Oikea asenne...

Sofienne kirjoitti:

Kopioin tämän saunalahden
ilmoitustaululta.Mielestäni tämä oli niin upee
kirjoitus että oli pakko ottaa talteen teille
muillekin.
Tässäpä tämä tarina...

LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI.
VALITSE SITTEN MITEN ALOITAT PÄIVÄSI HUOMENNA.
Mikko on kaveri jota olisi niin helppo vihata.
Hän on aina hyvällä tuulella ja hänellä on aina
jotain positiivista sanottavaa. Jos joku kysyy
häneltä että miten menee, hän vastaa: "Jos menisi
yhtään paremmin, olisin kaksoset!"
Mikko oli luontainen motivoija. Jos jollain
työntekijällä oli huono päivä, Mikko oli aina
kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen
myönteinen puoli. Hänen tyylinsä näkeminen sai
minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä menin
Mikon luo ja kysyin häneltä: "En tajua! Ethän
sinä voi olla positiivinen ihminen koko aikaa.
Miten teet sen?"
Mikko vastasi: "Joka aamu kun herään, sanon
itselleni, että sinulla on tänään kaksi
mahdollisuutta. Voit valita olla hyvällä tuulella
tai voit valita olla pahalla tuulella. Minä
valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran
kun jotain menee huonosti, voin valita olenko
uhri, tai voin valita oppia siitä. Minä valitsen
tilanteesta oppimisen. Ja joka kerran kun joku
tulee valittamaan minulle jostain, voin valita
hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa
hänelle elämän myönteisen puolen. Minä valitsen
elämän positiivisen puolen."
"Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä
väitin vastaan. "Se on," Mikko sanoi. "Elämässä
on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken
kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita
miten reagoit tilanteisiin. Me valitsemme miten
ihmiset vaikuttavat meidän tunteisiimme. Motto
on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!"
Mietin mitä Mikko oli sanonut. Pian sen jälkeen
lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen.
Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä
usein kun valitsin elämän puolesta sen sijaan
että olisin vain reagoinut siihen mitä tapahtuu.
Vuosia myöhemmin kuulin että Mikko oli joutunut
vakavaan onnettomuuteen pudotessaan parinkymmenen
metrin korkeudesta rakenteilla olevasta
viestitornista. Lähes vuorokauden kestäneen
leikkauksen ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko
pääsi sairaalasta terästuet selkärangassaan.
Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen.
Kun kysyin miten hän voi, hän vastasi:
"Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset.
Haluatko nähdä arpeni?"
Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta
kysyin mitä häneen mielessään oli liikkunut
onnettomuuden tapahtuessa.
"Ensimmäinen asia joka välähti mieleeni oli se
miten käy pian syntyvälle tyttärelleni," Mikko
vastasi. "Sitten kun makasin maassa, muistin että
minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin valita elää
tai voisin valita kuolla. Minä valitsin elää."
"Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?"
kysyin. Mikko jatkoi, "...ambulanssimiehet olivat
mahtavia. He sanoivat minulle yhä uudestaan, että
paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan
ja näin lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet,
pelästyin todella. Näin heidän silmistään, että
he pitivät minua jo kuolleena miehenä. Tiesin
että nyt oli tartuttava toimeen."
"Mitä teit?" kysyin.
"No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui
minulle juuri kysymyksiä," Mikko sanoi. "Hän
kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä
vastasin. Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät
odottamaan vastaustani. Vedin syvään henkeä ja
karjaisin: Painovoimalle! Heidän nauraessaan
sanoin heille: Minä valitsen elää. Leikatkaa
minut niin kuin olisin elävä, ei kuollut."
Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös
hämmästyttävän asenteensa tähden.
Opin häneltä, että meillä on joka päivä
mahdollisuus valita elää täydesti. Asenne on
loppujen lopuksi kaikki!
"Siksi älä huolehti huomisesta, sillä anna
huomisen huolehtia itsestään. Jokaisella päivällä
on omat huolensa."
Ja loppujen lopuksi tämä päivä on se huominen
josta huolehdit eilen.
NAUTI TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, SILLÄ SE AINOA JOKA SINULLA
NYT ON!

Oivaltamisen iloa kaikille lukijoille...

Sofienne

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä