Hukassa vielä se elämäni viimeinen rakkaus. Onko kukaan nähnyt?? Pakko sen olla jossain, mutta en vaan löydä sitä. Kapakoista en etsi. Voisiko joku auttaa etsinnöissä? Mielellään suloinen halinallukka, joka murisee kainalossani elämäni loppuun asti. Kiitos etsintöihin osallistujoille jo näin etukäteen.
Etsintäkuuluttaa.....
50wee n
211807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Heippa!
Missäpäin Suomea Sinä nallukkaasi huhuilet?
Satakunnassa huhuilen ;)
...ja minä täällä Tampereella....
Eihän tuo ole matka eikä mikään....ja eikun tutustumaan....
Kirjoitahan osoitteeseen: [email protected]
ja jatketaan juttua...
Alan naputelemaan....ootas hetki:))
Juoksi tuonne nurkan taakse just äsken. Pahaa pelkään, että taisi mennä johonkin kapakkaan. Muuten se vastasi kuvausta, mutta ei ollut suloinen, ei murissut eikä ollut halinallukan näköinen. Jos haluat niin voin hakea sen sieltä ja sanoa, että sulla olis asiaa.
ootko sinäkin nallenkaltainen?
Olis nim. tässä toinen tuskissaan etsivä ikätyttö...
vaihdapa ukko nikkiäs,mun nenään meinaan tulee sinusta sellainen vieno pillun haju,ja se ei varmaan johdu sun kaadoistas
Antaa sen kaljotella vaan siellä rauhassa. EI vastaa yhtään etsimääni. Hiusten värikin oli aivan väärä:))
Sie oot sulone.
olo on kuin kippari kallella pinaaatti purkin jälkeen,kun tuli noin ihanat kehut
Millanen häkki? Millaset kahleet? Ruoka ja kohtelu!
Ei kahleita, perunamuusia ja nauravia nakkeja;)
Halitusta aammusta iltaan ja suukkoja jälkiruuaksi.
nyt kuitenkii, jaksaiskos sitä halitusta ja lässyn lässyä loppuelämän? En minä ainakaan.
Vaihtelua, joskus myös pippurisia aikoja, elämää kaikilla mausteilla. Siinä on elämän suola.
Joo olen samaa mieltä kyllä sitä tarvitsee myös muunlaista elämää. Vaikka se "lässynn lässy" on ihan mukavaa silloin ja tällöin. Minusta sanoikin entinen kumppani että olen "jämeä ämmä", mutta silti se suhde kaatui.Liekö ollut liian vähän vai liikaa sitä jämeyttä.
Hukassa oleva halinallukka ei pidä halimista lässynlässynä:))
Toisaalta voisihan sitä välillä huiskia vaikka vihdalla ja kaulimella vuorotellen. Silloin se haliminenkin tuntuu tupasti paremmalle..vai??
elämä on ihanaa kun suostuu elämään sitä kaikilla
mausteilla. nyt vasta liki 60: senä tajuaa että
elämää ei kaannata elää joko tai malliin. parempi
on meininki sekä että. monen asian kanssa on
tullut lyötyä päätä sinään. olen joskus ollut
tiukka feministi, mutta siitä saa vain harmaita
hiuksia. miehen ja naisen suhde on kuitenkin se elämän suola, joka tuo iloa ja energiaa elämään.
siihen kannattaa panostaa. miksei vaikka peruskoulussa kerrota miten parisuhdetta tulisi
hoitaa, ettei kaikkea tarvisse oppia kantapaan
kautta tässä elämässä.
tuskin sellaista opettajaa olis ollut joka meille olisi elämän valmiiksi pureskellut kuin pullamössön,eikö se kuitenkin ole tuonut väriä kun saa aivan itse hakata päätä seinään,joskus tuntuu sateenkaarikin harmaalta,mutta en päivääkään vaihtaisi pois sanat sopisi varmaan aina välillä kaivella esiin ku oikein huomaa,että tuonkin asian olisi toisin voinut hoidella,tosin hirvittäisi mahdollinen dementia ajatteles jos vielä alkais mokailemaan uuden kierroksen,huh huh
niimpä,
ei minusta haittaa tekisi vaikka oppiaineena
olisi elämisen taito, joka olisi aika
vapaata keskustelua, jossa voisi purkaa
senhetkisiä omia tuntojaan. suomalainen
koulu jättää syrjään elämän tunne puolen.tietty se olisi kodin tehtävä myös, mutta vanhemmat ovat kiireisiä ja painivat omien ongelmiensa kanssa.
se kai olis ihan ok opetella keskustelemaan.
eihän tosiaan elämää voi millään teorialla
opettaa. keskeneräisyys kuuluu olennaisena osana
ihmisenä oloon, se on pitänyt hyväksyä.
ja vielä samat virheet voi kerrata. no elämähän
ei ole ongelma joka pitäs ratkaista, vaan elää.
on, että vaikka kuinka teoriassa elämää opetettais, niin kaikkien pitää kantapään kautta opit omaksua.
Toiset on varovaisempia ja toiset elää niin että vanhana ei tartte elämätöntä elämää katua.
Mua ainaki moni kadehtii, vieläpä omat sisaret.
Oon täyspäisenä selvinny monesta katastroofista.
Ja ennenkaikkea oon saanu kokea elämää suurempia asioita, silloin kun ne on kohdalle sattunu on tuntunu pohja putoavan, mutta sitte ko on päässy selville vesille sen kokemuksen tuomaa tyydytystä on vaikea kuvailla.