Vielä se ryöppyää
nostaa korkeuksiin
ja häviää
jokaisella kerralla
tuolla rannalla
se kiitää
milloin lie hävittää
kaiken kimmeltävän
kiteisen jään
antaen vapauden ulapalle
rakastamalleni laineelle
joka ihoani kutittaa
kuin varkain vielä kiitää
pitkin järvenselkää
varovasti ajaen
silmänkajoon koskettaen
häikäistyn
tuohon tuulien tuttuun lauleluun
auringon kirkkauteen
kuin rakkaalleen laulaisi
tule kesä
olen kumppanisi.
nostaa korkeuksiin
ja häviää
jokaisella kerralla
tuolla rannalla
se kiitää
milloin lie hävittää
kaiken kimmeltävän
kiteisen jään
antaen vapauden ulapalle
rakastamalleni laineelle
joka ihoani kutittaa
kuin varkain vielä kiitää
pitkin järvenselkää
varovasti ajaen
silmänkajoon koskettaen
häikäistyn
tuohon tuulien tuttuun lauleluun
auringon kirkkauteen
kuin rakkaalleen laulaisi
tule kesä
olen kumppanisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keväällä
Niinhän se keväälle tuoksuu jo,
tuuli.
Auringosta jo hieman siepannut makua,
kesän.
Huomaamatta haihduttaa pintaa,
nietosten.
Murtaa jo salaa kahleita jäisiä,
veden.
Tuuli
Poskea hyväillen,
takuten tukkaa,
keväistä tuoksuaan
nenään jo pukkaa.
Runosi on, kuin keväinen tuuli,
taipuvi hymyyn jo lukijan huuli.
Runon niin kauniin, laati hän jälleen,
teki Runojen kuningatar, kai kevätystävälleen.
Hymyilee
ja kiittelee
kuin keväisellä hangella hiihtelee
ja iloissaan surraa
hei hip hip hurraa
saapuvi kesä
kiitos tuuli
olet samainen hymyhuuli runoniekka verraton
Kaunis! *huokaa*
Kesän odotus kiipeää lukijan
olkapäälle...
Älä ravista pois
pian tulla jo vois
kesä ja pääskyset
kärpäset ja hyttyset.
hymyillen kiitän sinua