Kohdalle sattui kerran...kun kerjäläisen tapasin.
Annoin lantin tai pari ohikulkiessani. Kerran rohkenin mennä juttusille ja kutsuin hänet kanssani hampurilaiselle, puhuimme englantia ja kuulin mitä tuo nainen on elämässään kokenut.
Ikää oli vasta 25 - vuotta, kokemus kurjuudesta oli sanoinkuvaamantonta.
Halusin auttaa ja sovimme että tulen mieheni seuraavana päivänä sinne on majoittunut.
Menimme ja huone oli tupaten täynnä muita kerjäläisiä, kyse oli tilapäisestä huoneesta ja siellä ei ollut mitään intimiteettiä omasta sängystä puhumattakaan. Lattialla oli pieni patja ja viltti, missä tyttö nukkui.
Hänellä ei ollut ketään sukulaista täällä suomessa, vain ystävät jotka kerjäsivät.
Teimme nopean päätöksen ja otimme tuon nuoren naisen mukaamme kotiimme.
Ensimmäisenä iltana kaikkien olo oli jännittynyt ja mekin ajattelimme mihin sitä tuli nyt kätensä laitettua!
Pian se siitä alkoi sujumaan, kävimme maksamassa naisen oleskeluluvan ja solmimme myös työsuhteen muutaman päivän päästä.
Käytän hänestä sanaa Luminiitta, koska iho oli kuulas ja tummat pitkät hiukset korostivat sitä puhtautta mitä hän meille edusti olemuksellaan ja silmät ovat sielun peili.
Palkkaan kuului omahuone mukavuuksineen, siellä oli televisio internetti, sekä pehmeä sänky ja titenkin ruoka.
Sekä nettopalkka oli 1200€ ja siitä verot, lisäksi ostimme hänelle vaatteita ja kännykän. Sekä kustansimme hänelle heti alkuun terveystarkastuksen, johon kuului, verikokeet ja keuhkoröntgen.
Meillä oli perheessä ollut sairastelua, ja suurta surua olin aivan uupunut 4 lapseni kanssa. kontilleni jäi kaikki kotityöt kun mies matkustelee työnsä takia, itse taas toimin itsenäisenä yrittäjänä kotoa käsin.
Pikkuhiljaa se arki alkoi sujua, Luminiitta oli hyvin tunnollinen imuroi joskus 2 kertaankin ja viikkasi pyykkimme tyylillä minkä hän opetti minulle.
Itse kävin kaupassa ja huomasin kuinka ruokaa ei tarvinnut opettaa hänelle sitten laisinkaan jo heti alkuun.
Saimme ihanan apulaisen, sekä myös uuden perheenjäsenen ja sen sanon mitä hän meille antoi oli jotakin niin suurta että sanat ei siihen riitä.
Meille selvisi heti alussa, että Luminiitalla oli 2 lasta ja hän oli teininä tullut raskaaksi.
Nuorimmaiseni on 8 - vanha ja hänellä oli samanikäinen poika nuorin ja vanhin oli 10. vanha.
Näimme lapset Skypen kautta kun äiti näki pitkästä aikaa lapsensa, oli se ilonaihe kerrakseen.
Lapset asuivat unkarissa, ja Luminiitalta estettiin maahantulo koska tuli toisen ryhmän mukana ja niin hän palasi sitten suomeen yksin.
Kaikkein surullisinta oli tässä se kun näki surun ja kaipauksen lastensa luokse, ja luottamus tulevaan oli mennyt.
Meillä oli hauskaa yhdessä tuona 3 kuukauden aikana, jonka hän luonamme vietti. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja hän eli kuin tenityttö ajoittain.
Kerran hän meni perheemme aikuisen tyttäremme kanssa erääseen musiikkikonserttiin ja se oli kuulemma upea kokemus.
Menin saattamaan tämän "tyttäremme" omin käsin Unkariin, kun asiaan oli saatu virallinen selvyys ja vietinkin Luminiitan perheen luona vastaavasti 2 päivää.
Olosuhteet siellä ovat todella kurjat, ja kun siellä todella käy suomalainen joka tulee hyvinvoinnin keskellä sitten sen vasta ymmärtää.
Kerjääminen on ihmisarvon alennustila, mutta ei tuomita heitä jotka siihen tilanteseen olosuhteiden pakosta joutuu.
Ja heistä löytyy myös hyviä työntekijöitä, tarjotkaa heille töitä!
https://www.youtube.com/watch?v=6z3MVFf_NeY&feature=related
Halusin jakaa Luminiitan tarinan ja se tarina ei ole vielä loppu.
Annoin lantin tai pari ohikulkiessani. Kerran rohkenin mennä juttusille ja kutsuin hänet kanssani hampurilaiselle, puhuimme englantia ja kuulin mitä tuo nainen on elämässään kokenut.
Ikää oli vasta 25 - vuotta, kokemus kurjuudesta oli sanoinkuvaamantonta.
Halusin auttaa ja sovimme että tulen mieheni seuraavana päivänä sinne on majoittunut.
Menimme ja huone oli tupaten täynnä muita kerjäläisiä, kyse oli tilapäisestä huoneesta ja siellä ei ollut mitään intimiteettiä omasta sängystä puhumattakaan. Lattialla oli pieni patja ja viltti, missä tyttö nukkui.
Hänellä ei ollut ketään sukulaista täällä suomessa, vain ystävät jotka kerjäsivät.
Teimme nopean päätöksen ja otimme tuon nuoren naisen mukaamme kotiimme.
Ensimmäisenä iltana kaikkien olo oli jännittynyt ja mekin ajattelimme mihin sitä tuli nyt kätensä laitettua!
Pian se siitä alkoi sujumaan, kävimme maksamassa naisen oleskeluluvan ja solmimme myös työsuhteen muutaman päivän päästä.
Käytän hänestä sanaa Luminiitta, koska iho oli kuulas ja tummat pitkät hiukset korostivat sitä puhtautta mitä hän meille edusti olemuksellaan ja silmät ovat sielun peili.
Palkkaan kuului omahuone mukavuuksineen, siellä oli televisio internetti, sekä pehmeä sänky ja titenkin ruoka.
Sekä nettopalkka oli 1200€ ja siitä verot, lisäksi ostimme hänelle vaatteita ja kännykän. Sekä kustansimme hänelle heti alkuun terveystarkastuksen, johon kuului, verikokeet ja keuhkoröntgen.
Meillä oli perheessä ollut sairastelua, ja suurta surua olin aivan uupunut 4 lapseni kanssa. kontilleni jäi kaikki kotityöt kun mies matkustelee työnsä takia, itse taas toimin itsenäisenä yrittäjänä kotoa käsin.
Pikkuhiljaa se arki alkoi sujua, Luminiitta oli hyvin tunnollinen imuroi joskus 2 kertaankin ja viikkasi pyykkimme tyylillä minkä hän opetti minulle.
Itse kävin kaupassa ja huomasin kuinka ruokaa ei tarvinnut opettaa hänelle sitten laisinkaan jo heti alkuun.
Saimme ihanan apulaisen, sekä myös uuden perheenjäsenen ja sen sanon mitä hän meille antoi oli jotakin niin suurta että sanat ei siihen riitä.
Meille selvisi heti alussa, että Luminiitalla oli 2 lasta ja hän oli teininä tullut raskaaksi.
Nuorimmaiseni on 8 - vanha ja hänellä oli samanikäinen poika nuorin ja vanhin oli 10. vanha.
Näimme lapset Skypen kautta kun äiti näki pitkästä aikaa lapsensa, oli se ilonaihe kerrakseen.
Lapset asuivat unkarissa, ja Luminiitalta estettiin maahantulo koska tuli toisen ryhmän mukana ja niin hän palasi sitten suomeen yksin.
Kaikkein surullisinta oli tässä se kun näki surun ja kaipauksen lastensa luokse, ja luottamus tulevaan oli mennyt.
Meillä oli hauskaa yhdessä tuona 3 kuukauden aikana, jonka hän luonamme vietti. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja hän eli kuin tenityttö ajoittain.
Kerran hän meni perheemme aikuisen tyttäremme kanssa erääseen musiikkikonserttiin ja se oli kuulemma upea kokemus.
Menin saattamaan tämän "tyttäremme" omin käsin Unkariin, kun asiaan oli saatu virallinen selvyys ja vietinkin Luminiitan perheen luona vastaavasti 2 päivää.
Olosuhteet siellä ovat todella kurjat, ja kun siellä todella käy suomalainen joka tulee hyvinvoinnin keskellä sitten sen vasta ymmärtää.
Kerjääminen on ihmisarvon alennustila, mutta ei tuomita heitä jotka siihen tilanteseen olosuhteiden pakosta joutuu.
Ja heistä löytyy myös hyviä työntekijöitä, tarjotkaa heille töitä!
https://www.youtube.com/watch?v=6z3MVFf_NeY&feature=related
Halusin jakaa Luminiitan tarinan ja se tarina ei ole vielä loppu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.