Olen itse pian 17-vuotias ja minulla on 1kk vanha tyttö...kaikki sanovat että se on turha hankkiutua raskaaksi niin nuorena,mutta olen itse sitä mieltä että se on paljon parempi kuin saada lapsi esim.yli 40-vuotiaana...mitä mieltä olette nimiehdotuksia,kiitos! :D
Mitä mieltä olette teiniäideistä?
teiniäiti95
59
3923
Vastaukset
- 3+9
niin välimuotoja ikähaarukalle 17 tai 40v ei ole?
no, toivottavasti olet onnellinen kun voit löhöillä työttömänä ja kouluttamattomana.
sanon vaan sen, jos ikinä oma tyttäreni tulisi raskaaksi alle 20-vuotiaana, niin se olisi abortti. varsinkin siinä vaiheessa jos vielä kotona asuu. ei isovanhempien velvollisuus ole hoitaa lapsenlapsiaan. vanhempien kuuluu kantaa vastuunsa lapsestaan/lapsistaan niin taloudellisesti kuin myös kasvatuksellisesti.
nykyään se on vain joku ihmeen muoti-ilmiö että teinitytöt hankkiutumalla hankkiutuvat raskaaksi ettei tarvitse mennä kouluun tai töihin, kun se on paljon mukavampaa olla vain kotona ja nyhjöttää sohvannurkassa.
valitettavasti en aio rohkaista muita teinityttöjä yhtä idioottimaiseen temppuun kuin sinä hankkiutumalla raskaaksi..joten nimiehdotuksia ei tipu..keksi itse lapsesi nimi, vai eikö mielikuvitus(tai järki) riitä...- MinäVaanTäällä :)
Oletko tyhmä vai esitätkö sellaista? :)
Työtön ja kouluttamaton ehkä hetken, mutta osaatko laskea, miten kauan tämänkin ketjun aloittajalla on aikaa hankkia ammatti ja tehdä töitä?
No et varmasti osaa vastauksestasi päätellen :)
Lapsiko muka olisi este kouluttautua vaikka miten pitkälle? Tuskin :)
Kertoiko aloittaja, että hänen vanhempansa hoitavat hänen lapsensa? Ei tainnut kertoa. Tuliko shokkina, että jotkut nuoret äidit hoitavat itse lapsena? Heh, taisi tulla.
Säälittää jo valmiiksi sinun mahdollinen tyttäresi. Äiti on asiaansa ajava idiootti, joka ei ota huomioon mitään muuta kuin oman mielipiteensä.
Jos tyttäresi tulisi raskaaksi alle 20v iässä ja sinä painostaisit aborttiin, niin mitähän siitä seuraisi? Mahdollisesti tyttäresi olisi katkera sinulle loppu ikänsä ja tadaa, sinne meni ihana äiti-tytär-suhde.
Nykyään äideillä ja isillä ei ole muuta mielessä, kuin että lapset tekisivät kuten he haluavat. He eivät anna lasten tehdä omia virheitään yms.
Vaan lasten pitää elää oma nuoruus kuten omatkin vanhemmat ovat tehneet.
Ja siitä sitten päästään siihen, mitä nämä nuoret tekevät vanhempana, kun oma tahtokin on tullut esille.
Sitten heitetään kaikki romukoppaan ja aletaan toteuttamaan itseään. Vihdoinkin kun ovat päässeet vanhempiensa kynsistä kunnolla pois.
Bravoo!! - ...
Kröhöm.. Jos tyttäresi tulisi raskaaksi, niin et kyllä sinä todellakaan voisi sitä päättää pitääkö hän sen vai ei, se on ihan tyttäresi päätös!
- ...
... kirjoitti:
Kröhöm.. Jos tyttäresi tulisi raskaaksi, niin et kyllä sinä todellakaan voisi sitä päättää pitääkö hän sen vai ei, se on ihan tyttäresi päätös!
Tämä siis nimimerkille 3 9!
- sinulle 3+9
Jos tyttäresi tulisi raskaaksi, niin se olisi abortti, aivan käsittämätöntä puhetta! tappaisit viattoman lapsen, et kai sinä määrää tyttäresi ruumiista, vaikka hän olisikin nuori, niin tuollaista puhetta en kyllä haluaisi kuulla. Elämä on lahja, sinäkö tekisit nuoresi puolesta päätöksen ja antaisit surmata tulevan lapsen lapsesi. kyllä tänne mahtuu nuoriakin synnyttäjiä ja vanhempiakin.
- pppppppppppppppppppp
Itekin teiniäiti.. ja kax ammattia lasten ohessa.. Tuntiesasi pari teiniäitiä, et tunne kaikkia.
- 34
Onneksi abortti ei olisi sinun päätöksesi vallassa. Kauhea äiti. Mahtaisitko koskaan edes saada tavata lapsenlapsiasi.
- Anonyymi
Sinä et helvetti päätä sinun lastesi aborteista. Häpeä. Sitä paitsi minun mielestäni abortti on murha
- Anonyymi
MinäVaanTäällä :) kirjoitti:
Oletko tyhmä vai esitätkö sellaista? :)
Työtön ja kouluttamaton ehkä hetken, mutta osaatko laskea, miten kauan tämänkin ketjun aloittajalla on aikaa hankkia ammatti ja tehdä töitä?
No et varmasti osaa vastauksestasi päätellen :)
Lapsiko muka olisi este kouluttautua vaikka miten pitkälle? Tuskin :)
Kertoiko aloittaja, että hänen vanhempansa hoitavat hänen lapsensa? Ei tainnut kertoa. Tuliko shokkina, että jotkut nuoret äidit hoitavat itse lapsena? Heh, taisi tulla.
Säälittää jo valmiiksi sinun mahdollinen tyttäresi. Äiti on asiaansa ajava idiootti, joka ei ota huomioon mitään muuta kuin oman mielipiteensä.
Jos tyttäresi tulisi raskaaksi alle 20v iässä ja sinä painostaisit aborttiin, niin mitähän siitä seuraisi? Mahdollisesti tyttäresi olisi katkera sinulle loppu ikänsä ja tadaa, sinne meni ihana äiti-tytär-suhde.
Nykyään äideillä ja isillä ei ole muuta mielessä, kuin että lapset tekisivät kuten he haluavat. He eivät anna lasten tehdä omia virheitään yms.
Vaan lasten pitää elää oma nuoruus kuten omatkin vanhemmat ovat tehneet.
Ja siitä sitten päästään siihen, mitä nämä nuoret tekevät vanhempana, kun oma tahtokin on tullut esille.
Sitten heitetään kaikki romukoppaan ja aletaan toteuttamaan itseään. Vihdoinkin kun ovat päässeet vanhempiensa kynsistä kunnolla pois.
Bravoo!!Täyttä asiaa
- kaksin
Sinulle ensin 3 9 mikä sinä olet puoltamaan lapsellesi aborttia, julma äiti !
Toivottavasti tyttösi EI todellakaan tule koskaan raskaaksi !
Mutta sinulle teiniäiti 95 , kaikkea hyvää sinulle, nauti äitiydestäsi. On ihan oikein tehdä lapset nuorena. Älä välitä ihmisten puheista. Toivon että jaksat vauvasi kanssa. Onhan sinulla tukiverkkoja ympärilläsi ?
Ja Marita on hyvä nimi pikkutytöllesi ! Onnea elämääsi !- Miesope
Hmm... "kaksin"...
Millä kriteereillä arvioiden tarkkaan ottaen sinusta on hyvä tehdä lapset alaikäisenä ja ilman koulutusta? Onko se ihanteellista? Millä perusteilla?
Ja voisiko teiltä teiniäitiyden ihailijoilta saada ihan yksinkertaisen vastauksen: eikö lapsia todellakaan voi siis nainen hankkia kuin joko 15-17-vuotiaana tai yli nelikymppisenä? - äitimuutaman
Miesope kirjoitti:
Hmm... "kaksin"...
Millä kriteereillä arvioiden tarkkaan ottaen sinusta on hyvä tehdä lapset alaikäisenä ja ilman koulutusta? Onko se ihanteellista? Millä perusteilla?
Ja voisiko teiltä teiniäitiyden ihailijoilta saada ihan yksinkertaisen vastauksen: eikö lapsia todellakaan voi siis nainen hankkia kuin joko 15-17-vuotiaana tai yli nelikymppisenä?Oletko sinä arvon miesope jotenkin hidas? :)
Kuka täällä on sanonut, että lapsia pitäisi hankkia 15-17v iässä tai vastaavasti yli 40v iässä?
Ei kukaan.
Ja oletko myöskään laskenut, kuinka monta vuotta nuorella äidillä on aikaa hommata ammatti ja työpaikka lapsesta huolimatta?
Lapsi voi olla hidaste, mutta ei todellakaan este.
Millä perusteella sinä miesope, määrittelet sopivan iän tehdä lapsia?
Koulutus ja työpaikka ovat huonoja perusteita, ne saa hommattua vaikka lapsia olisikin. Moni äiti opiskelee uudestaan lasten ollessa pieniä. Eli ei todellakaan ole este.
Ja myös, kuka on sanonut, että on ihanteellinen tilanne saada lapset teini iässä? Jos on lapsi tulossa, sitten se on tulossa. Sille ei voi mitään, mutta oman koulutuksen ja työpaikan suhteen voi tehdä vaikka mitä vaikka talossa olisi lapsikin. - Miesope
äitimuutaman kirjoitti:
Oletko sinä arvon miesope jotenkin hidas? :)
Kuka täällä on sanonut, että lapsia pitäisi hankkia 15-17v iässä tai vastaavasti yli 40v iässä?
Ei kukaan.
Ja oletko myöskään laskenut, kuinka monta vuotta nuorella äidillä on aikaa hommata ammatti ja työpaikka lapsesta huolimatta?
Lapsi voi olla hidaste, mutta ei todellakaan este.
Millä perusteella sinä miesope, määrittelet sopivan iän tehdä lapsia?
Koulutus ja työpaikka ovat huonoja perusteita, ne saa hommattua vaikka lapsia olisikin. Moni äiti opiskelee uudestaan lasten ollessa pieniä. Eli ei todellakaan ole este.
Ja myös, kuka on sanonut, että on ihanteellinen tilanne saada lapset teini iässä? Jos on lapsi tulossa, sitten se on tulossa. Sille ei voi mitään, mutta oman koulutuksen ja työpaikan suhteen voi tehdä vaikka mitä vaikka talossa olisi lapsikin.Epäilemättä olen hidastunut niistä ajoista, kun olin parikymppinen. Totta.
En määrittele lastentekoikää. Huomauttelen vain siitä, miten hölmöä touhua alaikäisten puuhastelu ja perheleikit pääsääntöisesti ovat.
Nimim. "kaksin" sanoi näin: "On ihan oikein tehdä lapset nuorena." Hän itse ei ole vielä tarkemmin selitellyt. Minusta lause on selvä.
"Koulutus ja työpaikka ovat huonoja perusteita, ne saa hommattua vaikka lapsia olisikin. Moni äiti opiskelee uudestaan lasten ollessa pieniä. Eli ei todellakaan ole este."
Toden totta. Puhut asiaa.
Olen jo USEITA kertoja kertonut niistä tilanteista, joita koulussa työssäni sitten havaitsen tilanteissa, joissa aikaa ei sitten lapsille olekaan enää silloin, kun he sitä todella tarvitsisivat. Uutta miestä ja lasta pukkaa. Kouluttautumista pukkaa. Väsymystä pukkaa. Ja kas kummaa, lapset oireilevat! Isäpuolilla ei ole auktoriteettia, äiti vain "ei ehdi".
Kouluttautuminen lasten kanssa ei ole läpihuutojuttu. Nykypäivän teinit ovat vielä lyhytjänteisempiä kuin aikaisemmat sukupolvet. Ajattelun ulottuu näemmä keskimäärin viikon päähän. Kun asiat ovat hyvin nyt, ne ovat aina hyvin.
Kun REAALIMAAILMASSA yhdistellään sitten kouluttautumista, perhe-elämää ja lapsia samaan pakettiin, todellisuus ei olekaan enää niin kaunista. Osalta homma onnistuu, osalta ei. Tuttuun tyyliin, eri alojen ammattilaiset yhteiskunnassamme sitten korjaavat "sadon" tästä kaikesta. Vastuun ottajia EI todellisuudessa löydy.
Tänäänkin määrittelin työssäni kovasti rajoja muutamalle virkeälle pojalle. Kaikkia yhdisti sama juttu: perheen rikkinäisyys. Äiti heikko ja ei ehdi/jaksa/halua puuttua ongelmiin. Isäpuolet pihalla kuin lumiukot. Ja kas kummaa - lapset hankittu nuorina! Ikuinen rakkaus ei kestänyt. Syrjäytymisvaara ilmiselvä.
Kyllä. Olen inhottava ihminen. Kyllä. Nostan varmasti esiin ne tosiasiat, jotka seuraavat LAPSELLISISTA haihatteluista ja kuvitelmista, että kaikki hoituu tuosta vain ja että "nuorena jaksaa". Ei siltä näytä.
Kyllä. Kun joku KEHTAA väittää, että elämä lasten kanssa sujuu kuin leikiten, murskaan kuvitelmat.
Olen tehnyt työtäni jo yli 15 vuotta ja näen päivittäin tosiasiat. Jos sinulla on laajempi kuva tämän päivän lasten ongelmista tai ongelmattomuudesta ja perheiden ongelmista, kerro toki aivan vapaasti.
"Eivät kaikki epäonnistu."
Se tästä vielä puuttuisi... - äitimuutaman
Miesope kirjoitti:
Epäilemättä olen hidastunut niistä ajoista, kun olin parikymppinen. Totta.
En määrittele lastentekoikää. Huomauttelen vain siitä, miten hölmöä touhua alaikäisten puuhastelu ja perheleikit pääsääntöisesti ovat.
Nimim. "kaksin" sanoi näin: "On ihan oikein tehdä lapset nuorena." Hän itse ei ole vielä tarkemmin selitellyt. Minusta lause on selvä.
"Koulutus ja työpaikka ovat huonoja perusteita, ne saa hommattua vaikka lapsia olisikin. Moni äiti opiskelee uudestaan lasten ollessa pieniä. Eli ei todellakaan ole este."
Toden totta. Puhut asiaa.
Olen jo USEITA kertoja kertonut niistä tilanteista, joita koulussa työssäni sitten havaitsen tilanteissa, joissa aikaa ei sitten lapsille olekaan enää silloin, kun he sitä todella tarvitsisivat. Uutta miestä ja lasta pukkaa. Kouluttautumista pukkaa. Väsymystä pukkaa. Ja kas kummaa, lapset oireilevat! Isäpuolilla ei ole auktoriteettia, äiti vain "ei ehdi".
Kouluttautuminen lasten kanssa ei ole läpihuutojuttu. Nykypäivän teinit ovat vielä lyhytjänteisempiä kuin aikaisemmat sukupolvet. Ajattelun ulottuu näemmä keskimäärin viikon päähän. Kun asiat ovat hyvin nyt, ne ovat aina hyvin.
Kun REAALIMAAILMASSA yhdistellään sitten kouluttautumista, perhe-elämää ja lapsia samaan pakettiin, todellisuus ei olekaan enää niin kaunista. Osalta homma onnistuu, osalta ei. Tuttuun tyyliin, eri alojen ammattilaiset yhteiskunnassamme sitten korjaavat "sadon" tästä kaikesta. Vastuun ottajia EI todellisuudessa löydy.
Tänäänkin määrittelin työssäni kovasti rajoja muutamalle virkeälle pojalle. Kaikkia yhdisti sama juttu: perheen rikkinäisyys. Äiti heikko ja ei ehdi/jaksa/halua puuttua ongelmiin. Isäpuolet pihalla kuin lumiukot. Ja kas kummaa - lapset hankittu nuorina! Ikuinen rakkaus ei kestänyt. Syrjäytymisvaara ilmiselvä.
Kyllä. Olen inhottava ihminen. Kyllä. Nostan varmasti esiin ne tosiasiat, jotka seuraavat LAPSELLISISTA haihatteluista ja kuvitelmista, että kaikki hoituu tuosta vain ja että "nuorena jaksaa". Ei siltä näytä.
Kyllä. Kun joku KEHTAA väittää, että elämä lasten kanssa sujuu kuin leikiten, murskaan kuvitelmat.
Olen tehnyt työtäni jo yli 15 vuotta ja näen päivittäin tosiasiat. Jos sinulla on laajempi kuva tämän päivän lasten ongelmista tai ongelmattomuudesta ja perheiden ongelmista, kerro toki aivan vapaasti.
"Eivät kaikki epäonnistu."
Se tästä vielä puuttuisi...Tuossakin nuorten lyhytjänteisyydessä voit syyttää heidän vanhempiaan.
Nykyisin on muodissa ns. vapaa kasvatus. Eli ei ole kuria.
Suurinosa, mistä kirjoitat, sopii kaiken ikäsiin vanhempiin.
Lapsen tulo ja sen tuoma elämä on kaikille yllätys. Iästä tosiaan riippumatta.
Suoraan sanottuna, lasten suhteen voi ajatella koirien kasvattajia.
Jos koira on hakoteillä ja tottelematon, syynä on omistaja.
Jos lapset ovat hakoteillä ja tottelemattomia, syynä on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmat.
Minä voin sanoa, että lasten kanssa on elämä mennyt leikiten. Et sinä tule minun elämääni murskaamaan ja kokemuksiani.
Toisaalta, en otakaan kaikkea niin vakavasti.
Suorastaan on naurettavaa väittää, että vanhemmalla iällä rakkaus kestää loppuiän. Sekin on iästä riippumatonta.
Joidenkin avio-onni kestää 16v iästä loppuun asti. Jotkut sitoutuvat vasta 35v iässä ja siltikin eroavat lasten ollessa pieniä.
Emme siis edelleenkään voida sanoa, mikä ikä olisi paras ikä saada lapsia.
Ero voi tulla vaikka olisi 50v.
En oikeasti ymmärrä, miksi sinä huutelet ainoastaan teiniäidit/isät palstalla.
Tämä asia koskee KAIKENIKÄISIÄ vanhempia.
Et voi mennä sanomaan ja huutelemaan pelkästään teinivanhemmille. Näitä ongelmia kun löytyy kaikkialta.
Sinä huutelet tällä palstalla "totuuksiasi" missä on ns. vahinko tapahtunut.
Kerrot, ettei teinivanhemmista ole vanhemmiksi. Hei, tämä palsta on jo vanhemmiksi tulleille.
Mitä sinun sanat enää hyödyttää? Selität, ettei heistä ole siihen, vaikka voisit auttaa, jos kerran niin kokenut olet.
Minun mielestäni sinä kyllä olet hakoteillä.
Keskityt pelkästään niihin negatiivisiin puoliin, etkä ota huomioon mitään positiivista. Sen olen jo huomannut sinä aikana, kun olen tätä palstaa seurannut.
Toivonkin, ettei nuoret vanhemmat ota sinua tosissaan.
Heillä on muutakin elämässään menossa, eivätkä he enää ansaitse sinun negatiivisiä kommentteja. - Miesope
äitimuutaman kirjoitti:
Tuossakin nuorten lyhytjänteisyydessä voit syyttää heidän vanhempiaan.
Nykyisin on muodissa ns. vapaa kasvatus. Eli ei ole kuria.
Suurinosa, mistä kirjoitat, sopii kaiken ikäsiin vanhempiin.
Lapsen tulo ja sen tuoma elämä on kaikille yllätys. Iästä tosiaan riippumatta.
Suoraan sanottuna, lasten suhteen voi ajatella koirien kasvattajia.
Jos koira on hakoteillä ja tottelematon, syynä on omistaja.
Jos lapset ovat hakoteillä ja tottelemattomia, syynä on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmat.
Minä voin sanoa, että lasten kanssa on elämä mennyt leikiten. Et sinä tule minun elämääni murskaamaan ja kokemuksiani.
Toisaalta, en otakaan kaikkea niin vakavasti.
Suorastaan on naurettavaa väittää, että vanhemmalla iällä rakkaus kestää loppuiän. Sekin on iästä riippumatonta.
Joidenkin avio-onni kestää 16v iästä loppuun asti. Jotkut sitoutuvat vasta 35v iässä ja siltikin eroavat lasten ollessa pieniä.
Emme siis edelleenkään voida sanoa, mikä ikä olisi paras ikä saada lapsia.
Ero voi tulla vaikka olisi 50v.
En oikeasti ymmärrä, miksi sinä huutelet ainoastaan teiniäidit/isät palstalla.
Tämä asia koskee KAIKENIKÄISIÄ vanhempia.
Et voi mennä sanomaan ja huutelemaan pelkästään teinivanhemmille. Näitä ongelmia kun löytyy kaikkialta.
Sinä huutelet tällä palstalla "totuuksiasi" missä on ns. vahinko tapahtunut.
Kerrot, ettei teinivanhemmista ole vanhemmiksi. Hei, tämä palsta on jo vanhemmiksi tulleille.
Mitä sinun sanat enää hyödyttää? Selität, ettei heistä ole siihen, vaikka voisit auttaa, jos kerran niin kokenut olet.
Minun mielestäni sinä kyllä olet hakoteillä.
Keskityt pelkästään niihin negatiivisiin puoliin, etkä ota huomioon mitään positiivista. Sen olen jo huomannut sinä aikana, kun olen tätä palstaa seurannut.
Toivonkin, ettei nuoret vanhemmat ota sinua tosissaan.
Heillä on muutakin elämässään menossa, eivätkä he enää ansaitse sinun negatiivisiä kommentteja.Vastasin sinulle jo tuossa alempana. Oletettavasti kerrot sitten, mitkä mielipiteeni ovat vääriä ja miksi.
Se "vapaa kasvatus" johtuu siitä, että osalla ihmisistä ei ole aikaa lapsilleen. Pitää katsos etsiä uusia kumppaneita ja kouluttautua. Maalaisjärki puuttuu.
Lapsen kasvattaminen on PALJON monimutkaisempi prosessi kuin koiran. Asioita ei kannata verrata. Lapsi vaatii huomattavasti pitempään aikaa ja energiaa. Monille teinitytöille jo kultakalassa olisi tarpeeksi tekemistä.
Läheskään kaikki täällä eivät ole teinivanhempia. Osa on vasta raskaana, osa trollailee ja osa todellakin haihattelee kuvitelmalla siitä, että "harkitusti" tekaisisi lapsen alaikäisenä, kun on niin "kypsä".
Todellisuus on useimmilta PAHASTI hukassa. Ainakin minä näen sen toisen puolen. Moni muukin ihminen, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa, näkee tosimaailman. Ikävin puoli on se, kun yhteiskunta sitten joutuu sen vastuun kuitenkin kantamaan.
Eroja TULEE kaikenikäisille. Kouluttamattoman ihmisen mahdollisuudet selvitä erosta ovat kuitenkin huonommat kuin koulutetun. Olen YRITTÄNYT kertoilla sitä, miten vaikeaa omien havaintojeni perusteella monille äideille on selvitä kaiken keskellä vartsinkin poikiensa kanssa. Pojat ovat ongelmissa. Sinullekin suosittelisin ihan vilpittömästi sitä, että tutustuisit vaikkapa aivan tavallisen keskikokoisen koulun toimintaan ja tulisit sitten selittelemään sitä, miten HYVIN teiniäidit ovat onnistuneet. Se kasvatushan katsos EI onneksi realisoidu useimmiten vielä yksivuotiailla.
En minä toivo kenellekään pahaa. Jos toivoisin, olisin hullu.
Lapsellisten toiveajattelujen suhteen olen kuitenkin ikävä tapaus. Toivotaan, toivotaan-filosofia ei useimmiten kanna kauas. Reaalimaailma kaatuu päälle. Se ihqu "mies" (usein alle 20 v.) osoittautuu aivan muuksi kuin se söpö kiekkoilja, joka hän oli joskus. Sitten tytöt ovat yksin. Silloin filosofioidaan sitä, miten "helppoa" on löytää uusi. Jep, niin on.
Tämän rumban seuraukset näkyvät kouluissa ja koko yhteiskunnassamme.
Jos erimieltä olevia ei kestä, tämän tyyppisillä foorumeilla ei kannata käydä. Kannattaa keskittyä vaikkapa samanmielisten blogeihin, joita täälläkin mainostellaan.
- äiti vm. 94
Hei!
Itse olen 17-vuotias ja tyttäreni täytti tänään vuoden. Hyvin on tähän asti ainakin mennyt. Minusta ketjun aloittaja ei missään vaiheessa sanonut, että on hankkimalla hankkiutunut raskaaksi. Ei ne kaikkien teinivanhempienkaan lapset niin haluttuja ole. Mutta jokainen tekee omat valintansa.
Ja tästä koulutus asiasta, oma äitini sai ensimmäisen lapsen ollessaan 20 vuotta ja hän itse meni kouluun vasta ollessaan 37. Kyllä tätä aikaa tässä on kouluttautua vielä vaikka kuinka kauan. Jos raskaaksi tulee ja lapsen päättää pitää niinkuin itse tein, lapsi ei ollut hankkimalla hankittu, mutta siitä huolimatta rakastan häntä enemmän kun mitään muuta ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä äiti. Silloin kannattaa miettiä onko oikeasti valmis kantamaan vastuun pienestä elämän alusta, onko taloudellinen tilanne tarpeeksi hyvä? Onko sinulla kumppani joka tukee sinua tai sukulaisia? Yksin ei ole hyvä olla.
Itselläni on avomies joka käy vakituisesti töissä, joten olen lapsen kanssa päivät yksin. Äitini asuu 50km päässä, mutta ottaa lapsen välillä hoitoon. Kun lapsi on hoidossa en suinkaan ole kotona perseet olalla vaan silloin minä ja avomieheni katsomme elokuvan ja vietämme rauhallisen koti-illan, annamme aikaa parisuhteelle. Viikolla kun sitä ei aina kauheasti tuppaa olemaan, niin käytämme hyödyksi sen yhden vapaan viikonlopun kuukaudessa keskittymällä toisiimme.
En sano että taloudellinen tilanteemme olisi mikään paras mahdollinen, mutta me pärjäämme, eikä euroja kuukaudessa tarvitse laskea, kauheasti mitään ns. ylimääräistä ei ole rahaa ostaa.
En sano että myöskään vuoden äitiyden perusteella tietäisin mitä tulevan pitää, mutta sitä ei tiedä kukaan, edetään päivä kerrallaan ja ollaan avoimin mielin. Turha sitä tulevaisuutta on etu käteen murehtia, itsekkin olen kyllä suunnitellut mitä tulevaisuudessa teen, mutta otan rauhallisesti jotten tee hätiköityjä päätöksiä.
Kaikilla ihmisillä on omat mielipiteensä teiniäideistä ja niin saa ollakkin. Tämän ketjun aloittaja kyllä itse kysyi ihmisten mielipidettä, mutta olen huomannut etä automaattisesti teini on huono äiti, mutta asia ei ole näin niitä huonoja ja hyviä äitejä löytyy ihan joka ikäryhmästä. Teinejä vaan yleistetään enemmän ja heidän lastensa huostaanotot tulevat helpommin julkisuuteen kuin vanhempien.
Me teinit haemme näillä keskustelupalstoilla tukea ja neuvoja pienen laåpsen kanssa olemiseen, kaikilla teini äideillä ei ole niin helppoa kuin esim. itselläni on ollut, ja tuo negatiivinen kommentointi ei auta yhtään.- Miesope
Kaikesta huolimatta suosittelen teini-ikäisille muita puuhia kuin perheen perustamista. Seuraukset ovat usein ikäviä.
Useimmiten seuraukset eivät näy vielä pikkulapsissa. Sinänsä traagista on, että ajoittain ne kyllä näkyvät. - äitimuutaman
Miesope kirjoitti:
Kaikesta huolimatta suosittelen teini-ikäisille muita puuhia kuin perheen perustamista. Seuraukset ovat usein ikäviä.
Useimmiten seuraukset eivät näy vielä pikkulapsissa. Sinänsä traagista on, että ajoittain ne kyllä näkyvät.Ja taas, pelkkää negatiivista kommenttia.
En todellakaan usko, että olet opettaja.
Vaikka olisit miten suorasanainen ja kertoisit ns. totuuden, se totuus on sinun totuutesi, ei muiden. - ½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½
äitimuutaman kirjoitti:
Ja taas, pelkkää negatiivista kommenttia.
En todellakaan usko, että olet opettaja.
Vaikka olisit miten suorasanainen ja kertoisit ns. totuuden, se totuus on sinun totuutesi, ei muiden.Teiniäitiys ei millään muotoa ole yhteiskunnan tai yksilön etu! Tämän vuoksi sitä on aivan turha puolustella ja on suorastaan edesvastuutonta, että teiniäitiyttä jopa ihaillaan!
- Miesope
äitimuutaman.
Käydäänpä tämä keskustelu loppuun.
Kerro minulle ihan täsmällisesti se, MITKÄ mielipiteeni eivät ole totta ja miksi.
Työssämme (me opettajat siiis) havaitsemme vaikkapa nykylasten ja -nuorten olevan SELVÄSTI lyhytjänteisempiä ja keskittymiskyvyttömämämpiä kuin aiemmin. Sama koskee selkeästi ihan jo aikuisen iässä olevia ihmisiäkin. Ihmiset EIVÄT kykene ajattelemaan asioita pitemmällä tähtäimellä.
Onko sinulla kenties jotakin sellsaista työ- tai elämänkokemusta, joka osoittaa asioiden olevan toisin?
Kun minä kerron omassa työssäni tekemistäni havainnoista ja siitä, miten selkeästi rikkinäisten perheiden lapset oirehtivat, onko sinulla siitäkin päinvastaista kokemusperäistä tietoa?
Kun minä näen työssäni sen, miten aikuisilla ei opiskelu- ja parinvaihtorumbansa keskellä ole aikaa lapsille juuri silloin, kun nämä sitä tarvitsevat, onko sinulla siitä toisenlaosta faktaa esittää?
Kun täällä filosofiset tyttöset selittelevät sitä, miten nuorena jaksaa ja yksinkin pärjää, ja kuitenkin TIEDÄMME nykypäivän todellisuuden lapsiperheiden ja erityisesti yh-perheiden ongelmista, MITÄ sinä sanot? Oletko perehtynyt siihenkin aihepiiriin työkokemuksen tai vaikkapa tieteellisten tutkimusten kautta?
Olen tehnyt opettajan työtä yli 15 vuotta. Yhdellekään opettajalle ei ole epäselvää se, miten monilla nuorilla ja lapsilla epävakaat kotiolot aiheuttavat suuria vaikeuksia. Täällä teinityttöset kertoilevat avoimesti siitä, miten osalla heistäkin on pakka jo valmiiksi sekaisin. Tähän sekavaan tilaan tekaistaan sitten lapsi ja elvistellään maksimissaan vuoden kokemuksella siitä, miten HIENOSTI kaikki on ja miten helppoa on ollut.
Kun tilanne on siis jonkinlainen juuri nyt, oletetaan kaiken olevan aina yhtä helppoa. Todellisesta parisuhteesta taui perhe-elämästä ei ole aavistustakaan. Ihan jo kyky suoriutua perusarjesta on hakoteillä. Koulussa näkee esim. sen, miten ONNETONTA on monien vanhempien kyky asettaa rajoja lapsilleen ja pitää niistä kiinni. Esim. taitoa tehdä ihan perusruokaa ei ole.
Kun ihminen hankii jälkikasvua, peruspohjan pitäisi olla vakaa. Teineillä se EI sitä ole. Sato tästä korjataan sitten aikanaan.- äitimuutaman
Sinun puheesi joo on totta. Jossakin määrin.
Kaikki tuo mistä selität, sopii jokaiseen ikäluokkaan.
Sitä vastaan sinä et voi väittää vastaan.
Nykyään opiskellaan missä iässä tahansa, nykyään myöskin vaihdellaan puolisoita missä iässä tahansa.
Eli lasten hyvinvointi ei sen suhteen riipu millään tavalla vanhemman iästä.
Ja tuo lasten rajojen asettaminen. Ikäväkseni, minun pitää vähän kertoa omista kokemuksistani.
Lasten rajoista? Et voi tosissasi väittää, että vain vanhemmat äidit pitävät rajoja lapsilleen? Hakoteillä taas kerran.
Anteeksi nyt vain, mutta päivittäin kun haen lapseni kerhosta, nuoret äidit eivät ole niitä, jotka antavat lasten juosta pitkin pihoja, yrittäen jäädä autojen alle.
Kuules miesope, nämä "tutkimukset" ja muut eivät päihitä elämää.
En ymmärrä, miksi ei nuori äiti saisi koskaan sanoa vuoden perusteella, että hänellä menee hyvin. Pitäisikö odottaa se 18v että uskaltaa jotakin sanoa?
Minulla on lapsia, tunnen nuoria ja vanhempiakin äitejä. PALJON!
En edes ala kertomaan mitä teen työkseni ja miten tunnen paljon vanhempia, mutta sen verran voin sanoa, etten todellakaan ole samaa mieltä sinun kanssasi muutamista asioista.
Ongelmia lasten suhteen löytyy kaiken ikäisistä vanhemmista. Ei vain nuorista.
Ja tällä hetkellä korjaamme vapaan kasvatuksen satoa. Emme nuorten vanhempien satoa.
Jos olet tosissasi tehnyt tutkimuksiasi, huomaat, että nykyään on vapaa kasvatus muotia. Vanhempien iästä riippumatta. Ja se on suoraan sanottuna ongelma siihen, millaisia lapset ovat.
Ja nämä yksinhuoltajaperheet, mitä valittamista sinulla heistä on?
Tällaisiakin perheitä löytyy joka ikäluokasta.
Osa opiskelee lapsen ohella, osa tekee työtä ja osa kasvattaa lastaan siihen maagiseen 3v ikään asti, kunnes kotihoidontuki loppuu.
Suosittelisin ottamaan silmätikuiksesi myös nämä työfriikki vanhemmat.
Heillä ei ole sen enempää aikaa lapsilleensa, kuin työssä käyvilläkään.
Joten, suoraan sanottuna, miksi vaahtoat teinivanhempien palstalla?
Nyky-yhteiskunta on vain rakennettu niin, ettei sitä aikaa ole kuin työttömällä. Töissä käyvä yrittää kovasti saada aikaa lapsilleen ja parisuhteelle, yh tekee samoin ja opiskelija.
Jos tosissasi "autat" nuoria vanhempia, antaisit vaikka niitä käytännön vinkkejä, niin paljon kuin oletkin opettajan ammatissasi saanut "faktoja" tietoosi. - Miesope
äitimuutaman kirjoitti:
Sinun puheesi joo on totta. Jossakin määrin.
Kaikki tuo mistä selität, sopii jokaiseen ikäluokkaan.
Sitä vastaan sinä et voi väittää vastaan.
Nykyään opiskellaan missä iässä tahansa, nykyään myöskin vaihdellaan puolisoita missä iässä tahansa.
Eli lasten hyvinvointi ei sen suhteen riipu millään tavalla vanhemman iästä.
Ja tuo lasten rajojen asettaminen. Ikäväkseni, minun pitää vähän kertoa omista kokemuksistani.
Lasten rajoista? Et voi tosissasi väittää, että vain vanhemmat äidit pitävät rajoja lapsilleen? Hakoteillä taas kerran.
Anteeksi nyt vain, mutta päivittäin kun haen lapseni kerhosta, nuoret äidit eivät ole niitä, jotka antavat lasten juosta pitkin pihoja, yrittäen jäädä autojen alle.
Kuules miesope, nämä "tutkimukset" ja muut eivät päihitä elämää.
En ymmärrä, miksi ei nuori äiti saisi koskaan sanoa vuoden perusteella, että hänellä menee hyvin. Pitäisikö odottaa se 18v että uskaltaa jotakin sanoa?
Minulla on lapsia, tunnen nuoria ja vanhempiakin äitejä. PALJON!
En edes ala kertomaan mitä teen työkseni ja miten tunnen paljon vanhempia, mutta sen verran voin sanoa, etten todellakaan ole samaa mieltä sinun kanssasi muutamista asioista.
Ongelmia lasten suhteen löytyy kaiken ikäisistä vanhemmista. Ei vain nuorista.
Ja tällä hetkellä korjaamme vapaan kasvatuksen satoa. Emme nuorten vanhempien satoa.
Jos olet tosissasi tehnyt tutkimuksiasi, huomaat, että nykyään on vapaa kasvatus muotia. Vanhempien iästä riippumatta. Ja se on suoraan sanottuna ongelma siihen, millaisia lapset ovat.
Ja nämä yksinhuoltajaperheet, mitä valittamista sinulla heistä on?
Tällaisiakin perheitä löytyy joka ikäluokasta.
Osa opiskelee lapsen ohella, osa tekee työtä ja osa kasvattaa lastaan siihen maagiseen 3v ikään asti, kunnes kotihoidontuki loppuu.
Suosittelisin ottamaan silmätikuiksesi myös nämä työfriikki vanhemmat.
Heillä ei ole sen enempää aikaa lapsilleensa, kuin työssä käyvilläkään.
Joten, suoraan sanottuna, miksi vaahtoat teinivanhempien palstalla?
Nyky-yhteiskunta on vain rakennettu niin, ettei sitä aikaa ole kuin työttömällä. Töissä käyvä yrittää kovasti saada aikaa lapsilleen ja parisuhteelle, yh tekee samoin ja opiskelija.
Jos tosissasi "autat" nuoria vanhempia, antaisit vaikka niitä käytännön vinkkejä, niin paljon kuin oletkin opettajan ammatissasi saanut "faktoja" tietoosi.Äitimuutaman. Mukavaa, että vastasit.
1. Kaikissa ikäluokissa opiskellaan uusia ammatteja ym. Totta. Ongelma on kuitenkin se, että teiniäitien on jossakin vaiheessa useimmiten PAKKO toimia niin. Kaikilla tilanne EI ole sama. Ja juuri noista tilanteista olen YRITTÄNYT kertoa. Teinivanhemmuus johtaa lähes VÄISTÄMÄTTÄ ongelmatilanteisiin. Understand?
2. En ole väittänyt, että vain vanhemmat äidit asettavat lapsilleen rajoja. Sen lisäksi puhun havainnoistani KOULU;MAAILMASSA, en tarhaikäisistä lapsista.
3. EN ole viitannut tutkimuksiin kovinkaan usein. Niistä ei edes tarvitse puhua, koska teinivanhemmuutta ei ihannoida yhdessäkään kehittyneessä länsimaassa. Esim. Englannissa ilmiö on todellinen ongelma.
4. Nuoret äidit saavat kertoa omasta onnestaan vapaasti. Oman kokemukseni mukaan hehkutus siitä, miten helppoa kasvattaminen on vain tuntuu hieman katteettomalta, mikäli lapsi on esim. alle puolivuotias.
5. Varsinainen "vapaa kasvatus" ei ole ollut aikoihin millään tavoin yleistä. Vanhemmuuden ongelmat johtuvat monista muista syistä kuin siitä, että lapsille ei HALUTTAISI asettaa rajoja. Kysymys on enemmänkin siitä, että ihmiset eivät monista syistä jaksa/kykene/osaa tehdä oikeita toimia. Teinivanhemmuuden seurauksena ajaudutaan sitten jossakin vaiheessa TODENNÄKÖISESTI niihin tilanteisiin, joissa sitä mahdollisuutta hoitaa lasten kasvatus kunnialla ei ole. Tästä jutuissani on KOKO AJAN ollut kysymys.
6. Yhden huoltajan perheet OVAT Suomessa heikoilla. Tiedän asiasta "jotain", koska olen itsekin yh-äidin kasvattama. Uskoisin tietäväni varsin paljon siitä, mitä elämä vähävaraisessa perheessä on - luultavasti enemmän kuin sinä.
7. Työfriikkiperheet? Toki heitäkin on. Useimmiten hyvin koulutettujen vanhempien lapset menestyvät kuitenkin kouluissakin. On kyllä heitäkin, joille työ on se ykkösjuttu, mutta en lähtisi liikaa yksinkertaistamaan. Kyllä nykypäivän ongelma Suomessa on enemmänkin se, että erilaiset ongelmat työttömyyden ja teinivanhemmuuden lailla jossain määrin periytyvät, usko tai älä.
8. En ole täällä siksi, että kehoittaisin teinejä hankkimaan lapsia. Itse asiassa, täällä lienee hyvin vähän todellisia teiniäitejä. Oletettavasti minäkin keskustelen muutaman multinikin kanssa samat jutut aina uudelleen läpi.
Tavoitteeni on enemmänkin se, että asiaa harkitsevat tytöt näkisivät olemassa olevan muitakin kuin vain yhden totuuden, että kaikki menee aina hyvin. Jos ikävistä asioista ei halua kuulla, tekstejäni ei kannata lukea.
- teinimurkku
Itse murkkuikäisenä teininä sanon vain sen, että on huomattavasti mukavampaa, kun äiti on lähes samalla aikakaudella kuin minäkin. Ajan vietto on paljon helpompaa, kun suhtaudutaan asoihin samalla tavalla. Oma äitini oli 23 vuotias, kun sai minut. :) Minua nuoremalla ystävälläni on äiti, joka täytti 50... ja heillä ei oikeen synkkaa, kun ajatusmaailmat ovat niin erilaiset. Mielestäni teiniäityidessä ei ole mitään väärää, mutta on huomattavasti helpomaa käydä koulut ja töissä ennen lapsen hankkimista :)
- Miesope
teinimurkku.
Hieman hupaisa mielide, mutta osin totta.
23-vuotias on jo aikuinen. Hän EI ole millään tasolla teini.
Aikuisen tehtävä on olla vanhempana se AIKUINEN, ei pelkkä kaveri. On totta, että iäkkäällä vanhemmalla voi monistakin syistä olla ongelmia lastensa kanssa, mutta yksiselitteistä mikään ei ole.
Siinä vaiheessa, kun oma lapsi on teini-iässä, vanhemman täytyy kyetä asettelemaan rajoja. Pelkällä kaveripohjalla ei pitkälle pötkitä.
Teinivanhemmuudessa ei ole mitään "väärää", mikäli asiaa yksioikoisesti tutkii. Sen sijaan, seuraukset ovat ikäviä. - äitimuutaman
Miesope kirjoitti:
teinimurkku.
Hieman hupaisa mielide, mutta osin totta.
23-vuotias on jo aikuinen. Hän EI ole millään tasolla teini.
Aikuisen tehtävä on olla vanhempana se AIKUINEN, ei pelkkä kaveri. On totta, että iäkkäällä vanhemmalla voi monistakin syistä olla ongelmia lastensa kanssa, mutta yksiselitteistä mikään ei ole.
Siinä vaiheessa, kun oma lapsi on teini-iässä, vanhemman täytyy kyetä asettelemaan rajoja. Pelkällä kaveripohjalla ei pitkälle pötkitä.
Teinivanhemmuudessa ei ole mitään "väärää", mikäli asiaa yksioikoisesti tutkii. Sen sijaan, seuraukset ovat ikäviä.Lasten kasvatuksessa on eräs hyvä puoli.
Kun pitää lapseensa hyvät välit, eikä vain esitä tyrannia, saa lapsensa luottamuksen.
Nämä sinun seurauksesi ovat edelleenkin sitä luokkaa, ettei vanhempien ikä liity siihen millään tavalla.
- hohhoijniouhjiouhuji
hupaisaa nähdä miten teiniäidit meneekin hiljaiseksi kun heitä pyydetään perustelemaan mielipiteensä..kuten "miesope" teki.
eipä kyetäkään muuhun kuin seliselittelemään että;"kyllä mulla ainakii on menny hyvin vuoden ikäisen lapsen kanssa, miksei menis tulevaisuudessakin, sä olet vaan kateellinen lapseton paska joka ei ymmärrä mistään mitään"...
no, onneksi en ole ryhtynyt teiniäidiksi, lapset kun mielestäni kuuluu tehdä silloin kun ollaan aikuisia, naimisissa, koulutettuja, työllistettyjä ihmisiä, joilla on vakaa parisuhde ja talous kunnossa.
teinarit ei vaan tajuu..kuvitellaan että kouluihinkin pääsee sormia napsauttamalla..ihan tiedoksi, monissa kouluissa on pääsykokeet.
töihinkään et pääse ellei ole koulutustaustaa ja työkokemusta.
mutta eläkää pilvilinnoissanne, kyllä se todellisuus sitten jossain vaiheessa "hyökkää naamalle" ja repii pilvilinnanne riekaleiksi.- ajat ovat muuttuneet
"hupaisaa nähdä miten teiniäidit meneekin hiljaiseksi kun heitä pyydetään perustelemaan mielipiteensä..kuten "miesope" teki."
Se, mistä miesope puhuu, on totta tänä päivänä. Sen sijaan hänen johtopäätöksistään en ole samaa mieltä. Vanhin, se teininä hankittu, lapseni on jo kouluikäinen, se maailma on tullut tutuksi. Sen LISÄKSI nuorten koulun ulkopuolinen elämä on tullut työn puolesta tutuksi. Samoin historia ja yhteiskunnalliset asiat noin mielenkiinnon puolesta. Ja toistan sen, mitä ei 1-vuotiaitten lasten "haihattelija"äitien sanomana voinut ottaa todesta: Lasten pahoinvointi EI ole seurausta vanhempien nuoresta iästä. Se on seurausta kiireestä ja yksinäisyydestä, joka koskettaa kaikkia työikäisiä tänä päivänä. Lapsen kannalta on yksi ja sama, onko äiti ja isä poissaolevia työn, opiskelun vai välinpitämättömyyden vuoksi. Lapsen kannalta on aivan sama, riitelevätkö/eroavatko/juoksevatko vanhemmat vain oman onnensa perässä 20- vai 40-vuotiaina, aivan sama onko isovanhemmat, sukulaiset ja muut läheiset etäisiä välimatkan, vanhuuden vai ns. uuden nuoruuden takia. Lapsi käsittää vain sen, miltä asia näyttää hänen kannaltaan, jääkö hän siinä sirkuksessa yksin vai ei. Olkoonkin, että nuoret ovat keskimäärin haavoittuvampia kuin vanhemmat ihmiset. Nämä asiat eivät ole "teinivanhemmuuden seurauksia", kuten miesope väittää. Kyse on paljon laajemmasta ja monimutkaisemmasta ilmiöstä, muun väittäminen on juuri sitä kapeakatsantoista ja lyhytnäköistä ajattelua mistä hän muita syyttää.
"eipä kyetäkään muuhun kuin seliselittelemään että;"kyllä mulla ainakii on menny hyvin vuoden ikäisen lapsen kanssa, miksei menis tulevaisuudessakin, sä olet vaan kateellinen lapseton ***** joka ei ymmärrä mistään mitään"..."
Niin ensin pitää perustella ja sitten ei? Miksi ihmeessä esim. minun pitäisi selitellä ja perustella ventovieraille ihmisille sitä, että minulla on lapsia. Ja kieltämättä minulle tulee monista teinivanhempien kritisoijista (tai jonkin muun yksittäisen ominaisuuden perusteella kritisoimisesta) mieleen, että he ovat joko kateellisia tai epävarmoja jostain - aiheen perusteella todennäköisesti omasta vanhemmuudestaan. Ja jos se kritiikki on tasoa "sossupummi lopun ikää", niin mahdollista on myös se, että sanojan on oltava todella yksinkertainen, kenties suorastaan niin tyhmä, ettei ymmärrä mistään mitään.
"no, onneksi en ole ryhtynyt teiniäidiksi, lapset kun mielestäni kuuluu tehdä silloin kun ollaan aikuisia, naimisissa, koulutettuja, työllistettyjä ihmisiä, joilla on vakaa parisuhde ja talous kunnossa."
Hienoa, jos tuo tapa elää toimii sinulla. Minulle on puolestaan sopinut erilaiset kriteerit, vaikkakin niistä on seurannut luettelemasi asiat - siltikään rohkeuteni ei riittäisi ns. ankkuroitumaan tuollaiseen vakaaseen elämään, vaan minulle on tärkeää osata huolehtia itsestäni ja läheisistä vaikkei elämä olisikaan aina vakaata.
"teinarit ei vaan tajuu..kuvitellaan että kouluihinkin pääsee sormia napsauttamalla..ihan tiedoksi, monissa kouluissa on pääsykokeet.
töihinkään et pääse ellei ole koulutustaustaa ja työkokemusta.
mutta eläkää pilvilinnoissanne, kyllä se todellisuus sitten jossain vaiheessa "hyökkää naamalle" ja repii pilvilinnanne riekaleiksi."
Hyökkää se naamalle, oli lapsia tai ei. Missä koulussa/työpaikassa on eri pääsykokeet/valintakriteerit lapsettomille ja perheellisille hakijoille? Vai tyhmeneekö ihminen lapsen saatuaan niin, ettei enää pärjää yhtä hyvin kuin muut? En tiedä missä sinä oikein asut, mutta täällä suomessa ihmisillä on onneksi melko tasa-arvoiset lähtökohdat taustasta riippumatta. Kyllä se sama ihminen pääsee lääkikseen tai on pääsemättä ihan omien lahjojen ja motivaation ansiosta, turha siihen on lapsia sotkea tai varsinkaan heitä syyttää, jos on itse päättänyt että tämä elämä oli sitten tässä. - Miesope
ajat ovat muuttuneet kirjoitti:
"hupaisaa nähdä miten teiniäidit meneekin hiljaiseksi kun heitä pyydetään perustelemaan mielipiteensä..kuten "miesope" teki."
Se, mistä miesope puhuu, on totta tänä päivänä. Sen sijaan hänen johtopäätöksistään en ole samaa mieltä. Vanhin, se teininä hankittu, lapseni on jo kouluikäinen, se maailma on tullut tutuksi. Sen LISÄKSI nuorten koulun ulkopuolinen elämä on tullut työn puolesta tutuksi. Samoin historia ja yhteiskunnalliset asiat noin mielenkiinnon puolesta. Ja toistan sen, mitä ei 1-vuotiaitten lasten "haihattelija"äitien sanomana voinut ottaa todesta: Lasten pahoinvointi EI ole seurausta vanhempien nuoresta iästä. Se on seurausta kiireestä ja yksinäisyydestä, joka koskettaa kaikkia työikäisiä tänä päivänä. Lapsen kannalta on yksi ja sama, onko äiti ja isä poissaolevia työn, opiskelun vai välinpitämättömyyden vuoksi. Lapsen kannalta on aivan sama, riitelevätkö/eroavatko/juoksevatko vanhemmat vain oman onnensa perässä 20- vai 40-vuotiaina, aivan sama onko isovanhemmat, sukulaiset ja muut läheiset etäisiä välimatkan, vanhuuden vai ns. uuden nuoruuden takia. Lapsi käsittää vain sen, miltä asia näyttää hänen kannaltaan, jääkö hän siinä sirkuksessa yksin vai ei. Olkoonkin, että nuoret ovat keskimäärin haavoittuvampia kuin vanhemmat ihmiset. Nämä asiat eivät ole "teinivanhemmuuden seurauksia", kuten miesope väittää. Kyse on paljon laajemmasta ja monimutkaisemmasta ilmiöstä, muun väittäminen on juuri sitä kapeakatsantoista ja lyhytnäköistä ajattelua mistä hän muita syyttää.
"eipä kyetäkään muuhun kuin seliselittelemään että;"kyllä mulla ainakii on menny hyvin vuoden ikäisen lapsen kanssa, miksei menis tulevaisuudessakin, sä olet vaan kateellinen lapseton ***** joka ei ymmärrä mistään mitään"..."
Niin ensin pitää perustella ja sitten ei? Miksi ihmeessä esim. minun pitäisi selitellä ja perustella ventovieraille ihmisille sitä, että minulla on lapsia. Ja kieltämättä minulle tulee monista teinivanhempien kritisoijista (tai jonkin muun yksittäisen ominaisuuden perusteella kritisoimisesta) mieleen, että he ovat joko kateellisia tai epävarmoja jostain - aiheen perusteella todennäköisesti omasta vanhemmuudestaan. Ja jos se kritiikki on tasoa "sossupummi lopun ikää", niin mahdollista on myös se, että sanojan on oltava todella yksinkertainen, kenties suorastaan niin tyhmä, ettei ymmärrä mistään mitään.
"no, onneksi en ole ryhtynyt teiniäidiksi, lapset kun mielestäni kuuluu tehdä silloin kun ollaan aikuisia, naimisissa, koulutettuja, työllistettyjä ihmisiä, joilla on vakaa parisuhde ja talous kunnossa."
Hienoa, jos tuo tapa elää toimii sinulla. Minulle on puolestaan sopinut erilaiset kriteerit, vaikkakin niistä on seurannut luettelemasi asiat - siltikään rohkeuteni ei riittäisi ns. ankkuroitumaan tuollaiseen vakaaseen elämään, vaan minulle on tärkeää osata huolehtia itsestäni ja läheisistä vaikkei elämä olisikaan aina vakaata.
"teinarit ei vaan tajuu..kuvitellaan että kouluihinkin pääsee sormia napsauttamalla..ihan tiedoksi, monissa kouluissa on pääsykokeet.
töihinkään et pääse ellei ole koulutustaustaa ja työkokemusta.
mutta eläkää pilvilinnoissanne, kyllä se todellisuus sitten jossain vaiheessa "hyökkää naamalle" ja repii pilvilinnanne riekaleiksi."
Hyökkää se naamalle, oli lapsia tai ei. Missä koulussa/työpaikassa on eri pääsykokeet/valintakriteerit lapsettomille ja perheellisille hakijoille? Vai tyhmeneekö ihminen lapsen saatuaan niin, ettei enää pärjää yhtä hyvin kuin muut? En tiedä missä sinä oikein asut, mutta täällä suomessa ihmisillä on onneksi melko tasa-arvoiset lähtökohdat taustasta riippumatta. Kyllä se sama ihminen pääsee lääkikseen tai on pääsemättä ihan omien lahjojen ja motivaation ansiosta, turha siihen on lapsia sotkea tai varsinkaan heitä syyttää, jos on itse päättänyt että tämä elämä oli sitten tässä."ajat ovat muuttuneet".
EN ole ensinnäkään missään välissä väittänyt, että kaikki nykypäivän lasten ja nuorten ongelmat olisivat seurausta teinivanhemmuudesta. Sanoisin pikemminkin niin, että teiniäitiys on tavallaan vaikeuksien kerjäämistä: uhkakuvat ja tilanteet realisoituvat teinivanhemmuuden seurauksena helpommin kuin joissakin muissa tapauksissa. Teinivanhemmuuden "iloihin" skeptisesti suhtautumiselle on syynsä.
EN ole myöskään väittänyt, että kaikki teinivanhemmat olisivat väistämättä "tuhon tiellä". Kyse on vain siitä, että olen työssäni havainnut ilmiöitä ja en sille mitään voi.
Tilanne kuitenkin ON reaalimaailmassa se, että niiden teiniäitien luultavasti ON pakko jossakin vaiheessa se koulutuskin itselleen järjestää. Ja se tilanne sitten eteen tulee VARSINKIN silloin, jos elättäjää ei enää ole, kuten usein näyttää käyvän. Kaiken tämän seurauksena sitä läsnäolevaa vanhempaa siis sitten ei olekaan, vaikka häntä KIPEÄSTI tarvittaisiin. Kyllä sama tilanne siis ikävän usein totta on muillakin kuin teinivanhemmilla, mutta heillä valitettavan usein. On tästäkin tullut rautalankamalli väännettyä.
Lapset voivat pahoin nykypäivän Suomessa MONISTA eri syistä. Sitä ei kukaan kiistä. TÄSSÄ keskustelussa kysymys kuitenkin on nimenomaan teinivanhemmuudesta ja siitä, että kaikella on aina kääntöpuolensa. Kun siis täällä todellakin höpötellään siitä, miten "hienosti" kaikki sen vauvan kanssa menee, olisi syytä ymmärtää se, että se ei ehkä ole koko totuus.
Ei lapsen tulo ole este sille, että opiskelu ei voisi onnistua. Todella monilla tilanne kuitenkin sitten ON se, että tuosta opiskelusta koituu myöhemmin todellisia ongelmiakin. Ei perhe-elämän, lasten ja kouluttautumisen yhdistelmä ole niin helppoa kuin osa täällä kuvittelee. Ei siitä parisuhteesta vielä parin, kolmen vuoden jälkeen kannata kuvitella kaikkea tietävänsä.
Minun kritiikissäni kyse on aina siitä, onko JÄRKEVÄÄ hankkiutua tietoisesti tilanteeseen, josta ei todellakaan kaikkea tiedä/ymmärrä. Teineillä tuota kykyä ymmärtää ei ole - ei sille mitään voi. Vaikka teininä kuvitteleekin paljon ymmärtävänsä, se on vain harhaa.
Suosittelisitko sinä "ajat ovat muuttuneet" muillekin samaa kuin itsellesi? Onko ratkaisusi tuonut sinulle onnea? Olisiko tilanne toinen, mikäli et olisi lasta teini-ikäisenä saanutkaan? Toivotko, että omakin jälkikasvusi nuorina lapsia hankkiii?
Melkoisen monet teiniäidit joutuvat reaalimaailmassa tinkimään unelmistaan. Osa saa joitakin osia haaveistaan toteutumaan, osa ei. Äitiys on hieno asia, mutta todella moni on senkin tehtävän kanssa hukassa. Viittaan yhä edelleenkin vain omiin kokemuuksiini ja viittaan myös siihen, että melkoisen moni teiniäidit raskaaksi saattaneista pojista tai miehistä EI ole sellainen unelmien prinssi kuin ehkä luulisi. Todellisuutta kuitenkin on se, että se parhaiten asiansa hoitava kansanosa harvemmin vanhemmiksi hankkiutuu alaikäisinä. Poikkeuksiakin on, mutta - surullista kyllä - lähinnä huonommin koulussa viihtyvä poppoo näyttää ongelmia itselleen järjestelevän.
Mihin nimimerkkisi muuten viittaa? Ajat nimittäin todellakin OVAT muuttuneet menneistä ajoista. Entisaikojen innolle perustaa perhe OLI syynsä: naisten asema oli huonompi. Koulutttautuminen vähäistä. Elinikäennuste toinen. Historian harrastajana tietänet ja ymmärtänet sen.
"Hienoa, jos tuo tapa elää toimii sinulla. Minulle on puolestaan sopinut erilaiset kriteerit, vaikkakin niistä on seurannut luettelemasi asiat - siltikään rohkeuteni ei riittäisi ns. ankkuroitumaan tuollaiseen vakaaseen elämään, vaan minulle on tärkeää osata huolehtia itsestäni ja läheisistä vaikkei elämä olisikaan aina vakaata."
Periaatteessa filosofioit omaten jonkinlaisen logiikan, mutta tarkemmin tutkiskeltaessa omituisuuksiakin huomaa.
Se "ankkuroituminen" on juuri sitä, mitä lapset TARVITSEVAT. Juuri se on se suurin ongelma nykypäivänä, että lapsille EI kyetä tarjoamaan vakautta. Kyse on siitä, että asioita "halutaan" niin kovin paljon. "Halutaan" saada lapsia, vaikka todellista parisuhdetta ei ole. "Halutaan" kouluttautua aina vain uudelleen, koska työ "ankkuroi" liikaa. Pitää siis löytää tilalle uusi työ. Täytyy pitää blogia ja päivittää Facebook-sivuja.
Tällä EN tarkoita sitä, että tilanne välttämättä olisi juuri sinulla tuo. - MinäVaanTäällä
Miesope kirjoitti:
"ajat ovat muuttuneet".
EN ole ensinnäkään missään välissä väittänyt, että kaikki nykypäivän lasten ja nuorten ongelmat olisivat seurausta teinivanhemmuudesta. Sanoisin pikemminkin niin, että teiniäitiys on tavallaan vaikeuksien kerjäämistä: uhkakuvat ja tilanteet realisoituvat teinivanhemmuuden seurauksena helpommin kuin joissakin muissa tapauksissa. Teinivanhemmuuden "iloihin" skeptisesti suhtautumiselle on syynsä.
EN ole myöskään väittänyt, että kaikki teinivanhemmat olisivat väistämättä "tuhon tiellä". Kyse on vain siitä, että olen työssäni havainnut ilmiöitä ja en sille mitään voi.
Tilanne kuitenkin ON reaalimaailmassa se, että niiden teiniäitien luultavasti ON pakko jossakin vaiheessa se koulutuskin itselleen järjestää. Ja se tilanne sitten eteen tulee VARSINKIN silloin, jos elättäjää ei enää ole, kuten usein näyttää käyvän. Kaiken tämän seurauksena sitä läsnäolevaa vanhempaa siis sitten ei olekaan, vaikka häntä KIPEÄSTI tarvittaisiin. Kyllä sama tilanne siis ikävän usein totta on muillakin kuin teinivanhemmilla, mutta heillä valitettavan usein. On tästäkin tullut rautalankamalli väännettyä.
Lapset voivat pahoin nykypäivän Suomessa MONISTA eri syistä. Sitä ei kukaan kiistä. TÄSSÄ keskustelussa kysymys kuitenkin on nimenomaan teinivanhemmuudesta ja siitä, että kaikella on aina kääntöpuolensa. Kun siis täällä todellakin höpötellään siitä, miten "hienosti" kaikki sen vauvan kanssa menee, olisi syytä ymmärtää se, että se ei ehkä ole koko totuus.
Ei lapsen tulo ole este sille, että opiskelu ei voisi onnistua. Todella monilla tilanne kuitenkin sitten ON se, että tuosta opiskelusta koituu myöhemmin todellisia ongelmiakin. Ei perhe-elämän, lasten ja kouluttautumisen yhdistelmä ole niin helppoa kuin osa täällä kuvittelee. Ei siitä parisuhteesta vielä parin, kolmen vuoden jälkeen kannata kuvitella kaikkea tietävänsä.
Minun kritiikissäni kyse on aina siitä, onko JÄRKEVÄÄ hankkiutua tietoisesti tilanteeseen, josta ei todellakaan kaikkea tiedä/ymmärrä. Teineillä tuota kykyä ymmärtää ei ole - ei sille mitään voi. Vaikka teininä kuvitteleekin paljon ymmärtävänsä, se on vain harhaa.
Suosittelisitko sinä "ajat ovat muuttuneet" muillekin samaa kuin itsellesi? Onko ratkaisusi tuonut sinulle onnea? Olisiko tilanne toinen, mikäli et olisi lasta teini-ikäisenä saanutkaan? Toivotko, että omakin jälkikasvusi nuorina lapsia hankkiii?
Melkoisen monet teiniäidit joutuvat reaalimaailmassa tinkimään unelmistaan. Osa saa joitakin osia haaveistaan toteutumaan, osa ei. Äitiys on hieno asia, mutta todella moni on senkin tehtävän kanssa hukassa. Viittaan yhä edelleenkin vain omiin kokemuuksiini ja viittaan myös siihen, että melkoisen moni teiniäidit raskaaksi saattaneista pojista tai miehistä EI ole sellainen unelmien prinssi kuin ehkä luulisi. Todellisuutta kuitenkin on se, että se parhaiten asiansa hoitava kansanosa harvemmin vanhemmiksi hankkiutuu alaikäisinä. Poikkeuksiakin on, mutta - surullista kyllä - lähinnä huonommin koulussa viihtyvä poppoo näyttää ongelmia itselleen järjestelevän.
Mihin nimimerkkisi muuten viittaa? Ajat nimittäin todellakin OVAT muuttuneet menneistä ajoista. Entisaikojen innolle perustaa perhe OLI syynsä: naisten asema oli huonompi. Koulutttautuminen vähäistä. Elinikäennuste toinen. Historian harrastajana tietänet ja ymmärtänet sen.
"Hienoa, jos tuo tapa elää toimii sinulla. Minulle on puolestaan sopinut erilaiset kriteerit, vaikkakin niistä on seurannut luettelemasi asiat - siltikään rohkeuteni ei riittäisi ns. ankkuroitumaan tuollaiseen vakaaseen elämään, vaan minulle on tärkeää osata huolehtia itsestäni ja läheisistä vaikkei elämä olisikaan aina vakaata."
Periaatteessa filosofioit omaten jonkinlaisen logiikan, mutta tarkemmin tutkiskeltaessa omituisuuksiakin huomaa.
Se "ankkuroituminen" on juuri sitä, mitä lapset TARVITSEVAT. Juuri se on se suurin ongelma nykypäivänä, että lapsille EI kyetä tarjoamaan vakautta. Kyse on siitä, että asioita "halutaan" niin kovin paljon. "Halutaan" saada lapsia, vaikka todellista parisuhdetta ei ole. "Halutaan" kouluttautua aina vain uudelleen, koska työ "ankkuroi" liikaa. Pitää siis löytää tilalle uusi työ. Täytyy pitää blogia ja päivittää Facebook-sivuja.
Tällä EN tarkoita sitä, että tilanne välttämättä olisi juuri sinulla tuo.Oletko muuten huomannut, että mielipiteesi on muuttunut tässä ajan saatossa vähän parempaan suuntaan? :)
- Miesope
MinäVaanTäällä kirjoitti:
Oletko muuten huomannut, että mielipiteesi on muuttunut tässä ajan saatossa vähän parempaan suuntaan? :)
Minulleko kirjoitat?
Mielipteeni ei ole muuttunut mihinkään. Perusteluita olen yrittänyt lisätä. - ajat ovat muuttuneet
Miesope kirjoitti:
"ajat ovat muuttuneet".
EN ole ensinnäkään missään välissä väittänyt, että kaikki nykypäivän lasten ja nuorten ongelmat olisivat seurausta teinivanhemmuudesta. Sanoisin pikemminkin niin, että teiniäitiys on tavallaan vaikeuksien kerjäämistä: uhkakuvat ja tilanteet realisoituvat teinivanhemmuuden seurauksena helpommin kuin joissakin muissa tapauksissa. Teinivanhemmuuden "iloihin" skeptisesti suhtautumiselle on syynsä.
EN ole myöskään väittänyt, että kaikki teinivanhemmat olisivat väistämättä "tuhon tiellä". Kyse on vain siitä, että olen työssäni havainnut ilmiöitä ja en sille mitään voi.
Tilanne kuitenkin ON reaalimaailmassa se, että niiden teiniäitien luultavasti ON pakko jossakin vaiheessa se koulutuskin itselleen järjestää. Ja se tilanne sitten eteen tulee VARSINKIN silloin, jos elättäjää ei enää ole, kuten usein näyttää käyvän. Kaiken tämän seurauksena sitä läsnäolevaa vanhempaa siis sitten ei olekaan, vaikka häntä KIPEÄSTI tarvittaisiin. Kyllä sama tilanne siis ikävän usein totta on muillakin kuin teinivanhemmilla, mutta heillä valitettavan usein. On tästäkin tullut rautalankamalli väännettyä.
Lapset voivat pahoin nykypäivän Suomessa MONISTA eri syistä. Sitä ei kukaan kiistä. TÄSSÄ keskustelussa kysymys kuitenkin on nimenomaan teinivanhemmuudesta ja siitä, että kaikella on aina kääntöpuolensa. Kun siis täällä todellakin höpötellään siitä, miten "hienosti" kaikki sen vauvan kanssa menee, olisi syytä ymmärtää se, että se ei ehkä ole koko totuus.
Ei lapsen tulo ole este sille, että opiskelu ei voisi onnistua. Todella monilla tilanne kuitenkin sitten ON se, että tuosta opiskelusta koituu myöhemmin todellisia ongelmiakin. Ei perhe-elämän, lasten ja kouluttautumisen yhdistelmä ole niin helppoa kuin osa täällä kuvittelee. Ei siitä parisuhteesta vielä parin, kolmen vuoden jälkeen kannata kuvitella kaikkea tietävänsä.
Minun kritiikissäni kyse on aina siitä, onko JÄRKEVÄÄ hankkiutua tietoisesti tilanteeseen, josta ei todellakaan kaikkea tiedä/ymmärrä. Teineillä tuota kykyä ymmärtää ei ole - ei sille mitään voi. Vaikka teininä kuvitteleekin paljon ymmärtävänsä, se on vain harhaa.
Suosittelisitko sinä "ajat ovat muuttuneet" muillekin samaa kuin itsellesi? Onko ratkaisusi tuonut sinulle onnea? Olisiko tilanne toinen, mikäli et olisi lasta teini-ikäisenä saanutkaan? Toivotko, että omakin jälkikasvusi nuorina lapsia hankkiii?
Melkoisen monet teiniäidit joutuvat reaalimaailmassa tinkimään unelmistaan. Osa saa joitakin osia haaveistaan toteutumaan, osa ei. Äitiys on hieno asia, mutta todella moni on senkin tehtävän kanssa hukassa. Viittaan yhä edelleenkin vain omiin kokemuuksiini ja viittaan myös siihen, että melkoisen moni teiniäidit raskaaksi saattaneista pojista tai miehistä EI ole sellainen unelmien prinssi kuin ehkä luulisi. Todellisuutta kuitenkin on se, että se parhaiten asiansa hoitava kansanosa harvemmin vanhemmiksi hankkiutuu alaikäisinä. Poikkeuksiakin on, mutta - surullista kyllä - lähinnä huonommin koulussa viihtyvä poppoo näyttää ongelmia itselleen järjestelevän.
Mihin nimimerkkisi muuten viittaa? Ajat nimittäin todellakin OVAT muuttuneet menneistä ajoista. Entisaikojen innolle perustaa perhe OLI syynsä: naisten asema oli huonompi. Koulutttautuminen vähäistä. Elinikäennuste toinen. Historian harrastajana tietänet ja ymmärtänet sen.
"Hienoa, jos tuo tapa elää toimii sinulla. Minulle on puolestaan sopinut erilaiset kriteerit, vaikkakin niistä on seurannut luettelemasi asiat - siltikään rohkeuteni ei riittäisi ns. ankkuroitumaan tuollaiseen vakaaseen elämään, vaan minulle on tärkeää osata huolehtia itsestäni ja läheisistä vaikkei elämä olisikaan aina vakaata."
Periaatteessa filosofioit omaten jonkinlaisen logiikan, mutta tarkemmin tutkiskeltaessa omituisuuksiakin huomaa.
Se "ankkuroituminen" on juuri sitä, mitä lapset TARVITSEVAT. Juuri se on se suurin ongelma nykypäivänä, että lapsille EI kyetä tarjoamaan vakautta. Kyse on siitä, että asioita "halutaan" niin kovin paljon. "Halutaan" saada lapsia, vaikka todellista parisuhdetta ei ole. "Halutaan" kouluttautua aina vain uudelleen, koska työ "ankkuroi" liikaa. Pitää siis löytää tilalle uusi työ. Täytyy pitää blogia ja päivittää Facebook-sivuja.
Tällä EN tarkoita sitä, että tilanne välttämättä olisi juuri sinulla tuo."EN ole ensinnäkään missään välissä väittänyt, että kaikki nykypäivän lasten ja nuorten ongelmat olisivat seurausta teinivanhemmuudesta." Et näin päin, mutta kyllä vain olen saanut sen käsityksen, että sinusta teinivanhemmuus aiheuttaa lapsille ongelmia - vaikeuksien kerjäämistä siis. Minä puolestani vien ajatuksen hieman pidemmälle, eli ei vanhempien ikä itsessään ole ongelmien aiheuttaja. Se ei ole ollut aiemmin ihmisen historiassa ongelma, eli syy on muissa muuttujissa: todennäköisesti ympäristössä ja kulttuurissamme, joka suorastaan vaatii ihmisiä keskittymään ja suorittamaan omaa elämäänsä, muista, perheestä ja jopa lapsista viis. Teini-ikäisen samaistuminen aikuisiin ja aikuisuuteen on vielä kesken, eli he ovat varttuneempaa ihmistä alttiimpia tällaisille vaikutteille. Juurikin tästä syystä on tärkeää valistaa raskaana olevia tyttöjä tulevasta, mutta kuten varmasti tiedät, teinien kohdalla varoittelu, peloittelu ja yleistäminen ovat vastareaktion aiheuttavia valistustapoja. Teinille oma aikuisuus on todellista, vaikka omin silmin se olisi miten selvää harhaa tahansa. Sanotaan nyt näin, että sen alttiuden omaksua asioita ja asenteita voi fiksumpi kääntää myös eduksi.
Mitä itseeni tulee: Minun tehtäväni ei ole suositella kenellekään oikeaa ajankohtaa lapsen hankkimiseen. Mutta henk.koht. päätökseni oli aikoinaan oikea, enkä haikaile ns. toisin menneen elämän perään. Varmasti olisin onnellinen ilman lapsianikin, mutta kun vertailukohta kerran on niin hemmetin paljon köyhempää ja tyhjempää se olisi ollut. Eihän se lapsiperhearki tietenkään ole koko aikaa helppoa. Tosin en ole koskaan olettanutkaan, ettei elämään saisi kuulua rankkoja jaksoja ja vastoinkäymisiä. Niiden vastapainoksi ne kivat ja helpot ajat maistuvat makeammalta. Oman jälkikasvuni toivon kasvavan järkeviksi ja sydämmellisiksi ihmisiksi, jotka kykenevät itsenäiseen päätöksentekoon. Tällöin vanhemmankin on helpompi hyväksyä lastensa päätökset. Lapset ja lapsenlapset itsessään ovat jokatapauksessa minulle lahjoja, oli olosuhteet mitkä tahansa.
Tätä asenteeseen viittasin myös tuolla ankkuroitumis-kommentilla, en tarkoittanut että seilaisin elämässä miten sattuu. On selvää, että minun tulee kantaa vastuu lapsistani, taata heille omasta puolestani suhde isäänsä ja muihin läheisiinsä, pysyvyyttä, turvallisuudentunne ja esimerkki elämään. Minusta ei silti ole järkevää luottaa siihen, että kun elämä on nyt vakaata (esim. avioliitto, juuri ostettu asunto, vakituinen työpaikka), se tulee olemaan vakaata seuraavat 10 vuottakin. Siksi nuo edellämainitut asiat pitää kyetä tarjoamaan lapselle ensisijaisesti henkisellä tasolla, ilman sitä ihminen ei voi ottaa vastaan ulkoistakaan vakautta.
- nuori mamma
Mitä tässä pitäisi perustella? Jos on halunnut tehdä lapsen nuorena niin ei sitä tarvitse kenellekkään perustella..
Onnea vain sinulle sitten kun et ole teiniäidiksi ryhtynyt, mutta itse olen tästä vain onnellinen. Ja eiköhän jokainen teini tiedä tuon että kouluihin on pääsykokeet jne, ei me kuule niin tyhmiä olla kuin aattelet... Pidetättekö meitä ihan tyhminä vaan sen takia että ollaan saatu lapset nuorena? :D
Mutta joo, eipä nuo kommenttinne hetkauta, senkus jankutatte tuota samaa :) - awwsrawws
Onnea paljon sinulle ja pienokaisellesi :)
Itsekkin olen 17v ja minulla on 3½kk tyttö, joka oli yllätys mutta ajan kuluessa iloinen sellainen. Eli miestä ei ole kuvioissa ja koulut valitettavasti jäi kesken mutta kyllä nekin ehtii käymään loppuun.
Älä välitä noiden "herra ja rouva täydellisten" kaikentietävistä kommenteista, tyhmempikin tietää että elämästä tulee todella vaikeaa kun saa nuorena lapsen, minkäs sille voi jos on sattunut tulemaan raskaaksi. Itse en voisi ikinä tapattaa ns. abortoida lastani olisin minkä ikäinen hyvänsä.
Se osoittaa rohkeutta että pitää lapsen, pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Eikä se auta ketään että he täällä haukkuvat ja kertovat kuinka paljon parempia ovat, päin vastoin.
Nuori äiti voi olla yhtä hyvä kuin vähän vanhempikin äiti.
tsemppiä ! :)
Maria, Isabella, Daniela, Victoria, Alexandra yms. kansainväliset nimet ovat mielestäni kauniita :)- awwsrawws
^ tuohon vielä lisäisin, että oletan lapsesi olevan myös ylläri, vai ?
- lapset leikkii äitiä
otatko nimimerttki awwsrawws myös taloudellisen vastuun? vai haetko sossusta rahaa, joka on peräisin mm. minun selkänahastani eli maksamistani veroista? Se siitä vastuusta...
- HmmM!
"Itse en voisi ikinä tapattaa ns. abortoida lastani olisin minkä ikäinen hyvänsä.
Se osoittaa rohkeutta että pitää lapsen, pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Eikä se auta ketään että he täällä haukkuvat ja kertovat kuinka paljon parempia ovat, päin vastoin.
Nuori äiti voi olla yhtä hyvä kuin vähän vanhempikin äiti."
Se, että pitää lapsen, on toki iso päätös. Mutta ne jotka tekevät abortin, ovat yhtälailla rohkeita. Se, että pitää lapsen ei yksiselitteisesti tarkoita että henkilö on vastuullinen. Päinvastoin, jos hän tietää, ettei esimerkiksi ole koulutusta, elämänkokemusta, mitään rahaa jne, eli tilanne mihin lapsi syntyisi, on aika ikävä ja vaikea, niin silloin voi olla lapsen parhaaksi ettei hän synnykään."Mutta ne jotka tekevät abortin, ovat yhtälailla rohkeita. Se, että pitää lapsen ei yksiselitteisesti tarkoita että henkilö on vastuullinen. Päinvastoin, jos hän tietää, ettei esimerkiksi ole koulutusta, elämänkokemusta, mitään rahaa jne, eli tilanne mihin lapsi syntyisi, on aika ikävä ja vaikea, niin silloin voi olla lapsen parhaaksi ettei hän synnykään. "
OMASTA mielestäni abortti ei ole ikinä vaihtoehto, mutta se onkin niiden oma asia ketkä tekevät abortin kun se kerran laillista on. Minusta mielummin vaikka sitten adoptio.
Kommenttini oli lähinnä kannustuspuhe toveriteiniäidille, en yrittämällä yrittänyt kieltää muun vaihtoehdon valinneiden vastuullisuutta.
- sdfsää
Hui
Minä olin sinun ikäisenä vielä neitsyt
Kuullostat aika lutkamaiselta - arestiin!
Olet pelkkä murkkuikäinen kakara!
Häpeäisit!- Teiniäidit raivostuttaa
Aivan :) ja tähän lisäisin sellaisen seikan että kun nuorena ihastutaan ja rakastutaan, sitten elämä on ihanaa - päätetään hankkia lapsi.
Lapsi sitten syntyy ja elämä alkaa muuttua vaikeaksi kun se rakkauden alkuhuuma alkaa mennä ohi ja arki alkaa - erotaan ja lapsi joutuu mahdollisesti keskelle sotaa tai äidin luo, hyvällä tuurilla vanhemmat saa sovittua yhteishuoltajuuden. Lapsiparka asuu viikko toisensa jälkeen äidin ja isän luona vuorotellen, ei löydy sitä turvapaikkaa.
Jos lapsi jääkin äidin/isin luo niin koulut jää, työpaikasta ei voi haaveillakkaan ilman koulutusta ja lapsen elättäminen -saati sitten itsensä- on tiukilla ja vaikeaa. Noin nuorena sitä ei tule ajateltuakaan että lapsen vaatteet, lelut, lääkäri, ruoka KAIKKI tulee maksamaan aivan hirveästi eikä toimeentulotuella pysty tarjoamaan lapselle sitä parhainta, surettaa nähdä tarhassa ja esikoulussa kuinka lapselle ei edes kurahousuja ole ollut varaa ostaa (kun edelliset jostain kumman syystä on jääneet pieneksi)
Tällä kaikella nyt tarkoitan sitä, että se suhde joka kesti sen vuoden-pari ennenkuin lapsi tuli maailmaan, loppui arjen lyödessä julmasti kasvoille. Miksi? Koska siinä vuodessa-parissa sen kumppanin kanssa rakkauden alkuhuumassa ei ehditty elää arkea ennenkuin lapsi putkahti. tilastollisestikin valitettavasti tämä kasvava teiniäiti-ongelma tuo valtavasti lisää asiakkuuksia lastensuojelun piiriin.
Itse olen jo parikymppinen ja opiskelen yliopistossa. Olen ylpeä siitä että 15-kesäisenä lapsena rakastuneena olin valmis hankkimaan lapsia silloisen miesystäväni kanssa, mutta onnekseni äitini (hyvin korkeasti koulutettu) sai minut kääntämään pääni tiputtamalla minut maanpinnalle vaikka aikaa se vei. Luojan kiitos en hankkinut lasta niin nuorena vaan nyt voin opiskella rauhassa ja tarjota lapselleni parhaan mahdollisen kun olen työelämässä. Kukaan ei taida ajatella että jos syntyykin vammainen tai sairas lapsi, kustannukset ovat vielä suurempia ja elämä rankempaa. Toimeentulo täytyy olla taattu ja vakaa, arjen kestävä parisuhde alla.
Ei voi muuta sanoa kuin että lapsiparat joita näkee kaupungilla jatkuvasti, äidin kanssa joka on yksinhuoltaja ja huokuu tyhmyyttä. Mielestäni vain älykkäät ihmiset jotka ajattelevat pidemmällä tähtäimellä, saisivat hankkia lapsia. Ärsyttää lukea teiniäitiblogeja jotka ovat täynnä kirjoitus virheitä ja vuodatusta kuinka se poika taas jätti mut ja elämä on paskaa!
- Vastauksia kyssäriin
Minulla on 17-vuotias tytär ja 40-vuotias siskontytär.
Jos aivan objektiivisesti arvioisin, kunpi heistä olisi nyt juuri tällä hetkellä parempi äiti, niin ilman epäröintiä vastaan, että 40-vuotias siskontyttäreni olisi sekä parempi synnyttäjä, kuin myös äiti.
40-vuotiaalla olisi mielestäni paljon paremmat mahdollisuudet selvitä raskaudesta, synnyttää terve lapsi sekä toimia ihanteellisena kasvattaja.- Äiti84
Itseasiassa 40-vuotiaalla on suurempi riski synnyttää sairas lapsi ja keho palautuu myös huonommin synnytyksestä, kuin nuoremmalla. Ne taas perustuvat lääketieteellisiin faktoihin. Vammaisen lapsen riski alkaa kasvaa huomattavasti jo 35-vuotiaalla. MIkä on ihanteellinen kasvattaja? 40 vuotta itsenäistä ja joskus myös itsekästä elämää viettänyt, jolla esimerkiksi valvomiset eivät enää niin helppoja juttuja olekaan. ENiten lasten yövalvomisista valittavat vanhemmat äidit, joiden fysiikka ei enää ole parhaimmassa terässä. Myös komplikaatiot synnytyksen yhteydessä kasvavat. Myös vanhemmat äidit/vanhemmat valittavat lapsen sitomisesta siinä missä nuoremmatkin. Parisuhteelle ei enää ole aikaa, ruvetaan elämään lapsen kautta. Annetaan jokaisen olla vanhempia ikään, kokoon ja statukseen katsomatta.
- Vastauksia kyssäriin
Äiti84 kirjoitti:
Itseasiassa 40-vuotiaalla on suurempi riski synnyttää sairas lapsi ja keho palautuu myös huonommin synnytyksestä, kuin nuoremmalla. Ne taas perustuvat lääketieteellisiin faktoihin. Vammaisen lapsen riski alkaa kasvaa huomattavasti jo 35-vuotiaalla. MIkä on ihanteellinen kasvattaja? 40 vuotta itsenäistä ja joskus myös itsekästä elämää viettänyt, jolla esimerkiksi valvomiset eivät enää niin helppoja juttuja olekaan. ENiten lasten yövalvomisista valittavat vanhemmat äidit, joiden fysiikka ei enää ole parhaimmassa terässä. Myös komplikaatiot synnytyksen yhteydessä kasvavat. Myös vanhemmat äidit/vanhemmat valittavat lapsen sitomisesta siinä missä nuoremmatkin. Parisuhteelle ei enää ole aikaa, ruvetaan elämään lapsen kautta. Annetaan jokaisen olla vanhempia ikään, kokoon ja statukseen katsomatta.
Jos palataan tähän konkreettiseen esimerkkitapaukseeni, niin 17-vuotias tyttäreni on vasta 46 kiloinen hieman alle 170 senttinen teini-ikäinen - siis täysin keskenkasvuinen tyttö, kun taas tämä 40-vuotias on terve, liikuntaa harrastanut ja minusta vielä "nuori" nainen - ei mikään ikäloppu.
Itse ainakin soisin, että 17-vuotias saisi vielä fyysisesti ja henkisesti kehittyä rauhassa aikuiseksi naiseksi. Nykypäivän 4-kymppiset eivät kaikki suinkaan ole tupakalla, viinalla ja roskaruualla terveytensä pilanneita "eläkeläisiä", joilla vammaisen lapsen saamisen riski on suuri. Myös teineille syntyy enemmän vammaisia lapsia kuin aikuisille synnyttäjille.
Olen varmaan oppinut länsimaisen hyvinvointivaltion kansalaisen ajattelutavan, että teiniraskaus olisi kuoleman ja vammautumisen jälkeen kauheinta, mitä teini-ikäiselle tyttärelleni voisi tapahtua. Hänelle soisin kyllä aivan toisenlaisen tulevaisuudelta kuin tulla äidiksi lapsena, kuten kehitysmaiden tyttöjen kohtalona usein on.
Olen 100 %:n varma, että jos tyttäreni tulisi nyt raskaaksi, hän ei henkisesti ja fyysisesti toipuisi siitä koskaan niin optimaalisesti, kuin mitä Äiti84 faktana kirjoittaa. Komplikaatio-riskit teini-ikäisen kohdalla ovat tuskin sen pienemmät kuin 4-kymppisellä. Enkä pysty kuvittelemaan, että hän selviäisi edes yövalvomisista paremmin kuin 4-kymppinen, koska teini-ikäisten unentarve on vielä suuri, kun taas iän myötä unentarve vain vähenee.
- pööööö
"Ei voi muuta sanoa kuin että lapsiparat joita näkee kaupungilla jatkuvasti, äidin kanssa joka on yksinhuoltaja ja huokuu tyhmyyttä"
Siskoni, joka tuli on nyt 23v äiti pian viisi vuotiaalle tyttärelleen on tehnyt virheitä, eikä aina ole ajatellut fiksuksi, mutta hän on yksi fiksuimmista ihmisistä joita tiedän. Kyllä välillä ehkä kyseenalaistan hänen tapansa kasvattaa lastaan, mutta se ei tee hänestä tyhmää. Kaikilla on oma tapansa hoitaa asiat, eikä kukaan ulkopuolinen ole sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin.
Okei, tottakai jokainen täysjärkinen tajuaa, että lapsen laiminlyönti ja pahoinpitely on väärin ja äärimmäisen huonoa kasvatusta.
Minä itse teininä voin sanoa, että ailahtelu on ainakin minulle melkein arkipäivää, mutta en voi sanoa, että jokaisen kohdalla olisi näin.
Aina ei tee mieli herätä kouluun, mutta on myös niitä, jotka hoitavat velvollisuutensa ja vielä enemmän. Kaikki teinit eivät rakenna pilvilinnoja vaan ovat kohdanneet karun totuuden, välillä on vaikeaa.
Meidän lukiossa on yksi alaikäinen raskaana oleva, josta tiedän sen verran, että hänelläkin on rankka menneisyys, mutta hänestä tulee loistava äiti. - Miesope
Ihmeellisiä juttuja.
"Kaikilla on oma tapansa hoitaa asiat, eikä kukaan ulkopuolinen ole sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin."
Valitettavasti juuri ne ulkopuoliset joutuvat puuttumaan asioihin, kun kasvatus todella pieleen alkaa mennä. Laiminlyöntiäkin on olemassa monenlaista. Vaikka välttämättömät perustarpeet lapsen suhteen hoidetaankin, moni muu asia saattaa jäädä hoitamatta.
"Meidän lukiossa on yksi alaikäinen raskaana oleva, josta tiedän sen verran, että hänelläkin on rankka menneisyys, mutta hänestä tulee loistava äiti."
Ja mistähän IHMEESTÄ sinä SEN tiedät? - pöööö
Miesope:
jaa, mitenkäs on ihmeellisiä juttuja?
tiedänpähän vain. toivottavasti saat mielihyvää teiniäiti palstalla haukkumisesta, en edes jaksa enää väitellä kanssasi.
Olet kyllä oikeassa joissain asioissa, mutta jotkut asiat voisit jättää sanomatta. Toivottavasti kaikki nuoretäidit, jotka sun kirjotuksias lukee, osaa jättää ne omaan arvoonsa.
Ja haluan vielä korostaa sitä, että tapaukset joita näät opettajantyössäsi, eivät ole kaikki teiniäititarinat. Niitä on hyviä ja huonoja, koita muistaa. Älä yleistä. - Miesope
"Kaikilla on oma tapansa hoitaa asiat, eikä kukaan ulkopuolinen ole sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin."
Juuri TUO on ihmeellistä ja vielä kaikin puolin omituista ajattelua. Ikävän usein nimenomaan sitä ulkopuolista ihmistä´näytetään nykyisin tarvittavan osoittamaan kasvattajien hölmöilyjä.
Koeta nyt vihdoinkin ymmärtää, että en ole täällä haukkumassa teiniäitejä. Asioita vain nyt oikeassa elämässä pitäisi ajatella pitemmälläkin tähtäimellä kuin viikoksi eteenpäin.
En ole myöskään väittänyt, että kaikki teinivanhemmat epäonnistuisivat. Riskit nyt vain ovat suuret ja pelkällä toiveajattelulla ei pitkälle pötkitä. Uskoisin myös omaavani tähänkin aiheeseen enemmän kokemusperäistä tietoa kuin alaikäiset teinitytöt. - pöööö
Tottakai ymmärrän, että on perheitä, jotka tarvitsevat apua ulkopuolisilta, mutta se ei aina jouhdu kasvatuksesta. Muistan erään kaverin nuorempana, kun hän oli melkoinen tapaus ja he kävivät koko perheen voimin terapiassa, mutta hänellä on loistavat vahemmat!
Hienoa, että et hauku teiniäitejä, mutta mielipiteistäsi ja kommenteistasi ei saa kovinkaan rakentavaa palautetta. Jos kerta näet tapauksia, jossa kaikki on mennyt plörinäksi vanhempien nuoren iän takia, sinun pitäisi olla täällä tukemassa nuoria äitejä, eikä kertomassa sinun näkemiäsi faktoja yleistäen.
Ja teinit kyllä osaavat ajatella pidemmälle kuin viikon päähän. Jotkut laativat suunnitelmia koulun suhteen jopa monien vuosien päähän. Itse olen amiksessa, joka kestää kolme vuotta, eikä suinkaan viikkoa, joten mielestäni minä ja muut toisella asteella opiskelevat teinit olemme ajatelleet asioita pidemmällä tähtäimellä. Teinitkin kykenevät loogiseen ja fiksuun ajatteluun. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että luulet toisin.
Uskon, että kukaan nuorena äidiksi tullut ei turvaudu toiveajatteluun, sillä ei pitkälle pötkitä. Suurin osa teineistä on aikalailla jyvällä siitä, millaista elämä on. Okei, asutaan kotona, vanhemmat maksavat asumisen, mutta tutustutaan työelämään, herätään aikaisin kouluun ja hoidetaan velvollisuudet kotona (siivotaan yms.) Se on kevyttä verrattuna siihen, mitä elantonsa itse hankkivat aikuiset tekevät, mutta kyllä jossain vaiheessa teineilläkin loppuu se loputtomien pilvilinnojen rakentelu.
"Uskoisin myös omaavani tähänkin aiheeseen enemmän kokemusperäistä tietoa kuin alaikäiset teinitytöt. "
Hienoa, onnea sinulle, jos kerta koet asiat tuolla tavoin!:) - Ettäsnäin
17v 12 1
Työpaikka tiedossa, eikä mitään duunari hommia.
Metallialan lyhyt koulutus tulossa.
Koulutuspaikka varattuna maanrakennuskoneenkuljettajana.
Kokemusta monista eri työtehtävistä..
Vakaa parisuhde.
=) - Juujuu..
PS. Tekipä nuori mitä vain, aina joku on tuomitsemassa.
Abortti = olet tappaja
Oman vauvan pitäminen, synnyttäminen ja kasvattaminen = aiheuttaa halveksuntaa.
Koittakaas tekin ajatella joskus mitä suustanne päästätte, ei varmaan helpota monen nuoren päätöstä kun kuulee tälläisiä. Ehkä enemmän voitaisiin rohkaista ja kertoa molempien päätösten hyvät sekä huonot puolet, tämäkin vain oma mielipiteeni, ja te vanhemmat ja viisaammat voitte ottaa todellakin kantaa tälläisiin asioihin mutta rajansa kaikella(ko) ?
T. 17v - totuus on toinen
"Abortti= olet tappaja"
Niinhän ne ajattelevat, mutta se ei ole totta. Abortti on laissa sallittu ja siinähän ei mitään tapeta, poistetaan vaan solumöykky.- voi voi
Solumöykky!!! Kyllä vähänkin vanhemmilla sikiöillä on kaikki raajat ja elimet ja sydän sykkii ja kaikki toimii. On silmät ja suu ja nenä ja korvat. Solumöykkykö? SEn ikäiset sikiöt, joita vielä abortoidaan, voidaan - jos kyseessä on ennenaikainen synnytys - saada jäämään henkiin ja kasvamaan ihan terveiksi tytöiksi ja pojiksi. niin että se siitä solumöykystä.
- Vähän off topic..
..mutta kuule kyllä niitä abortteja tehdään niillekkin, kun se viaton elämänalku ei ole enää "solumöykky". Voisi ehkä jopa sanoa, että USEIMMAT abortit tehdään kun se ei ole enää solumöykky, kun raskaus on huomattu liian myöhään.
Ystäväni teki abortin, ja sillä "solumöykyllä" oli vartalo, jalat, kädet, pää, kaikki löytyi.
Että kyllä se lapsen tappaminen on ihan totista totta!!
No mutta ajattele vaan noin, että saat itsellesi(?) paremman omantunnon. - AMKäiti
Itse olin 18v lapsen syntyessä. Vauva-aika oli helppoa ja ihanaa. Nyt jo 3v lapsi ollut useasti sairaana mm. korvatulehdus, oksennustauti, yskää, kuumetta yms. Välistä kova stressi päällä kun AMKssa opiskelen, mies myös, ja pitäisi tehdä työharjoitteluja, tenttejä, opinnäytetyötä, elää perhe-elämää siinä jossain välissä.. ja kaiken kukkuraksi hoitaa vielä sairasta lasta. Lapsi menee kaiken edelle, se on selvää, mutta kaikki muu jää roikkumaan ja stressi senkun kasvaa.
Lisäksi ipanalla vahva temperamentti, "valikoiva kuulo", ja nyt väsymyksen takia monet lääketieteelliset kokeet menossa. Ihana ipana, vaan ei tätä tämmöistä rumbaa osaa kuvitella vauva-aikana.
Itse _luulin_ että vauva-aika on vaikein ja sitten lapsi pärjää jo itsekseenkin ajoittain. Noh, asia on ihan päinvastoin! Mitä vanhemmaksi kasvaa sitä enempi joutuu valvomaan ja vahtimaan.
Ei ole meidän perheeseen tulossa "pikkukakkosta" ennen kuin opinnot on ohi, työpaikka alla, esikoinen koulussa... jos silloinkaan.
Ihan oikeasti, lapsen _kasvattaminen_ ei ole helppoa. - järkeä kehiin
Jos teiniäiti itse kustannat elämisesi ja lapsesi elämän tietysti lapsilisät yms. saaden, se on ok. Mutta minä en halua maksaa senttiäkään lisää veroja elättääkseni toisten kersoja. Sossusta on tullut elatusautomaatti, mutta mistä ne rahat sinne tulevat??? Ensin työ ja ammatti ja tulot, sitten vasta kersoja!!!!!
- Miettikää
Musta on tosi ärsyttävää, kun ne 30 vuotiaat tulee tänne valittamaan siitä, että teiniäidit ovat jotenkin huonoja äitejä. Eise 20-30 vuotiaskaan ole yhtään sen parempi äiti. Milloin teidän mielestä lapset pitäisi tehdä ? Mun mielestä se 17-25 on hyvä aika. Ja ymmärrän senkin, että lapsien pitää elää lapsuutensa, mutta sillehän ei aina voi mitään, jos raskaaksi sattuu tulemaan nuorena. Itsekään en haluaisi, että lapseni tulisi raskaaksi/äidiksi niin nuorena, mutta jos niin sattuu tapahtumaan ja lapsi ei suostu aborttia tekemään niin minkäs sille voi. Lapsen oma keho mistä hän itse päättää, kukaan muu ei päätä siitä vaikka vanhempi voisi luulla niin. Mä luulen, että lapsi ei edes jatkaisi raskauttaan jos hän ei kykenisi ottamaan vastuuta vauvasta.
Teiniäidit ovat osa elämään ja niistä ei pääse eroon vaikka jotkut haluaisivatkin.
Mä haluan/toivon, että ne jotka ovat teiniäitejä vastaan, miettivät uudestaan.
Vaikka ovatkin niin nuoria, kyllä he ovat saaneet hyvin kasvatettuja ihmisiä maailmaan niin, kuin ne muutki vanhemmat ihmiset.- ,,,,,,,,,,,,,,,,,
Typerää nostaa vanhoja ketjuja ja 17-25 vuotta ei TODELLAKAN ole hyvä aika tehdä lapsia. Se on paras aika opiskella, koska lasten kanssa opiskelu on paljon vaikeampaa.
- Anonyymi
Mikä tarkoitus tällä teini äiti buumilla on?,ihan täysin vastuutonta tehdä tenavia joita tuskin pystyy huolehtimaan itse,ikäviä esimerkkejä suomi pullollaan.
- Anonyymi
Lapset on hyvä tehdä teininä, jaksaa ihan eri tavalla touhuta niitten kanssa ja ryyppäämään ennättää vielä 38v kun lapset jo lentäneet pesästä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166040Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334137- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2552083Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441846- 1431805
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569