Ja mies haluaa.
Minulla on jo kaksi lasta edellisestä liitosta ja miehellä yksi. Emme ole enää kovin nuoria lasten tekoon (35 v.)
Ajatuksena yhteinen lapsi olisi ihana, mutta niin moni asia pelottaa ja vaivaa, etten ole valmis enää lapseen. Mies ei vain jätä asiaa sikseen, sillä hän todella haluaa vielä vauvan. Tuntuu, että mikään ei ole hänelle tärkeämpää.
Itseäni pelottaa raskaus, synnytys ja vauva-arki tässä iässä. Kaikki yöheräilyt ja KAIKKI pitäisi aloittaa taas alusta. Mieheni on minulle selvästi elämäni suurin rakkaus enkä halua erota (eikä hän sitä ehdotakaan), mutta tuntuu, että särjen hänen sydämensä kun en halua lasta. Hän rakastaa kyllä minun lapsiani ja lapset häntä, mutta se ei tunnu riittävän. Mies näkee omaa lastansa joka toinen viikonloppu ja hän on siitä todella surullinen.
Mitä voimme tehdä? Onko jomman kumman vain pakko "suostua" toisen tahtoon? Tuntuu väärältä, että yrittäisimme lasta jos en sitä todella halua, mutta tuntuu myös väärältä, että vien hänen mahdollisuuden lapseen.
Minulla on jo kaksi lasta edellisestä liitosta ja miehellä yksi. Emme ole enää kovin nuoria lasten tekoon (35 v.)
Ajatuksena yhteinen lapsi olisi ihana, mutta niin moni asia pelottaa ja vaivaa, etten ole valmis enää lapseen. Mies ei vain jätä asiaa sikseen, sillä hän todella haluaa vielä vauvan. Tuntuu, että mikään ei ole hänelle tärkeämpää.
Itseäni pelottaa raskaus, synnytys ja vauva-arki tässä iässä. Kaikki yöheräilyt ja KAIKKI pitäisi aloittaa taas alusta. Mieheni on minulle selvästi elämäni suurin rakkaus enkä halua erota (eikä hän sitä ehdotakaan), mutta tuntuu, että särjen hänen sydämensä kun en halua lasta. Hän rakastaa kyllä minun lapsiani ja lapset häntä, mutta se ei tunnu riittävän. Mies näkee omaa lastansa joka toinen viikonloppu ja hän on siitä todella surullinen.
Mitä voimme tehdä? Onko jomman kumman vain pakko "suostua" toisen tahtoon? Tuntuu väärältä, että yrittäisimme lasta jos en sitä todella halua, mutta tuntuu myös väärältä, että vien hänen mahdollisuuden lapseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No et sinä kyllä mitenkään nyt kovin vanha ole lapsia hankkimaan :)
Meillä vähän sama tilanne...mulla kaksi lasta, tosin hänellä ei yhtään. Olemme nyt naimisissa olleet pari kuukautta ja mieheni on todella lapsirakas ja monta kertaa sanonut, että hänen elämästään tulee aina puuttumaan jotain, jos ei ole omaa lasta. Toki hänkin pitää lapsistani ja rakastaa leikkiä ja riekkua heidän kanssaan (ok, toisen vain koska vanhempi on jo 11-v. ja omissa touhuissaan!). Niin kovasti hän kaipaa omaa lasta, mutta mulla ei ole yhtään sellainen olo, kuin oli aiemmista lapsista, sellainen vauvakuume. Olen jo pian 32-v, mahtaako sekin tehdä asiansa, biologinen kelloni tikitti, kun olin nuorempi. Toki lapsista pidän, mutta muakin kauhistuttaa ajatus, että taas kaikki alusta...juuri kun omat lapset siinä iässä, että itselleenkin jää jo aikaa. Olenko siis kamala ihminen, jos jätän mieheni lapsettomaksi? Vai tehdäkkö se iltatähti vaikka ei itselläni palavaa halua olekkaan?
Minä tein ensimmäiseni muutama vuosi sitten, 34-vuotiaana, toinen mielessä, miestä ei niin nappaa, aion toteuttaa toisen raskauden koska, minulla on paikka sydämessä kakkoselle. Tiedän myös että, jos sanon miehelleni että, nyt tehdään hän siihen suostuu. Ekaa maanittelin melkein 6-vuotta ja hän rakastui poikaamme sillä sekunilla kun hän syntyi. Enää minulla ei ole kuutta vuotta aikaa, joten sanoisin että, miestäsi kohtaan on aika raakaa jättää hänet ilman isyyden onnea. Kamala et ole mutta, tiedäthän sinäkin äitiyden onnen.