Löytyykö ystäväksi toisista pääsykoelukija äideistä?

Äitinä opiskelusta tulee varmaan aikalailla erilaista kuin ennen lapsia... Minä olen hakemassa lukemaan farmasiaa tämän vuoden haussa, mutta sinne pääsee aika paljon helpommin kuin lääkikseen. Itse pääsen farmaseuttipuolelle varmaan pelkillä alkupistellä, proviisorilinjalle pitää jo vähän lukea fysiologian pääsykoekirjaakin.

Minulla lapset ovat nyt 3 ja 5 vuotta, ensi syksynä vanhemmalla alkaakin sitten eskari. He ovat pari päivää viikossa hoidossa, joten lukuaikaa jää oiken mukavasti. Opiskelun aloituksessa suurimpana miettimisen aiheena on matkat. Meiltä on 130 km matka Helsinkiin, joten junassa tulee varmaan istuttua pitkään.

Olen vasta lukenut puolet fysiologian kirjasta ja kertaillut vähän kemian laskuja. Kemia on sinänsä hyvin hallussa, mutta vähän pitää vielä kertailla. Fysiologian kirjan ajattelin lukea ainakin kahteen kertaan läpi ennen kuin alan vastailla vanhoihin pääsykokeisiin. Sitten näkee miten paljon olisi hyvä lukea.

Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Ja minne aiot hakea? Veljeni vaimo on Turussa lääkiksessä, olisiko nyt kolmas vuosi menossa. Ja ihan mielenkiinnosta, minkä ikäinen olet? Itse olen 38.

39v. En ole vielä ihan varma mihin haen. Itselleni kemia on hieman haastavaa. Nyt olen bilsaa lukenut aika paljon. Ajattelin sen saada ensiksi alta pois, koska kemian ja fysiikassa laskeminen vie paljon aikaa. Sitten bilsaa ei tarvitse kuin kerrata siinä lomassa.

Nyt on jo toinen kierros fysiologiaa menossa. Ja ollaan lasten kanssa katseltu Olipa kerran elämä -piirrossarjaa. Pysytäänpä teemassa, vaikka aika pintapuolisesti siinä käsitelläänkin asioita. Itse olen jakanut lukuajan niin, että pääosan siitä ajasta, kun lapset on hoidossa, käytän fysiologiaan. Kemiaa lasken vähän siinä välillä noin rentoutusmielessä, ja laskuja voi tehdä myös silloin, kun lapset piirtää tms.

Olipa kerran elämä kertoo asian hieman konkreettisemmin kuin kirjan tekstit. Ja sitähän kehotetaan käyttämään monia keinoja opiskeluun, niin oppii parhaiten. :)
Meillä lapset ovat kotona. Tämän takia lukutuokioni ovat katkonaisia. Pieniä pätkiä, niin lapset eivät kerkeä hyppimään seinille.

Lasten kanssa lukemiseen keskittyminen on aika haastavaa, itse tarvitsen kyllä ainakin osan ajasta lukurauhaa. Tietysti jos aikaa on käytössä pitkään, pienistäkin yksittäisistä pätkistä tulee ihan mittava kokonaisaika. Ja pitää sitä opiskelujen alettuakin pystyä tekemään jotain koulujuttuja lasten kotona ollessa.