoitua, sillä tiedän, että teen parhaani ja sekä minä että koira edistymme koko ajan ja minä sentään oikeasti yritän koko ajan sitä kouluttaa ja kitkä ongelmia pois, jos niitä ilmaantuu. Enkä ihan ymmärrä, miksi se on jonkun mielestä huono asia.

Lue lisää

Isot peukut sinulle Rotikkarinsessa. Minä aina jaksan hämmästyä keskustelun tasoa tällä palstalla, juurikin tuota toisen lyttäämistä. Ei paljon auta ketään, jos tullaan elvistelemään tänne, että miten tuollaisen asian kanssa voi painia.. Asiallinen keskustelu, neuvot ja vinkit voivat olla kullanarvoisia, morkkaaminen ei koskaan tuota tulosta!

Ensimmäinen koira on aina ensimmäinen, siinä tekee virheitä (varmasti ihan jokainen), mutta samalla kehittyy ja saa niitä koulutustaitoja koko ajan.

Tsempit Sinulle rotikkarinsessa jatkoon. Asenne kohdillaan! (Ja tämä ei taas auttanut Sinua yhtään, mutta jos edes tsemppasi?)

Terveisin: Myöskin ensimmäisen oman koiran omistaja

helppoakuinheinänajo kirjoitti:

"Tuota,tähän kohtaan voisi sanoa,että on erilaisia koiria,erilaisia tapauksia ym.Mikä toiselle voi olla helppoa,niin välttämättä se ei kaikille ole...
Minulla on kaikki koirat olleet koulutettu niin,ettei vapaanakaan lähde edes minkään elukoitten perään.Vaikka nenän edestä ampaisi.Mutta en ihan helposti sanoisi,että helppo nakki,kunhan vaan kouluttaa ne noin.Sen verran on vuosiin monenlaista nähnyt,että kaikki asiat ei ihan simppeleitä ole.Ainakaan kaikkien kohdalla."

Niin se on erilaista eri rotujen kanssa toisen kanssa pääsee helpolla ja toisen kanssa joutuu työstämään enemmän. Irtiolossa varsinkin sen huomaa paimenkoiria ei tarvitse vapaanaoloon edes opettaa, luontaisesti pysyy omistajan lähellä ja sitten on metsästyskoirat ja niistä lienee vinttikoira ainoa jota ei kyllä pitele millään jos jänis menee sen edestä. Tulee vasta sitten kun jänis poissa. Ajokoirat lienee samoin että ei kovin helpolla ajoa jätä kesken. Terrierit jo saa koulutettua helpommin. Ja muut joilla ei riistaviettiä suht helposti ja tietenkin riistaviettiset noutavat, ja kanakoirat etc.

Mutta hihnakäyttäytyminen/sosialistaminen on kyllä ihan peruskasvatusta ja siihen kyllä pystyy opettaa normaali ajalla kyllä kaikki rodut. Varsinkin pkrodut.

Kaikista pahin ongelmakäyttäytymisen muodot joista en enään puhu helppoina ongelmina on eroahdistus, neuroottisuudet. Ja silloin voi tulla seinä vastaan jonka ymmärrän hyvin.

Lue lisää

"Mutta hihnakäyttäytyminen..." Joo,on.Mutta ihan samoin,kuin pitemmälle vietynä,ei se peruskasvatuskaan välttämättä ihan aina mene kuin Strömsössä.Kyllä siinä ihan samoin voi näkyä erot koulutettaessa helpompia ja vähemmän helpompia rotuja(koulutuksellisuus).Onhan peruskasvatuskin, mm.hihnakäyttäytyminen, yhden sortin koulutusta.Ja kuten jo mainitsin,ei kaikki aina mene välttämättä saman kaavan mukaan helposti.Ja vaikka itsellä menisikin,niin itse ei olekkaan sama,kuin koko muu maailma ;D
Itse asiassa pk-roduissakin on hyvin erilaisia rotuja.Helpompia kouluttaa ja vähemmän.Ja ylipäätään helpompia ja vähemmän.Ja cc:hän ei ole pk-rotu.Ei edes omaa oikeuksia,vielä ainakaan.

Ja jos puhutaan normaaliajasta,niin pitäisi määrittää mikä se on ja minkä mittarin mukaan?

Nimim.rotikkarinsessa nyt kumminkin työstää asiaa koko ajan.Ja mikä vielä hyvä asia,niin tuntuu tietävän,että tuonkokoisen ja rotuisen koiran kanssa on tärkeä myös fyysinen puoli.Ja siinä tullaan taas siihen,mistä puhe eli hihnankäyttöön.Ja kuten jo mainitsin,jos tuota kokoluokkaa ja tahtoa omaava koira haluaa käsistä tosissaan lähteä,niin se vie kuin leppäkeihästä melko helposti,jos sille "tilaa" annetaan.Ja "tilaa" se nimenomaan saa,jos se saa pitkällä hihnalla mennä,tai vaiika vieressä olisi,jos siinä hihnassa on riittävän pitkä tila välissä,ennen pysäytttävää eli ihmistä.
Eli on tosiaan eri asia se,että koira on jo hyvin hallinnassa,kuin se,ettei se ole.Ja jos/kun se ei ole,niin on nimenomaan tärkeää ihan turvallisuuden kannalta toimia tilanteen vaatimusten mukaan.Aina se ei ole välttämättä sama,kuin toimisi/voi toimia,kuin hommat on jo hanskassa.

Rotikkarinsessa kirjoitti:

"No kuinka monta kuukautta sinä aiot käyttää yhden perusasioiden opettamiseen.."
Käytän siihen sen verran aikaa kuin tarvitsen, ja jos alkaa näyttää siltä, etten yksin kykene ongelmaa kitkemään, niin pyydän apua. Meillä kun nyt kävi niin, että remmiräyhäys ilmeni vasta muutama viikko sitten - eli tässä ei olla tapeltu ongelman kanssa edes kuukauttakaan.

"kyllä minusta olet hieman hukassa ja ehkä sinun olisi kannattanut ottaa pikkukoira ettei lähde hanskasta ja hallitset sen voimallasi."
Minä en pidä pikkukoirista, enkä ole ottamassa sitä vain sen takia, että jonkun täysin random-tyypin mielestä minun pitäisi sellainen ottaa - ja vain siksi, että voisin hallita sitä fyysisesti. Se ei olisi kenenkään, varsinkaan koiran, kannalta oikein, että joutuisin ottamaan sellaisen otuksen, jota inhoaisin ensihetkestä lähtien.

Ja, kuten edellisessä viestissä totesin: "... kun koira ei käy ylikierroksilla ja kykenee ottamaan käskyjä vastaan, ei on ei ja se sitten pysähtyy suunnilleen vaikka kesken hypyn, jos minä niin sanon". Eli en minä nyt ihan täysin hukassa ole, kun normaalitilanteessa hallinta _henkisellä kantilla_ on tässä kuosissa, enkä tarvitse fyysisiä otteita siihen, että kiellän koiraani.

Lisäksi totesin samaisessa viestissä myös näin: "... meillä on koulutus oikeasti kesken ja ongelmia on, minä olen tehnyt virheitä ja tulen tekemään vastakin, mutta opin koko ajan lisää itsestäni ja koirastani ja jos/kun ongelmia on, niitä lähdetään kitkemään pois eikä anneta sen mennä ainakaan sen pahemmaksi vain siksi, etten minä tehnyt asian eteen mitään. Aikaa voi tähän meillä mennä enemmän kuin ammattilaisella/enemmän kokemusta omaavilla..."

Kuten totesin myös, edelleen samaisessa viestissä: "Ja jos jokin ongelma on oikeasti täysin ylitsepääsemätön, niin aivan taatusti hankin apua ulkopuoliselta taholta enkä jää märehtimään asiaa itsekseni ja anna tilanteen mennä siihen, että koira on pilalla."

Loppujen lopuksi on ihan sama, mitä netissä puhutaan. Asiallista keskustelua mielelläni käyn ja pohdin syitä, mitkä ovat johtaneet tähän tilanteeseen, kokemuksia muilta samoissa ongelmissa painineilta, vinkkejäkin mitä kannattaa tehdä yms. yms. Tosin olen huomannut, että varsinkin täällä Suomi24:ssa pääasiallinen keskustelun taso on surkeata, ja vain muutamia tyyppejä, jotka oikeasti pysyvät asialinjalla - eivät kaunistele asioita, mutta eivät myöskään lähde toista morkkaamaan ja haukkumaan, jos/kun hän ei osaakaan samoja asioita kuin itse ja saa tiettyjä juttuja tehtyä yhtä nopeasti (ja tehokkaasti) kuin hän -.

Itsenikään ei pitäisi tällaisesta provosoitua, sillä tiedän, että teen parhaani ja sekä minä että koira edistymme koko ajan ja minä sentään oikeasti yritän koko ajan sitä kouluttaa ja kitkä ongelmia pois, jos niitä ilmaantuu. Enkä ihan ymmärrä, miksi se on jonkun mielestä huono asia.

Lue lisää

Juu toivottavasti saat koiran koulutettua ettei taas kuulla iltiksessä miten rotikka tappoi. :(

Kummallista miten ulkonäkö on se rodun valinnan syy eikä omat taidot. :(

Kurssilla oli "mukava" olla parina eräälle miehelle jonka ekana koirana oli vahva uros rotikka ja mies ihan pihalla perusasioista. Laita siinä oma koira sivulle käskyn alle ja katso sitten sivusilmällä saako mies pidettyä omansa käskyn alla. Moni jätti kurssin kyseisen miehen takia joka kyllä rehellisesti myönsi ettei osannut koiraansa kouluttaa ja oli pulassa sen kanssa.

uytuiii7i79i978 kirjoitti:

Juu toivottavasti saat koiran koulutettua ettei taas kuulla iltiksessä miten rotikka tappoi. :(

Kummallista miten ulkonäkö on se rodun valinnan syy eikä omat taidot. :(

Kurssilla oli "mukava" olla parina eräälle miehelle jonka ekana koirana oli vahva uros rotikka ja mies ihan pihalla perusasioista. Laita siinä oma koira sivulle käskyn alle ja katso sitten sivusilmällä saako mies pidettyä omansa käskyn alla. Moni jätti kurssin kyseisen miehen takia joka kyllä rehellisesti myönsi ettei osannut koiraansa kouluttaa ja oli pulassa sen kanssa.

Lue lisää

"Juu toivottavasti saat koiran koulutettua ettei taas kuulla iltiksessä miten rotikka tappoi. :("
Noh, jos sellaista lukee, niin onneksi kyseessä ei voi olla koirani tai minä. ;)

"Kummallista miten ulkonäkö on se rodun valinnan syy eikä omat taidot. :("
Enkä nyt sitten tiedä, miten esimerkiksi omassa tapauksessa ulkonäkö liittyy mihinkään? No okei, molossit ovat toki aina kuuluneet suosikkirotuihini ja edellinenkin koirani sellainen oli (tosin pienempää mallia kuin tämä nykyinen ja aikuisena tullut kodinvaihtaja).

Ja se, että minulla ei ola samoja taitoja kuin jollakulla ammattilaisella tai pidemmän koirakokemuksen omaavalla, ei tarkoita sitä, ettenkö minä (tai kukaan muukaan vastuullinen ja virheensä tiedostava ensimmäisen koiran ottaja) voisi ottaa haluamaansa rotua, jos kasvattajan kanssa on tultu siihen tulokseen, että kyseinen koira on juuri se oikea.

Jostainhan se kokemuksen kerääminen on aloitettava, joten miksen sitten ottaisi koiraa, josta pidän niin luonteeltaan kuin ulkonäöllisesti (ja kun, todellakin, kasvattajan kanssa on todettu, että minulla riittää rahkeet sen kanssa toimimiseen) kuin tyytyisin johonkin vähemmän miellyttävämpään vain siksi, etten ole ennen koiraa pennusta asti kasvattanut/kouluttanut.

Olisipa vallan mielenkiintoista tietää, että jos haluan kokemusta koirista, ja haluan koiran, josta pidän, enkä saisi sellaista rotua ottaa, niin mitähän minun pitäisi mm. uytuiii7i79i978 -nimimerkin mielestä tehdä. Olla kokonaan ilman koiraa ja tuntea, että jotain puuttuu? Vai oppia sen ensimmäisen koiran kanssa, tehdä virheitä, hakea tarvittaessa apua ja olla paljon, paljon viisaampi toisen koiran tullessa taloon?

uytuiii7i79i978 kirjoitti:

Juu toivottavasti saat koiran koulutettua ettei taas kuulla iltiksessä miten rotikka tappoi. :(

Kummallista miten ulkonäkö on se rodun valinnan syy eikä omat taidot. :(

Kurssilla oli "mukava" olla parina eräälle miehelle jonka ekana koirana oli vahva uros rotikka ja mies ihan pihalla perusasioista. Laita siinä oma koira sivulle käskyn alle ja katso sitten sivusilmällä saako mies pidettyä omansa käskyn alla. Moni jätti kurssin kyseisen miehen takia joka kyllä rehellisesti myönsi ettei osannut koiraansa kouluttaa ja oli pulassa sen kanssa.

Lue lisää

"Kurssilla oli..." Täytyy ihan uteliaisuudesta kysyä,että minkälaisesta kurssista kyse,kun ollaan parina?
Ei kyllä kovin hyvältä kurssilta kuulosta tai kouluttajalta,jos kouluttajalta puuttuu pelisilmää niin,että muita joutuu lähtemään.Jos kouluttajan resurssit ei riitä tai kurssin tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa,niin lähinnä pitäisi tajuta ohjata asiakas paikkaan,jossa kysyntä ja tarjonta kohtaa.

Jos kouluttaja ei hommaansa klaaraa,niin ei siitä kuulu asiakkaiden kärsiä,kenenkään.
Tosin ihan normikenttäkoulutuksessakin hommansa osaava kouluttaja osaa järjestää niin,että kaikilla on "oppimisrauha".
Koirakouluihin/kursseihinhan mennään pääasiassa hakemaan oppia ja apuja.Riippuu tapauksista.Ja tuossakin tapauksessa oli ihan hyvä,että sen rotikankin omistaja halusi asioita työstää.

molossi kirjoitti:

"Kurssilla oli..." Täytyy ihan uteliaisuudesta kysyä,että minkälaisesta kurssista kyse,kun ollaan parina?
Ei kyllä kovin hyvältä kurssilta kuulosta tai kouluttajalta,jos kouluttajalta puuttuu pelisilmää niin,että muita joutuu lähtemään.Jos kouluttajan resurssit ei riitä tai kurssin tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa,niin lähinnä pitäisi tajuta ohjata asiakas paikkaan,jossa kysyntä ja tarjonta kohtaa.

Jos kouluttaja ei hommaansa klaaraa,niin ei siitä kuulu asiakkaiden kärsiä,kenenkään.
Tosin ihan normikenttäkoulutuksessakin hommansa osaava kouluttaja osaa järjestää niin,että kaikilla on "oppimisrauha".
Koirakouluihin/kursseihinhan mennään pääasiassa hakemaan oppia ja apuja.Riippuu tapauksista.Ja tuossakin tapauksessa oli ihan hyvä,että sen rotikankin omistaja halusi asioita työstää.

Lue lisää

Ja viestit taas pomppii ihan mihin sattuu,pers***es.

Itse vähän epäilen tuota puolustustarvetta vielä tässävaiheessa.Jos on siis pentu tai junnu? Kun itse puolustus/suojelu tulee täntyypin roduilla useinmiten vasta myöhemmin.Eli kun on nuppi jo kehittynyt ylipäätään,niin ulkoa :D,kuin sisältäpäinkin.

Toimit varmasti aivan oikein, jatka samaan malliin niin varmasti edistytte.. Tosin minä opettelen edelleen oman 3v. rotikkaprinsessani kanssa näitä samoja asioita.
Koirani on hyvin koulutettu mutta on myös erittäin domioiva yksilö. Ei siedä toisia narttuja lainkaan ja uroksillekin näyttää oman paikan.
Olemme käynneet tästä "remmiräyhäämisestä" ns. ammattikouluttaja pakeilla. Ja hänen neuvojaan noudattaen välillä menee hyvin ja välillä ei.
Neidossa on voimaa ja jos ohitustilanteet mennää hihna löysällä niin seuraukset voi olla kamalat..
Pienten rotujen kanssa ohitustilateen menee varmasti ongelmitta kuin isompien.
PS. 4 rotikka minulla, ja tämä prinsessa on remmiräyhästä huolimatta mahtava yksilö!

Minulla on ns.rotu joka ei tule helpolla toimeen muiden koirien kanssa(mutta ei ole silti ns.riidanhaastaja tyyppiä pikemmin peräänantamaton jos riitaan joutuu) ja joissakin sanotaan peräti vaativaksi kouluttaa(ja silti rotu erittäin helppo motivoida ).
Itse siis en allekirjoita tuota sillä koskaan ei ole ollut vaikeuksia ohittaa muita ja koirat olleet erittäin sosiaalisia. Tosin tiedostin asian jo pennusta ja annan aina kohdata myös remmissä luvalla ja aina nollatoleranssi provosoimiseen ja provosoimiseen vastaamiseen. Ja koskaan koira ei ole joutunut ns.ikäviin tilanteisiin ja altavastaajiksi eli pidän huolen laumani turvallisuudesta samalla kun laitan rajat. Nyt ollut jo parikin samaa rotua ja ongelmia ei ole ollut lainkaan ja minua hämmästyttää tämä vaikeus monen kohdalla.


Ja sitten keksitään verukkeita toinen koira provosoi jne.vaikka oma hallinta uupuu ja koiraa ei ole koulutettu ihan pennusta asti. Aivan kuin herättäisiin liian myöhään eikä tunneta koirien eleitä. Ja ihme namikoulutusta perusasioiden opettamiseen.

Tuota,oisko nyt kyse,ei niinkään siitä,että on hyvä olla lajiaggressiivinen,vaan siitä,että haetaan terävyyttä koiraan.Lajiaggressiivisillä kun sitä usein löytyy myös.
Eli ajatellaan,että se toisi pontta lisää tavallaan,terävyydestä siis.
En oikein usko tuohon metsäkoirilla.Enemmän voisi ajatella toimintakykypuolta ja taistelutahtoa.Siihen taas ei tarvita lajiaggressiivisia.
Suomessa tuskin tulee tuollaista halukkuutta.Jo maamme kulttuuri estää sen.Aggressiivisen koiran kanssa metsästys hankaloituu,koska ei sekään saa kesken työn käydä niittamassa jonkun marjastavan mummon moppea.Ja jos kyse on lajiaggressiivisesta,niin se on kyllä aika höllillä,vaikka kuinka olisi työhönsäkin
sitoutunut.Ja täällä jo media pitää huolen,ettei ihan villiksi homma mene.

Ja pk-puolella kyllä minun käsittääkseni on juuri kyse "topakkuuden" ja reaktiivisuuden voimistamisesta.
Ja siis jos/kun vahvistetaan entisestään terävyyttä ym.vaativia ominaisuuksia,niin hallittavuus myös vaikenee ja koira on kierroksilla siihen malliin,ettei ellei sitä taitavasti osata ohjata oikeaan ja riittävästi purata,niin suattaapi ongelmaa pukata.

molossi kirjoitti:

Tuota,oisko nyt kyse,ei niinkään siitä,että on hyvä olla lajiaggressiivinen,vaan siitä,että haetaan terävyyttä koiraan.Lajiaggressiivisillä kun sitä usein löytyy myös.
Eli ajatellaan,että se toisi pontta lisää tavallaan,terävyydestä siis.
En oikein usko tuohon metsäkoirilla.Enemmän voisi ajatella toimintakykypuolta ja taistelutahtoa.Siihen taas ei tarvita lajiaggressiivisia.
Suomessa tuskin tulee tuollaista halukkuutta.Jo maamme kulttuuri estää sen.Aggressiivisen koiran kanssa metsästys hankaloituu,koska ei sekään saa kesken työn käydä niittamassa jonkun marjastavan mummon moppea.Ja jos kyse on lajiaggressiivisesta,niin se on kyllä aika höllillä,vaikka kuinka olisi työhönsäkin
sitoutunut.Ja täällä jo media pitää huolen,ettei ihan villiksi homma mene.

Ja pk-puolella kyllä minun käsittääkseni on juuri kyse "topakkuuden" ja reaktiivisuuden voimistamisesta.
Ja siis jos/kun vahvistetaan entisestään terävyyttä ym.vaativia ominaisuuksia,niin hallittavuus myös vaikenee ja koira on kierroksilla siihen malliin,ettei ellei sitä taitavasti osata ohjata oikeaan ja riittävästi purata,niin suattaapi ongelmaa pukata.

Lue lisää

Itse pohdin tuota samaa ja kiittelin mielessäni kulttuurillista eroa.
Käytännössä tuo sietämiskynnyksen madlaltuvuus on seurausta tiettyjen terävyysominaisuuksen ja taistelutahdon voimistamisesta jalostuksellisin keinoin.

Eiköhän näissä meidän omissa kulttuurillisissa perisynneissä ole ihan tarpeeksi ongelmien aiheuttajia,ilman muualta tuotuja.
Nyt taas kun kevät koittaa niin on tullut havittua että kaupunkialueella vapaanapidot vaan lisääntyy,vaikka laki sanoo jotain ihan muuta.Ei ole ollut viimeviikollakaan eikä edes tänään harvinaista törmätä vapaana muutamansadan metrinpäässä isännästä/emännästä ihmispaljoudessa jalkakäytävällä ostoskeskuksen kupeessa syöksyilevaan (isohkoon)koiraan.
Toinen perisynti on kännykät,kännykkä korvalla koira pitkässä hihnassa,ilman katsettakaan koiraan,vaikka se tekisi mitä.
Kolmantena ah niin rakas oikeus ulkoilla koiran kanssa,olut tölkki kädessä ja mieluiten itse konttauskunnossa,lähentää kummasti välejä koiraan.

PS kannattaa käydä katsomassa vaikka Venetsiassa kuinka siellä koira hommat etenee.Paljon koiria,kapeat kadut, ei yhtään rähinää ja mitään ongelmaa ohituksissa.Hihnat oli lyhyitä ei näkynyt mitään 5-metrin virityksiä,ohi mentiin liikkeellä ilman krumeluureja.Ei juuri koiria päästetty edes kontaktille,ei tosiaan mitään remmimoikkaamisia.En tiedä onko jotain koirapuistoja olemassa siellä,vai miten vapaanaolot ja kontaktit muiden kanssa hoidetaan.

Ok. Kohta siis voi jo hieman nostaa vaatimustasoa, eli vaatia ohitusta opetuksen mukaan...Eli nostetaan ohjaavuuden osuutta.