Heipähei.
Onkohan täällä muita monikulttuurisia perheitä, jotka ovat painineet lasten nimiongelmien kanssa? Meidän perheemme on suomenruotsalais-venäläinen-latvialainen. Asumme siis Suomessa, vahvan ruotsinkielisellä aluueella. Mieheni on puoliksi venäläinen, puoliksi latvialainen. Minä taas olen suomenruotsalais-suomalainen. Äidinkieleni oli ruotsi, mutta muutin 16-vuotiaana opiskeluiden perässä täysin suomenkieliselle paikkakunnalle, olin tekemisissä vain suomenkielisten kanssa ja ruotsi vähän jäi. Nyt koen itseni puoliksi suomenkieliseksi, puoliksi ruotsinkieliseksi.
Meillä on nyt mieheni kanssa kaksi lasta. Esikoinen sai vahvojen venäläisten sukuperinteiden mukaan venäjänkielisen etunimen. Toisessa nimessä on sitten suomea ja ruotsia, kolmannessa latviaa. Nyt mietimme toiselle tyttärelle nimeä. Pohdimme, olisiko hassua, jos esikon nimi on SELKEÄSTI venäläinen, ja toinen lapsi saisi vaikkapa sitten ruotsinkielisen nimen... Tuntemattomat mahtaisivat ihmetellä? Toisaalta olisi ehkä turvallista pitäytyä venäjänkielisessä etunimessä, mutta kun lapsilla on JO senkielinen sukunimi, niin lapset leimautuvat hyvin vahvasti venäläisiksi jo sen puolesta, ja minä haluaisin, että omakin kulttuurini näkyisi nimessä (toista ja kolmatta nimeä kun ei koskaan käytetä).
Olisiko tavatonta antaa lapsille erikieliset nimet? Suomessa asumme, mutta ei ole pomminvarmaa, ettemme tulevaisuudessa muuttaisi esimerkiksi Latviaan tai Venäjälle (miehen haave).
Auttakaa! Mitä mieltä te olette? Nyt joku tunnistaa kyllä meidät, mutta ihan miten vaan... Esikoisen nimi on Ksenia Lina Emilja. Kuopuksen etunimeksi haluaisin
Frida.
Onkohan täällä muita monikulttuurisia perheitä, jotka ovat painineet lasten nimiongelmien kanssa? Meidän perheemme on suomenruotsalais-venäläinen-latvialainen. Asumme siis Suomessa, vahvan ruotsinkielisellä aluueella. Mieheni on puoliksi venäläinen, puoliksi latvialainen. Minä taas olen suomenruotsalais-suomalainen. Äidinkieleni oli ruotsi, mutta muutin 16-vuotiaana opiskeluiden perässä täysin suomenkieliselle paikkakunnalle, olin tekemisissä vain suomenkielisten kanssa ja ruotsi vähän jäi. Nyt koen itseni puoliksi suomenkieliseksi, puoliksi ruotsinkieliseksi.
Meillä on nyt mieheni kanssa kaksi lasta. Esikoinen sai vahvojen venäläisten sukuperinteiden mukaan venäjänkielisen etunimen. Toisessa nimessä on sitten suomea ja ruotsia, kolmannessa latviaa. Nyt mietimme toiselle tyttärelle nimeä. Pohdimme, olisiko hassua, jos esikon nimi on SELKEÄSTI venäläinen, ja toinen lapsi saisi vaikkapa sitten ruotsinkielisen nimen... Tuntemattomat mahtaisivat ihmetellä? Toisaalta olisi ehkä turvallista pitäytyä venäjänkielisessä etunimessä, mutta kun lapsilla on JO senkielinen sukunimi, niin lapset leimautuvat hyvin vahvasti venäläisiksi jo sen puolesta, ja minä haluaisin, että omakin kulttuurini näkyisi nimessä (toista ja kolmatta nimeä kun ei koskaan käytetä).
Olisiko tavatonta antaa lapsille erikieliset nimet? Suomessa asumme, mutta ei ole pomminvarmaa, ettemme tulevaisuudessa muuttaisi esimerkiksi Latviaan tai Venäjälle (miehen haave).
Auttakaa! Mitä mieltä te olette? Nyt joku tunnistaa kyllä meidät, mutta ihan miten vaan... Esikoisen nimi on Ksenia Lina Emilja. Kuopuksen etunimeksi haluaisin
Frida.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ksenia ja Frida sopivat ihan hyvin sisaruksille. Ja onhan niitä vähän erikoisepiakin fr-alkuisia, jos ne miellyttää venäläistä enemmän..
Freida
Freyda
Frieda
Freya
Freyja
Frania
Fronia
Frida sopii hyvin nimeksi kuopukselle eikä poikkea liikaa Kseniasta. Suosittelen ylipäänsä ruotsalaistyylisiä nimiä perheeseenne, jotta sinunkin kulttuurisi näkyisi. Lisäksi Suomessa Frida esim. kutsutaan helpommin työhaastatteluun kuin Tatjana tai Natalia.
Samaa mieltä edellisten kanssa.
Frida on kaunis nimi, ja sopii hyvin myös Ksenian siskolle.