Moikka!
Saas nähdä meneekö tämä oikeaan kategoriaan ja että tietääköhän kukaan jotakin asiasta.
Tarina on mielettömän pitkä, mutta tiivistettynä: Suomessa asuu kaksi pikkuveljeäni, toinen jo omillaan ja toinen on huostaanotettu. Isä asuu toisella puolella maailmaa ja äiti kuoli 2 vuotta sitten.
Itse asun perheeni (aviomies ja 2 lasta) kanssa Iso-Britanniassa, kysymys siis olisi sellainen, että minkälaiset mahdollisuudet jos ollenkaan meillä on saada huostaanotettu veljeni (ikä 13) Iso-Britanniaan asumaan?
Saas nähdä meneekö tämä oikeaan kategoriaan ja että tietääköhän kukaan jotakin asiasta.
Tarina on mielettömän pitkä, mutta tiivistettynä: Suomessa asuu kaksi pikkuveljeäni, toinen jo omillaan ja toinen on huostaanotettu. Isä asuu toisella puolella maailmaa ja äiti kuoli 2 vuotta sitten.
Itse asun perheeni (aviomies ja 2 lasta) kanssa Iso-Britanniassa, kysymys siis olisi sellainen, että minkälaiset mahdollisuudet jos ollenkaan meillä on saada huostaanotettu veljeni (ikä 13) Iso-Britanniaan asumaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmm. Melko paljon byrokratiaa ja paperisotaa sun muita selvityksiä varmasti joutuisitte tekemään. Ja jos veljesi on asunut perheessä pitkään, voi hänen kannaltaan parempi elää tutussa paikassa omien kavereiden ja harrastusten parissa, kuin tulla yhtäkkiä teini-iän herkässä vaiheessa repäistyksi vieraaseen maahan, toisaalta, jos yhteytenne on ollut jatkuvaa ja veli sijaishuollossa vasta lyhyen aikaa (pari kuukautta tms.) niin sitten voi olla jopa ihan hyväksi. Ihan näin maalaisjärjellä ajatellen.
Itse totesin vuosia kestäneen huostaanoton jälkeen, että ei ole enää lapsen etu vaatia lasta luokseni, kun sijaisperheessä asiat on kuitenkin paremmin (isompi talo, paljon kavereita, koira, kalliita harrastuksia, joiden kustantamiseen minulla ei ole varaa) ja lapsi vieläpä sanoo itse minulle, että hei äiti, mulla on omat kaverit ja elämä täällä, voidaanhan me nähdä vaikka viikonloppuisin, ja voin sitten muuttaa sun luo kun oon täysikänen. Ja kyseessä siis 15 vanha tyttö, joka asunut sijaisperheessä lähes kymmenen vuotta.
Olemme pitäneet tiivistä yhteyttä, mutta minun tilanne on ollut mikä on ollut. Kun sitten vihdoin sain asiani järjestymään, niin oli minulla toki oikeus saada lapsi luokseni, ihan tilaisuutta tähän tarjottiin sossun toimesta. Sovimme kuitenkin lapsen etua noudattaen toisin.
Tyttö vierailee luonani yhtä usein (ellei jopa useammin) kuin 4-vuotias velipuolensa, joka asuu isänsä luona, ja on nk. normaali avioerolapsi, jolla on normaalit etävanhempiviikonloput. Tyttö tulee joskus moikkaamaan normi-iltanakin, kun on iso ja osaa junalla matkustaa isoon kaupunkiin yksin, pientä ei voi vielä laittaa junalla reissaamaan yksin vielä, ehkä sitte isompana...
Niin ja tyttö haluaa kuulemma muuttaa miun luokse sitten myöhemmin, koska haluaa lukion jälkeen yliopistoon tai korkeakouluun, ja meidän kaupungissa semmosia on. Että kyllä ne sijaritkin jotaan sen kalloon on takonu, ite en oo käyny ku ammattikoulun.
Mutta siis...Eli kannattaa ajatella lapsenki etua. sepä se miun pointti oli. Eipä miulla muuta :D